Media & viestintä

Sisältöjen personointi: Journalistisia mahdollisuuksia ja eettisiä haasteita

2023-09-22T11:45:12+03:00

Perspektiivejä ja retrospektiivejä

2023-09-22T11:18:38+03:00

Hyvä, katala vastajulkisuus: Populistisen vastamedian julkisen puhuttelun tavat maahanmuutto- ja pakolaiskeskustelussa

2023-09-22T11:49:26+03:00

Kikkelikortista vieraslajeihin: Huumoriskandaalit suomalaisessa politiikassa 1990–2020

2023-09-22T11:22:23+03:00

Huumori on elimellinen osa nykyaikaisia medioituneita poliittisia valtakamppailuja. Ajoittain huumori itsessään politisoituu, kun siitä tulee julkisten kiistojen kohde. Tällöin on kyse huumorikohuista tai huumoriskandaaleista. Selvitämme artikkelissa, kuinka huumoriskandaalit ovat osallistuneet kansalliseen poliittiseen julkisuuteen kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana Suomessa. Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Yleisradion arkistoista tekemämme määrällisen kartoituksen perusteella Suomessa esiintyi vuosina 1990–2020 kaikkiaan 26 kansallisen tason huumoriskandaalia, joita käsiteltiin valtakunnallisessa julkisuudessa vähintään viiden päivän ajan. Skandaalien määrä kasvoi eksponentiaalisesti: 1990-luvulla niitä oli vain kaksi, 2010-luvulla jo 16. Kolmen huumoriskandaalin tarkempi laadullinen analyysi eri vuosikymmeniltä osoittaa, että skandaalit kertovat sekä poliittisessa ja mediaympäristössä että yhteiskunnan moraalijärjestyksessä tapahtuneista muutoksista. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa skandaalit liittyivät usein suosittujen TV-satiirien törmäämiseen politiikan perinteiden kanssa. 2000-luvun lopulta sosiaalinen media on nivoutunut huumoriskandaaleihin. 2010-luvulla monet skandaalit liittyvät radikaalioikeiston vähemmistöpilkan ja tarkentuneiden moraalikoodien yhteentörmäykseen.

Muuttuva maailma, sopeutuva Suomi: Sisällönanalyysi ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Helsingin Sanomissa ja Yle Uutisissa vuosina 2017–2021

2023-09-22T11:29:36+03:00

Ilmastonmuutoksen vääjäämätön eteneminen on tehnyt sopeutumisesta tärkeän yhteiskunnallisen kysymyksen. Enemmistö journalistisen median ilmastonmuutosta käsittelevistä sisällöistä kuitenkin keskittyy muihin aiheisiin kuin sopeutumiseen. Myös yleisön keskuudessa aiheeseen liittyy epätietoisuutta. Tässä artik- kelissa tutkin, miten Helsingin Sanomat ja Yle Uutiset ovat esittäneet ilmastonmuutokseen sopeutumisen verkkoartikkeleissaan (n=469) vuosina 2017–2021. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen esitettiin pääasiallisesti sään ääri-ilmiöihin varautumisena, vaikka suomalainen sopeutumisjournalismi ei paikallisista sääoloista johtuen kietoutunut samalla lailla akuuttien säätapahtumien ympärille kuin monissa muissa maissa. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen näyttäytyi ennen kaikkea hallinnollisena kysymyksenä eikä juurikaan politisoitunut. Verkkoartikkeleissa keskityttiin paljolti ilmastonmuutoksen seurauksien yksityiskohtaiseen raportointiin eikä juuri täsmennetty mitä sopeutuminen tarkoittaa käytännössä. Johtopäätöksissä pohdin aiemman kirjallisuuden pohjalta sitä, miten yleisö tulkitsee tuloksien mukaisia sopeutumissisältöjä.

Kansalaisaktivistit vai pandemiankieltäjät? Vaihtoehtoiset äänet journalistisessa mediassa COVID-19-pandemian aikana

2023-09-22T11:35:56+03:00

Kansalaisten vaihtoehtoiset näkökulmat ovat olleet kriittisen keskustelun kohteena COVID-19-pandemian aikana, jolloin viranomaissuosituksista eriävät näkemykset on monesti luokiteltu disinformaatioksi. Samaan aikaan on esitetty, että kansalaisten erilaisia mielipiteitä huomioidaan liian vähän. Artikkelissa selvitetään, ilmenikö poikkeusajan valtamediassa kansalaisten kriittisten näkemysten ulossulkemista ja mahdollisesti polarisaatiota vahvistavaa viestintää. Tutkimuksessa kysytään: miten viranomaisviestinnästä poikkeavia näkemyksiä esittäviä on kuvattu ja millaisia mielikuvia vaihtoehtoisista näkemyksistä on rakennettu? Aihetta tutkitaan analysoimalla vaihtoehtoisia näkökulmia esittävistä kansalaisaktivisteista kertovaa dokumenttiohjelmaa sekä artikkeliaineistoa. Median roolia tarkastellaan viestinnällisen polarisaation näkökulmasta kehysteoriaa soveltaen, jolloin kansalaisten vaihtoehtoisia näkemyksiä esittävästä media-aineistosta saadaan näkyviin retorisin keinoin muodostettuja tulkintakehyksiä. Tutkimus väittää, että valtamediassa tarjottu tulkinta kansalaisten erilaisista näkemyksistä on ollut monesti yksinkertaistavaa ja vastakkain asettelevaa. Tutkimus esittää, että journalistisia tulkintakehyksiä tulisi oppia tunnistamaan ja tunnustamaan paremmin, sekä kannustaa niiden laajentamiseen. Näin voitaisiin kehittää mediatuotantoa, joka kunnioittaa moniäänisyyttä myös hankaliksi koetuista aiheista.

Kirjoittajat Media & viestintä 3/2023

2023-09-22T11:57:24+03:00

Naistutkimusta tiedotusoppiin: ”Meitä pidettiin pelottavina”

2023-09-22T11:42:38+03:00

Retrospektiivi-sarjassa palataan Tiedotustutkimus- ja Media & viestintä -lehdissä julkaistuihin artikkeleihin. Sarjassa tarkastellaan muun muassa artikkeleiden syntyprosesseja, silloista ja nykyistä tieteellistä keskustelua ja tiedeyhteisöä. Sarjan kirjoittajat vaihtuvat.

Porvarillis-liberaalin julkisuuden rakennemuutokset ja ajattelukulttuuri Ranskassa

2023-09-22T11:52:17+03:00

Rémy Rieffel. 2022. L’emprise médiatique sur le débat d’idées: trente années de vie intellectuelle (1989–2019). Paris: Presses Universitaires de France. 414 s.

Eugénie Bastié. 2021. La guerre des idées: enquête au cœur de l’intelligentsia française. Paris: Robert Laffont. 302 s.

Journalismin kriisistä amerikkalaisittain

2023-09-22T11:55:04+03:00

Barbie Zelizer, Pablo J. Boczkowski ja Chris W. Anderson. 2021. The Journalism Manifesto. Cambridge: Polity, 123 s.

English abstracts Media & viestintä 3/2023

2023-09-22T12:02:04+03:00