Media & viestintä

Lisää sanoja koneesta

2024-06-17T13:23:24+03:00

Generatiivista tekoälyä käytetään tehostamaan tutkimuksen eri vaiheita, mikä on johtanut keskusteluun tekoälyn käytön merkitsemisestä erilaisissa julkaisuissa. Media & viestintä -lehden toimitus on toistaiseksi katsonut, ettei erilliselle tekoälyilmoitukselle ole artikkeleissa tarvetta. Jos tekoäly on kuitenkin avustanut työskentelyä niin, ettei tutkijalla enää ole täyttä kontrollia johonkin työprosessin vaiheeseen, tulee siitä kertoa. Rajapyykit muuttuvat, ja niiden vetäminen ja merkitseminen vaativat jokaiselta tutkijalta harkintaa nyt ja tulevaisuudessa.

”Editoin julkaisua, juttua ja kirjoittajaa”

2024-06-03T11:38:14+03:00

Tässä analyysissä tarkastellaan journalistista tekstineditointia featurejutun editointiprosessissa. Tavoitteena on kartoittaa jutun rakenteeseen, kieliasuun ja merkityksiin tehtyjä muutoksia ja niiden perusteluja. Analyysin kohteena on helmikuussa 2021 julkaistu Rotuteorioiden suurmaa -juttu.

Analyysi toteutettiin ensin analysoimalla jutusta saatuja tekstiversioita versioita kirjoitus- ja editointiprosessin varrelta hyödyntämällä medialingvistiseen tutkimusperinteeseen kytkeytyvää versioanalyysiä. Siinä tarkasteltiin versioiden välillä tekstissä tapahtuneita korvauksia, lisäyksiä, poistoja ja siirtoja. Näihin havaintoihin haettiin perusteluja editoijan ja toimittajan puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, joissa sovellettiin stimuloitua mieleenpalauttamista.

Tulokseksi muodostui kronologinen malli editointiprosessin etenemisestä. Tulokset osoittavat, että editointiin vaikuttavat olennaisesti sekä editointiprosessin vaihe että editoijan ja toimittajan välinen vuorovaikutus. Keskeinen johtopäätös on, kuinka käsittelevä editointi koskee erityisesti tiettyjä jutun avainkohtia ja rajausta. Viimeistelevässä editoinnissa keskeistä on tiivistää tekstiä ja tehdä jutusta kielellisesti ja visuaalisesti mahdollisimman miellyttävä. Niin ikään tärkeä johtopäätös koskee sitä, kuinka editointi on erottamattomasti sosiaalista. Editoijan ja toimittajan välinen työskentelysuhde vaikuttaa oleellisesti tekstineditoinnin kohteisiin ja laajuuteen. Editointi kohdistuu paitsi juttuun myös kirjoittajan taitoihin.

Journalistin ohjeet uudistuvat lokakuussa

2024-06-12T10:51:50+03:00

Journalistin ohjeisiin on tehty laaja päivitys. Ohjeisiin tulee neljä kokonaan uutta kohtaa, ja lisäksi monia kohtia on täydennetty ja ohjeiden rakennetta ja kirjoitusasua on selkeytetty. Päivitetyt ohjeet hyväksyttiin huhtikuussa, ja ne tulevat voimaan lokakuussa.

Matti Kuuselan juttujen todenperäisyys

2024-06-17T10:34:42+03:00

Aamulehden eläköitynyt toimittaja Matti Kuusela paljasti keväällä 2024 muistelmateoksessaan sepittäneensä osia juttuihinsa. Aamulehti poisti kaikki Kuuselan jutut verkosta ja tilasi ulkopuolisen asiantuntijan selvittämään, kuinka laajasta ongelmasta on ollut kyse. Selvityksessä kävi ilmi, että journalismin standardit ovat muuttuneet Kuuselan nelikymmenvuotisen uran aikana, mutta Kuusela ei ole muuttanut toimintaansa. Valtaosa Kuuselan jutuista poikkeaa perusjournalismista, ja yksittäin verkossa julkaistuina ne tarvitsisivat lukuohjeen.

Journalismin historiasta joutilaalla kierteellä

2024-06-17T11:31:34+03:00

Journalismin Suomi on journalistiikan konkariosaston hieman vinoon kirjoitettu blogi suomalaisen uutismedian menneisyydestä. Blogi tutkii, pohtii, arvioi, kommentoi ja luo ajankuvaa. Sen tavoitteena on löytämisen, kirjoittamisen ja yhdessä tekemisen ilo. Mahdolliset lukijat ovat pelkkää bonusta.

