Kuntoutus

Työkyvyn arviointi ja kuntoutukseen ohjaaminen

Fri, 14 Mar 2025 00:00:00 +0200

Terveysrajoitteet kuten terveydentilaa tai toimintakykyä heikentävät sairaudet tai vammat ovat merkittävä työllistymistä estävä tekijä Suomessa. Terveydenhuoltolain (1326/2010, 13§) mukainen työttömän terveystarkastus on keino tunnistaa sekä työttömän heikentynyt työkyky että kuntoutustarve ajoissa. Työllistyvyys on työkyvyn sosiologinen lähikäsite, joka viittaa palkkatöihin pääsyyn. Tässä tutkimuksessa analysoidaan terveyskeskuksissa työttömän terveystarkastuksia tekevien hoitajien puhetta työkyvyn arvioinnista ja kuntoutukseen ohjaamisesta. Aineistona on 23 työttömän terveystarkastuksia tekevän hoitajan haastattelut, jotka on toteutettu syksyllä 2022. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten hoitajat puhuvat työkyvyn arvioinnista työllistyvyyden viitekehyksessä? 2. Miten hoitajat puhuvat asiakkaiden kuntoutukseen ohjaamisesta työllistyvyyden viitekehyksessä? Teoriaohjaavassa analyysissä eritellään McQuaidin ja Lindsayn (2005) työllistyvyyden viitekehyksen mukaisesti työkyvyn arviointia ja kuntoutukseen ohjaamista koskevia yksilö-, olosuhde- ja ympäristötekijöitä sekä tutkitaan näiden keskinäisiä yhteyksiä. Tulosten mukaan toimivat monialaisen työkyvyn tuen ja kuntoutuksen rakenteet sekä ammattilaisten riittävät resurssit tukevat työkyvyn arviointia sekä kuntoutukseen ohjaamista. Toisaalta puutteet rakenteissa ja resursseissa heikentävät hoitajien työskentelyolosuhteita, mikä ilmenee työntekijöiden tiheänä vaihtuvuutena, palvelujonoina ja asiakkaiden ongelmien kasaantumisena. Johtopäätöksenä todetaan, että selkeät rakenteet organisaation sisällä ja monialaisessa yhteistyössä vahvistavat hoitajien työtä työkyvyn ja kuntoutukseen pääsemisen tukemisessa, ja siten asiakkaiden työllistyvyyttä avoimille työmarkkinoille.

Abstract

Assessment of work ability and referral to rehabilitation – A study of the speech of nurses on the unemployed person’s health examination in the framework of employability

Health constraints, such as diseases or disabilities that impair health or functional capacity, are a significant factor preventing employment in Finland. According to the Health Care Act (1326/2010, § 13), the unemployed person’s health examination is a means of identifying both the unemployed person’s reduced ability to work and the need for rehabilitation in time. Employability is a sociological concept related to work ability, referring to access to paid work. Subjects of this study are the nurses who work in health centers and perform health examinations on the unemployed.

The study analyzes the speech of nurses about the assessment of work ability and the referral to rehabilitation. The data is the interviews of 23 nurses performing health examinations on the unemployed, carried out in fall 2022. The research questions are: 1. How do nurses talk about the assessment of work ability in the framework of employability? 2. How do nurses talk about clients being referred to rehabilitation in the framework of employability? In the theory-driven analysis, following the framework of employability of McQuaid and Lindsay (2005), the individual, situational and environmental factors regarding the assessment of work ability and the access to or exclusion from rehabilitation are analyzed, and their interrelationships are investigated. According to the results, the evaluation of work ability and referral to rehabilitation, are supported by functioning structures of multidisciplinary work ability support and rehabilitation, as well as sufficient resources of the professionals. In contrast, deficiencies in structures and resources weaken the working conditions of nurses, which manifests itself in frequent employee turnover, service queues and the accumulation of problems for the clients. In conclusion, it is stated that clear structures within the organization and in multidisciplinary cooperation strengthen the nurses’ work in supporting the clients’ work ability and access to rehabilitation and thus employability in the open labor market.

Keywords: health examination of the unemployed, employability, work ability, assessment of workability, rehabilitation, assessment of the need for rehabilitation

Millaiset tekijät vaikuttavat ammattilaisten toimintaan Kelan työikäisten kuntoutukseen ohjaamisessa?

