https://journal.fi/lahikuva/issue/feed Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 2019-07-13T18:09:38+03:00 Antti Lindfors antti.lindfors@utu.fi Open Journal Systems <p><span lang="FI"><em><img src="/public/site/images/khynn/Lk-kansikooste1987-20151.jpg" alt=""></em></span></p> <p><span lang="FI"><em>Lähikuva</em> on elokuvan ja mediakulttuurin tutkimukseen keskittynyt tieteellinen aikakauslehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Sitä julkaisee Lähikuva-yhdistys. </span><em>Lähikuva</em>-lehden tavoitteena on edistää elokuvatutkimuksen ohella monitieteistä keskustelua ja mielipiteenvaihtoa audiovisuaalisesta kulttuurista sekä tuoda esiin erilaisia metodeja ja näkökulmia.<br><br><em>Lähikuva</em> on avoin foorumi keskustelulle ja mielipiteenvaihdolle. Lehti sisältää artikkeleita, kirja-arvioita, keskustelupalstan sekä katsauksia erilaisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. <em>Lähikuva</em> ottaa vastaan artikkeleita ja katsauksia kaikilta audiovisuaalisen kulttuurin tutkimuksesta ja keskustelusta kiinnostuneilta. <em>Lähikuva</em> noudattaa tieteellisten aikakauslehtien referee-käytäntöä.<br><em><br>Lähikuvan</em> numerot 1987-2015: <a href="http://www.lahikuva.org/aiemmat-numerot/">http://www.lahikuva.org/aiemmat-numerot/</a></p> https://journal.fi/lahikuva/article/view/83445 Sisällysluettelo 2019-07-13T18:09:38+03:00 Antti Lindfors anmili@utu.fi <p>LÄHIKUVA 2/2019<br><br>Teemana Musiikki<br>Toimittaneet Ira Österberg ja Taneli Hiltunen<br><br>Pääkirjoitus<br>Ira Österberg ja Taneli Hiltunen: Musiikki, elokuvat ja arvostus<br><br>Artikkelit<br>Ira Österberg: Musiikki ja kerronnan tasot Kirill Serebrennikovin elokuvassa Kesä<br>Kari Kallioniemi: Toposkartta, kliseekokoelma ja moderni panoraama – kansallisen musiikkitähden elämäkertaelokuva mediakulttuurin jatkumossa<br>Kaapo Huttunen: Nordic noir -televisiosarjan Rikos ääniraidan Lähi-itään viittaavat topokset<br><br>Katsaukset<br>Taneli Hiltunen: Tunteiden ja tunnelmien voimalla: brittinaiset historiallisten elokuvien ja tv-sarjojen säveltäjinä<br>Roos Hekkens: Todellisuutta esittämässä: dokumentaaristen elementtien käytöstä musiikkivideoissa<br>Sirpa Reinikainen: Tribuuttiesitykset populaarimusiikin ilmiönä<br>Olli Lehtonen: Countrymusiikin käyttö alkuperäismusiikissa elokuvassa Nuori Bonner<br><br>Arkistojen aarteet<br>Jukka Sarjala: Kinomusiikkia salonkiorkesterille: affektien luokittelusta mykkäelokuvakulttuurissa<br>Anu Juva: Glamourista arkeen: huomioita kotimaisen elokuvamusiikin muutoksista 1950- ja 1960-luvulla<br><br>Kirja-arviot<br>Bolivia Erazo (2019) How Sound Cinema Arrived in Ecuador: Case Study of Quito in the Late 1920s and Early 1930s (Kimmo Laine)<br>Ira Österberg (2018) What is that song? Aleksej Balabanov’s Brother and rock as film music in Russian cinema (Mia Öhman)</p> 2019-07-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83446 Musiikki, elokuvat ja arvostus 2019-07-13T18:09:07+03:00 Ira Österberg a@a.fi Taneli Hiltunen a@a.fi 2019-07-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83447 Musiikki ja kerronnan tasot Kirill Serebrennikovin elokuvassa Kesä 2019-07-13T18:08:37+03:00 Ira Österberg a@a.fi <p>Venäläisen ohjaajan Kirill Serebrennikovin elokuva Kesä (Leto, Venäjä 2018) on tositapahtumiin perustuva, mutta silti voimakkaan fiktiivinen kuvaus Neuvostoliiton underground-rockin noususta valtavirtaan 1980-luvun alkupuolella, päähenkilöinä kaksi neuvostorockin tosielämän suurnimeä Majk Naumenko (1955–1991) ja Viktor Tsoi (1962–1990). Elokuvassa kuullaan luonnollisesti paljon musiikkia: venäläisiä ja länsimaisia 1980-luvun alun rock-hittejä sekä alkuperäisinä että uusina tulkintoina, mutta myös elokuvaa varten sävellettyä originaalimusiikkia. Kesä voitti parhaan soundtrackin palkinnon Cannesissa 2018, mutta sai Venäjällä ristiriitaisen vastaanoton.