Puhe ja kieli https://journal.fi/pk <p><strong>&nbsp;</strong></p> <p><strong>PÄÄTOIMITTAJA:</strong> Soile Loukusa<br><strong>TOIMITTAJAT: </strong>Lea Nieminen, Leila Kääntä ja Tommi Nieminen<strong><br>TOIMITUSSIHTEERI: </strong>Anna-Kaisa Tolonen<strong><br></strong>Puheen ja kielen tutkimuksen referee-käytänteinen aikakauslehti, PUHE JA KIELI / TAL OCH SPRÅK, julkaisee tutkimusta kielen, puheen, äänen, viestinnän ja vuorovaikutuksen aloilta. Lehti julkaisee pääasiassa tieteellisiä artikkeleita, kirja-arvosteluja, väitöslektioita ja Puraistaan kieltä -kolumnia. Samalla se toimii Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistyksen tiedotuslehtenä.</p> <p><strong><br></strong>Puhe ja kieli ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Sen julkaisukielet ovat suomi ja ruotsi. Puhe ja kieli -lehden numerot julkaistaan paperilehden lisäksi OJS-järjestelmässä, josta lehden artikkelit, kolumnit ja kirja-arviot ovat vapaasti ladattavissa.<strong><br></strong></p> <p>&nbsp;</p> fi-FI <p>Kustannussopimus</p> <p>Kustannussopimuksen keskeiset lähtökohdat ovat:</p> <p>1. Tieteellinen kustantaminen on ensisijaisesti tieteellisen tiedon välittämistä eikä liiketoimintaa. Kustannussopimuksen tehtävänä on varmistaa kustantajalle mahdollisuus toteuttaa tätä tehtäväänsä mahdollisimman tehokkaasti.</p> <p>2. Tieteellisen tekstin kirjoittaja tarvitsee paremmat oikeudet omaan tekstiinsä kuin kaupallisesti kustannettavan tekstin kirjoittaja. Kustannussopimuksen tehtävänä on varmistaa kirjoittajalle mahdollisuus käyttää tekstiään uudelleen eri yhteyksissä, kuten oppikirjoissa, review- kirjoituksissa, monografian osana tms., samoin oikeus estää tekstin muuttaminen ja valvoa korjausten tekemistä uudelleenjulkaisemisen yhteydessä.</p> <p>Kirjoittaja saa uudelleen julkaista sähköisesti Puhe ja kieli ‑lehdessä ilmestyneen artikkelin siinä taittoasussa kun se on lehdessä julkaistu (esim. väitöskirjat, kotisivut, yliopistojen tietokannat, Research Gate). Viitetietojen tulee näkyä selkeästi.</p> <p>- PUHE JA KIELI -lehden kustannussopimus perustuu Suomen Tiedekustantajien liiton sopimusmalleihin. Sopimuksen taustan tarkemmat yksityiskohdat löydät Tiedekustantajien liiton sivuilta. Lisäksi Kopiosto Oy:n sivuilta löydät lisätietoa mm. tekijänoikeuksista.</p> <p>- PUHE JA KIELI -lehden käyttämän kustannussopimus on nähtävillä <a href="http://journal.fi/public/journals/41/puhe-ja-kieli-kustannussopimus2017.pdf" target="_blank">tästä linkistä</a>.&nbsp;Allekirjoitettavan kustannussopimuksen&nbsp;saa lehden toimitussihteeriltä, kun käsikirjoitus on hyväksytty julkaistavaksi.