Nautica Fennica

https://journal.fi/nauticafennica/issue/feed Nautica Fennica 2025-04-01T18:21:56+03:00 Aaro Sahari aaro.sahari@gmail.com Open Journal Systems Nautica Fennica is the Finnish biannual peer reviewed publication for maritime history. Nautica Fennica was initially published in the 1970s by the Finnish Association for Maritime History. From the 1990s the book has veen a collaboration between the association and the current publisher Finnish Heritage Agency, Museovirasto. The publication follos double blind peer review. Articles are accepted per open call for papers. published by the Finnish Heritage Agency and edited by the Finnish Association for Maritime History. The peer reviewed biannual book is first published in print. Nautica Fennica allows immediate pre-print archiving to an open institutional repository following the Green OA guidelines. Final pdf print versions of articles are published after a one year embargo in the <a href="https://journal.fi/nauticafennica" target="_blank" rel="noopener" data-saferedirecturl="https://www.google.com/url?q=https://journal.fi/nauticafennica&source=gmail&ust=1668698183022000&usg=AOvVaw2RViQ9XFof-4ftkmCgB-Z7">https://journal.fi/nauticafennica</a> open access service. This service is managed by the Finnish Federation of Learned Societies TSV ( <a href="https://tsv.fi/en" target="_blank" rel="noopener" data-saferedirecturl="https://www.google.com/url?q=https://tsv.fi/en&source=gmail&ust=1668698183022000&usg=AOvVaw3S9l-AUzCSdNPuQ7na1Ybe">https://tsv.fi/en</a> ). https://journal.fi/nauticafennica/article/view/160585 Suomen merimuseon tervehdys 2025-04-01T18:21:48+03:00 Tiina Mertanen 2023-10-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2023 Tiina Mertanen https://journal.fi/nauticafennica/article/view/160586 Merihistoria ja elämäkerrat 2025-04-01T18:21:49+03:00 Pirita Frigren Mikko Aho 2023-10-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2023 Pirita Frigren https://journal.fi/nauticafennica/article/view/160587 Isäni oli merimies? 2025-04-01T18:21:49+03:00 Anne Heimo

Anne Heimo analysoi isänsä Pauli Heimon merimieheyttä tämän vuosien 1957–1960 välillä pitämän päiväkirjan sekä suullisten kertomusten kautta. Suullisia ja kirjallisia muistelmia vertailemalla Heimo on mustitietotutkimuksen menetelmiä hyödyntäen löytänyt isänsä merimiehisyyden kokemuksista kaksi toisistaan eroavaa puolta. Sen sijaan, että Heimo olisi pyrkinyt selvittämään, kumpi näistä hänen isänsä kuvaamista kokemuksista on todenmukaisesmpi, hän on tarkastellut niitä yhdessä näyttäen, kuinka kaksi eri autobiografista lähdettä voivat täydentää toisiaan.

Sari Mäenpään artikkeli käsittelee englantilaisen Winifred Loydin (1897–1940) kokemuksia työstä purjelaivoilla 1930-luvun aikana. Mäenpää hyödyntää lähteenään Lloydin päiväkirjoja, jotka sisältävät sekä Loydin kirjoituksia että hänen ottamiaan valokuvia. Loyd matkusti ahvenanmaalaisen Gustaf Eriksonin varustamon omistamalla laivalla ensin maksavana asiakkaana, mutta hänen sosiaalinen ja ammatillinen statuksensa muuttuivat hänen jäätyään purjelaivoille töihin purjeentekijäksi. Mäenpää analysoi tätä muutosta ja löytää useita mielenkiintoisia eroja ja jopa ristiriitoja Floydin merellä eletyn arjen ja satamissa vietetyn ajan kuvausten väliltä.

Pirita Frigren tarkastelee artikkelissaan Luvian kirkkoherra Heikki Hermosen tyttären Hanna Hermosen (myöh. Heinilä) 1910-luvun alun Lontoossa viettämää aikaa. Hermonen työskenteli lastenvahtina Lontoossa asuneen merimiespapin perheessä ja oli tämän roolinsa kautta kiinteästi yhteydessä paikalliseen suomalaisten merenkulkijoiden yhteisöön ja merimieslähetyksen toimintaan. Hermonen kuvasi Lontoossa viettämäänsä aikaa värikkäästi lukuisissa perheelleen kirjoittamissaan kirjeissä. Frigren analysoi näitä Hermosen jälkeläisen Elina Jakomaan puhtaaksikirjoittamia kirjeitä ja tarkastelee niiden välittämää kuvaa 1910-luvun alun Lontoosta, sen suomalaisyhteisöstä, suomalaisesta merimieslähetyksestä ja merenkulusta. Lisäksi Frigren tarkastelee, mitä kirjeet voivat kertoa Lontoon matkasta osana Hanna Hermosen elämänkulkua.

