Ville-Pekka Sorsa, päätoimittaja
Poliittinen talous -lehti on ilmestynyt jo reilusti yli puolen vuosikymmenen ajan. Useamman vuoden julkaisu- ja toimitustyön jälkeen onkin hyvä pysähtyä pohtimaan tieteellistä julkaisutoimintaa. Poliittisen talouden tutkimus on poikkeuksellisen laaja tieteenala, minkä vuoksi alalla julkaisemiseen liittyy monia ominaispiirteitä. Myös pienellä kielialueella julkaisemiseen liittyy omat kysymyksensä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on pohtia, millainen tieteellinen kontribuutio tieteellisellä artikkelilla voi ja eräiltä osin myös tulisi olla, kun nämä seikat otetaan huomioon.
Pohdintani voi olla relevanttia useille tieteenaloille ja auttaa varsinkin uravaiheensa alussa olevia, artikkelimuotoista julkaisemista aloittelevia tutkijoita hahmottamaan tieteellisen artikkelin tarkoitusta ja vaatimuksia. Kirjoituksen spesifimpänä tarkoituksena on toimia apuna tieteellisten artikkelikäsikirjoitusten kirjoittamiseksi monitieteellisille julkaisukanaville, kuten Poliittinen talous -lehteen. Pohdintaa ei tule kuitenkaan lukea lehden linjauksena artikkelien julkaisukelpoisuudesta tai hyväksyttävistä argumentaatiotavoista. Pohdinta on omaani kaikkine ajallisine, näkökulmallisine ja tilallisine rajoitteineen. Tieteellinen lehti ei koskaan rajoitu yhden tutkijan esittämiin näkökulmiin. Lehden on myös uudistuttava ja kehityttävä tieteen mukana, eikä tutkimusta tule asettaa mihinkään yhtenä aikana pohdittuun tiedontuotannon tai esittämistavan muottiin.
Tiedettä edistävää tekoa eli tieteellistä kontribuutiota voidaan pitää artikkelimuotoisen julkaisemisen lähtökohtana, ideaalina ja mittapuuna. Kotimaisessa tieteellisessä keskustelussa tieteellisen artikkelin kontribuutiota on käsitelty melko satunnaisesti. Tieteellisen kontribuution ideaa ja tekemistä on kuitenkin käsitelty pitkään ja hartaasti monien alojen johtavien kansainvälisten lehtien sivuilla. Esimerkiksi johtamisen alan yksi merkittävimmistä lehdistä, Academy of Management Review, tarjoaa nettisivullaan potentiaalisille kirjoittajille kattavan resurssivarannon merkityksellisen kontribuution tekemistä varten. Apua löytyy niin käsitteellistämiseen, teorian rakentamiseen, argumentaatiotapaan kuin kirjoittamistyyliinkin. Lehden julkaisupolitiikka ei suoraan sanele sopivaa kontribuution luonnetta, mutta kontribuution tason tai asteen osalta lehden vaatimustaso on erittäin korkealla.
Myös poliittisen talouden tutkimuksen alalla on vaikea määritellä yksiselitteisiä vaatimuksia kontribuution luonteelle, koska ala pitää johtamisen tutkimuksen tavoin sisällään varsin erilaisia lähestymistapoja tieteeseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kontribuution laatuvaatimuksista tarvitsisi joustaa, kuten Academy of Management Review’n tapaus osoittaa. Pienellä kielellä julkaisemisessa on kuitenkin huomioitava, että artikkelin julkaisemisen tarkoitus – ja siten artikkelin kontribuutio – voi olla kansainvälisessä yleislehdessä julkaisemista moninaisempi.
Tieteellisen kontribuution lähtökohtana on edistää tiedettä systemaattisesti. Systemaattisuus tarkoittaa sitä, että tutkimuksen tulee nojata kaikkeen siihen asti koko tieteen piirissä tiedettyyn ja ymmärrettyyn sekä tiedostaa tehtävän tutkimuksen asema ja merkitys tälle. Systemaattinen edistäminen tarkoittaa puolestaan sitä, että tutkimuksen pyrkimyksenä on vaikuttaa tietoisesti ja läpinäkyvästi tieteen tekemiseen jatkossa. Tieteellinen kontribuutio voidaan ymmärtää tämän vaikutuksen sisällöksi.
