Nuorisotutkimus

Nuorten osallisuus ja osallistaminen mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon tarkoitetuissa menetelmissä

Päivi Berg — 2024-06-20

Missä ovat nuoret maanviljelijät?

Pihla Takkinen — 2024-06-20

Itsenäistyvät nuoret institutionaalisessa järjestelmässä

Jenni Kallio — 2024-06-20

Knowledge and Agency in Vocational Education

Niklas Rosenblad — 2024-06-20

”Mitenkähän tää nyt selitetään? Apua!”

Heta Mulari — 2024-06-20

Tarkastelemme artikkelissa menetelmällisiä näkökulmia keholliseen tietoon ja sen muodostumiseen flowtaideyhteisöissä, joiden osallistujat ovat nuoria aikuisia ja aikuisia. Flowtaiteella tarkoitamme tässä artikkelissa ja tutkimiimme yhteisöihin kiinnittyen kehollista, liikkeeseen perustuvaa taidemuotoa, jonka osana käytetään erilaisia sirkustaiteesta tuttuja välineitä hulavanteista viuhkoihin, keppeihin, keiloihin, palloihin ja poihin. Siten tuomme artikkelissamme esiin yhden mahdollisen tavan ymmärtää flow ja flowtaide, mutta emme rajaa flow’ta yksinomaan sirkustaiteen kontekstiin. Artikkeli tuo näkökulmia osallistuvasta etnografisesta tutkimuksesta, luovista menetelmistä ja tutkijan muuttuvasta paikasta sekä kehollisesta tiedosta entistä vahvemmin osaksi nuorisotutkimusta. Artikkelin teoreettis-metodologinen tausta ponnistaa Minna Salamin (2021) näkemyksistä aistivoimaisesta ja kehollisesta tiedosta, luovista ja osallistuvista menetelmistä yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa (esim. Ryynänen & Rannikko 2021) sekä kinesteettisen empatian käsitteestä (Parviainen 2003). Olemme tuottaneet artikkelin aineiston osallistuvan etnografisen havainnoinnin ja haastattelujen kautta yhdessä osallistujien kanssa.

Asiasanat: etnografia, flow, flowtaide, kehollisuus, luovat menetelmät

***

“How to explain this? Help!” Methodological possibilities for understanding bodily knowledge and flow art
Heta Mulari & Maaria Hartman
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 42 (2), 35–50

This article explores different methodological ways of creating embodied knowledge with research participants. Thematically, the article focuses on the perspectives of young people and young adults in flow art communities. Flow art is understood here as an embodied, movement-based art form involving several different props familiar from circus arts, such as hula hoops, fans, contact sticks, clubs, and poi. However, flow can be experienced in many different art forms and activities, and this article presents one possible contextualization among many. The aim of the article is to foreground perspectives on participatory ethnographic research, creative methods, changing researcher positions, and embodied knowledge in the field of youth studies. Theoretically, the article is informed by Minna Salami’s (2021) theorizations of embodied and sensual knowledge, creative and participatory methods in social sciences (Ryynänen & Rannikko 2021), and kinesthetic empathy (Parviainen 2003). The research material was generated through ethnographic, participatory observation and interviews with the participants.

Keywords: ethnography, flow, flow art, corporeality, creative methods

”Miltei jokaisena yönä helähtää lasi, narahtaa korkki, ulvoo sireeni”