</p> toimitus@puhejakieli.fi (Anna-Kaisa Tolonen) antti-jussi.nygard@tsv.fi (Antti-Jussi Nygård) pe, 13 maalis 2020 10:54:13 +0200 OJS 3.1.2.1 http://blogs.law.harvard.edu/tech/rss 60 Esipuhe https://journal.fi/pk/article/view/86770 Ulla Vanhatalo, Camilla Lindholm Copyright (c) 2019 Ulla Vanhatalo, Camilla Lindholm https://journal.fi/pk/article/view/86770 pe, 13 maalis 2020 00:00:00 +0200 Selko Suomessa - selkokielen kehitys ja ja sovelluksia https://journal.fi/pk/article/view/74581 <p>Katsaus käy läpi suomenkielisen selkokielen kehityksen vaiheita Suomessa 1980-luvulta nykypäivään. Katsauksessa kerrotaan käytännön toimista selkokielen kehittämiseksi sekä tutkimuksesta, jota selkokielestä on tehty. Selkokieltä alettiin kehittää Suomessa 1980-luvulla. Äänekkäimmin selkokieltä vaativat kehitysvammahuollon toimijat, vaikkakin selkokielen hyöty monille muillekin ihmisryhmille tunnistettiin. Selkokieltä on kehitetty käytännön työn ja kohderyhmätestauksen avulla. Teoreettisempaa tukea on haettu esimerkiksi erityispedagogiikasta sekä viestinnän- ja muistintutkimuksen aloilta. Selkokielestä kielimuotona on vielä melko vähän tutkimusta, mutta tilanne on muuttumassa selkokielen tunnettuuden ja käytön lisääntyessä. Selkokielen määritelmän mukaan selkokieli on tekstin, sanaston ja rakenteiden tasoilla helpompaa kuin yleiskieli. Selkokieleen liittyy olennaisesti myös visuaalisuus, esimerkiksi kuvituksen ja taiton ohjeistus. Selkokieltä on pitkään sovellettu myös vuorovaikutukseen. Selkokielen tarve voi johtua pysyvistä neurobiologisista syistä (esim. kehitysvamma, autismin kirjo), heikentyneistä kielellisistä taidoista (esim. muistisairaudet ja aivoverenkierron häiriöt) tai todennäköisesti kehittyvistä kielellistä taidoista (esim. uuden kielen opiskelu). Selkokielen tarkoitus on estää kielellistä syrjäytymistä sekä mahdollistaa tasa-arvoisempaa ja itsenäisempää elämää henkilöille, joille yleiskieli on liian vaikeaa. Selkokielellä on julkaistu pitkään esimerkiksi kirjoja ja lehtiä sekä tiedotusmateriaaleja (mm. äänestäminen, Kelan etuudet).</p> Eliisa Uotila Copyright (c) 2019 Eliisa Helinä Uotila https://journal.fi/pk/article/view/74581 pe, 13 maalis 2020 00:00:00 +0200 Selkokieltä S2-oppijalle - kaikille selviä hallinnollisia tekstejä https://journal.fi/pk/article/view/75056 <p>Tässä artikkelissa tutkin maahanmuuttajille suunnatun viranomaistiedon antamista selkokielisessä muodossa. Aineistoni on peräisin selkomukautetun Perustietoa Suomesta -oppaan valmisteluprosessista, jossa S2-oppijat testasivat oppaaseen tulevien tekstien rakenteita. Opas suunniteltiin maahanmuuttajille, ja siihen koottiin tarpeellista tietoa Suomen hallinnosta ja yhteiskunnasta. Testatessa selvisi, että monet äidinkielisille käyttäjille tarkoitetut selkokielen rakenteet ovat maahanmuuttajataustaisille koelukijoille vaikeita, ja että S2-oppijat tarvitsevat tietyiltä osin omanlaistaan selkokieltä. Kielen rakenteisiin liittyvien haasteiden lisäksi tutkimuksessa nousi esiin muitakin viranomaistiedon jakamiseen liittyviä kysymyksiä, kuten kulttuurikohtaisen sanaston väärinymmärtäminen.