Tutkimuksella voi olla toki myös muita kuin tieteellisiä kontribuutioita. Tutkimus voi esimerkiksi pyrkiä muuttamaan tai auttamaan ymmärtämään paremmin maailmaa (ns. yhteiskunnalliset kontribuutiot), edistämään tutkijan uraa tai näkyvyyttä tieteen piirissä (ns. professionaaliset kontribuutiot) tai popularisoimaan tutkimusta tai tekemään tiedettä muuten tunnetuksi (ns. yliopistoyhteisölliset kontribuutiot). Tässä yhteydessä keskityn kuitenkin vain tieteellisiin kontribuutioihin.
Tieteelliset kontribuutiot voidaan jakaa hyvin karkeasti kahteen kategoriaan: tiedolliset ja ajattelulliset kontribuutiot. Tiedolliset kontribuutiot tarjoavat yksinkertaistetusti uusia faktoja tai tulkintoja, jotka eivät sellaisenaan synnytä uusia käsitteitä, teorioita tai tutkimuksen tekotapoja. Ajattelulliset kontribuutiot vastaavasti auttavat hahmottamaan ja tuottamaan uudenlaista tietoa, hankkimaan aiempaa paremmin tietoa sekä kommunikoimaan tiedosta aiempaa selkeämmin. Tiedolliset kontribuutiot voivat motivoida tekemään ajattelullisia kontribuutiota ja ajattelulliset kontribuutiot voivat johtaa uusiin tiedollisiin kontribuutioihin. Yksinkertaistetusti ajattelulliset kontribuutiot muuttavat tieteen vallitsevia käytäntöjä, kun taas tiedolliset kontribuutiot muuttavat asioita tieteen vallitsevien käytäntöjen välityksellä.
Faktoihin perustuvat tiedolliset kontribuutiot perustuvat jonkinlaiseen spesifiin evidenssiin tai näyttöön. Esimerkiksi uuden ilmiön havaitseminen, tunnetun ilmiön esiintymisen yleisyyden tai muutoksen kuvaaminen, ilmiön tarkastelu aiemmin tutkimattomassa kontekstissa (esim. eri ympäristö, populaatio tai aika) tai eri asiantilojen välisten korrelaatioiden etsiminen tähtäävät tällaiseen kontribuutioon. Tulkintoihin perustuvat tiedolliset kontribuutiot menevät tästä yhden askeleen pidemmälle: ne sitovat evidenssin olemassa oleviin teorioihin, käsitteisiin tai muuhun systemaattiseen ajatteluun.
Tulkinnallisen kontribuution etsiminen voi perustua esimerkiksi hypoteesien testaamiseen, aiemman tutkimuksen kanssa ristiriidassa olevien tai sen suhteen yllättävien havaintojen kuvailuun, tai vaikkapa käsitteen tai teorian soveltamisessa esiin nousseiden ongelmien systemaattiseen esiin nostamiseen. Niiden tarkoituksena on useimmiten tehdä tutkimuksesta validimpaa (so. tutkimus kohdistuu tarkemmin aiottuun kohteeseen) ja/tai luotettavampaa (so. saatava tietoon kohdistuu vähemmän varauksia). Tulkintoihin perustuvat kontribuutiot siis nostavat esiin käsittellistämistä tai teoretisointia vaativia havaintoja, vahvistavat tai heikentävät aiempia teorioita, tai kyseenalaistavat tai problematisoivat käsitteitä (esim. joidenkin piirteiden piiloon jättämisestä). Tällaiset kontribuutiot eivät välttämättä vaadi empiiristä tutkimusta. Esimerkiksi systemaattiset kirjallisuuskatsaukset voivat tuottaa tällaista tietoa.
Tiedolliset kontribuutiot ovat välttämättömiä tieteen edistymisen kannalta, mutta ne eivät varsinaisesti ottaen vielä vie tiedettä eteenpäin. Metaforaa käyttääkseni: ne voivat kyllä näyttää mahdollisia ja lupaavia ajatuspolkuja sekä auttaa välttämään hedelmättömäksi osoittautuneita polkuja, mutta ne eivät ota vielä askelia eteenpäin näillä poluilla. Tiede edistyy vasta ajattelullisten kontribuutioiden kautta. Ajattelulliset kontribuutiot voivat olla luonteeltaan käsitteellisiä, teoreettisia ja/tai metodologisia.
Käsitteelliset kontribuutiot voivat olla esimerkiksi aiemmin tutkimattomien ilmiöiden sanallistamista, uusien käsitteiden määrittelyitä tai vanhojen kritiikkejä, olemassa olevien käsitteiden uudelleen määrittelyä, suhteuttamista ja rajaamista, tai käsitteiden uusien käyttötapojen esittelyä, kokeilua ja kritiikkiä. Tällaiset kontribuutiot ovat usein luonteeltaan ontologisia: ne kertovat, mitä maailmassa on ja/tai miksi ja miten niistä puhuminen on mielekästä (so. millainen rakenne niillä on, mihin kaikkeen ne liittyvät, mikä kaikki tekee niistä relevantteja). Käsitteelliset kontribuutiot perustuvat usein laadulliseen empiiriseen tutkimukseen, mutta ne voivat yhtä lailla perustua käsitteelliseen tutkimukseen tai meta-analyyseihin.
