https://journal.fi/lahikuva/issue/feed Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 2018-02-17T14:41:39+02:00 Antti Lindfors antti.lindfors@utu.fi Open Journal Systems <p><span lang="FI"><em><img src="/public/site/images/khynn/Lk-kansikooste1987-20151.jpg" alt=""></em></span></p> <p><span lang="FI"><em>Lähikuva</em> on elokuvan ja mediakulttuurin tutkimukseen keskittynyt tieteellinen aikakauslehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Sitä julkaisee Lähikuva-yhdistys. </span><em>Lähikuva</em>-lehden tavoitteena on edistää elokuvatutkimuksen ohella monitieteistä keskustelua ja mielipiteenvaihtoa audiovisuaalisesta kulttuurista sekä tuoda esiin erilaisia metodeja ja näkökulmia.<br><br><em>Lähikuva</em> on avoin foorumi keskustelulle ja mielipiteenvaihdolle. Lehti sisältää artikkeleita, kirja-arvioita, keskustelupalstan sekä katsauksia erilaisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. <em>Lähikuva</em> ottaa vastaan artikkeleita ja katsauksia kaikilta audiovisuaalisen kulttuurin tutkimuksesta ja keskustelusta kiinnostuneilta. <em>Lähikuva</em> noudattaa tieteellisten aikakauslehtien referee-käytäntöä.<br><em><br>Lähikuvan</em> numerot 1987-2015: <a href="http://www.lahikuva.org/aiemmat-numerot/">http://www.lahikuva.org/aiemmat-numerot/</a></p> https://journal.fi/lahikuva/article/view/69005 Sisällysluettelo 2018-01-11T10:07:23+02:00 Antti Lindfors anmili@utu.fi 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/lahikuva/article/view/69006 Elokuvateorian ulottuvuuksista 2018-01-11T10:11:12+02:00 Antti Pönni Antti.Ponni@metropolia.fi Tytti Rantanen tytti.p.rantanen@gmail.com 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/lahikuva/article/view/69008 Bergsonilaisen elokuvateorian jäljillä 2018-02-17T14:41:39+02:00 Aleksi Rennes atrenn@utu.fi <p>Henri Bergsonin filosofia on toiminut merkittävänä vaikuttimena ja esikuvana monille elokuvateoreetikoille. Silti Bergsonin ajattelu ei itsessään ilmennä suoranaisia elokuvateoreettisia pyrkimyksiä. Hän mainitsee elokuvan vain ohimennen teoksessaan L’Évolution créatrice (1907) käyttäessään elokuvakoneistoa havainnollistavana esimerkkinä inhimillisen tietoisuuden vakiintuneista toimintamekanismeista. Bergsonin filosofian kontekstissa tällainen vertaus tuo mukanaan jokseenkin pessimistisen näkemyksen elokuvan ilmaisuvoimasta: elokuva sidotaan havainnon ja ajattelun totunnaisten muotojen jäljentämiseen, kun taas filosofian tulee Bergsonin mukaan päinvastoin purkaa ja ylittää näitä muotoja ja siten pyrkiä tavoittamaan maailma sellaisenaan ennen sen järjestymistä inhimilliseksi kokemukselliseksi todellisuudeksi. Näin ollen elokuva ja filosofia näyttäytyvät jokseenkin vastakkaisina todellisuuden kartoittamisen käytäntöinä, mikä asettaisi kyseenalaiseksi koko oletuksen erityisen bergsonilaisen elokuvateorian mahdollisuudesta. <br>Artikkelissa esitetään, että tällainen negatiivinen tulkinta elokuvan potentiaalista voidaan kuitenkin välttää, kun huomio kohdistetaan laajemmin Bergsonin filosofiaan kokonaisuudessaan ja etenkin siinä hyvin keskeisiin kuvallisuuden, liikkeen ja ajan käsitteistöihin. Samankaltaiset käsitteet ja ongelmat nousevat verrattain luonnollisesti esiin myös suoraan elokuvaa koskevien teorioiden ja käytäntöjen yhteydessä. Näin ollen Bergsonin filosofian ja elokuvatutkimuksen välille rakentuu hyvinkin olemuksellinen kytkös, jota esimerkiksi Gilles Deleuze korostaa vahvasti omassa elokuvafilosofiassaan. Artikkelissa merkittävänä painopisteenä onkin Deleuzen hahmottama elokuvan ontologia, jossa bergsonilaisen metafysiikan rakenne ja keskeiset eronteot saavat tarkkaan määritellyt vastineensa tietyissä elokuvallisen ilmaisun peruselementeissä.