Kiovan ruhtinatar Olga, Rurikien dynastian puolustaja ja kristillisen Kiovan ennustaja

Naishistorian näkökulma Kertomukseen menneiltä ajoilta

Kirjoittajat

• Teuvo Laitila

DOI:

https://doi.org/10.61560/ortodoksia.145690

Avainsanat:

Kiovan Rus, ruhtinatar Olga, Kertomus menneiltä ajoilta, pakanuus Kiovan Rusissa, Kiovan Rusin kristillistyminen, naishistoria

Abstrakti

Tarkastelen artikkelissa Povest’ vremennyh let -kronikan (PVL, Kertomus menneiltä ajoilta) kuvauksia pakanallisesta ja kristillisestä Kiovan ruhtinatar Olgasta (k. 969). Tutkin, miten kronikoitsija rakentaa Olgan sukupuolta näissä kuvauksissa suhteessa niissä esiintyviin mieshahmoihin sekä miten näin hahmottuva Olga sopii kronikoitsijan PVL:n alussa esittämään tehtävään kirjoittaa Kiovan Rusin historia. Näkökulmana on naishistorian poststrukturaalinen lähestymistapa, jossa selvitetään, miten historiaa ja käsityksiä (naisesta) rakennetaan kielen avulla. Johtopäätöksenä totean, että PVL:n kertomukset Olgan sukupuolta suhteessa poliittiseen vallankäyttöön, Rurik-sukuun ja uskontoon, pakanuuteen ja kristinuskoon. Tämä tapahtuu suhteessa johonkin mieheen – Olgan murhattuun puolisoon Igoriin, Olgaa kosineeseen drevljaaniruhtinas Maliin, Olgan poikaan Svjatoslaviin, Olgan kastaneisiin Bysantin keisariin ja patriarkkaan ja, implisiittisemmin, hänen pojanpoikaansa Vladimiriin. Rakentamisessa PVL:n kirjoittaja huomioi sekä biologisen että sosiaalisen sukupuolen, joita ei tekstissä erotella tai nimetä. Sukupuolen huomioimisella kronikoitsija antaa Olgalle erilaisia statuksia, kuten aviovaimo ja äiti, ja kytkee ne sekä toimintaan että muihin statuksiin (esimerkiksi sijaishallitsija). Sukupuolen ja statuksen yhdistäminen tuottaa erilaisia valtahierarkioita. Esimerkiksi leskenä Olga on kosinnasta kieltäytyessään ruhtinas Malin yläpuolella, ja keisarin kummilapsena hän voi kieltäytyä tämän kosinnasta. Toisaalta kristittynä äitinä hän jää pakanallisen Svjatoslavin samoin kuin kristityn pojanpoikansa Vladimirin alapuolelle. Nämä valtahierarkiat, joita voidaan tulkita myös arvohierarkioina, toimivat kronikoitsijan historiankirjoituksessa esimerkkeinä siitä, miten oikean eli Rurik-sukuisen hallitsijan tulee toimia, ja myös selityksenä sille, miksi juuri Vladimirista tuli Kiovan Rusin kastaja. Analyysi pyrkii näin osoittamaan, että sukupuolella on merkitystä sekä PVL:n historiankirjoituksen että sen tutkimuksen näkökulmasta.

Lähdeviitteet

De ceremoniis (1829). Constantini Porphyrogeneti, De ceremoniis aulae Byzantinae. Bonn: Ed. Weber. https://archive.org/details/bub_gb_OFpFAAAAYAAJ/page/n5/mode/2up. Katsottu 8.8.2025.

L (1973). The Russian Primary Chronicle. Laurentian text. Tr. and ed. Samuel Hazzard Cross & Olgerd P. Sherbowitz-Wetzor. 3. painos. Cambridge, MA: The Medieval Academy of America.

Лихачёв, Дмитрий (2012). Повесть временных лет.Санкт-Петербург: Бита Нова. https://imwerden.de/pdf/povest_vremennykh_let_2012.pdf. Katsottu 8.8.2025.

Ostrowski, Donald (2003). Повесть временных лет. Alpha text. https://donostrowski2.bitbucket.io/pvl/index.html. Katsottu 8.8.2025.

NK (1994). Nestorin kronikka. Akateemikko Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Helsinki: WSOY.

PVL (1926). Полное собрание русских летописей. Т. I: Лаврентьевская летопись, вып. 1: Повесть временных лет. Ленинград: [Издательство Академии Наук СССР]. https://archive.org/details/Complete_Collection_of_Russian_Chronicles_1926_Vol_1_Laurentian_Chronicle/page/n9/mode/2up. Katsottu 8.8.2025.

Boydston, Jeanne (2008). Gender as a question of historical analysis. Gender & History 20:3, 558–583.

Bunzel, Martin (1997). The construction of history. Journal of Women’s History 9:3, 119–131.

Butler, Francis (2004). A woman of words: pagan Ol’ga in the mirror of Germanic Europe. Slavic Review 63:4, 771–793.

– (2008) Ol’ga’s conversion and the construction of chronicle narrative. The Russian Review 67:2, 230–242.

Børtnes, Jostein (1988). Visions of glory. Studies in early Russian hagiography. Oslo: Solum Forlag.

Clements, Barbara Evans (2012). A history of women in Russia from the earliest times to the present. Bloomington: Indiana University Press.

Colleen, Hartung (toim.) (2020).Claiming notability for women activists in religion. Chicago: Atla Open Press.

Ericsson, K. (1996) The earliest conversion of the Rus’ to Christianity. Slavonic and East European Review 44:102, 98–121.