Jos käsitteelliset kontribuutiot koskevat ennen kaikkea sitä, millaisista asioista tieteessä puhutaan ja miten, koskevat teoreettiset kontribuutiot ennen kaikkea puheen kohteena olevien asioiden välisiä suhteita, dynamiikkoja ja vaikutusmekanismeja. Teoreettiset kontribuutiot ovat olla huomattavan eritasoisia (ks. Heiskala 2012). Teoreettinen kontribuutio voi olla luonteeltaan esimerkiksi aiemmin tuntemattomien vaikutusmekanismien ja niiden toiminnan kuvaaminen, uusien hypoteesien nostaminen tai uusien mallien muotoilu jostain teoriaperinteestä käsin, tai käsitteellisten järjestelmien, käsitteiden käyttötapojen tai teorioiden erojen systematisointia. Usein teoreettiset kontribuutiot tähtäävät spesifiin (kausaalisten, funktionaalisten, teleologisten yms.) selitysmallien muotoiluun. Empiirisessä tutkimuksessa nämä perustuvat jonkinlaiseen systemaattiseen (abduktiiviseen, induktiiviseen yms.) päättelyyn, mutta kontribuutiot voivat nousta myös teoreettisesta tutkimuksesta, kuten vaikkapa teoreetikon uudelleenluennasta tai meta-analyysista. Heiskalan (2012) yhteiskuntateorian eri tasojen analyysia lainaten: eri tasojen teoreettiset kontribuutiot voivat nousta niin yhtä astetta metafyysisemmästä kuin yhtä astetta empiirisemmästä tarkastelusta.
Metodologiset kontribuutiot koskevat tutkimuksen tekemisen tapaa ja käytäntöä. Myös tässä tapauksessa kyse voi olla hyvin eritasoisista kontribuutioista. Myös kontribuution suuruus tai aste vaihtelee merkittävästi. Kontribuutio voi koskea tutkimusmenetelmiä sekä ulottua esimerkiksi uuden aineistotyypin tarkastelusta tai analyysitekniikan kehittämisestä (esim. automaattisen tekstianalyysin uusi algoritmi) kokonaan uuden aineiston keruun tai analyysin systemaattisen metodologian kehittämiseen (esim. uusi diskurssianalyysin koulukunta). Kontribuutio voi koskea myös tutkimuksen toteuttamista. Tällöin kontribuutiot voivat ulottua esimerkiksi uudenlaisen toimintatavan kokeilusta (esim. uusi toimintatutkimuksen malli) aina tieteellisen tutkimuksen perustavoitteiden, toimijoiden ja praktisen luonteen uudistamiseen (esim. uusi vertaistutkimuksen muoto, jossa ei ole mukana tieteentekijöitä). Näiden lisäksi kontribuutiot voivat tapahtua yleisemmän tason epistemologisessa filosofisessa keskustelussa tai kohdistua tutkimustulosten esittelyyn (esim. uusi tekstiin perustumaton esitystapa).
Poliittisen talouden tutkimus on haastava ala tieteellisen kontribuution pohdintaan. Tieteenala on nimittäin äärimmäisen laaja kiitos alan historian. Valistusajan klassinen poliittinen taloustiede oli ensimmäinen ihmistiede, jonka pyrkimyksenä oli muodostaa kokonaiskuva yhteiskunnasta sen ja uusintamisesta. Tieteenala yhdisti käsityksiä yhteiskunnallisesta ontologiasta, yhteiskunnan vallitsevasta luonteesta ja empiirisen tutkimuksen epistemologisista lähtökohdista sekä normatiivisia arvioita yhteiskunnan ja sen eri osa-alueiden luonteesta ja kehityksestä. Poliittisen taloustieteen projekti päättyi, kun tieteenalan normatiivisista ja ontologisista perustoista sekä ihmistieteille sopivista metodologioista alkoi syntyä merkittäviä erimielisyyksiä. Lopputuloksena oli modernien yhteiskuntatieteiden eli politiikan tutkimuksen, sosiologian ja taloustieteen sekä myöhemmin monien muiden alojen erottautuminen omiksi yhteiskuntatieteiden aloikseen (ks. esim. Heiskala & Virtanen 2016). Viime vuosikymmenten aikana on kuultu useita puheenvuoroja, joissa kaivataan paluuta poliittisen taloustieteen alkuperäiseen agendan mukaisesti yleiseen yhteiskuntatieteeseen tai tätäkin yleisempään ihmistieteeseen (ks. Sorsa 2017a).