Mikko Salasuo — 2024-06-20

Sanomalehdissä puhuttiin 1950-luvulla kaupunkien nuoriso-ongelmasta, joka nähtiin seuraukseksi kasvavasta nuorten määrästä ja vapaa-ajan lisääntymisestä. Tämä keskustelu sai 1950- ja 1960-lukujen taitteessa uuden kehyksen, kun nuoriso-ongelmaa alettiin sanomalehdissä sanoittaa jengin käsiteellä. Tässä artikkelissa tutkimme ”jengiin” liittyvien merkitysten rakentumista suomalaisissa sanomalehdissä vuosina 1956–1965. Kutsumme tätä ajanjaksoa suomalaisen jengikeskustelun ensimmäiseksi aalloksi. Sanomalehtikirjoittelun kautta selvitämme, mitä jengi-sanalla tarkoitettiin ja millaisia merkityksiä jengille nuorten ryhmätoiminnan kuvaajana annettiin. Aineistona hyödynnämme Kansallisarkiston digitaalista sanomalehtikokoelmaa. Tutkimuksen lähestymistapa on mediahistoriallinen. Lehtitekstien analyysimenetelmänä on kontekstoiva lähiluku, jossa yhdistyy sisällön erittely sekä historiantutkimukselle ominainen lähdekritiikki. Artikkelissa osoitamme, että jengikeskustelun ensimmäinen aalto kiinnittyi yhteiskunnan rakennemuutokseen. Nuorten lisääntynyt vapaa-aika ja oleilu kaupunkiympäristöissä, populaarikulttuuri, ulkomaiset vaikutteet ja perinteisen yhteiskuntajärjestyksen mureneminen muuttivat sosiaalisia rakenteita ja merkityksiä. Sanomalehtien jengikeskustelu oli muuttuneen sosiaalisen järjestyksen tulkitsemista ja ymmärtämistä. Se oli myös uudenlaisen nuoruuden sanoittamista. Kaupungistuvan ja teollistuvan Suomen sanomalehdet etsivät vastauksia nuorisokasvatuksen peruskysymyksiin: kuka kasvattaa, kuka valvoo?

Asiasanat: jengit, nuorisokulttuuri, sanomalehdet, mediahistoria, konstruktionismi, sosiaalihistoria

***

“Windows are broken, bottles are opened,
sirens wail” – How newspapers brought gangs
to Finland in 1956–1965
Mikko Salasuo & Olli Seuri
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 42 (2), 19–34

In the 1950s, Finnish newspapers extensively discussed the problem of urban youth. This discussion took on a new framework at the turn of the 1960s when newspapers began using the term “gang”.
In this article, we examine the construction of meanings related to “gang” in Finnish newspapers between 1956 and 1965. Through newspaper articles, we explore what was meant by the word gang and what kinds of meanings were given to gangs as descriptions of the group activities of young people.
The data for the article were gathered from the National Archives’ digital newspaper collection. The research approach is media historical. The results show that writing about gangs was a method borrowed from abroad to frame the modernizing youth in a new way.

Keywords: gangs, youth culture, newspapers, media history, social constructionism, social history

”Mä tiesin et mä jollain tapaa en kuulu joukkoon”

Liekki Valaskivi — 2024-06-20

Yhä useampi lapsi ja nuori ilmaisee sukupuoltaan normatiivisesta sukupuolikäsityksestä poikkeavilla tavoilla. Siksi tarvitsemme tutkimusta siitä, miten sukupuoli ja sukupuolen moninaisuus ovat läsnä peruskoulussa. Tässä artikkelissa lähestymme sukupuolta peruskoulussa transtutkimuksen näkökulmasta. Tarkastelemme elämäkertahaastattelujen ja laadullisen sisällönanalyysin avulla sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten aikuisten kokemuksia siitä, miten heidän on ollut mahdollista toimia koulussa sukupuolisina subjekteina. Esitämme, että koulun informaaleihin rakenteisiin sisältyy monia sukupuolittuneita käytäntöjä, jotka ovat ristiriidassa peruskoulun tasa-arvotavoitteiden kanssa ja jotka vahingoittavat erityisesti sukupuoltaan normeista poikkeavilla tavoilla ilmaisevia oppilaita. Näiden rakenteiden näkyväksi tekemiseen ja purkamiseen tarvitaan transpedagogiikkaa ja sukupuolitietoista kasvatusta, jossa huomioidaan sukupuolen moninaisuus.

