HENKILÖVIITTEISTEN KOLMASPERSOONAISTEN PRONOMINIEN VAIHTELU SATAKUNNAN NYKYPUHEKIELESSÄ KESKUSTELUKUMPPANIN TUTTUUDEN MUKAAN

Abstrakti

Artikkeli tarkastelee määrällisesti ja laadullisesti sitä, miten keskustelukumppanin tuttuus on yhteydessä siihen, mitä kolmaspersoonaista pronominia käytetään keskustelussa viittauksena poissa puhetilanteesta olevaan henkilöön. Kaakkoissatakuntalaista nykypuhekieltä sisältävä aineisto on jaettu karkeasti kahtia sen mukaan, kuinka tuttuja kunkin äänitetyn keskustelun puhujat ovat toisilleen. Tilastollisessa tarkastelussa löytyy vahva yhteys hän-pronominin ja vieraan keskustelukumppanin välille. Hän-pronominin käyttö kytkeytyy kuitenkin myös moniin muihin ilmiöihin, kuten puhujan ikään, pronominin tehtäviin referoinnin ja eläytymisen osoittimena sekä kielenkäyttäjien tiedostamiin normeihin hyvästä ja kohteliaasta kielenkäytöstä.
Aineiston nuoret puhujat käyttävät hän-pronominia viittaamassa poissaolijaan vain vieraan keskustelukumppanin kuullen ja tällöin vain konteksteissa, joissa kyseessä on tälle vieraalle henkilölle suunnattu vuoro tai referentin näkökulmaa osoittava eläytymiskäyttö. Vanhemmat puhujat käyttävät hän-pronominia myös tuttujen välisissä keskusteluissa, mutta myös näissä tapauksissa konteksti on jollain tavalla tunnusmerkkinen. Vieraan kuullen vanhemmilla puhujilla hän-pronominia taas esiintyy neutraaleissakin konteksteissa. Pronominien tää ja toi kohdalla näyttää siltä, että niiden vaihtelun kannalta tärkeämpiä ovat muut tekijät kuin keskustelijoiden välinen tuttuus

Avainsanat: keskustelukumppani, murteet, pronominit, puhekieli, tilanteinen vaihtelu

Keywords: collocutor, dialects, pronouns, situational variation, spoken language