Journalismin likainen hiljaisuus
Planetaarisesti kestävän journalismin tavoittelua materiaalisen mediatutkimuksen lähtökohdista
DOI:
https://doi.org/10.23983/mv.156757Avainsanat:
ekologinen kestävyys, kestävä journalismi, materiaalinen mediatutkimus, planetaariset rajat, poliittinen mediaekologiaAbstrakti
Viime vuosikymmeninä ihmistoiminnan aiheuttamat ekologiset kriisit, kuten ilmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen, ovat nostaneet esiin kysymyksen journalismin materiaalisesta osallisuudesta planeetan tasoisiin ekologisiin kehityskulkuihin. Suuntaan artikkelissani aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta huomion journalistisen julkisuustuotannon aineellisiin ja ekologisiin ulottuvuuksiin, jotka jäävät niin kutsutun kestävän journalismin tutkimuksessakin yhä usein sivuosaan. Lisäksi nostan keskusteluun journalismin valmistamiseen kytkeytyvät, mutta vain harvoin huomioon otettavat vaikutukset muunlajisiin olentoihin. Materiaalisen mediatutkimuksen – tarkemmin poliittisen mediaekologian – teoreettis-metodologisessa viitekehyksessä tarkastelen artikkelissani materiaalisen ympäristökestävyyden sivuuttamista, jota kutsun journalismia ympäröiväksi likaiseksi hiljaisuudeksi. Esitän, että nostamalla etualalle journalismia tuottavien media-alan yritysten tosiasialliset materiaaliset kytkökset ja vaikutukset, saadaan syvällisempi käsitys siitä, mitä Maa-planeetan ekologisia rajoja kunnioittava journalismi käytännössä vaatii. Poliittisesta mediaekologiasta ponnistaen työstän artikkelissa myös teoreettisia lähtökohtia, joiden pohjalta on mahdollista hahmottaa monipuolisemmin, miten journalistista julkisuutta voitaisiin sekä tutkia että tavoitella planetaarisesti kestävällä tavalla.