Artikkelissa Bodil Lindberg esittelee vuonna 2021 m/s Amorellalla suorittamansa nykydokumentoinnin tuloksia. Dokumentoinnin menetelminä käytettiin haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia, valokuvausta ja laivan äänimaailman tallentamista. Dokumentointi toteutettiin syksyn ja alkutalven aikana tehdyillä 16 laivamatkalla. Dokumentoinnin tulokset paljastavat, kuinka laivalla työskentelevien työolot ja vapaa-ajanviettotavat ovat muuttuneet 16 vuoden aikana ja eroavat tuolloin tehtyjen vastaavanlaisten dokumentointien havainnoista. Lindbergin suorittaman dokumentoinnin tulokset kuvaavat ajankohtansa vuoksi myös globaalin pandemian vaikutuksia risteilylaivojen ja merenkulkijoiden arkeen. Lisäksi Lindberg tarkastelee Amorellaa tilana, kartoittaen laivalla eri aikoina tehtyjä muutoksia ja ajallisia kerrostumia.

Laura Seesmeri tarkastelee artikkelissaan Borstön paikallismuseon esinekokoelmaa kertomuksena ihmisen ja maiseman sekä menneisyyden ja nykyisyyden suhteesta. Seesmeri näkee museossa esillä olevat esineet, kuten esimerkiksi nostamansa liitupiipun ja puikkarin, saarelaisten elämästä ja ympäristöstä kertovina ihmisen ja maiseman välisinä toimijoina. Borstön museo tarjoaa tälle näkökulmalle erityisen otollisen kohteen, sillä saaren asukkaat ovat itse valinneet esineitä museoon. Museoesineiden lisäksi Seesmeri täydentää analyysiaan saarelaisten kirjoittamilla ja hänen itsensä kirjaamilla autobiografisilla ja biografisilla aineistoilla, kuten päiväkirjoilla ja kirjeenvaihdolla.

2023-10-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2023 Laura Seesmeri https://journal.fi/nauticafennica/article/view/160592 Merikapteenit porvariyhteisön jäseninä 1700-luvun loppupuolen Helsingissä 2025-04-01T18:21:54+03:00 Juha-Matti Granqvist

Artikkelissa Juha-Matti Granqvist tarkastelee 1700-luvun loppupuoliskon Helsingissä eläneitä ja vaikuttaneita merikapteeneita osana ruotsalaisporvaristoa. Granqvist keskittyy erityisesti jäljittämään niitä erilaisia rooleja, joita merikapteeneilla oli osana ajan porvayhteisöä sekä kartoittamaan muun porvarisyhteisön ja merikapteenien välisiä suhteita. Merikapteenit joutuivat kaivertamaan itselleen oman roolin osana porvaristoa ja heidän ammatillinen liikkuvuutensa teki heistä selvästi muusta yhteisöstä erottuvan joukon. Granqvistin havaintojen perusteella merikapteenit olivat kaupungin taloudellisen elämän ja kaupankäynnin keskeisiä tekijöitä, jotka eivät kuitenkaan olleet yhtä näkyvässä roolissa muun porvarisyhteisön jäseninä.

Leila Koivunen jäljittää Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluvan Kifwebe-naamion elämänkaarta ensin Kongosta Suomeen ja erilaisiin museon järjestämiin näyttelyihin. Kongolaiseen Luba-kansaan yhdistetyn naamion tarina punoutuu 1900-luvun siirtomaa-ajan kontekstiin, jolloin myös suomalaiset merenkulkijat lähtivät töihin Kongojoelle. Koivusen tarkastelema naamio kulkeutui Suomeen oululaisen koneenkäyttäjän Viktor Huotarin mukana 1900-luvun alkuvuosina. Koivunen esittää esineaineistoa kontekstualisoivan Kansallismuseon asiakirja-, kuva- ja kirjeaineiston avulla, kuinka käsitys esineen alkuperästä ja käyttötarkoituksesta on vaihdellut eri aikoina. Koivunen näyttää, kuinka dekolonisaatio, museoalan ammattimaistuminen, kulttuurisen tiedon ja ymmärryksen lisääntyminen ja pyrkimys edistää etnografisen kokoelman asemaa ovat kietoutuneet esinettä ympäröiviin selityksiin.

Yrjö Kaukiainen vertailee artikkelissaan Borstö I -nimellä tunnetun vuonna 1747 haaksirikkoutuneen hylyn fyysisiä ominaisuuksia löytämäänsä uuteen arkistomateriaaliin. Lyypekin kaupunginarkiston asiakirjat mainitsevat vuonna 1747 matkaan lähteneen, mutta lähes varmasti matkallaan haaksirikon kärsineen aluksen, jonka päällikkönä toimi Johann Pingel. Vaikka Borstö I -hylystä ja Pingelin aluksesta saatavat tiedot ovat niukat eikä niiden perusteella voida tehdä vielä varmoja päätelmiä, Kaukiaisen suorittaman vertailun perusteella tätä uutta tutkimuslinjaa kannattaa jatkaa mahdollisimman pitkälle.