Kuntoutus

Toimintamahdollisuudet ovat sidoksissa toimintaympäristöihin

Maarit Karhula — 2024-12-12

Terveyttä tuottava luontoyhteys – yksi hyvinvointialueen pelastusrenkaista?

Anja Yli-Viikari — 2024-12-12

Mielenterveyden kokemusasiantuntijuus

Kari Soronen — 2024-12-12

Kliinisesti merkittävä psyykkinen kuormittuneisuus on yhteydessä opiskelukykyä tukevien Kelan kuntoutuspalvelujen tarpeeseen korkeakouluopiskelijoilla

Karoliina Koskenvuo — 2024-12-12

Tausta. Kelan kuntoutuspalveluilla voidaan tukea opiskelukykyä ja opintojen edistymistä. Kliinisesti merkittävä psyykkinen kuormittuneisuus viittaa stressin, ahdistuneisuuden ja masennuksen oireisiin, ja se on yleistä korkeakouluopiskelijoilla. Pitkittyessään psyykkinen oireilu heikentää opiskelukykyä ja voi johtaa mielenterveyden häiriön kehittymiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kliinisesti merkittävän psyykkisen kuormittuneisuuden yhteyttä Kelan kuntoutuspalvelujen koettuun tarpeeseen.
Menetelmät. Tutkimuksen aineistona (n = 6 258) on THL:n vuonna 2021 toteuttama Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus (KOTT), jonka kohdejoukkona on 18–34-vuotiaat korkeakouluopiskelijat. Kliinisesti merkittävän psyykkisen kuormittuneisuuden (MHI-5) ja muiden tekijöiden yhteyttä Kelan kuntoutuspalvelujen koettuun tarpeeseen testattiin logistisella regressiomallilla.
Tulokset. Kliinisesti merkittävän psyykkisen kuormittuneisuuden ja koetun kuntoutuspalvelujen tarpeen välillä oli vahva yhteys. Lisäksi pitkäaikaissairaudet, oppimisvaikeudet, kannabiksen ja/tai muiden huumeiden käyttö, päiväaikainen väsymys, toimeentulovaikeudet ja yksinäisyys olivat yhteydessä opiskelukykyä tukevien Kelan kuntoutupalvelujen koettuun tarpeeseen. Psyykkisesti kuormittuneilla korkeakouluopiskelijoilla koettu kuntoutuspalvelujen tarve oli 5-kertainen ja yhteys säilyi merkitsevänä edellä mainittujen terveyteen, elintapoihin, oppimisvaikeuksiin, toimeentuloon ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvien tekijöiden vakioimisen jälkeen.
Johtopäätökset. Korkeakouluopiskelijoiden kliinisesti merkittävän psyykkisen kuormittuneisuuden varhainen tunnistaminen opiskeluterveydenhuollossa on tärkeää. Heidän ohjaamista opiskelukykyä tukeviin kuntoutuspalveluihin tulee tehostaa.

Abstract

Clinically significant psychological distress is associated with the need for Kela’s rehabilitation services supporting the ability to study in higher education students

Background. Kela’s rehabilitation services for students can support their ability to study and finish their education. Psychological distress refers to non-specific symptoms of stress, anxiety and depression, and it is common among higher education students. Prolonged mental health symptoms weaken ability to study and may lead to mental disorders. We examined the association of clinically significant psychological distress with the perceived need for Kela’s rehabilitation services in higher education students.

Methods. The study is based on data of the higher education students aged 18–34 (n = 6 258) in the National Finnish Student Health and Wellbeing Survey (KOTT 2021). Clinically significant psychological distress was assessed using the Mental Health Index (MHI-5, with cut-off value <=52). Logistic regression analyses were applied to test the associations.

Results. The present study showed strong association between clinically significant psychological distress and the need for the Kela’s rehabilitation services for students. Also, longstanding illness, use of cannabis and other drugs, feeling tired during the day, learning difficulties, income difficulties and loneliness were associated with the need for the rehabilitation services. Higher education students with clinically significant psychological burden were 5-times more likely to report need for rehabilitation services. The association remained significant after the simultaneous adjustments for above-mentioned factors related to health, lifestyle, learning difficulties, income and social relations.