Monitieteellisellä tutkimusalalla julkaisemisessa on tärkeintä pitää kiinni monimuotoisuudesta, perustui se sitten laajan tieteenalan sisäisiin jakoihin tai suppeampien tieteenalojen, koulukuntien tai tiedontuotannon tapojen välisiin erotteluihin. Tämä tuottaa kuitenkin tiettyjä haasteita. Ensinnäkin tieteellisen kontribuution tekeminen vaatii kirjoittajalta usean eri tieteenalan samanaikaista tuntemusta. Toimittajilta ja vertaisarvioijilta se vaatii tämän lisäksi myös ymmärrystä siitä, ettei mikään yksittäinen tieteenala voi olla ainoa kontribuution arvioinnin perusta. Toiseksi monitieteellisellä tutkimusalalla esiintyy väistämättä varsin laaja kokoelma käsityksiä sopivista tieteen tekemisen tavoista, tutkimuskohteista ja julkaisutavoista.
Kuten esimerkiksi viime numeron pääkirjoituksessa toin esiin, pelkästään yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa nojataan kolmeen varsin erilaiseen tutkimusotteeseen, joita voidaan karkeasti ottaen kutsua luonnontieteeksi, ihmistieteeksi ja designtutkimukseksi (Sorsa 2017b). Kukin näistä edistyy perinteisesti varsin erilaisten kontribuutioiden kautta. Esimerkiksi luonnontieteellisemmässä tutkimuksessa hyvin pienikin tiedollinen kontribuutio (esim. yllättävä yksittäinen havainto) voidaan nähdä julkaisukelpoiseksi, jos se on toteutettu metodologisesti kyseenalaistamattomalla tavalla. Ihmistieteellisemmässä tutkimuksessa pieni tiedollinen kontribuutio ei yleensä anna aihetta julkaisuun, vaikka se sisältäisi yllättävääkin evidenssiä, ellei siinä ole mukana selkeää ajattelullista kontribuutiota. Samaan aikaan ihmistieteellisemmässä tutkimuksessa voidaan esittää huomattavan korkea vaatimustaso ajattelullisille kontribuutioille. Niiden pitää yleensä perustua systemaattisiin (laadullisiin) menetelmiin, aukottomaan päättelyn ja uuden ajattelun erittäin selkeään asemointiin. Luonnontieteellisemmässä tutkimuksessa esimerkiksi uusi teoria saattaa saada julkaisutilaa riippumatta sen kehittämismenetelmästä, mikäli se on johdonmukaisesti asemoitu ja sen tueksi voidaan esittää riittävästi evidenssiä.
Edellä kuvattu on tietysti kärjistys. Eri tieteenaloilla on silti luontevaa vaatia tarkkuutta hieman eri asioista. Ihmistieteissä tutkimuksen kohteet eivät ole koskaan riippumattomia tutkijoista ja heidän valitsemistaan käsitteistä, minkä vuoksi tutkimus jakautuu muun muassa erilaisia asioita relevantteina pitäviin tutkimusperinteisiin ja erilaisia käsitteitä normatiivisista syistä käyttäviin koulukuntiin. Tämän vuoksi on hyvin ymmärrettävää, että ajattelullisten kontribuutioiden suhteen ollaan hyvin tarkkana – niillä kun on aina merkittäviä seurauksia paitsi tieteelle myös itse yhteiskunnalle.
Luonnontieteissä tutkimuskohde on eri tavalla riippuvaista tutkimuksesta. Tutkimuskohde ei voi esimerkiksi kieltäytyä tulemasta kuvatuksi tutkijan esittämällä tavalla tai nostaa näkökulmaltaan miellyttävän tutkijan mukaan poliittiseen päätöksentekoon tuottamaan näkökulman mukaista yhteiskuntaa. Tällöin käsitteiden tai teorioiden muodostamistavalla ei ole yhtä suurta merkitystä. Tämä mahdollistaa esimerkiksi myyttisen käsityksen siitä, että teorioita omasta päästään keksivät poikkeuksellisen luovat ja nerokkaat yksilöt ovat keskeinen osa tieteen edistystä. Nykyaikaisen ihmistieteen piirissä, jossa teorianmuodostus on suhteellisen järjestelmällistä, kokeilevaa, validoivaa ja usein systemaattiseen laadulliseen tutkimukseen perustuvaa, käsitys voi näyttää jopa huvittavalta.