Anna-Marie Paavonen, Ismo Ukkola, Sari Miettinen — Fri, 14 Mar 2025 00:00:00 +0200

Suomalaisen kuntoutusjärjestelmän haaste on asiakkaiden yhdenvertainen ja oikea-aikainen ohjautuminen kuntoutukseen. Aiheen tarkasteluun tarvitaan uusia näkökulmia. Kuntoutukseen ohjaamiseen vaikuttavia tekijöitä on tarkasteltu aiemmin vähän ammattilaisten toiminnan näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaiset tekijät vaikuttavat ammattilaisten toimintaan, kun he ohjaavat asiakkaita Kelan kuntoutuspsykoterapiaan ja työllistymistä edistävään ammatilliseen kuntoutukseen (TEAK). Ohjaamista rajoittavia ja edistäviä tekijöitä tarkasteltiin käyttäytymisen edellytyksiä kuvaavan COM-B-mallin avulla.

Tutkimuksen aineistona oli Kelan Kuntoutuksen alue-erot -tutkimushankkeessa kerätyt kuusi ryhmä- ja kolme yksilöhaastattelua. Haastateltavina oli perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa, sosiaali- ja työllisyyspalveluissa, Kelassa sekä Kelan kuntoutuksen palveluntuottajilla työskenteleviä ammattilaisia (n = 23). Aineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, minkä jälkeen havaitut rajoittavat ja edistävät tekijät luokiteltiin COM-B-mallin mukaisiin käyttäytymisen edellytyksiin. Analyysissä eriteltiin yksittäisten ammattilaisten käyttäytymisen edellytyksiä ja palvelujärjestelmän piirteitä, jotka ovat rajoittaneet tai edistäneet ammattilaisten toimintaa.

Aineistossa kuvattiin psyykkisiin kyvykkyyksiin, tiedostettuun motivaatioon sekä fyysisiin ja sosiaalisiin tilaisuuksiin liittyviä rajoittavia ja edistäviä tekijöitä kuntoutukseen ohjaamisessa. Ohjaamista olivat rajoittaneet puutteelliset tiedot kuntoutuspalveluista ja riittämätön aika kuntoutustietoon perehtymiseen. Palvelujärjestelmän piirteistä ohjaamista olivat rajoittaneet ammattilaisten rajallinen kuntoutuskoulutus ja heikko saatavuus sekä yhteisen asiakaskäsityksen puute. Ohjaamista olivat edistäneet ammattilaisten tieto palveluista, myönteiset käsitykset kuntoutuksen hyödyistä ja ohjaamista tukeva toimintakulttuuri. Palvelujärjestelmän piirteistä ohjaamista olivat edistäneet ohjaamisen toimintamallit ja toimijoiden yhteistyön kulttuuri.

Tutkimuksen perusteella kuntoutukseen ohjaamista tukevat interventiot tulisi kohdistaa kuntoutuskoulutukseen sekä kuntoutustiedon sujuvan käyttöönoton sekä ohjaamisen toimintamallien ja toimijoiden välisen yhteistyön kehittämiseen.

Abstract

What type of factors affect the professionals’ behaviour when referring working-age clients to rehabilitation provided by Kela? A behavioural science perspective on referral to services.

The challenge with the Finnish rehabilitation system is equal and timely referral to rehabilitation. New approaches are needed to examine the topic. There is limited research on referral to rehabilitation from the perspective of professionals in Finland. In this study, we examined the factors affecting the professionals’ behaviour when referring clients to rehabilitative psychotherapy and vocational rehabilitation supporting integration to work, both of which are provided by the Social Insurance Institution of Finland (Kela). The factors limiting and enabling referral were studied using the COM-B model as the theoretical framework.

Our data comprised six group interviews and three individual interviews with professionals working in healthcare, social and employment services, at Kela, and as rehabilitation service providers (n = 23). The data were analysed using content analysis, after which the identified factors limiting and enabling referrals were classified according to the COM-B model. In the analysis, we identified the limiting and enabling factors both at the level of individual professionals and the service system.