Asiasanat: peruskoulu, sateenkaarinuoret, sukupuolen moninaisuus, sukupuolitietoinen kasvatus, sukupuolivähemmistöt, transtutkimus

***

“I knew that somehow I didn’t belong”: Experiences of transgender students in Finnish comprehensive education
Liekki Valaskivi & Varpu Alasuutari
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 42 (2), 3–18

As the number of gender non-conforming students increases, there is a growing need for research into how gender and gender diversity are presented in comprehensive education. In this article, we approach gender in schools from the perspective of trans studies. Using life story interviews and qualitative content analysis, we examine transgender young adults’ experiences of operating at school as gendered subjects. We propose that the informal structures within the school institution contain many gendered practices that contradict the gender equality goals of comprehensive education, and which are particularly harmful to gender non-conforming students. To make these structures visible and eventually dismantle them, we must employ trans pedagogy and gender-conscious education that acknowledges gender diversity.

Keywords: Finnish comprehensive education, LGBTQ youth, gender diversity, gender-conscious education, transgender, trans studies

Nuoriso tutkimuksen kuvassa

Anna-Maija Niemi — 2024-06-20

Ammattina asiakkuus, erikoistunut mielenterveyspotilaaksi

Ville Venesmäki — 2024-04-28

Stigman purkaminen voi kääntyä tavoitettaan vastaan

Anna Koivukoski — 2024-04-28

”Ne päihdemyönteisemmät nuoret” vai tulevaisuuden tekijät?

Niina Meriläinen — 2024-04-28

”Ulkonäön perusteella ajatellaan et me kestetään mitä vaan”

Tuuli Kurki — 2024-04-28

Tarkastelen artikkelissa rasismin aiheuttamaa kipua ja rasismia kokevien nuorten toisilleen tarjoamaa hoivaa ja sen tuottumista nuorten vertaistukiryhmissä. Tutkimuksen aineistona toimivat havaintoihin perustuvat etnografiset muistiinpanot kolmesta nuorten mielenterveyttä tukevasta vertaistukiryhmästä. Artikkelissa kysyn, miten rasismin aiheuttama ruumiillinen kipu ilmenee nuorten jaetuissa kokemuksissa ja miten tuohon kipuun vastataan ruumiillisella huolenpidolla ja hoivalla. Rasismin ja hoivan ruumiillisuutta tarkastelevan tutkimuskirjallisuuden ja aineiston ristiin luennan avulla kehitän artikkelissa kanssahoivan käsitteen, jolla viittaan hoivan tuottumiseen toisen rasismia kokevan kehon likeisyydessä ja kanssa. Siinä missä vertaistukiryhmissä jaettujen kokemusten kautta löytyy ruumiillisia yhteyksiä ja kiintymystä sekä tunnetta ja tarvetta hoivatuksi tulemisesta, ulkopuolisten silmissä kanssahoiva voi tulla tulkituksi hoivan sijaan häiriönä. Vaikka kanssahoiva antaa nuorille paljon – luo yhteisöllisyyttä, läheisyyttä, solidaarisuutta ja turvaa – voi se myös uuvuttaa kanssahoivan tuottuessa, ainakin osittain, hoivaa tarjoavan palvelujärjestelmän epäonnistumisesta. Peräänkuulutankin artikkelissa rakastavaa katsetta mustien ja ruskeiden nuorten kohtaamiseen sekä rasismin ja hoivan ruumiillisuuden monisyisempää luentaa, ettei vastuu hoivasta jäisi kirjaimellisesti nuorten harteille.
Asiasanat: rasismi, hoiva, vertaistuki, ruumiillisuus, kosketus

***

“Judging by appearances, people assume we can endure anything.” The pain caused by racism and collective care in youth peer support groups
Tuuli Kurki
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 42 (1), 40–58

In this article, I examine the pain caused by racism, the care that young people who encounter racism provide for each other, and how this care comes into being in peer support groups for young people. The research data consist of ethnographic observation notes from three peer support groups supporting young people’s mental health. In the article, I investigate how the embodied pain caused by racism manifests itself in young people’s shared lived experiences, and how that pain is cared about and taken care of through embodied encounters. By reading the research literature on the embodiment of racism and care in conjunction with the research data, I have developed the concept of “kanssahoiva” (collective care, co-caring), which refers to the care that comes into being in the closeness and proximity of bodies experiencing racism. Whereas in peer support groups, young people can find embodied connections and affectivity through shared lived experiences as well as the feeling and need to be cared for, in the eyes of outsiders, collective care is interpreted as a disturbance rather than care. Although collective care offers significant benefits for young people, such as fostering community, intimacy, solidarity, and security, it can also prove exhausting. This exhaustion stems, at least in part, from the shortcomings of the mental healthcare system. The article advocates adopting a loving gaze in encounters involving Black and Brown young people, along with a deeper understanding of racism, care and embodiment, to prevent care resting solely on the shoulders of young people themselves.
Keywords: racism, care, peer support, embodiment, touch