<br><br>Artikkelissa keskitytään tarkastelemaan Kesän musiikinkäyttöä formalistisen lähiluvun ja rakenneanalyysin keinoin. Tarkastelun keskiössä on erityisesti elokuvamusiikin narratologia ja Claudia Gorbmanin (1987), Rick Altmanin (1987) ja Guido Heldtin (2013) määritelmät diegeettisyydestä, ei-diegeettisyydestä, supradiegeettisyydestä sekä ekstrafiktiivisyydestä. Tutkimuskysymyksenä on se, miten Kesä-elokuva käyttää neuvostoajan rockia elokuvamusiikkina ja miten tämä musiikinkäyttö ankkuroituu neuvostoelokuvien rock-musiikkikonventioihin.<br><br>Kesän musiikkistrategiassa muodostuu selkeä vastakkainasettelu kotimaisen ja ulkomaisen, elävän ja nauhoitetun, sekä alkuperäisen ja uudelleentulkitun musiikin välille. Eri musiikkityylien ja kerronnan tasojen välille muodostuu elokuvassa tietynlainen säännönmukaisuus ja tehtävänjako. Se miltä kerronnan tasolta musiikin katsotaan milloinkin tulevan vaikuttaa vahvasti siihen, miten realistisena minkäkin kohtauksen voi lukea, ja tämä puolestaan sitoo elokuvan eri genreperinteisiin: realistisempi, diegeettinen musiikkiesitys ankkuroi elokuvan elämäkertaelokuvien genreen, kun taas täysin epärealistiset, supradiegeettiset musiikkiesitykset viittaavat enemmän musikaaliperinteeseen.<br><br></p> <p>Music and Levels of Narration in Kirill Serebrennikov’s film Leto<br><br>Russian director Kirill Serebrennikov’s Leto is a film about the rise of the underground rock scene into the mainstream in early 1980s Soviet Union. The film is based on a true story and the lives of two rock legends Majk Naumenko (1955–1991) and Viktor Tsoi (1962–1990), even though it also contains plenty of highly fictitious elements. The music track features Russian and Western rock songs of the era both as original performances as well as cover versions, additionally there are also excerpts of original score. Leto won the best soundtrack award in Cannes in 2018, but it received mixed reviews in Russia.<br><br>This article analyses the use of music in Leto through formalist close reading and structural analysis. The analysis relies heavily on film music narratology and in particular on Claudia Gorbman’s (1987), Rick Altman’s (1987), and Guido Heldt’s (2013) definitions of diegeticity, non-diegeticity, supradiegeticity, and extrafictivity. The research question concerns how is Soviet era rock used as film music in Leto, and how does this use relate to the rock music conventions in Soviet cinema.<br><br>In the musical strategy of Leto, there arises a juxtaposition between domestic and foreign music, as well as live and recorded, and original and re-interpreted music. Furthermore, there is a structure and logic in the way the different types of music relate to the levels of narration throughout the film. The narrative level that the music is anchored to has an effect on the interpretation of individual scenes and events as realistic or unrealistic. This also anchors the film in different film genres or traditions: a more realistic, diegetic music performance is connected with traditional biopic dramas, whereas the unrealistic, supradiegetic musical performances are more closely connected with the tradition of Hollywood musicals.</p> 2019-07-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83448 Toposkartta, kliseekokoelma ja moderni panoraama 2019-07-13T18:08:07+03:00 Kari Kallioniemi a@a.