Based on the interviews, factors affecting referral to rehabilitation are related to psychological capabilities, reflective motivation, and physical and social opportunities. Limiting factors include insufficient knowledge of rehabilitation services and not having enough time to learn more about them. At the service system level, limited rehabilitation training and availability of professionals as well as lack of a shared understanding of the rehabilitation process have limited referrals. Enabling factors include professionals’ knowledge of services, positive attitude towards the benefits of rehabilitation, and a culture supporting referrals. Furthermore, well-functioning referral models and a culture supporting the co-operation between organisations have enabled the referral process at the service system level.

Based on the study, interventions supporting referral to rehabilitation should focus on training, fluent utilisation of information, and developing the models of referral and co-operation between professionals and participating organisations.

Key words: referral to rehabilitation, professionals, COM-B model, rehabilitative psychotherapy, vocational rehabilitation supporting integration to work

Kuntoutuksen ydinelementit ryhmämuotoista etäkuntoutusta sisältävissä nuorten aikuisten mielenterveyden kuntoutusohjelmissa – kehkeytyvä synteesi

Tuija Partanen, Hennariikka Heinijoki, Maarit Karhula — Fri, 14 Mar 2025 00:00:00 +0200

Tausta ja tarkoitus: Mielenterveydenhäiriöllä on moninaisia vaikutuksia nuoren henkilön opiskelu- ja työkykyyn sekä sosiaalisiin suhteisiin. Psykoterapian saatavuuden lisäämiseksi on kehitetty kevyempiä psykoterapeuttisiin viitekehyksiin perustuvia etäkuntoutusohjelmia. Kela järjestää etäkuntoutusta ja kasvokkaista kuntoutusta sisältäviä kuntoutuskursseja 16–29-vuotiaille nuorille henkilöille, joilla on diagnosoitu lievä tai keskivaikea masennus ja/tai ahdistuneisuushäiriö. Tämä artikkeli vastaa kysymyksiin: Millaisia tutkittuun tietoon perustuvia nuorten aikuisten mielenterveyttä tukevia ryhmämuotoisia etäkuntoutusinterventioita on? Millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia on näiden tutkittuun tietoon perustuvien ohjelmien ja Kelan Nuorten Itu -kurssien ydinelementeissä? Miten kuntoutuksen ydinelementit toteutuivat Nuorten Itu-kursseilla palveluntuottajien ja asiakkaiden kokemana?

Menetelmät: Tutkimus sisälsi kartoittavan kirjallisuuskatsauksen ja kyselytutkimuksen Nuorten Itu -kurssien asiakkaille (n = 18) sekä palveluntuottajille (n = 4). Kirjallisuuskatsauksessa tunnistettiin neljä kohderyhmälle soveltuvaa ryhmämuotoista etäkuntoutusohjelmaa. Analyysi eteni kehkeytyvän synteesin mukaisesti. Kendallin ym. kuvaamien kognitiivisen käyttäytymisterapian ydinelementtien ja Nuorten Itu -kurssin palvelukuvauksesta tunnistettujen kuntoutuksen elementtien synteesinä muodostettiin analyysikehikko ydinelementeistä. Sitä hyödyntäen sekä katsauksessa tunnistetut kuntoutusohjelmat että kyselyiden laadullinen aineisto analysoitiin teorialähtöisellä lähestymistavalla, jota täydennettiin kyselyiden määrällisen aineiston kuvailevalla analyysillä.

Tulokset: Kirjallisuuskatsauksessa tunnistetut kuntoutusohjelmat ja Nuorten Itu -kurssi olivat ydinelementeiltään monilta osin samankaltaisia. Kaikki sisälsivät psykoedukaatiota, kognitiivista uudelleen muotoilua ja vertaistukea, joka mahdollistui ryhmämuotoisen toteutuksen kautta. Ydinelementeistä Nuorten Itu -kurssien toteutuksessa korostuivat terapiasuhde ja yksilöllinen tuki, psykoedukaatio sekä kognitiivinen uudelleen muotoilu. Altistamista oli kuvattu toteutuneen vähemmän niin Nuorten Itu -kursseilla kuin kuntoutusohjelmissakin. Etäkuntoutuksen toteutuminen Itu-kursseilla jakoi mielipiteitä.