”Mul riitti kerrottavaa, kokemuksista melodraamaa”

Anna Pakarinen — 2024-04-28

Tutkin artikkelissani suomalaisen populaarikulttuurin suurimpiin ilmiöihin kuuluvan rap-artisti Cheekin uranpäätöstrilogian kertomuksia kulttuurihyvinvoinnin kontekstissa. Cheekin intermediaalinen uranpäätöstrilogia rakentuu usean eri ilmaisuvälineen vuorovaikutukselle ja koostuu kolmesta omaelämäkerrallisesta teoksesta: Alpha Omega -albumista (2015), JHT – musta lammas -kirjasta (Aaltonen 2016) ja Veljeni vartija -elokuvasta (Siili 2018). Tutkimustavoitteenani on selvittää, millaisia koherenssia rakentavia ja reflektoivia kertomuksia Cheekin sanoituksissa konteksteineen on ja millainen suhde niillä on kulttuurihyvinvointiin sekä mielenterveyden kulttuurisiin diskursseihin. Tutkimusmetodinani on koherenssin käsitteen ohjaama sanoitusten analyysi, jota kontekstoin dialogisissa teemahaastatteluissa Jare Tiihosen kanssa tuottamiini aineistoihin. Artikkelissani tarkastelen koherenssin rakentumista sekä uranpäätöstrilogian muodossa että sisällössä. Poeettisen tutkimuksen pohjalta avaan artikkelissani myös aikaisemman tutkimuksen tunnistamia näkökulmia räpin sovellettavuudesta nuoriso- ja mielenterveystyössä. Artikkelissani osoitan, että Cheekin uranpäätöstrilogia on kertomuksissaan omaleimaisesti koherenssia rakentava ja reflektoiva kokonaisuus, jonka ilmaisukeinot ja teemat havainnollistavat myös räpin taideterapeuttisia ulottuvuuksia tekijöiden ja vastaanottajien näkökulmista. Cheekin uranpäätöstrilogia tuottaa kulttuurisesti tärkeän diskurssin, jossa mielenterveyden käsitteleminen ja käsittäminen ei asetu tarkkarajaisiin kategorioihin. Samalla se viitoittaa jatkumoa, jossa räpin kertomukset toimivat alati monimuotoistuvana, kulttuurihyvinvointia tuottavana voimavarana nuorisokulttuurissa.

Asiasanat: koherenssi, rap, resilienssi, Cheek, kulttuurihyvinvointi

***

“I had so many stories to tell that I turned my experiments into a melodrama”: Narrative, coherence and cultural wellbeing in rap artist Cheek’s trilogy
Anna Pakarinen
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 42 (1), 23–39

In this article, I explore the narratives in the trilogy that concluded the artistic career of rap artist Cheek. The trilogy consists of autobiographical works: the album Alpha Omega (2015), the book JHT – musta lammas (2016), and the film Veljeni vartija (2018). I aim to explore how these narratives and their poetics relate to cultural wellbeing and cultural discourses of mental health. I base my examination on an analysis of the lyrics and their contexts, following theories of coherence. I also contextualize my analysis by means of dialogical thematic interview material that I have co-produced with Jare Tiihonen, namely Cheek. The article shows that these narratives construct and reflect coherence in a unique way, both in form and content. In addition, the narratives demonstrate the therapeutic elements of rap that serve both artists and audiences alike. Cheek’s trilogy also highlights an important cultural discourse in which discussing and defining mental health does not fit into two categories of wellness or illness.
Keywords: coherence, rap, resilience, Cheek, cultural wellbeing

