Pariisin uudet ja vanhat mysteerit
Sarjaelokuvan ja fantastiquen matkassa
Abstrakti
Elokuvahistoriallinen artikkeli käsittelee ranskalaisen 1910-luvun sarjaelokuvan vaikutusta ranskalaiseen elokuvaan. Tekstissä käsitellään sarjaelokuvan lisäksi ranskalaiselle elokuvalle ominaista fantastiquea, joka on keskeinen mutta vaikeasti määriteltävä elementti maan elokuvatuotannossa. Käsittelyssä on myös Pariisin kaupunkitila ja sen muutos, erityisesti 1970-luvun kiivaan purku- ja rakennusvaiheen näkökulmasta. Artikkelin näkökulma on lajihistorian tutkimuksessa, ja siinä esitetään ajatus 1910-luvun sarjaelokuvan määrittämästä sarjafiktion mallista sekä sarjallisuudesta jatkumona, varhaisen sarjaelokuvan nykypäivään ulottuvasta vaikutuksesta ranskalaisessa elokuva- ja sarjakerronnassa.
Sarjaelokuvat, eli lyhyemmissä jaksoissa esitetyt monituntiset elokuvat, olivat suosittua viihdettä 1900-luvun alussa. Elokuvat olivat valtaosin rikos- tai jännityspainotteisia ja päättyivät usein yllättäviin loppukohtauksiin, jotka pyrkivät koukuttamaan katsojan seuraavaa osaa varten. Fantastique on osa ranskalaista kirjallisuus- ja elokuvaperinnettä ja se on noussut elokuvassa pinnalle eri tavoin vuosikymmenten aikana. Fantastique ilmenee kerronnassa esimerkiksi odottamattomana tai unenomaisena elementtinä.
Artikkelin keskeinen kysymys koskee varhaisen sarjaelokuvan ja Louis Feuilladen (1873–1925) roolia ranskalaisessa elokuvassa ja erityisesti Georges Franjun (1912–1987) tuotannossa. Artikkelissa avataan tapoja, joilla Feuilladen elokuvat ovat vaikuttaneet sarjafiktion kehitykseen. Tarkastelun kohteena on erityisesti Franjun sarja L’Homme sans visage (1975) suhteessa sarjaelokuvan perintöön ja samaan aikaan osana fantastiquen perinnettä.
Avainsanat: sarjaelokuva, fantastique, elokuvahistoria, Louis Feuillade, Georges Franju
New and Old Mysteries of Paris – Looking Back at Serial Film and Fantastique
The text takes a historical approach to examining the influence of early 20th century French film serials on the development of French cinematic storytelling. In addition to serial fiction, the text addresses the concept of fantastique, a characteristic feature of French cinema that is both central and elusive. The transformation of urban landscape in Paris is explored as well, particularly from the perspective of extensive demolition and reconstruction projects in the 1970s. The viewpoint in the text is historical. French film serials of the 1910s helped define the pattern for serial fiction, and they are presented as part of a continuum extending into 2020s, influencing both film and television.
Serials consisted of shorter segments (episodes) cut from films with runtimes of several hours and were regarded as popular entertainment in the early 20th century. For the most part, serials can be classified as crime or action films, frequently incorporating surprise endings and cliffhangers designed to entice audiences to return for the subsequent installments. Fantastique can be described as an unusual, surprising or dreamlike element within the narrative. It is distinctive to French cinema, being an undercurrent in the country’s literature and cinematic traditions. It has occurred throughout cinematic history in slightly varying forms.
The central question explored in the text concerns the role of the early film serial and Louis Feuillade (1873–1925) in the French film industry, with particular attention to their influence on the work of Georges Franju (1912–1987). The text focuses on how Feuillade’s films have shaped the evolution of serial fiction and, more specifically, Franju’s L’Homme sans visage (1975), situating it both within the legacy of the serial film and as part of the fantastique tradition.
Keywords: serial film, fantastique, film history, Louis Feuillade, Georges Franju