Johtopäätökset: Tulosten perusteella Nuorten Itu -kurssi sisältää samoja ydinelementtejä kuin muutkin kohderyhmälle soveltuvat etäkuntoutusohjelmat ja näyttäytyy toimivana kuntoutusmuotona. Yksilöllistä tukea ja terapiasuhdetta on mahdollista toteuttaa onnistuneesti etäkuntoutusohjelmissa. Etäkuntoutuksen toteutumista erityisesti ryhmätilanteissa on syytä edelleen tutkia ja kehittää. Konkreettiseen harjoitteluun arkiympäristössä kannattaa jatkossa kiinnittää tarkemmin huomiota etäkuntoutuksen aikana. Etäkuntoutusohjelmien suunnittelussa kannattaa on suositeltavaa hyödyntää tutkimuksessa esitettyjä ydinelementtejä.

Abstract

Core components of the rehabilitation in group-based rehabilitation programs including telerehabilitation to support young person’s mental health – Emergent synthesis

Mental health disorders affect young people’s everyday life and participation in varying ways. Psychotherapeutic interventions are evidence-based treatment for depression and anxiety. To increase the availability, the low intensity CBT methods including telerehabilitation has been developed. In Finland, Social Insurance Institution of Finland (Kela) organizes rehabilitation, including hybrid courses combining in-person and telerehabilitation. Itu-course was intended for young people aged 16-29 years who had been diagnosed with mild or moderate depression and/or anxiety. The aim of this study was to determine is there consistencies and differences between the core components of evidence-based programs including group telerehabilitation for young people with depression or anxiety and Itu-courses and how the core components are put into practice during Itu-rehabilitation courses from the perspective of rehabilitation clients and professionals.

The study included a scoping review and online surveys for rehabilitation clients and professionals. Qualitative data from surveys were analysed with deductive content analysis using the analytical frame of core components. The qualitative analysis was supplemented by quantitative data.

There were similarities between the components of the rehabilitation programs and Itu-courses. They all included psychoeducation, cognitive re-structuring and peer support. Therapeutic relationship and individual support, psychoeducation and cognitive re-structuring were emphasized in the implementation of Itu-courses. Exposure was described less in Itu-courses and in rehabilitation programs. Multiprofessional collaboration and collaboration with clients’ networks was described only in Itu-courses. The implementation of telerehabilitation in Itu-courses divided the opinions.

Itu-course appeared suitable for target group and included scientifically approved core components. The results showed that it is possible to implement individual support and therapeutic relationship in telerehabilitation. Implementation of group based telerehabilitation should be further studied and developed. Additionally, practical training in clients’ own environments should be strengthen in telerehabilitation. The core components presented in this study should be utilized when planning and developing telerehabilitation for the target group.

Keywords: rehabilitation programme, telerehabilitation, mental health, multidisciplinary, group-based, cognitive behavioral therapy, young adults

Työ- ja potilasohjeet laajempaan käyttöön

Sirpa Lind-Terävä — Fri, 14 Mar 2025 00:00:00 +0200

Terapiatakuu varmistaa palvelujen saannin!

Mika Pekkonen — Fri, 14 Mar 2025 00:00:00 +0200

Etäkuntoutuksella voidaan tukea terapiapalveluiden saatavuutta

Sonja Tuomisto, Tuija Partanen, Sari Miettinen — Fri, 14 Mar 2025 00:00:00 +0200

COVID-19-pandemian myötä etäkuntoutuksen käyttö lisääntyi nopealla tahdilla. Etäkuntoutuksen toteuttamiseen on jo laadittu erityyppisiä suosituksia ja ohjeistuksia. Mielenterveystyössä, kuten psykoterapiassa, etäkuntoutusta käytetään jo laajasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli päivittää suosituksia etäkuntoutuksen käytöstä Kelan järjestämässä psykoterapiassa ja selvittää, millaisia vahvuuksia ja heikkouksia psykoterapeutit kokevat etäkuntoutuksen käytössä sekä miten nämä kokemukset näyttäytyvät suhteessa suosituksiin etäkuntoutuksen käytöstä. Aineistona oli psykoterapeuteille (N = 416) kohdistettu kysely. Tässä artikkelissa kuvaamme tuloksia avointen kysymysten osalta. Tutkimuksen tulosten perusteella etäyhteyden hyödyntäminen terapiatyössä tarjoaa psykoterapeuteille mahdollisuuden muokata omaa työtään ja tuo joustavuutta terapiatyön toteuttamiseen. Lisäksi etäkuntoutuksen käyttö mahdollistaa psykoterapiapalveluiden paremman saatavuuden ja esimerkiksi työtiloihin liittyvät kustannukset saattavat vähentyä. Keskeistä on harkita jokaisen asiakkaan kohdalla yksilöllisesti, sopiiko etäkuntoutus hänen tilanteeseensa ja onko asiakas halukas hyödyntämään sitä. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa etäkuntoutuksen kehittämisessä, käyttöönotossa ja toteuttamisessa psykoterapiatyössä.