Featherstone, Jeffrey (1990). Ol’ga’s visit to Constantinople. Harvard Ukrainian Studies 14:3–4, 293–312.

Franklin, Simon (2002). Writing, society and culture in early Rus, c. 950–1300. Cambridge: Cambridge University Press.

Franklin, Simon & Jonathan Shepard (1996). The Emergence of Rus 750–1200. London: Longman.

Hirdman, Yvonne (2019). Kvinnohistoria – genushistoria, några reflexioner. Teoksessa Hans Albin Larsson (toim.) Kvinnans plats i historia. Stockholm: Dialogos, 19–32.

Hitt, Lee A. (2020). Princess Olga. Eastern woman through western eyes. Georgia Southern University Honors College thesis. https://digitalcommons.georgiasouthern.edu/honors-theses/541/. Katsottu 9.8.2025.

Hollingsworth, Paul (1992). Introduction. The hagiography of Kievan Rus’. Ed. with an Introduction by Paul Hollingsworth. Harvard: Harvard University Press, xiii–xcv.

Isoaho, Mari (2015). Rusin ruhtinas ismaelilaisia vastassa. 1100-luvun Kiova maailmanlopun näyttämönä. Teologinen Aikakauskirja 120:2, 130–147.

– (2018). Shakhmatov’s legacy and the chronicles of Kievan Rus’. Kritika 19:3, 637–648.

Kollontai, Aleksandra (1973 [1922]). Naisen asema taloudellisessa yhteiskuntakehityksessä. Käänt. Ulla-Liisa Heino. Helsinki: Tammi.

Koptev, Aleksandr V. (2010). Reconstructing the funeral ritual of the Kievan prince Igor (Primary Chronicle, sub anno 945). Studia Mythologica Slavica 13, 87–106.

Korpela, Jukka (1995) Nestorin kronikka. Kertomus muinais-Venäjältä. Kanava 4/1995, 216–220.

– (2001). Prince, saint, and apostle. Prince Vladimir Svjatoslavič of Kiev, his posthumous life, and the religious legitimization of the Russian great power. Wiesbaden: Harrassowitz.

Kovalev, Roman K. (2012). Grand princess Olga of Rus’ shows the bird: her ‘Christian falcon’ emblem. Russian History 39:4, 460–517.

Labunka, Miroslav (1988–1989). Religious centers and their missions to Kievan Rus’. From Ol’ga to Volodimer. Harvard Ukrainian Studies 12–13, 159–193.

Larsson, Hans Albin (toim.) (2019). Kvinnans plats i historia. Stockholm: Dialogos.

Mansikka, V. J. (1967 [1921]). Die Religion der Ostslaven. I. Quellen. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia.

Müller, Ludolf (1987). Die Taufe Russlands. Die Frühgeschichte des russischen Christentums bis zum Jahre 988. München: Erich Wewel Verlag.

Obolensky, Dmitri (1989–1990). Ol’ga’s conversion: the evidence reconsidered. Harvard Ukrainian Studies 12–13, 145–158.

Ostrowski, Donald (2006). The account of Volodimer’s conversion in the ”Povest’ vremennykh let”. A chiasmus of stories. Harvard Ukrainian Studies 28:1–4, 567–580.

– (2011). Pagan past and Christian identity in the Primary Chronicle. In Ildar Garipzanov (ed.) Historical narratives and Christian identity on a European periphery. Turnhout: Brepols, 229–253.

– (2023). Recent studies on early Rus’ chronicles. Kritika 24:1, 151–166.

Podskalsky, Gerhard (1982). Christentum und theologische Literatur in der Kiever Rus’ (988–1237). München: C.H. Beck.

Poppe, Andrzej (1992). Once again concerning the baptism of Olga, archontissa of Rus’. Dumbarton Oaks Papers 46, 271–277.

– (2007). The sainthood of Vladimir the Great. Veneration in-the-making. Andrzej Poppe, Christian Russia in the making [12 esseetä vuosilta 1980–2003, numeroitu roomalaisilla numeroilla I–XII ja sivunumeroitu alkuperäisen julkaisun mukaisesti]. Aldershot: Ashgate Publishing, VIII, 1–52.

Raffensperger, Christian (2012). Reimaging Europe. Kievan Rus’ in the medieval world. Cambridge, MA: Harvard University Press.

Rowbotham, Sheila (1997 [1973]). Hidden from history. 300 years of women’s oppression and the fight against it. London: Pluto Press.

Rukavishnikov, Alexander (2003). Tale of Bygone Years. The Russian Primary Chronicle as a family chronicle. Early Medieval Europe 12:1, 53–74.

Scott, Joan W. (2008). Unanswered questions. American Historical Review 113:5, 1422–1429.

Senyk, Sophia (1993). A history of the Church in Ukraine. Volume I. To the end of the thirteenth century. Roma: Pontificio Istituto Orientale.

Shepard, Jonathan (2007). Rus’. In Nora Berend (ed.) Christianization and the rise of Christian monarchy. Scandinavia, Central Europe and Rus’ c. 900–1200. Cambridge: Cambridge University Press, 369–416.

Tolochko, Oleksiy (2007). On ”Nestor the Chronicler”. Harvard Ukrainian Studies 29:1–4, 31–59.

– (2011). Christian chronology, universal history, and the origin of chronicle writing in Rus’. In Ildar Garipzanov (ed.), Historical narratives and Christian identity on a European periphery. Turnhout: Brepols, 205–227.

Ziolkowski, Margaret (1988). Hagiography and modern Russian literature. Princeton: Princeton University Press.