Koulussa koetut paineet ja koulunkäynnin keskeytyminen – nuorten monien maailmojen näkökulma

Piia Ruutu — 2024-04-28

Artikkelissa tarkastellaan nuorten kodin ja koulun sekä vertaisten ja vapaa-ajan maailmojen välisiä suhteita ja nuorten liikkumista näiden maailmojensa välillä koulunkäynnin keskeytyessä. Aineistona ovat psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidettujen nuorten (n = 16) koulupolkukertomukset ja heidän vanhempiensa (n = 13) haastattelut. Aineiston analyysin kehikkona hyödynnetään nuorten monien maailmojen näkökulmaa. Tulososuudessa esitetään kuvaukset ja mallit nuorten maailmojen suhteista neljän ryhmittelyn avulla, jotka ovat koulun maailmasta vetäytyminen, kodin maailmaan eristäytyminen, vertaisten ja vapaa-ajan maailma työntö- ja vetovoimana
sekä ulossulkeminen koulun maailmassa.

Asiasanat: nuoret, yläkoulu, kouluakäymättömyys, koulusta ulossulkeminen

***

School pressures and school interruption – the students’ multiple worlds perspective
Piia Ruutu & Markku Jahnukainen
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 42 (1), 5–22

This article examines the relationships between the worlds of adolescents (family, school, peers, and free time) and their movement between these worlds when schooling is interrupted. The dataset comprises the school path narratives of adolescents (n=16) undergoing psychiatric care, and interviews with their parents (n=13). The data analysis framework draws on the students’ multiple worlds model. The findings section presents descriptions and models of the dynamics between adolescents’ worlds based on four groups: withdrawal from the world of school; isolation in the world of home; the world of peers as a push and pull force; and exclusion from the world of school.
Keywords: adolescents, secondary school, school attendance problems, school exclusion

Uusia näkökulmia nuorten mielenterveyteen

Elina Ikävalko — 2024-04-28

Liikkuvia utopioita, hidastamisen politiikkaa

Mikko Piispa — 2023-12-22

Nuorisotutkimusta syrjästä. Keskustelu Päivi Armilan kanssa ja puhe kunniajäsenelle

Anni Rannikko — 2023-12-22

Sosiologian yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa työskennellyt Päivi Armila on opettanut nuorisotutkimuksen kursseja 1990-luvulta lähtien, ohjannut kannustavalla ja tiukan sosiologisella otteella nuorisotutkimuksellisia väitöskirjoja ja osallistunut aktiivisesti nuoria ja nuoruutta koskeviin yhteiskuntapoliittisiin keskusteluihin ja kansalaistoimintaan. Armila on jäänyt eläkkeelle vuoden 2023 lopussa. Hänen oma polkunsa tutkijana on tiiviisti yhteydessä Joensuussa tehtävään nuorisotutkimukseen, joten on tässä haastattelussa hän kertaa Anni Rannikkon kanssa nuorisotutkimuksen historiaa Joensuussa. Nuorisotutkimusseuran hallitus on kutsunut Armilan yhdistyksen kunniajäseneksi. Kunniajäsenyyden julkisti yhdistyksen puheenjohtaja Petri Paju Nuorisotutkimuspäivillä 2023. Nuorisotutkimus-lehden toimituksen pyynnöstä hän kirjoitti jälkikäteen muistinvaraisesti julkistamispuheensa lehdessä julkaistavaksi.