Myös julkaisun muoto voi poiketa edellä kuvatuista syistä merkittävästi. Esimerkiksi luonnontieteellishenkiset artikkelit on tyypillisesti kirjoitettu ”inkrementaalisen normaalitieteen” mallin mukaisesti. Artikkelin alussa käsitellään jo hyvin spesifin tutkimusalan aiempaa tutkimusta, jonka jälkeen oma tutkimus asemoidaan siihen yhtä tiiviisti. Tutkimuksen teoriat/hypoteesit esitellään lyhyesti. Metodologian esittely riippuu tutkimusasetelman uutuusarvosta. Tutkimuksen löydöksiä esitellään yleensä melko lyhyesti, mutta johtopäätöksiä saatetaan pohtia huomattavankin pitkällisesti, mikäli artikkelin kontribuutio on luonteeltaan tulkinnallinen. Tiivistetysti ilmaistuna sisällöllisesti kapeaan asiaan mennään lyhyesti ja nopeasti, kun taas tilaa varataan enemmän menetelmällisen ja tulkinnallisen uutuusarvon esittelyyn.
Ihmistieteellishenkiset artikkelit vaativat yleensä erilaisen käsittelyn. Johdanto esittelee usein tutkimuksen relevanssia ja esittelee kokonaisargumentin hyvin tiivistetysti. Tutkimus on ensin paikannettava teoriaperinteisiin ja asemoitava käsitteellisesti ja tutkimuskentän osalta varsin perusteellisesti, jotta itse asiaan pääsee edes kiinni ja jotta artikkelin ajattelullinen kontribuutio kävisi ilmi. Myös metodologian esittely voi vaatia perusteellista selvittämistä, samoin analyysi, erityisesti väitteiden todentaminen ja tulkintojen oikeuttaminen. Johtopäätökset ja laajempi keskustelu löydösten merkityksestä sen sijaan voivat olla hyvinkin lyhyitä ja tiivistelmämäisiä, ellei artikkeli tuota useampia kontribuutiota kerralla.
Tiivistetysti sanottuna monitieteellisyys yhtäältä vaatii kontribuutiolta hieman tieteenalaspesifejä julkaisuja enemmän, mutta toisaalta myös tarjoaa laajemman valikoiman erilaisia kontribuutioita ja julkaisutyylejä. Pienellä kielialueella kotimaisilla kielillä julkaiseminen laajentaa edelleen erilaisten kontribuutioiden kirjoa.
Yksi perinteinen kotimaisilla kielillä julkaisemisen tieteellinen kontribuutio on kansainvälisen tutkimuskentän avaaminen kotimaiselle yleisölle. Vaikka tutkijoilta ja opiskelijoilta odotetaan nykyään kykyä seurata kansainvälistä tutkimusta, varsinkin englanniksi kirjoitettua sellaista, on kotimaisilla kielillä julkaisemisella edelleen paikkansa tässä suhteessa. Omalla äidinkielellä esitetty tutkimus voi muun muassa tuoda uusia kiinnostuneita tieteellisiä ja muita tahoja tutkimuskentän piiriin tai paljastaa termien käännöksen ja niiden tuomien konnotaatioiden mukana uusia piirteitä tutkimuskentästä tai jopa tarjota uusia tulkinnallisia tai ajattelullisia kontribuutioita niille. Tällaisessa julkaisemisessa tiedollinen kontribuutio voi jäädä hyvin maltilliseksi, mutta ajattelulliset kontribuutiot voivat olla samalla hyvin merkittäviä.
Tieteellisen tutkimuksen ja kommunikaation käytännöt ovat aina kielisidonnaista, minkä vuoksi tietyllä kielellä esiintyviä tutkimuskohteita on tieteellisesti hyvin perusteltua lähestyä samalla kielellä. Monia ajattelullisia kontribuutioita voi olla ylipäätään hankalaa tuottaa tai ainakaan kommunikoida muulla kuin ilmiöön soveltuvalla kielellä. Esimerkiksi suomenkielisen kirjallisuuden, Suomen kielen ja suomenkielisen poliittisen retoriikan tutkimus on luontevaa esittää suomeksi, koska tutkimuksellisen ajattelun on välttämättä tapahduttava (ainakin pääasiallisesti) suomeksi. Tällaisilla tutkimusaloilla myös ajattelulliset kontribuutiot on luontevaa tuottaa ja muotoilla suomeksi.