<br>Deleuzen tapa soveltaa Bergsonin filosofiaa elokuvaan asettuu osaksi laajempaa perinnettä. Muun muassa Jean Epstein ja Béla Balázs hyödynsivät Bergsonin ideoita elokuvateorioissaan jo 1920-luvulla. Heillä elokuva määrittyy havainnon koneistoksi, joka ei ole suinkaan sidottu inhimilliseen luonnolliseksi oletettuun havaitsemisen tapaan vaan jolla on kyky tehdä tiettäväksi tuollaisen inhimillisen kokemuksen muodostumisen ehdot. Tässä mielessä he myöntävät elokuvalle voiman toteuttaa Bergsonin filosofian metodologiaa käytännössä. Epsteinin, Balázsin ja Deleuzen teorioissa on kyllä merkittäviä eroja, mutta he kaikki omaksuvat Bergsonin filosofialle esittämän vaatimuksen siitä, että ajattelu tulee irrottaa inhimillisestä näkökulmasta ja sen määrittämistä intellektuaalisista tottumuksista, ja ottavat sen myös elokuvatutkimuksen lähtökohdaksi.</p> 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/lahikuva/article/view/69009 Einstein, Epstein, Eisenstein 2018-02-17T14:41:39+02:00 Antti Pönni Antti.Ponni@metropolia.fi <p>Artikkelissa analysoidaan ajatusta neljännestä ulottuvuudesta elokuvassa Sergei Eisensteinin ja Jean Epsteinin kirjoituksissa. Tärkeimmät tarkasteltavat tekstit ovat Eisensteinin ”Neljäs ulottuvuus elokuvassa” (1929) sekä Epsteinin ”Eräistä fotogeenisyyden ehdoista” (1924) ja <em>Intelligence d’un machine</em> (”Koneen äly”, 1946). Neljännen ulottuvuuden ajatus Epsteinilla ja Eisensteinilla juontuu ensisijaisesti Albert Einsteinin suhteellisuusteoriasta, mutta sitä tarkastellaan myös suhteessa muihin, 1900-luvun alussa suosittuihin käsityksiin neljännestä ulottuvuudesta.</p> <p>Vaikka Eisensteinin ja Epsteinin näkemykset perustuvatkin suurelta osin heidän käsityksiinsä aikakauden tieteestä, heidän ajattelussaan on myös merkittävä piirre, jota voitaisiin luonnehtia ”mystiseksi”. Tätä tieteen ja mystisyyden välistä jännitettä heidän kirjoituksissaan analysoidaan erityisesti sen R. Bruce Elderin esittämän ajatuksen pohjalta, että modernisuuden vauhdittama kognition kriisi synnytti oudon ”pneumaattisen epistemologian”, joka oli näkyvästi läsnä 1910- ja 1920-lukujen avantgardetaiteessa ja -elokuvassa.</p> <p>Eisensteinin päätavoite on vaikuttaa katsojiin elokuvallisten keinojen avulla. Hän yhdistää neljännen ulottuvuuden ajatuksen kuvassa näkyvään liikkeeseen, jonka hän näkee yhtenä ilmentymänä siitä, mitä hän kutsuu ”yläsävelmontaasiksi”. Eisenstein näkee visuaaliset ”yläsävelet” refleksologisina ärsykkeinä, jotka vaikuttavat katsojaan tiukan materialistisella ja deterministisellä tavalla. Eisenstein ei kuitenkaan kykene sisällyttämään kaikkia elokuvallisia vaikutuksia reduktiiviseen malliinsa, joten hän päätyy väljentämään malliaan ja tuomaan ajatteluunsa mukaan enemmän tai vähemmän ”mystisiä” elementtejä pyrkien kuitenkin pitäytymään dialektisen materialismin viitekehyksessä.</p> <p>Epstein seuraa Einsteinin aika-avaruuden ideaa (aikaa neljäntenä ulottuvuutena) lähemmin ja johdonmukaisemmin kuin Eisenstein. Epsteinin tavoitteena ei ole katsojaan vaikuttaminen vaan pikemminkin tuoda katsoja kohtaamaan toinen, ei-inhimillinen ”ajattelun” tai maailman havaitsemisen muoto, jota elokuvakone edustaa. Toisin kuin Eisenstein, Epstein tuo mystiset elementit kirjoituksiinsa jo aivan alusta lähtien, erityisesti varhaisessa teoksessaan <em>La lyrosophie</em> (1922). Vaikka tieteellis-rationaalisilla näkökannoilla onkin merkittävä asema Epsteinin kirjoituksissa, hän ei pyri häivyttämään mystisiä elementtejä vaan pikemmin yhdistämään nämä kaksi laajemmaksi kokonaisuudeksi.