Tutkijan retrospektiivinen katse julkisen osallistumisen kokemuksellisuuteen

2024-05-24T09:20:54+03:00

Väitöskirjan "Julkista osallistumista – ja sen tutkimista – kokemassa" lektio (16.2.2024).

Graafinen merkki graafisen suunnittelun semioottisena työkaluna ja abstrahoitujen mielikuvien rakentajana

2024-03-25T14:43:43+02:00

Väitöskirjan "Abstrahoidut mielikuvat – Lappi matkailuyritysten graafisissa merkeissä" lektio (15.9.2023).

Ykköslehdet alakynnessä

2024-03-13T10:01:08+02:00

Maakuntien johtavat lehdet eli niin sanotut ykköslehdet ovat perinteisesti muodostaneet sanomalehdistön selkärangan Suomessa. Viime vuosituhannen lopulle saakka alueellinen ykköslehti kannettiin lähes jokaiseen kotiin ja se tarjosi monille lukijoille uutisseurannan perustan. Verkkomedian aikakaudella ykköslehtien merkitys uutislähteenä on kuitenkin vähentynyt. Ne näyttävät kärsivän toimialan kutistumisesta ja digisiirtymän hitaudesta enemmän kuin valtakunnalliset tai paikallislehdet, mutta niiden kokemia muutoksia ei ole meillä aiemmin analysoitu. Artikkeli tarkastelee ykköslehtien kehitystä 2000-luvulla lehdistön kehämallin avulla käyttäen aineistonaan Uutismedian liiton julkaisemia tilastoja. Tulosten perusteella ykköslehdet ovat menettäneet niin levikkiään kuin nettomyyntiään sekä pienentäneet toimituksiaan keskimäärin enemmän kuin valtakunnalliset, alue- tai paikallislehdet. Tulokset viittaavat siihen, etteivät ykköslehdet kykene vastaamaan sen enempää valtakunnallisen median kuin paikallislehtienkään haasteeseen vaan ovat jäämässä mediakentän väliinputoajiksi. Kärjistäen tulkittuna ne ovat muuttumassa isojen kaupunkien paikallislehdiksi, joiden sisältö, merkitys ja levikki rajoittuvat enenevästi ilmestymiskaupunkiinsa ja sitä ympäröivään seutukuntaan. Valtakunnallisessa ja kansainvälisessä uutisseurannassa ne nojaavat uutistoimistojen ja yhteistoimitusten antiin.

Temporaalisesti, kriittisesti, tunteikkaasti

2024-03-12T16:31:51+02:00

Senioreiden medialukutaitoja koskeva tutkimus on viime vuosina lisääntynyt. Aiempi tutkimus on kuitenkin ongelma- ja vajekeskeistä, eikä se ole riittävästi huomioinut senioreiden taitoja kriittisesti arvioida medioita. Artikkeli vastaa tähän tutkimustiedon tarpeeseen, ja siinä tarkastellaan voimavaranäkökulmasta, kuinka seniorit kuvailevat ja arvioivat medioita ja mediasisältöjä. Tutkimusaineistona on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa yhteistyössä järjestettyyn kirjoitustapahtumaan osallistuneen 54 seniorin (65–91-vuotiaat) kirjoitukset, jotka sisälsivät sekä kuvauksen yhdestä mediapäivästä että mediasta osana kirjoittajan elämänhistoriaa. Kirjoituksia analysoitiin medialukutaidon jäsennyksiä hyödyntäen sen suhteen, miten niissä arvioitiin medioiden ja mediasisältöjen painottuneisuutta, valikoituneisuutta, näkökulmaisuutta, laatua, luotettavuutta ja henkilökohtaista merkitystä. Tutkimuksen päätulos on, että tutkimukseen osallistuneet seniorit kuvailivat ja arvioivat medioita ja niiden sisältöjä temporaalisesti, kriittisesti ja tunteikkaasti. Tutkimuksen merkittävin uusi tulos on senioreiden medialukutaidon temporaalisuus, jolla tarkoitetaan, että seniorit kuvailivat ja arvioivat nykymedioita ajallisesta näkökulmasta, vertaamalla niitä menneisyyden medioihin ja mediasisältöihin. Temporaalisuuden käsite tekee ymmärrettäväksi sen, miksi esimerkiksi joidenkin nykyisten radio- ja TV-toimittajien puheviestintä näyttäytyy osalle senioreita ”lärpätyksenä”.