Lisäksi on olemassa monia tutkimukseen epäsuorasti liittyviä ilmiöitä, kuten tietynkielinen yliopistokoulutus tai tutkimukseen perustuva tietyllä kielellä käytävä julkinen keskustelu, joihin tutkijoiden on luontevaa osallistua tällä kielellä käytännön helppouden vuoksi. Esimerkiksi Poliittinen talous -lehden linjauksen mukaan lehdessä voidaan julkaista katsausartikkeleita, jotka käsittelevät ”rajatusta aihepiiristä käytävän talouskeskustelun tilaa tai poliittisen talouden opetuksen tilaa Suomessa”.
Tieteellisen artikkelin ideaalitarkoitukseksi voidaan nähdä yhden tieteellisen kontribuution mahdollisimman selkeä ja johdonmukainen tekeminen. Erilaiset tieteelliset kontribuutiot, monitieteellisyyden asettamat haasteet ja kotimaisilla kielillä julkaisemisen erityispiirteet on kuitenkin mahdotonta huomioida yhdellä artikkelimuotilla. Yleensä lehdissä erotellaankin erilaisia artikkelityyppejä, jotka tuovat joustavuutta kontribuution tekemiseen.
Alkuperäisartikkeleissa tavoitellaan yleensä eksplisiittisesti yhtä, selkeästi määriteltyä ja rajattua tieteellistä kontribuutiota. Tämä tapahtuu tietyn tilarajoitteen puitteissa, minkä vuoksi tutkimuksen aiheen ja kohteen täytyy olla suhteellisen rajattuja. Alkuperäisartikkelit viittaavat double blind -käytännöllä vertaisarvioituihin, yleensä suhteellisen pitkiin artikkeleihin, jotka sisältävät jotain omaperäistä, uutta ja/tai aiempaa haastavaa. Alkuperäisartikkelin lähtökohdaksi vaaditaan yleensä suhteellisen kunnianhimoisen tulkinnallis-tiedollisen tai ajattelullisen kontribuution tuottamista. Usein alkuperäisartikkelit luokitellaan empiirisiin ja käsitteellisiin artikkeleihin. Edellinen viittaa tavallisesti artikkeleihin, joissa tehdään tulkinnallinen kontribuutio, rakennetaan uusi teoria tai kokeillaan uutta metodologiaa. Jälkimmäinen viittaa käsitteellisiä ja muita teoreettisia kontribuutioita tavoitteleviin artikkeleihin, joissa empiirisellä analyysilla on korkeintaan käsitteitä tai teorioita esimerkillistävä tai ”kuvittava” asema.
Monitieteellisyys korottaa alkuperäisartikkelien vaatimustasoa jonkin verran, sillä tutkimus täytyy asemoida usean tieteenalan piiriin. Pelkkä faktuaalinen kontribuutio ei ole riittävä, vaan tutkimuksen on esitettävä myös selkeä tulkinnallinen kontribuutio, joka on relevantti useammalla tieteenalalla tai useampaa tieteenalaa koskevalle keskustelulle. Sama pätee ajatuksellisiin kontribuutioihin. Esimerkiksi pelkän uuden mallin johtaminen jonkin tieteenalan teoriaperinteen premisseistä, mikä on tyypillistä muun muassa valtavirtaisen taloustieteen julkaisuissa, ei vielä sellaisenaan riitä teoreettiseksi kontribuutioksi monitieteellisessä julkaisussa. Mallin relevanssia on käsiteltävä laajemmin. Kontribuution tuottamiseksi on vähintään esimerkiksi esitettävä, miten mallin omaksuminen joko muulla tieteenalalla tai tieteen ulkopuolisessa toiminnassa muuttaa kyseistä toimintaa.
Edellä sanottu ei tarkoita sitä, että kirjottajan täytyy olla useamman tieteenalan yleisasiantuntija. Samat teoriaperinteet ja keskustelut esiintyvät useilla eri tieteenaloilla. Monet filosofian ja yhteiskuntatieteiden klassikot ovat tuottaneet käsitteellisiä ja teoreettisia kontribuutioita lukemattomille tieteenaloille. Yhden tieteenalan piiristä tulevat uudet näkökulmat voivat vaikuttaa useisiin tieteenaloihin. Esimerkiksi niin kutsutun sosiologisen uuden instituutioteorian ideat ovat nousseet valtavirtaan muun muassa vertailevan poliittisen talouden tutkimuksessa, johtamisen ja organisaatioiden tutkimuksessa, politiikan tutkimuksessa, maantieteessä sekä jossain määrin myös yhteiskuntapolitiikassa. Instituutioteoreettisia kysymyksenasetteluita voidaan esittää luontevasti siten, että niihin vastaaminen tarjoaa uutta tietoa useammalle tieteenalalle. Ilmiölähtöisessä tutkimuksessa tällaista voidaan pitää tutkimuksen eklektisenä lähtökohtana. Tärkeintä eklektisessä tutkimuksessa on, että tutkimus ja siinä tehtävät tulkinnat paikannetaan ja asemoidaan mahdollisimman selkeästi käsitteellisesti, teoreettisesti ja metodologisesti aiempaan tutkimukseen alasta riippumatta – muuten tutkimuksen kontribuutio jää helposti epäselväksi.
