Tämä teemanumero rakentaa kuvaa liikkumisesta ja sen merkityksistä nuorten elämässä, samoin kuin näihin asioihin paneutuvasta tutkimuksesta. Teemanumerossa on neljä vertaisarvioitua artikkelia, kaksi puheenvuoroa ja yksi lektio. Tytti Soinin, Hannele Harjusen, Anna-Katriina Salmikankaan ja Hannu Itkosen artikkelissa juniorijalkapalloilusta tulee hyvin esiin liikunnan ja yleisen kunnollisuuden yhdistävä aikuisasenne lähes yhtä merkityksellisenä argumenttina kuin urheilumenestyksen kautta tavoiteltu henkilökohtainen kunnia. Artikkelin avulla halutaan herättää keskustelua junioriurheilun aikuislähtöisyydestä ja lasten ja nuorten asemasta urheilussa. Susan Erikssonin artikkelissa vammaisten nuorten liikkumisesta kertova analyysi herättää avartamaan käsityksiämme siitä, mitä kaikkea liikunta ylipäänsä voi olla, mitä sen tulee olla ja miten se tulee ymmärtää. Ymmärrystämme siitä, mitä nuorten liikunnallisuus on, ohjaa kuitenkin edelleen ableismiksi teoretisoitu yhteiskunnallinen valta: diskursiivinen kehonormatiivisuus ja kehollisen kyvykkyyden oletus. Anni Reuterin ja Pekka Kaunismaan artikkelin analyysi tarttuu liikunnan tematiikkaan integraationäkökulmasta tarkastelemalla sen merkitystä Suomessa asuvien moni­kielisten nuorten mahdollisuuksissa päästä osaksi liikuntatoiminnassa usein syntyvää yhteisyyttä ja kokonaishyvinvoinnin kokemusta. Analyysi osallistuu tutkimuskeskusteluun siitä, miten maahanmuuttajataustaiset nuoret raportoivat liikkumisen esteistä huomattavasti enemmän kuin suomalaissyntyiset ikätoverinsa. Hanne Mailasen tutkimukseen perustuva artikkeli tuo esiin monenlaisia yhteisiin liikuntaharrastuksiin osallistumisen esteitä, joissa liikunnan harrastaminen ei ole päällimmäinen intressi. Hänen tutkimuksensa havainnollistaa myös liikuntaharrastusten hyvinvointia ja sosiaalista integraatiota edistävää voimaa sekä niihin osallistumisen tukemisen tärkeyttä.

Tuula Airan väitöskirjan antia esittelevä lektio tuo hyvin esiin isien merkitystä nuorten liikuntasuhteen rakentumisessa. Maarit Marttilan sekä Mikko Salasuon ja Minna Rauaksen puheenvuoroissa puolestaan rakennetaan nykyistä parempaa, motivoidumpaa, laaja-alaisempaa ja eettisesti kestävämpää lasten ja nuorten urheilun, liikunnan ja liikkumisen tulevaisuuskuvaa.