Riskinäkemykset ja turvakäytännöt suomalaisten tutkivien toimittajien työssä

2024-01-29T10:28:31+02:00

Tutkivaa journalismia pidetään riskipitoisena journalismin lajina, ja sen harjoittajiin kohdistuu erityisiä turvallisuus- ja tietoturvauhkia. Näiden uhkien luonne ja vakavuus vaihtelevat kuitenkin merkittävästi kontekstista toiseen. Tyypillisesti journalistit pyrkivät huomioimaan nämä riskit ja varautumaan niihin omalla toiminnallaan. Tämä tutkimusartikkeli tarkastelee suomalaisten tutkivien journalistien näkemyksiä työhön liittyvistä riskitekijöistä ja kartoittaa heidän työssään soveltamia turvakäytäntöjä. Lisäksi artikkeli tarkastelee sitä, miten journalistit arvioivat turvakäytäntöjen tarvetta erilaisissa tilanteissa, millaiset tekijät hankaloittavat turvakäytäntöjen soveltamista työssä sekä mitä kautta tutkivat toimittajat ovat saaneet tietoa ja oppia turvallisuutta ja tietoturvaa koskevissa asioissa. Tutkimusaineisto koostuu 12 tutkivan journalistin teemahaastatteluista ja journalistien ennen haastattelua täyttämistä esitietokyselyistä. Aineiston analyysi osoittaa, että tutkivien journalistien huolenaiheet liittyvät Suomessa erityisesti lähteiden suojeluun. Journalistit käyttävät merkittävää itsenäistä harkintavaltaa soveltamiensa turvakäytäntöjen suhteen ja perustavat yleensä harkintansa tapauskohtaisesti tekemiinsä riskiarvioihin. Turvakäytäntöjen opiskelu ja osaamisen ylläpito jäävät tyypillisesti journalistien oman aktiivisuuden varaan, mutta tietoa ja apua jaetaan kollegiaalisesti tutkivien toimittajien ammattikunnan sisällä.

Aikuisten neuvottelua lasten näkyvyydestä

2024-01-18T14:15:31+02:00

Tässä artikkelissa tarkastelen, miten lasten toimijuus rakentuu diskursiivisesti lasten kuvien jakamista käsittelevissä uutis- ja blogiteksteissä. Lähestyn lapsuutta sosiologisen lapsuudentutkimuksen näkökulmasta, joka painottaa lasten toimijuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa. Artikkelin aineisto koostuu yhteensä 95 suomenkielisestä uutis- ja blogijutusta, joissa käsitellään niin sanottua sharenting-ilmiötä eli vanhempien tapaa jakaa lapsistaan kuvia ja tietoa sosiaalisen median alustoilla. Multimodaalisen kriittisen diskurssianalyysin (MCDA) avulla olen tunnistanut aineistosta kolme lasten toimijuutta määrittävää diskurssia: 1) kontrollin diskurssi, 2) ajan diskurssi sekä 3) erityislaatuisuuden diskurssi. Esitän, että sharenting-ilmiöstä käytävä julkinen keskustelu toisintaa tapaa representoida lapsuuttaikuisten toimesta ja aikuisia varten. Lasten näkemyksiä kuullaan keskustelussa vain harvoin.Keskustelua luonnehtii myös odotuksen tila, jossa aikuisten näkemykset kiinnittyvät lasten kasvuun ja kehitykseen sekä yhteiskunnallisen sääntelyn mahdollisiin muutoksiin.

Journalismi valistajana ja kyseenalaistajana

2024-04-08T08:32:49+03:00

Vertailen Helsingin Sanomien (HS) ja ruotsalaisen Dagens Nyheterin (DN) tapaa käsitellä tieteellistä tietoa koronapandemian yhteydessä keväällä 2020. Kiinnostuksen kohteena ovat artikkelit, joissa esitettiin eriäviä näkökulmia tieteellisestä kysymyksestä. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat, mikä oli uutisoinnin suhde kansalliseen koronapolitiikkaan, mistä esitettiin eriäviä näkemyksiä ja kuinka tieteellisiä kiistoja käsiteltiin. Lehdet käsittelivät tieteellistä epävarmuutta eri tavoin. HS ratkoi epävarmuuksia antamalla äänen eri asiantuntijoille. Lehden pyrkimyksenä oli antaa monipuolinen kuva epävarmasta asiasta. Käsittely oli teknistä ja yksityiskohtiin menevää. DN avasi tieteellisiä tuloksia toimittajan äänellä ja pyrki helppotajuisuuteen. DN myös otti suoremmin kantaa siihen, mikä oli uskottavaa tiedettä. Usein uskottavuuden arvioijana toimi Folkhälsomyndighetenin Anders Tegnell, jonka asema DN:ssä oli paljon vahvempi kuin THL:n Mika Salmisen HS:ssa. Näin DN otti HS:a voimakkaammin ”kansanvalistajaroolin” uutisoinnissaan.