Tyttöjen toimijuus ja uhrius seksistisen väkivallan ja välittämisen kietoumassa

Helena Louhela — 2023-12-22

Tyttöihin ja naisiin kohdistuva seksistinen väkivalta on edelleen yksi maailman suurimmista ihmisoikeusrikkomuksista. Tyttöjen oma kokemus seksistisestä väkivallasta ei kuitenkaan aina ole linjassa vallitsevien normien kanssa. Tämän seurauksena tyttöjen mielipiteet ja tuntemukset väkivaltakokemuksistaan voivat tulla ohitetuiksi. Artikkelini kertoo siitä, kuinka nuori nainen sanallistaa ja tulkitsee fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa sisältänyttä suhdettaan aikuisen miehen kanssa, joka lain mukaan määritellään lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Aineisto sisältää neljä 2010-luvun loppupuoliskolla toteutettua haastattelua haastateltavien ollessa 15–19-vuotiaita. Analyysissä hyödynnetään teoreettista viitekehystä, jonka kautta kuvaan, kuinka tyttöjen seksistisen väkivallan kokemuksiin voi nivoutua välittämisen tunteita sekä toimijuuden ja vaiennetuksi tulemisen ristiriitaista vaihtelua. Monenlaiset tekijät vaikuttavat siihen, millä tavoin tytöt suhtautuvat ja määrittelevät kokemansa seksistisen väkivallan. Tämän lisäksi yhteiskunnallinen normistomme asettaa tytöille ristiriitaisia odotuksia olla sekä aktiivinen toimija että oikeanlainen uhri väkivaltatilanteissa. Tutkimukseni haastaakin määrittelemään seksististä väkivaltailmiötä ja tyttöjen toimijuutta kontekstuaalisina ja tilannekohtaisina ilmiöinä. Tämän lähtökohdan kautta yhtenäistä terminologiaa tulisi kehittää nuorille ja kasvattajille seksistisen väkivallan ennaltaehkäisyyn ja jälkikäsittelyyn.

Asiasanat: seksistinen väkivalta, toimijuus, tytöt, uhrius, välittäminen

***

Girls’ agency and victimization in the entanglement of sexist violence and caring
Helena Louhela
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 41 (4), 58–70

Sexist violence against girls and women remains one of the biggest human rights violations in the world. Yet girls’ own experiences of sexist violence are not always in line with prevailing norms. As a result, girls’ opinions and feelings about their experiences of violence may be overlooked. This article explores how a young woman articulates and interprets her relationship with an adult man. The relationship involved physical and sexual violence, which is legally defined as child sexual abuse. The data includes four interviews conducted in the latter half of the 2010s when the interviewee was 15–19 years old. The analysis utilizes a theoretical reference framework to describe how feelings of caring and the contradictory alternation between agency and being silenced can be related to girls’ experiences of sexist violence.
Many factors influence how girls relate to and define the sexist violence they experience. In addition, societal norms place conflicting expectations on girls to be both active agents and appropriate victims in violent situations. This research challenges the definition of the phenomenon of sexist violence and the agency of girls as a contextual and situational phenomenon. Based on this premise, a common terminology for the prevention and aftercare of sexist violence should be developed for young people and educators.

Keywords: agency, caring, girls, sexist violence, victimization

Aikanieluja ja hidastavia rakenteita

Elina Niinivaara — 2023-12-22

Pakolaistaustaisten nuorten saavutukset opinnoissa ovat Suomessa verrattain heikkoja. Korkeakoulutuksen saavien osuus on pohjoismaisessa vertailussa matala, ja toisen asteen opintojen keskeyttävien määrä on suuri myös suhteessa muihin maahanmuuttotaustaisiin nuoriin. Ilmiötä on tutkittu niukasti, lähinnä tilastollisin menetelmin. Tässä artikkelissa tarkastelen pakolaistaustaisten nuorten opiskeluun liittyviä vaikeuksia nuorten eletyn arjen näkökulmasta, yli kahden vuoden ajan keräämäni etnografisen aineiston pohjalta. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa etualalle nousi aika ja sen puute nuorten opiskelun arjessa. Hyödynnän analyysissa bourdieulaista jäsennystä pääoman eri muodoista ja hahmotan ajan resurssina, johon erilaiset pääomat vaikuttavat. Tarkastelen artikkelissa minkälaisia kytköksiä ajan, pakolaisuuden ja yhteiskuntaluokan välillä ilmenee. Nostan esiin kaksi opintoja vaikeuttavaa tekijää, joita kutsun aikanieluiksi ja hidastaviksi rakenteiksi. Osoitan, miten nämä juontuvat pakolaistaustaisten nuorten sosioekonomisesta asemasta Suomessa ja tuottavat luokkarakennetta, jossa pakolaistaustaiset sijoittuvat alimpiin yhteiskuntaluokkiin. Suomalaisen koulutusjärjestelmän ja yhteiskunnan tasa-arvoisuuden kannalta aikapulan huomioon ottaminen onkin merkittävää.