Conclusions. Early recognition of clinically significant psychological distress in student health services is important. Guidance to the rehabilitation services supporting higher education students’ ability to study should be enhanced.

Keywords: psychological distress, ability to study, rehabilitation services, higher education students

Menneisyys voimavarana ja taakkana

Janika Lindström — 2024-12-12

Tutkimuksessa tarkastellaan rikos- ja päihdetaustaisten henkilöiden kasvua kokemusasiantuntijoiksi kansalaisjärjestöissä, joissa he työskentelevät haavoittuvassa asemassa olevien asiakasryhmien parissa. Tutkimuksessa kysytään: Miten rikos- ja päihdetaustaiset kokemusasiantuntijat reflektoivat kokemusasiantuntijuuttaan ja suhdettaan asiakkaisiin ja ammattilaisiin? Tutkimusaineistona ovat kanssatutkijoina toimineiden kokemusasiantuntijoiden (n = 4) kirjoittamat päiväkirjat, joihin he reflektoivat työtään kokemusasiantuntijoina kuukauden ajalta. Päiväkirja-aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tuloksien mukaan kokemusasiantuntijat asemoivat itsensä osaksi työyhteisöjä, joissa he kokivat itsensä hyväksytyiksi ja arvostetuiksi kokemuksesta rakentuneen asiantuntijuutensa vuoksi. Suhteet asiakkaisiin rakentuivat vertaisuudesta, mikä tarjosi myös peilejä kokemusasiantuntijoiden oman kuntoutumisen reflektointiin. Työparien läheinen ja vastavuoroinen suhde on keskeinen tekijä kokemusasiantuntijaksi kasvamisessa. Työparit tarjosivat tukea, ymmärrystä ja oppimismahdollisuuksia, jotka vahvistavat kasvua kokemusasiantuntijaksi.

Abstract

The Past as a Resource and Burden. Diary Entries from Experts by Experience

In the study, we examine the growth and relationship of educated experts by experience with a history of crime working with vulnerable client groups in non-governmental organizations, concerning their clients and professionals. The aim of the research is to understand how experts by experience workers perceive themselves in various social services work tasks and the significance of their experiential expertise to themselves. The study asks how experts by experience with a history of crime and substances abuse backgrounds reflect on their expertise and their relationships with clients and professionals. The research data consist of diaries written by experts by experience co-researchers (n=4) reflecting on their work as experts by experience over the course of a month. Thematic analysis was used as the method for analysing diary data. Experts by experience positioned themselves as part of work communities where they felt accepted and valued for their expertise built on experience. Relationships with clients were built on peer support, offering mirrors for experts by experience to reflect on their own recovery. The openness of professionals humanized and improved experts by experience workers' previous perceptions of professionals. The close and reciprocal relationships with work partners are crucial factors in the growth and development of experiential expertise. Work partners provide support, understanding, and learning opportunities that strengthen growth as expert by experience. The study challenges us to consider how experts by experience can integrate their validated past experiences at client interfaces into their professional identity and work in social work roles. The research challenges us to investigate how experiential knowledge can be recognized in social and health care education as part of the development of expertise by experience and identity formation.

Keywords: expert-by-experience, peerness, working life, pair work, co-research

Perusterveydenhuollon sairaaloiden aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutus

Annu Suvinen — 2024-12-12

Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aivoverenkiertohäiriöpotilaiden hoitojaksojen piirteitä ja kuntoutuksen sisältöjä perusterveydenhuollon (PTH)-sairaaloiden lyhytaikaisilla hoitojaksoilla, sekä kuntoutuksen sisältöjen kuvauksia ICF-luokituksessa.
Aineisto: Tutkimus kohdistui Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) erityisvastuualueen kuntien (55 sairaalaa) aivoverenkiertohäiriöpotilaiden lyhytaikaisiin hoitojaksoihin. Aineiston keruu toteutettiin vuoden 2016 aikana sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimukseen otettiin mukaan PTH-sairaaloiden lyhytaikaiset, 1–31 vuorokautta kestäneet hoitojaksot (n = 13 869). Tässä tutkimuksessa keskityttiin kuntoutuksen toteutumista ja sisältöjä koskeviin kysymyksiin aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kohdalla.
Menetelmät: Aineiston analyysi tehtiin laadullisen tutkimuksen menetelmillä. Aineiston potilaiden piirteiden kuvaamiseen käytettiin suhteellisia jakaumia. Avoimet vastaukset analysoitiin aineistolähtöisesti sisällön analyysillä. Kuntoutuksen sisältö sillattiin ICF-luokituksen osa-alueiden mukaan.
Tulokset: Perusterveydenhuollon lyhytaikaisilla sairaalahoitojaksoilla kuntoutusta sai vajaa puolet AVH-potilaista. Kuntoutuksen toteutuksesta vastasivat osastoilla pääsääntöisesti fysioterapeutti tai fysioterapeutti ja muu osaston henkilö yhdessä. Moniammatillisuus näyttäytyi vähäisenä. Kuntoutus sisälsi pääsääntöisesti arviointia, itsenäisen toimintakyvyn ja liikkumisen harjoittamista sekä vähäisesti ryhmämuotoista harjoittelua. Kuntoutuksen sisältöalueet muodostuivat pääasiassa ruumiin ja kehon rakenteista ja toiminnoista sekä suorituksista ja osallistumisesta.
Johtopäätökset: Moniammatillisuus toteutuu lyhytaikaisen sairaalahoidon kuntoutuksessa vain vähän. AVH-potilaiden kuntoutuksen sisällön muodosti pääsääntöisesti yksilökuntoutus, sisältäen arviointia ja liikkumisen harjoittamista. Ryhmämuotoinen kuntoutus näyttäytyi vähäisenä. ICF:n osa-alueista kuntoutuksen sisältö edusti ruumiin ja kehon rakenteita ja toimintoja sekä suorituksia ja osallistumista, sen sijaan yksilötekijät eivät kuntoutuksen sisällöissä tulleet esille.

Abstract

Rehabilitation of stroke patients in primary care hospitals. Multidisciplinary collaboration, contents and their bridging to the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF)
Objectives: This study was based on the amount and intensity of rehabilitation of stroke patients during the short-term treatment periods of primary health care hospitals, as well as descriptions of the contents of rehabilitation in the ICF classification.
Material: The study focused on short-term care of stroke patients in primary health care (PHC) hospitals in the special responsibility area of Kuopio University Hospital (KUH) (55 hospitals). Data collection was carried out during 2016 using an electronic questionnaire. Short-term treatment periods lasting 1-31 days at hospitals were included in the study (n = 13 869). This study focused on questions regarding the implementation and content of rehabilitation for patients with stroke.
Methods: Data analyses were done using qualitative methods. Relative distributions were also used. The data was analysed using content analysis. The content of the rehabilitation was bridged according to the areas of the ICF classification.
Results: In the wards, the physical therapist or a physiotherapist and another person in the department were responsible for implementing the rehabilitation. Multiprofessional collaboration appeared to be little. The rehabilitation included assessment, practising independent functioning and movement, and a small amount of group training. The content areas of rehabilitation consisted especially of body structures and functions as well as functioning and participation.
Conclusions: Multi-professionalism is rarely realized in the rehabilitation of short-term hospital care. Rehabilitation of stroke patients mainly consisted of individual rehabilitation, including assessment and movement training. Group-based rehabilitation appeared to be minimal.
Among the ICF’s components, rehabilitation was represented by body structures and functions, as well as performance and participation.

Keywords: community hospitals, stroke, rehabilitation, International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF)

Mielihyvin duunissa ja työkykykoordinaattoriksi oppimassa

Juha Klemelä — 2024-12-12

Systeemiajattelua työstä ja työkuormituksesta

Jan Johansson — 2024-12-12