Puhe ja kieli

Kansankielestä tieteeksi ja takaisin

Mari Honko — Tue, 31 Dec 2024 00:00:00 +0200

Sarjakuva selkoilmaisun muotona: Sarjakuva-asiakirjat ja kielellinen saavutettavuus

Anne Ketola, Eliisa Pitkäsalo — Tue, 31 Dec 2024 00:00:00 +0200

Suomessa noin 750 000 ihmistä tarvitsee selkokieltä jokapäiväisessä viestinnässään. Tässä artikkelissa keskustelemme selkoilmaisun käsitteestä. Selkoilmaisulla viittaamme ensisijaisesti selkokielen kohderyhmille suunnattuun viestintään, joka voi olla joko verbaalista, visuaalista tai audiovisuaalista. Artikkelissamme keskustelemme sarjakuva-asiakirjoista, jotka ovat esimerkki selkoilmaisusta: niissä rakennetaan mahdollisimman selkeitä viestejä yhdistämällä selkeää kieltä ja kuvia. Keskustelumme fokuksessa on sarjakuva-asiakirjojen selkeyden arviointi. Tarkastelemme sitä, miten Selkokeskuksen laatimaa Selkokielen mittaria voisi soveltaa sarjakuva-asiakirjojen selkeyden analyysiin. Selkokielen mittarissa esitetään eri kriteerit selkokielisen julkaisun sanoille ja kuville. Tavoitteenamme on kuitenkin osoittaa, että kuvan ja sanan vuorovaikutukselle perustuvaa selkoilmaisua tarkasteltaessa Selkokielen mittarin teksti- ja kuvakriteereitä kannattaa tarkastella osin rinnakkain ja osin ristiin. Keskustelumme pohjana käytämme empiirisiä esimerkkejä valvotun tapaamisen säännöt esittävästä sarjakuva asiakirjasta.

Suomennettu puheen ymmärrettävyys kontekstissa -asteikko (ICS-FIN)

Sari Kunnari — Tue, 31 Dec 2024 00:00:00 +0200

Puheen ymmärrettävyys on yksi keskeinen arvioinnin osa-alue lasten puhehäiriöitä tunnistettaessa ja niiden vaikeusastetta määriteltäessä. Yksi käytetyimmistä puheen ymmärrettävyyden arviointimittareista on Intelligibility in Context Scale -asteikko (ICS). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada normiarvot suomennetulle ICS-asteikolle (ICS-FIN) sekä tarkastella asteikon validiteettia ja reliabiliteettia. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös ikäryhmien ja sukupuolten mahdollisia eroja puheen ymmärrettävyydessä sekä vanhempien koulutustason ja lapsena sairastettujen välikorvatulehdusten määrän yhteyttä puheen ymmärrettävyyteen. Tutkimukseen osallistui 176 3–6-vuotiasta kielellisesti tyypillisesti kehittynyttä lasta. Tutkimus osoitti, että lasten puheen ymmärrettävyys kasvoi iän lisääntyessä ja erityisen kiivaasti 3–4 ikävuoden välillä. Sukupuolella ei ollut vaikutusta puheen ymmärrettävyyden kokonaispisteisiin. Vanhempien koulutustasolla tai lapsen sairastamien välikorvatulehdusten määrällä ei havaittu yhteyttä puheen ymmärrettävyyteen. ICS-FIN -asteikon kriteerivaliditeetti ja sisäinen reliabiliteetti osoittautuivat hyviksi. Lisätutkimuksia tarvitaan siitä, kuinka käyttökelpoinen suomennettu ICS-asteikko on erilaisten puhehäiriöiden tunnistamisessa ja kuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa suomenkielisillä lapsilla.

Standardikieli-ideologia arabia omana äidinkielenä -opetuksessa

Mikko Lehikoinen — Tue, 31 Dec 2024 00:00:00 +0200

Artikkeli tarkastelee arabia omana äidinkielenä -opetuksessa ilmenevien kieli-ideologioiden merkitystä sille, kuinka opettajat ymmärtävät opetuksen tehtävän ja tavoitteet, kohtaavat oppilaiden kielellisen moninaisuuden ja merkityksellistävät arabian eri rekistereitä. Tutkimus osallistuu laajempaan keskusteluun diasporisten vähemmistöäidinkielten opetuksesta ja kielen variaatioon ja puhutun ja kirjoitetun kielen eroihin liittyvistä haasteista. Analyysi perustuu yhden lukukauden aikana kahdessa opetusryhmässä toteutettuun osallistuvaan havainnointiin ja opettajien haastatteluihin. Tutkimus osoittaa, että opettajat keskittyvät yksinomaan standardiarabian opettamiseen. Diglossia, eli kirjoitetun ja puhutun kielen suuret erot, nähdään käytännön haasteena mutta toissijaisena opetuksen tavoitteiden kannalta. Kotona opitut puhekieliset varieteetit eivät näyttäydy opetuksen kannalta hyödyllisenä kielitaitona. Vaikka standardikieli-ideologialla on kielenopetuksessa yleisesti hallitseva asema, tekevät diasporinen vähemmistökonteksti ja diglossia siitä tässä yhteydessä erityisen ongelmallisen. Tutkimus kutsuu pohtimaan kriittisesti oman äidinkielen opetuksen käytänteitä, jotta niissä voitaisiin nykyistä paremmin ottaa huomioon kielten variaatio ja puhutun ja kirjoitetun kielen erot.