Media & viestintä

Natokriittiset episteemiset yhteisöt Telegramissa ja X:ssä

2025-01-27T09:25:27+02:00

Artikkelissamme lähestymme informaatiohäiriöitä ilmentymänä demokraattisten yhteiskuntien episteemisten kysymysten kärjistymisestä ja sovellamme episteemisen yhteisön näkökulmaa sosiaalisen median laitayhteisöjen tutkimiseen. Analysoimme, millä tavoin Suomen Nato-jäsenyyteen kriittisesti suhtautuvien sosiaalisen median laitayhteisöjen argumentoinnissa oli kyse harhaanjohtavaa informaatiota levittävästä ja yhteiskuntajärjestystä haastavasta informaatiohäiriönä pidettävästä ilmiöstä. Lähestymme episteemisenä yhteisönä sosiaalisen median yhteisöjä, joille voidaan tunnistaa yhteneviä käsityksiä tiedollisesta auktoriteetista, tavoitelluista poliittista päämääristä sekä arvoista ja uskomuksista. Pohjaamme oletukseen, että valtavirtajulkisuudelta katveeseen jäänyt sosiaalisen median Nato-kriittinen keskustelu avaa tutkimisen arvoisen kontekstin informaatiohäiriöiden teemalle. Tutkimusaineistomme on muodostettu Nato-kriittisistä viesteistä Telegramin suomenkielisissä keskusteluryhmissä ja X-viestipalvelussa. Telegram-aineistosta tunnistimme Nato-kriittisyyden avaintermeiksi ”natottaja” ja ”natokiima”, joiden yhdistelmällä haettiin NodeXL:n avulla aineisto viestipalvelu X:stä. Verkostoanalyysia ja laadullista analyysia yhdistellen tunnistimme aineistosta kaksi episteemistä yhteisöä, jotka nimesimme instituutioita kunnioittavaksi yhteisöksi ja instituutiovastaiseksi yhteisöksi.

Arkista informaatiohäirintää vai luovaa ilmaisua?

2024-11-11T22:45:34+02:00

Tässä artikkelissa tarkastellaan tekoälyä hyödyntäviä työkaluja ja niiden avulla toteutettuja audiovisuaalisia sisältöjä videonjakoalusta TikTokissa. Tekoälyn avulla luotuihin sisältöihin viitataan usein sanalla synteettinen, mutta tässä tutkimuksessa kyseenalaistetaan jako aitoon ja keinotekoiseen sisältöön. Tarkastelun viitekehyksenä toimii keskustelu kuvaan ja videoon perinteisesti liitetyistä ominaisuuksista, kuten aitoudesta ja todistusvoimaisuudesta, joita tekoälyn avulla luotujen sisältöjen nähdään murentavan. Visuaalinen ja videopohjainen ”todistusaineisto” on noussut informaatiohäiriön lähteeksi uusien somealustojen myötä. TikTok on erityisen kiinnostava alusta tällaiselle analyysille, sillä se perustuu nimenomaan kekseliään audiovisuaalisen sisällön luomiseen, jakeluun, katseluun ja kommentointiin. Siellä myös kiertää runsaasti journalistisia ja poliittisia videoita sekä erilaisia vaikutusyrityksiä. Näiden lisäksi TikTokissa huomionarvoista on, miten tehokkaasti alusta on madaltanut kynnystä editoida videoita, käyttää äänitehosteita ja osallistua erilaisten suodattimien kehitykseen. Suodattimien, lisäosien ja muokkaustyökalujen analyysin lisäksi artikkelissa käsitellään myös alusta loppuun tekoälyn avulla luotuja kuvia ja videoita (ns. syväväärennöksiä, deepfake) autenttisuuden ja epäaitouden kaltaisissa kehyksissä.