Asiasanat: ajankäyttö, opiskelu, pakolaiset, tasa-arvo, yhteiskuntaluokat

***

Time sinks and slowing structures: An ethnographic perspective on the problematics of the educational path of young people with a refugee background
Elina Niinivaara
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 41 (4), 39–57

The educational outcomes of young people with a refugee background are comparatively weak in Finland. The proportion of those who achieve higher education is low when compared to other Nordic countries, and the number of those who drop out of secondary education is high even when compared to other young people with an immigrant background. Research on this topic has been scarce and largely quantitative. In this article, I examine the educational difficulties experienced by young people with a refugee background from the perspective of their everyday life, based on ethnographic material collected over a period of more than two years. In my inductive content analysis, time and the lack thereof in the young people’s daily efforts to learn stood out. In the analysis, I utilize Bourdieu’s understanding of different forms of capital and conceptualize time as a resource that is affected by different types of capital. I examine the links between time, refugeeness and social class, highlighting two factors that hamper studying, which I call time sinks and slowing structures. I show how these stem from the socioeconomic status of young people with a refugee background in Finland, and produce a class structure in which people with a refugee background are placed in the lowest social classes. In terms of the Finnish education system and equality in society, taking lack of time into account proved to be significant.

Keywords: time use, studying, refugees, equality, social classes

Kohtaamisista kohti osallisuutta – monikultuuristen taidetyöpajojen sosiomateriaalisten suhteiden rakentuminen

Anna-Kaisa Kuusisto — 2023-12-22

Tarkastelemme artikkelissamme yksin Suomeen tulleiden turvapaikanhakijanuorten ja suomalaistaustaisten nuorten kanssa toteutettuja taidetyöpajoja. Artikkelimme tuo nuorisotutkimuksen kentälle lisää tietoa monikulttuuristen kohtaamisten ja osallisuuden rakentumisesta sekä sosiomateriaalisten suhteiden merkityksestä osana näitä. Analyysimme osoittaa, että taidelähtöinen työskentely on yksi keino lisätä yksin tulleiden nuorten itsetuntemusta ja osallisuuden kokemusta uudessa yhteiskunnassa. Artikkelimme metodologinen kontribuutio nostaa esiin kielellisten ja kehollisten kokemusten ja materiaalisuuden dynamiikan. Johtopäätöksenä esitämme, että nuorten monikulttuurisia kohtaamisia tulisi tukea jokapäiväisen arjen ympäristöissä, kuten koulussa ja asumisyksikössä. Edellä mainitun toteutuminen vaatii kuitenkin luotettavien aikuisten läsnäoloa, kaikkia huomioivien sosiomateriaalisten suhteiden mahdollistamista ja usein tunnepitoisten sosiaalisten tilanteiden aktiivista fasilitointia.

Asiasanat: kohtaaminen, osallisuus, sosiomateriaalisuus, etnografia, monikulttuurisuus, turvapaikanhakijanuoret

***

From encounters towards participation – construction of socio-material relations in multicultural art workshops
Anna-Kaisa Kuusisto & Kristiina Korjonen-Kuusipuro
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 41 (4), 22–38

This article examines art workshops with unaccompanied asylum-seeking young people and with young people with a Finnish background. The article contributes to the field of youth research on the construction of multicultural encounters and inclusion, and the importance of socio-material relations as part of this construction. Our analysis shows that art-based work is one way to increase the self-esteem and sense of inclusion of young people who have come to a new society alone. The methodological contribution of the article highlights the dynamics of linguistic, embodied and material experiences. In conclusion, we argue that young people’s multicultural encounters should be supported in everyday environments, such as schools and housing units. However, this requires the presence of trustworthy adults, the enabling of inclusive socio-material relations, and the active facilitation of often emotionally charged social situations.

Keywords: encounter, participation, sociomateriality, ethnography, multiculturalism, asylum-seeking young people