Vol 39 Nro 2 (2021): TEEMANUMERO. Nuorisotutkimus 2 2021

Tämän teemanumeron tavoitteena tuottaa uutta tietoa nuorten ilmastoaktivismista ja kestävän kehityksen politiikoista nuorisotutkimuksen keskusteluihin. Teemanumeron aloittavassa Mikko Piispan, Tomi Kiilakosken ja Anni Ojajärven artikkelissa tarkastellaan nuorten ilmastoaktivismia kevään 2020 koronakriisin aikana kerätyn etnografisen aineiston pohjalta. Kirjoittajat kysyvät, millaista vaikutusta nuorten aktivismilla on ollut ilmastokeskusteluun ja päätöksentekoon sekä millä tavoin keskustelun nykytila on motivoinut tai turhauttanut nuoria. Mari Pienimäen, Maarit Marttilan ja Marjukka Collianderin artikkelissa tarkastellaan kyselyaineistoon nojaten, mitä 15­­–16-vuotiaat kaupunkilaisnuoret ajattelevat ympäristöongelmista ja mahdollisuuksistaan vaikuttaa niihin. Eerika Albrechtin, Elina Leppäkosken, Elina Vaaran, Niina Meriläisen ja Jukka Viljasen artikkelissa kysymystä nuorten osallistumisesta tarkastellaan lainvalmistelututkimuksen näkökulmasta. Artikkelin lähtökohtana on havainto, että nuorilla on edelleen vähän mahdollisuuksia vaikuttaa lakien valmisteluun. Neljännessä, Matti Pihlajamaan kirjoittamassa artikkelissa keskustelu nuorten osallistumisesta kestävän kehityksen politiikkoihin laajenee ilmastonmuutokseen liittyvistä kysymyksistä rauhaan ja turvallisuuteen. Näkökulma vaihtuu nuorten omasta liikehdinnästä siihen, millaisia osallistumismahdollisuuksia ja toimijuuksia nuorille tarjoillaan kansainvälisissä politiikkakäytännöissä, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen lisäksi myös muihin globaaleihin kysymyksiin. Artikkeleiden lisäksi teemanumero sisältää kaksi puheenvuoroa. Saara Laitisen tutkimuskatsauksen lähtökohtana on havainto, jonka mukaan erityisesti alaikäisten nuorten suhde kansalaisoikeuksiin ja -velvollisuuksiin on täysi-ikäisiin verrattuna erikoinen. Vaikka alle 18-vuotiaat ovat lain tarkoittamia kansalaisia, heillä on vain vähän mahdollisuuksia osallistua itseään koskevista asioista päättämiseen. Emma Hakala, Ville Lähde ja Tero Toivanen keskustelevat puheenvuorossaan siitä, millaista poliittista toimijuutta nuorten ilmastoliikehdintä merkitsee ja millainen suhde sillä on 1990-luvun kansalaisliikkeisiin, joissa nuorilla oli niin ikään keskeinen rooli.