Kaukoassimilaatiot iässä 1;6–2;6 – neljän suomalaislapsen seurantatutkimus
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan neljän normaalisti kehittyneen lapsen kaksitavuisten sanojen konsonanttien kaukoassimilaatioita iässä 1;6–2;6. Puolistrukturoidussa leikkitilanteessa nauhoitettu lapsen puhe litteroitiin IPA:lla ja sanoiksi luokitelluista ilmauksista analysoitiin kaksitavuisten sanojen kaukoassimilaatioiden määrä ja luonne. Tulokset osoittivat, että kaukoassimilaatioiden suhteellinen määrä vaihteli 0–33 %:iin ja assimilaatiot olivat vain yksi tapa toteuttaa yksikonsonanttisuutta. Niiden lisäksi ilmeni valmiiksi yksikonsonanttisten sanojen suosimista ja sananalkuisen konsonantin omissioita. Yksinomaan konsonantti-inventaarissa ilmenevät puutokset eivät selittäneet assimilaatioita, vaan niitä aiheutui myös rajoituksesta tuottaa kahta erilaista konsonanttia samassa sanassa. Kaukoassimilaatiot olivat enemmistöltään täydellisiä ja regressiivisiä. Lasten assimilaatiot olivat yksilöllisiä ja poikkesivat myös aiemmin tutkittujen suomalaislasten tuottamista assimilaatioista. Vahvin yhteinen piirre, kaukoassimilaatioiden häviäminen ikään 2;6 mennessä, on yhteneväinen myös ulkomaisten tutkimustulosten kanssa.
Avainsanat: lapsen kieli, kaukoassimilaatiot, fonologinen kehitys
Key words: child language, assimilation, phonological development