Poliittinen talous -lehdessä monitieteellisyyden haasteet ja kotimaisen julkaisemisen erityiskysymyksiin on vastattu alkuperäisartikkelien osalta kahdella eri tavalla. Ensinnäkin julkaistavien artikkelin esitetyt mitat ovat olleet lähinnä suosituksia, eivät ehdottomia vähimmäis- tai enimmäisrajoja. Tämä mahdollistaa muun muassa tutkimuksen asemoinnin useammalle eri tieteenalalle sekä kotimaisen tieteellisen tai julkisen keskustelun kannalta oleellisten laajojen tiedollisten kontribuutioiden tekemisen. Toiseksi lehti ei ole vaatinut kokonaisten tieteenalojen kannalta merkittäviä ajatuksellisia kontribuutioita sellaisissa tapauksissa, joissa tulkinnallinen kontribuutio on merkittävä ajankohtaisen suomenkielisen tieteellisen, yliopistollisen tai julkisen keskustelun kannalta. Tämä mahdollistaa nopean tarttumisen ajankohtaisiin ilmiöihin, mikä puolestaan edistää uusien, mahdollisesti kansainvälisestikin merkittävien tutkimusagendojen muodostamista.
Katsausartikkeleissa tavoitellaan yleensä nimensä mukaisesti jonkinlaista katsausta tai ”pysäytyskuvaa” jonkin tieteellisen keskustelun senhetkisestä tilasta. Kaikki katsausartikkelit eivät ole kuitenkaan kirjallisuuskatsauksia. Meta-analyyseja ja systemaattisia kirjallisuuskatsauksia julkaistaan usein myös alkuperäisartikkeleina. Tällaisilla katsauksella on yleensä merkittävä tiedollinen ja ajattelullinen kontribuutio. Tavallisin katsausartikkelin muoto on systemaattinen tai narratiivinen kirjallisuuskatsaus, joka kerää yhteen tutkimusta, rajaa ilmiötä/keskustelua sekä syntetisoi tai erottelee erilaisia lähestymistapoja. Kuten todettua, tällaisella tutkimuksella voidaan tehdä sekä tiedollisia että ajattelullisia kontribuutioita. Esimerkiksi aiemman kirjallisuuden lukeminen aiemmin tarkastelemattomassa käsitteellisessä viitekehyksessä voi paljastaa aiemmasta kirjallisuudesta tutkimusaukkoja tai ylittää aiemman ajattelun rajoitteita.
Varsinaisten sisällöllisten katsausartikkeleiden ohella tieteelliset lehdet julkaisevat monenlaisia erityisartikkeleita samassa kategoriassa (so. A2-luokan julkaisut, jotka ovat toimituksen ja ulkoisten vertaisarvioijien arvioimia, mutta eivät välttämättä double blind -menettelyllä tai anonyymisti arvioituja). Esimerkiksi johtamisen alalla monet lehdet julkaisevat research notes -artikkeleita, joissa on tarkoitus esitellä tutkimuksen käytännön toteutuksessa esiin nousevia kysymyksiä, kuten menetelmien luotettavuutta, käsitteiden käytännön relevanssia tai tutkimuseettisiä kysymyksiä. Poliittisen talouden tutkimusalalla monet lehdet – myös Poliittinen talous – julkaisevat keskustelunavauksia, jotka voivat käsitellä esimerkiksi tutkimukseen perustuvia politiikkasuosituksia, poliittisessa keskustelussa esiintyvien näkemysten arviointia tai tutkimuksen yhteiskunnallista asemaa.