</p> 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/lahikuva/article/view/69010 ”Mulla on kans suomalaisuutta alitajunnassa” 2018-02-17T14:41:38+02:00 Helena Oikarinen-Jabai helena.oikarinen-jabai@helsinki.fi <p>Artikkelissa kuvaillaan, kuinka ryhmä nuoria somalitaustaisia naisia ja miehiä tutki kuulumisen kokemuksiaan ja paikantumisiaan performatiivisen, osallistavan tutkimuksen puitteissa toteutetuissa audiovisuaalisissa tuotannoissa. Performatiivinen tutkimusasetelma ja sen mahdollistamat fyysiset ja metaforiset kohtaamisen tilat tarjosivat kaikille tutkimukseen ja tuotantotiimeihin osallistuneille mahdollisuuden neuvotella produktioiden sisällöstä ja muodosta ja osallistua näin ”keskeneräisen tiedon” tuottamisen prosessiin.</p> <p>Produktioissaan osallistuvat nuoret liikkuivat ”kaipuun maisemissa”, muistojen äärellä ja konkreettisissa paikoissa. Raottaessaan moninaisia, toisiaan leikkaavia kuulumisiaan ja ylirajaisia kodin kokemuksiaan he samalla kiistivät ja mursivat stereotyyppisiä mielikuvia somalialaisista versus suomalaisista ja ”meistä” ja ”heistä”, joita median audiovisuaaliset narratiivit ja yhteiskunnalliset diskurssit heidän mielestään usein tuottavat. Audiovisuaalinen työskentely auttoi nuoria tuottamaan hybridejä kertomuksia, joissa monenlaiset kuulumisen kokemukset ja identifikaatiot ovat läsnä samanaikaisesti. He tuottivat myös kuvastoa ja puhetta, joka kyseenalaistaa, parodioi ja muokkaa suomalaisuuden kansallisia representaatioita. Heidän kokemustensa jakaminen auttoi meitä muita osallistujia tarkastelemaan kriittisesti omia tulkintojamme, toimintatapojamme ja epistemologisia lähtökohtiamme.</p> 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/lahikuva/article/view/69011 Stan Brakhage, näkyjen kuljettaja 2018-02-17T14:41:37+02:00 Jukka Sihvonen jukkasih@utu.fi <div class="page" title="Page 1"> <div class="layoutArea"> <div class="column"> <p><span style="font-size: 11pt; font-family: 'PalatinoLinotype';">Nykyelokuvan tunnetuimpiin kuuluvalla amerikkalaisella elokuvantekijällä ja -ajattelijalla, Stan Brakhagella (syntymänimeltään Robert Sanders), oli kuollessaan 70-vuotiaana maaliskuussa vuonna 2003 noin viidenkymmenen työteliään vuoden ja lähes neljänsadan elokuvan tuotanto takanaan. Elokuvista lyhimmät ovat alle kymmenen sekunnin mittaisia, mutta pisimmät vastaavasti yltävät yli neljään tuntiin. Laajan ja moniaineksisen tuotannon pysyväksi tavoitteeksi muodostui jo varhain pyrkimys taltioida ihmissilmän rajatonta kykyä nähdä ilmeisen tuolle puolen.</span></p> </div> </div> </div> 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/lahikuva/article/view/69012 Aki Kaurismäen näkemys Robert Bressonin elokuvateoksista 2018-02-17T14:41:36+02:00 Aymeric Pantet aymeric-pantet@hotmail.com 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/lahikuva/article/view/69013 Miten kamerasta tuli kynä 2018-02-17T14:41:35+02:00 Ismo Kiesiläinen ismo@mystinenportaali.com 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/lahikuva/article/view/69014 Elokuva psykologisena ilmiönä: Münsterberg, Eisenstein ja kognitiopsykologia 2018-01-11T12:52:53+02:00 Pasi Nyyssönen pasi.nyyssonen@kavi.fi <p>Julkaistu alkuaan Lähikuvan numerossa 2–3/1997.</p> 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/lahikuva/article/view/69015 Subjektin paikka klassisessa elokuvateoriassa 2018-01-11T12:52:03+02:00 Veijo Hietala vhietala@utu.fi <p>Julkaistu alkuaan Lähikuvan numerossa 3/1989.</p> 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/lahikuva/article/view/69016 Elokuvan teoria digitaalisuuden aikakaudella 2018-01-11T12:35:58+02:00 Antti Pönni Antti.Ponni@metropolia.fi 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/lahikuva/article/view/69017 Kotimaisen ja kansainvälisen ristipaine elokuvateollisuudessa 2018-01-11T12:38:47+02:00 Kyösola Satu satu.kyosola@aalto.fi Outi Hakola outi.j.hakola@helsinki.fi 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/lahikuva/article/view/69018 English summaries 2018-01-11T12:40:41+02:00 Antti Lindfors anmili@utu.fi 2018-01-11T00:00:00+02:00 ##submission.copyrightStatement##