</p> Sonja Dahlgren Copyright (c) 2019 Sonja Dahlgren https://journal.fi/pk/article/view/75056 pe, 13 maalis 2020 00:00:00 +0200 Aikuisten S2-oppijoiden kielenoppimisen kokemuksia selkomukautetun kaunokirjallisuuden parissa https://journal.fi/pk/article/view/76057 <p>Artikkeli käsittelee oppimisen kokemuksia selkomukautetun kaunokirjallisuuden parissa kotoutumiskoulutuksen lukupiirissä. Aineistona ovat lukupiirien 24 osallistujan haastattelut. Haastattelut on tehty osallistujien toisella kielellä tai lingua franca -englannilla, ja niitä lähestytään fenomenologista ajattelutapaa hyödyntäen kertomuksina oppimisen kokemuksista. Kokemukset vaihtelevat yksilöllisesti, ja tärkeimmiksi merkityskokonaisuuksiksi nousevat sanat, kielen rakenteet ja kielenkäyttö. Kokemusten yksilöllisyyttä voidaan selittää sosiokulttuurisesta teoriasta käsin: vaikka selkomukautettu kaunokirjallisuus tarjoaa lukijalleen runsaasti kielellisiä affordansseja, tarjoumia, kukin lukija tarttuu niihin omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin. Oppijat kokevat, että kirja on heille keskeinen kielenoppimisympäristö. Lukupiiri tukee lukemista, erityisesti siinä alkuun pääsemistä. Lukupiiriläiset ymmärtävät kompleksista sisältöä selkokielellä esitettynä, joten selkomukautettu kaunokirjallisuus on sopivaa luettavaa aikuisille kotoutumiskoulutuksen lukupiiriin. <br><br></p> Mervi Kastari Copyright (c) 2019 Mervi Johanna Kastari https://journal.fi/pk/article/view/76057 pe, 13 maalis 2020 00:00:00 +0200 Helppoa vai vaativampaa selkokieltä – selkokielen mittaaminen ja vaikeustasot https://journal.fi/pk/article/view/75679 <p>Selkokielen tarve on viime vuosina kasvanut Suomessa. Samalla on herännyt tarve määritellä aiempaa tarkemmin selkokielen vaikeustasoja ja eroa muihin kielimuotoihin. Miten helppoa tai vaikeaa selkokieli voi olla erilaisille lukijoille ja eri teksteissä, ja voiko tekstien selkokielisyyttä arvioida? Tässä artikkelissa pohditaan, millaisia vaikeustasojen määritelmiä selkokielelle voitaisiin antaa. Selkokieltä on Suomessa aina tuotettu monella vaikeustasolla, mutta näitä tasoja ei ole aiemmin määritelty. Niinpä selkoaineistojen käyttäjät eivät ole voineet tietää, millaista vaikeustasoa jokin selkokielinen aineisto on. Käytännössä erilaisille vaikeustasoille on Suomessa tarvetta, sillä osalla selkokielen kohderyhmistä kielen ja lukemisen vaikeudet ovat erittäin suuria ja osalla taas melko pieniä. Artikkelissa hahmotellaan alustavia kriteerejä kolmelle selkokielen vaikeustasolle, helpolle selkokielelle, perusselkokielelle sekä vaativalle selkokielelle. Selkokielen tarpeen kasvaessa selkotekstien arviointiin ja määrittelemiseen tarvitaan myös uusia työvälineitä. Selkokeskuksessa on viime vuosina kehitetty selkokielen mittaria, jonka avulla on tarkoitus arvioida, onko jokin teksti perusselkokieltä vai ei. Mittari sisältää toistaiseksi tarkimman kuvauksen selkosuomen tekstuaalisista, sanastollisista ja rakenteellisista piirteistä, mutta soveltuuko se tekstin selkokielisyyden mittaamiseen? Tätä kysymystä lähestytään artikkelissa mittarin kehittämistyön ja testaustulosten valossa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> Leealaura Leskelä Copyright (c) 2019 Leealaura Leskelä https://journal.fi/pk/article/view/75679 pe, 13 maalis 2020 10:11:37 +0200