Disinformaation diskurssi julkisessa keskustelussa

2025-01-26T19:24:07+02:00

Artikkelissa tarkastellaan disinformaation diskurssia julkisessa keskustelussa niiden kansalaisten näkökulmasta, joiden luottamus journalismiin ja perinteiseen uutismediaan on erilaisten syiden vuoksi rapautunut. Tähän tutkimukseen haastatellut epäluottamuksen kokemuksen jakavat kansalaiset ovat taustaltaan heterogeeninen joukko, jota yhdistää paitsi kritiikki valtadiskurssia kohtaan, myös huoli julkisen keskustelun ja sitä myöten demokratian tilasta. Disinformaatiodiskurssi on politisoitunutta puhetta tiedon oikeellisuudesta informaatiohäiriöiden keskellä, ja puhetta määrittävät poliittiset, ideologiset tai arvosidonnaiset tekijät tiedon paikkansapitävyyden ja totuudellisuuden sijaan. Tutkimusaineiston 25 haastattelussa vaihtoehtoisen tiedollisen auktoriteetin positiossa olevat kansalaiset kertoivat, millaisia kokemuksia heillä oli disinformaation diskurssin kohdistumisesta heidän omia näkemyksiään kohtaan. Tutkimus havainnoi myös heidän omaa puhettaan, kun he kertoivat suhteestaan perinteiseen uutismediaan ja valtadiskurssiin. Tutkimukseni vahvistaa aiempien tutkimusten näkemystä, jonka mukaan disinformaatiosyytöksiä voidaan käyttää julkisessa keskustelussa diskursiivisessa tarkoituksessa lyömäaseena erimielisiä kohtaan. Disinformaation diskurssille on ominaista vastapuolen leimaaminen ja delegitimointi huolimatta siitä, kuka diskurssia käyttää ja kenen uskottavuutta sillä pyritään heikentämään. Disinformaation diskurssi voi olla tunnistettavissa yhtä lailla valtadiskurssissa kuin sitä kritisoivassa narratiivissa.

Harhaanjohtavan viestinnän kiistellyt vaarat

2024-10-18T17:16:24+03:00

Mis- ja disinformaation tutkimuskentällä on laajasti hyväksytty, että harhaanjohtava viestintä uhkaa yhteiskuntien vakautta ja yksilöiden hyvinvointia. Näiden ongelmanmäärittelyjen mielekkyys on kuitenkin saanut osakseen voimistuvaa kritiikkiä viime vuosina. Arvostelun hajanaisuus ja käsitteellinen epämääräisyys ovat kuitenkin hankaloittaneet kritiikin hahmottamista kokonaisuutena, vaikka sillä voisi olla myönteinen vaikutus tutkimuskentän kehitykselle. Ammentamalla yhteiskunnallisten ongelmien konstruktionisesta näkökulmasta tutkimuksessa selvitettiin, miten harhaanjohtavan viestinnän ongelmien luonnetta, laajuutta ja vakavuutta on viime vuosina problematisoitu. Integroivan kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että arvostelu jakautuu neljään pääteemaan: liioitteluun, epämääräisyyteen, lyhytnäköisyyteen ja tarkoitushakuisuuteen. Artikkelin päätelmissä täsmennetään kritiikin luonnetta ja tarjotaan sen perusteella konkreettisia suosituksia tutkimusalan kehitystä silmällä pitäen.

Vaikuttajapropagandaa

2024-10-03T08:50:07+03:00

Miljoonia nuoria seuraajia liikuttavat somevaikuttajat tunnettiin pitkään lähinnä nuorten idoleina, uuden ajan julkisuuden henkilöinä, jotka mainostavat meikkejä ja tuottavat hassuja videoita YouTubeen. Viime vuosina somevaikuttajien poliittinen herääminen on huomattu julkisessa keskustelussa ja akateemisessa tutkimuksessa. Poliittisia ja yhteiskunnallisesti merkityksellisiä sisältöjä tuottavat vaikuttajat ovat houkuttelevia kumppaneita myös harhaanjohtavaa informaatiota ja propagandaa tuottaville ja levittäville toimijoille. Nouseva tutkimussuuntaus, joka yhdistää somevaikuttajatutkimusta ja somevaikuttajapropagandaa on toistaiseksi keskittynyt vahvasti läntisiin maihin ja poliittiseen viestintään. Ideologista vaikuttamista harjoittavat myös kaupalliset ja ei-valtiolliset toimijat, kuten erilaiset järjestöt. Tässä katsauksessa tarkastelen somevaikuttamisen katvealuetta, pimeää puolta ja esitän, että propaganda on käsiteviidakossa toimiva termi, jota voidaan hyödyntää myös muiden kuin poliittisten toimijoiden manipuloivaan vaikuttavaan viestintään.