Monitieteellisyys näkyy katsausartikkeleissa yleensä siten, että katsauksen mahdolliset aihepiirit ovat huomattavan laajat ja käsittelyn abstraktiotasot moninaisia. Katsausartikkelit sopivat erinomaisesti myös kansainvälisen keskustelun nostamiseen tietyn kielialueen piirissä. Poliittinen talous -lehdessä olemme halunneet pitää katsausartikkeli-kategorian mahdollisimman laajana, jotta lehti voisi toimia monitieteellisenä keskustelufoorumina sekä luontevana kanavana kansainvälisen tutkimuksen ja kotimaisen tieteellisen ja julkisen keskustelun välillä.
Tämä Poliittinen talous -lehden numero on kahden vuoden (2018 ja 2019) kaksoisnumero. Yhdistimme numerot käytännön syistä. Julkaistavaksi hyväksyttyjen artikkeleiden määrä jäi näinä vuosina suhteellisen vähäiseksi. Hyväksytyt artikkelit ovat kuitenkin korkeatasoisia ja erinomaisia esimerkkejä monitieteellisen artikkelijulkaisemisen luonteesta.
Markus Ojala (2018) tarkastelee alkuperäisartikkelissaan Globaalin eliitin muodostaminen: episteeminen työ ja globalisaation artikulaatiot Financial Timesissa 2000-luvulla talouslehdistön muuttuvaa asemaa kansainvälisen eliitin koordinaattorina. Artikkeli yhdistelee viestinnän, kansainvälisen politiikan ja poliittisen talouden tutkimusta kaikilla tieteenaloilla vallitsevan diskursiivisen institutionalismin teoriaperinteen puitteissa. Tomi Tuominen (2019) puolestaan tarkastelee alkuperäisartikkelissaan Eurooppalainen vakauttajavaltio Suomessa poliittisen talouden tutkijan Wolfgang Streeckin vakauttajavaltion käsitteen relevanssia ja validiteettia oikeustieteellisestä, politiikan tutkimuksen ja kansainvälisen poliittisen talouden tutkimuksen näkökulmista. Joonas Kumpulainen (2019) pohtii katsausartikkelissaan Klassisen talousteorian modernia soveltamista – katsaus Anwar Shaikhin talousteoriaan paitsi otsikon mukaisesti Shaikhin ekonomistisen talousteorian luonnetta myös sen relevanssia poliittisen talouden tutkimuksen ja taloussosiologian tutkimusaloilla.
Näiden artikkeleiden lisäksi numerosta löytyy Pertti Honkasen (2019) kirja-arvio Adam Toozen best-seller-teoksesta Crashed, joka tarkastelee modernien finanssikriisien historiaa. Honkanen suosittelee teosta kaikille, joita tämän vuosituhannen ensimmäinen suuri talouskriisi edelleen askarruttaa. Tämän lisäksi teosta voidaan suositella hyvänä esimerkkinä siitä, miten kirjamuotoinen julkaiseminen eroaa artikkelimuotoisesta julkaisemisesta. Siinä missä kirjassa voidaan rakentaa laaja ja yleistajuinen narratiivi hyvin runsaista ja monipuolisista rakennusaineksista, on artikkelimuotoisessa julkaisemisessa osattava esittää asiat huomattavan tiiviisti, ymmärrettävästi ja vain kontribuution kannalta oleellisimpaan keskittyen. Artikkelijulkaisemisessa ilmaisun vapausasteet ovat vähäisempiä ja tieteellinen artikkeli taiteenlajina siten suhteellisen haastava.
Heiskala, Risto. 2012. Mitä yhteiskuntateoria on? Sosiologia, 49:2, 83-99.
Heiskala, Risto ja Virtanen, Akseli (toim.). 2016. Talous ja yhteiskuntateoria II: Modernin maailman talous ja sen kritiikki. Helsinki: Gaudeamus.
Honkanen, Pertti. 2019. Finanssikriisistä finanssikriiseihin. Poliittinen talous, 6-7:1.
Kumpulainen, Joonas. 2019. Klassisen talousteorian modernia soveltamista – katsaus Anwar Shaikhin talousteoriaan. Poliittinen talous, 6-7:1.
Ojala, Markus. 2018. Globaalin eliitin muodostaminen: episteeminen työ ja globalisaation artikulaatiot Financial Timesissa 2000-luvulla. Poliittinen talous, 6-7:1.
Sorsa, Ville-Pekka. 2017a. Modernin talouden yhteiskuntatieteen jäljillä. Sosiologia, 54:2, 208-210.
Sorsa, Ville-Pekka. 2017b. Pääkirjoitus: Millaista tutkimustietoa päätöksentekoon? Poliittinen talous, 5:1, 75-89.
Tuominen, Tomi. 2019. Eurooppalainen vakauttajavaltio Suomessa. Poliittinen talous, 6-7:1.