Erikoissairaanhoidon sopeutumisvalmennus pitkäaikaisesti sairastuneiden tai vammautuneiden kuntoutujien toimintakyvyn tukena

Ulla Jämsä, Heidi Siira — Fri, 14 Mar 2025 00:00:00 +0200

Sairastuminen tai vammautuminen tuo muutoksia yksilön toimintakykyyn ja arjen toimintoihin. Sairastuminen vaikuttaa kuntoutujan lisäksi hänen läheisiinsä. Sopeutumisvalmennus auttaa kuntoutujaa ja hänen läheisiään sopeutumaan sairauden tai vamman tuomiin muutoksiin ja edistää kuntoutumista. Sopeutumisvalmennusta järjestävät Kela, järjestöt ja hyvinvointialueilla erikoissairaanhoito. Tässä katsauksessa kuvataan Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen alueella toteutetun Erikoissairaanhoidon sopeutumisvalmennus toimintakyvyn ja elämänlaadun tukena -tutkimushankkeen osatutkimus, joka koskee pitkäaikaisesti sairastuneiden tai vammautuneiden kuntoutujien toimintakykyä sopeutumisvalmennuksen alussa ja siinä vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Aineisto kerättiin 3/2020–3/2022 välisenä aikana sopeutumisvalmennuskursseille osallistuvilta aikuisilta kuntoutujilta (n = 52) WHODAS 2.0 36 -itsearviointimittarilla kurssin alussa sekä 12 kuukautta kurssin päättymisen jälkeen. Tutkimusaineisto analysoitiin määrällisin menetelmin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Kuntoutujien arvioissa toimintakyvystään oli yksilöllistä vaihtelua ja osalla oli myös kohtalaisia tai huomattavia vaikeuksia useammalla aihealueella. Eniten vaikeuksia kuntoutujat arvioivat olevan arjen toiminnoissa sekä yhteisöllisessä osallistumisessa. Kuitenkin kuntoutujilla oli toimintakyvyn vaikeuksia arjessaan vain hieman tai ei lainkaan sekä sopeutumisvalmennuksen alussa että vuosi sen päättymisen jälkeen. Vähiten vaikeuksia kuntoutujat arvioivat vuoden seuranta-aikana itsestä huolehtimisessa sekä ymmärtämisessä ja kommunikoinnissa. Tulokset tukevat moniammatillista näkemystä, jonka mukaan sopeutumisvalmennuksessa on tärkeää integroida monialaista teoreettista tietoa kuntoutujien arkeen sekä lisätä tiedon ja vertaistuen avulla kuntoutujien osallisuutta omassa elinympäristössä ja yhteiskunnassa. Tulokset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia, joiden mukaan psykososiaalisella ryhmäkuntoutuksella on myönteisiä vaikutuksia kuntoutujien toimintakykyyn. Jatkossa sopeutumisvalmennukseen osallistuvien kuntoutujien toimintakykyä tulisi tarkastella sairausryhmäkohtaisesti ottaen huomioon myös toimintakykyyn yhteydessä olevat taustatekijät. Lisäksi sopeutumisvalmennuksen vaikuttavuuden tutkiminen satunnaistetulla koe-kontrolliasetelmalla olisi jatkossa tarpeen.

Jatkuvaa oppimista kuntoutusalan arkeen osaamista tunnistamalla ja osaamisrakenteita kehittämällä

Fri, 14 Mar 2025 00:00:00 +0200