Käytännön lääkkeitä informaatiohäiriöihin

2025-03-14T10:40:52+02:00

Faktabaarin puheenvuoro käytännön lääkkeistä informaatiohäiriöihin

Disinformaation kultakausi koittaa saastuneessa informaatioympäristössä

2025-03-27T10:12:51+02:00

Toimittajan puheenvuoro

Luottamuksen rooli informaatiohäiriöiden torjunnassa

2025-01-27T08:52:58+02:00

Informaatiohäiriöiden tutkimuksessa on keskitytty paljon sisältöjen analyysiin sekä tarkasteltu yleisöjen suhdetta valheellisiin sisältöihin, mutta myös luottamuksen tutkimukseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia suomalaisten suhdetta informaatiohäiriöihin ja ymmärtää tarkemmin paitsi mediakuluttajien käsityksiä mediasta myös heidän ymmärrystään omista kyvyistään suhteessa informaatiohäiriöihin. Hyödynnämme analyysissa käsitteitä medialuottamus ja mediaitseluottamus. Edellisellä tarkoitamme yleisöjen perinteistä uutismediaa, sosiaalisen median alustoja ja erilaisia mediasisältöjä kohtaan tuntemaa luottamusta. Jälkimmäistä käytämme kuvaamaan mediakuluttajan omaa medialukutaitoaan kohtaan tuntemaa luottamusta. Aineistonamme on kansallinen kyselytutkimus, johon vastasi 1 093 henkilöä. Luottamus uutismediaa kohtaan sekä mediaitseluottamus on vahvaa, mutta eroja eri ryhmien kesken on. Vähemmän koulutetut, iäkkäämmät ja perussuomalaisten kannattajat arvioivat niin medialuottamuksen kuin mediaitseluottamuksen heikommaksi kuin muut. Matalan mediaitseluottamuksen ryhmässä korostui perinteisen median käyttö sekä myönteisyys median sääntelylle. Korkean mediaitseluottamuksen ryhmässä korostui digitaalisen ja sosiaalisen median käyttö sekä internetin ja sananvapauden arvostus. Korkean mediaitseluottamuksen ryhmä ei ollut yhtä huolestunut disinformaatiosta kuin matalan mediaitseluottamuksen ryhmä. Tutkimus lisää ymmärrystä median kuluttajien kokemuksesta kohdata informaatiohäiriöitä sekä eväitä media- ja informaatiolukutaitotoimien kehittämiseen.

Selkeämmille vesille

2025-03-21T14:24:29+02:00

Pääkirjoitus 1/2025

Informaatiohäiriöt mediayhteiskunnassa

2025-03-28T12:13:59+02:00

Informaatiohäiriöistä eli mis-, dis- ja malinformaation luomisesta ja kierrättämisestä digitaalisilla alustoilla on tullut yhä polttavampi yhteiskunnallinen ja tieteellinen kysymys. Tässä Media & viestintä -lehden Informaatiohäiriöt mediayhteiskunnassa teemanumeron johdannossa luomme katsauksen informaatiohäiriöiden tutkimukseen. Tutkimuskentässä on erotettavissa kolme osin päällekkäistä näkökulmaa: 1) ilmiö, sen syntymekanismit ja seuraukset, 2) ilmiöön vastaaminen ja sen ehkäisy sekä 3) kriittinen näkökulma, joka pyrkii muun muassa hahmottamaan ovatko jotkin informaatiohäiriöihin liittyvät uhkakuvat kenties liioiteltuja. Käymme läpi näihin näkökulmiin liittyvää tutkimusta ja esitämme, että informaatiohäiriöitä ja niihin liittyvää julkista keskustelua on syytä tarkastella sekä kriittisesti että kontekstisidonnaisesti. Lopuksi esittelemme tämän teemanumeron artikkelit.