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan suomalaisista musiikkitähdistä viime vuosina tehtyjä elämäkertaelokuvia ja niiden luonnetta mediahistorian kontekstissa. Millainen yhteys 1800-luvun mediakulttuurin todellisuudella ja sen topoksilla on musiikkitähdistä kertoviin melodramaattisiin elämäkertaelokuviin? Historiallisen ja vertailevan musiikkielokuvien lähiluvun kautta artikkeli pohtii kysymystä siitä, millä tavoin nämä elokuvat ovat kuvanneet musiikkitähtien elämää ja taidetta valkokankaalla. Käsittelemissäni suomalaiselokuvissa topokset, kliseet ja muut banaalin kansallisuuden merkit ovat osa digitaalisen kulttuurin kierrätystä, niiden avulla voidaan rakentaa emotionaalinen silta digitaalisen maailman ulkopuolella olevaan kansalliseen materiaaliseen todellisuuteen.<br><br>Varhaisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön topokset löysivät paikkansa 1800-luvun media- ja massakulttuurin panoraamoissa ja varhaisessa elokuvassa. Erityisesti Timo Koivusalon kansallisista musiikkitähdistä kertovat elokuvat ovat tietynlainen reaktionäärinen osa digitaalisen aikakauden mediakulttuurista murrosta. Elokuvien edustamat kliseet, topokset ja panoraamakerrontaan viittaava rakenne eivät niinkään pyri olemaan osa elokuvataidetta, vaan viittaavat elokuvan muodon avulla enemmän nykypäivän kulttuuriseen nationalismiin, joka hakee elinvoimansa kansallisista myyteistä, suurmiehistä, kansallisen historian käännekohdista, traditioista ja rituaaleista, maisemista, esineistä ja musiikkiesityksistä.<br><br><br>Topos map, cliché collection, and modern panorama: The national music star biopic in media culture continuum<br><br>The article examines recent Finnish music star biopics and their characteristics in the context of media history. I apply historical and comparative close reading in analyzing the ways in which earlier films have represented the lives and art of great music stars. Melodramatic biographical films were in many ways successors to 19th century media culture as carriers of European cultural heritage in depicting the lives and art of musical heroes. The Finnish films discussed in this article use topoi and clichés which represent banal nationalism.<br><br>The 21st century Finnish national musical hero biopics, and especially the films by Timo Koivusalo, can be seen as a kind of reactionary response to the digital disruption of media culture. The films’ clichés, topoi, and panoramic style of narration are not used to create film art as such. Instead, film form is applied to flag today’s cultural nationalism, which uses national myths, great men, national historical turning points, traditions and rituals, landscapes, artifacts, and music to gain vitality. The films construct an emotional bridge to a nationalistic, materialistic past which exists outside the digital world.</p> 2019-07-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83449 Nordic noir -televisiosarjan Rikos ääniraidan Lähi-itään viittaavat topokset 2019-07-13T18:07:36+03:00 Kaapo Huttunen a@a.fi <p>Artikkelissani tarkastelen tanskalaisen rikosdraamasarjan Rikos (Forbrydelsen, 2007–2012) musiikki- ja äänidramaturgiaa ja erityisesti siinä esiintyviä erilaisia Lähi-itään viittaavia tyylipiirteitä. Samalla arvioin, minkälaisia strategioita sarjan musiikissa ja äänisuunnittelussa käytetään suhteessa maahanmuuttajuuteen ja erityisesti islamilaiseen kulttuuriin. Kyseessä on poikkeuksellisen hyvin menestynyt draamasarja, joka oli siivittämässä pohjoismaisen audiovisuaalisen rikosdraaman murtautumista maailmanlaajuiseksi kulttuurituotteeksi. Se on myös yksi keskeisistä niin sanotun nordic noirin edustajista, tyylilajin, jossa tyypillisesti on yhteiskuntakriittinen ote.<br><br>Keskityn analyysissäni sarjan ensimmäiseen tuotantokauteen, jossa selvitetään teini-ikäisen tytön murhaa. Kyseisellä tuotantokaudella sarjassa ei eksplisiittisesti käsitellä islamia tai maahanmuuttajuutta, myöskään mitään selkeää rasismiin tai muukalaisvihaan liittyvää tematiikkaa sarjassa ei ole. Tästä huolimatta erityisesti erityisesti sarjan musiikeissa, mutta myös äänisuunnittelussa, hyödynnetään arabialaiseen ja persialaiseen kulttuuriin viittaavia tyylikeinoja, ja ne nivoutuvatkin keskeiseksi osaksi sarjan kerrontaa ja ilmaisua. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi tehtiin ja julkaistiin aikana, jolloin Tanskassa maahanmuuttajuuteen liittyvät kysymykset ja maan suhtautuminen islamilaiseen kulttuuriin olivat juuri olleet runsaasti esillä, johtuen muun muassa niin sanotuista Muhammad-pilapiirroksista. Tarkastelen sarjan musiikki- ja äänidramaturgiaa myös tätä taustaa vasten.<br><br><br>The Soundtrack of the Nordic Noir Series The Killing and its “Middle Eastern” Topoi<br><br>The Danish TV-series The Killing (Forbrydelsen, 2007–2012) became unprecedentedly successful internationally, and it was one of the series that helped Nordic crime drama films and television series become a global phenomenon. It is also one of the central representatives of the so-called nordic noir, a crime fiction sub-genre, that is often considered to be socially critical by default. In this article I examine the music and sound design of The Killing, and especially those stylistic features that point to the Middle East and the Islamic culture. I also evaluate what types of strategies the series uses in its music and sound design with respect to immigration from Islamic countries in particular. <br><br>In my analysis I focus on the first season of the series (2007), in which the murder of a teenage girl is investigated. This particular season does not explicitly deal with Islam or immigration, nor does it have any clearly discernible themes related to racism or xenophobia. However, especially the music but also the sound design contain characteristics that point towards Arabic and Persian cultures, which are woven into the narrative and expressive fabric of the series. The first season was made and published in Denmark during a period when questions concerning immigration and the country's attitudes towards Islamic culture were heatedly debated because of the so-called Muhammad cartoons crisis. I consider the music and sound design of The Killing also in light of this backdrop.</p> 2019-07-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83450 Tunteiden ja tunnelmien voimalla 2019-07-13T18:07:05+03:00 Taneli Hiltunen a@a.fi 2019-07-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83451 Todellisuutta esittämässä 2019-07-13T18:06:34+03:00 Roos Hekkens a@a.fi 2019-07-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83452 Tribuuttiesitykset populaarimusiikin ilmiönä 2019-07-13T18:06:03+03:00 Sirpa Reinikainen a@a.fi 2019-07-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83453 Countrymusiikin käyttö alkuperäismusiikissa elokuvassa Nuori Bonner 2019-07-13T18:05:32+03:00 Olli Lehtonen a@a.fi 2019-07-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83455 Kinomusiikkia salonkiorkesterille 2019-07-13T18:05:01+03:00 Jukka Sarjala a@a.fi <div class="page" title="Page 1"> <div class="layoutArea"> <div class="column"> <p>Artikkeli julkaistu alun perin Lähikuvassa 2/1996, 5-14.</p> </div> </div> </div> 2019-07-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83469 Glamourista arkeen 2019-07-13T18:04:31+03:00 Anu Juva a@a.fi <p>Artikkeli julkaistu alun perin Lähikuvassa 2/1996, 58-70.</p> 2019-07-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83470 Elokuvahistoriaa (melkein) ilman elokuvaa 2019-07-13T18:04:00+03:00 Kimmo Laine a@a.fi 2019-07-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83471 Venäläisen elokuvan musiikki ja rock 2019-07-13T18:03:28+03:00 Mia Öhman a@a.fi 2019-07-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/lahikuva/article/view/83472 Abstracts - Abstraktit 2019-07-13T18:02:57+03:00 Antti Lindfors anmili@utu.fi 2019-07-02T00:00:00+03:00 Copyright (c)