Pitkospuita pitkin tulevaisuuteen? Luontomatkailun muuttuvat käytännöt

Kirjoittajat

• Elina Paloposki Lapin yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.33351/mt.185349

Avainsanat:

Metsähallitus, Luontopalvelut, luontomatkailu, käytäntöteoria, matkailijakäyttäytyminen, luontoalue, hallinta, kehittäminen

Abstrakti

Metsähallituksen Luontopalveluiden ylläpitämissä rakenteissa ja palveluissa on tehty viime vuosina laajoja muutoksia, joiden taustalla vaikuttavat sekä vuonna 2023 alkaneen hallituskauden resurssileikkaukset että muut tekijät, kuten ilmastonmuutos, luonnossa liikkumiseen liittyvät trendit ja kävijämäärien kasvu. Pro gradu -tutkielmaani pohjautuen tarkastelen tässä kirjoituksessa Shoven, Pantzarin ja Watsonin käytäntöteorian avulla, miten luonnossa liikkujat itse kuvaavat ja kokevat luontomatkailun käytäntöjen muutoksia. Aineisto koostui 81 luonnossa liikkujan vastauksista sähköiseen kyselyyn. Aineiston analyysin perusteella luontomatkailuun kohdistuvat muutosvoimat jakautuvat henkilökohtaisiin ja luontoalueiden hallintaan liittyviin tasoihin, jotka vaikuttavat käytäntöjen elementteihin eri tavoilla, ja luonnossa liikkujat osoittavat aktiivista valmiutta osallistua luontoalueiden ylläpidon kompensointiin vapaaehtoisten lahjoitusten, pääsymaksujen ja käyttöperustaisten maksujen kautta. Käytäntöteoreettisesta näkökulmasta luonnossa liikkujat eivät ole muutosten passiivisia kohteita vaan käytäntöjen aktiivisia kantajia, joiden valmius osallistua ratkaisujen rakentamiseen ansaitsee tulla tunnistetuksi. Nostan kirjoituksessa keskusteluun luonnossa liikkujien moninaisuuden ja heidän roolinsa luontoalueiden hallinnan ja rahoituksen kehittämisessä.