Tulossa

Moninaisuutta taloustieteeseen, mutta millaista ja minkä vuoksi?

Pluralismin tieteenfilosofista analyysiä

Kirjoittajat

DOI:

https://doi.org/10.51810/pt.154814

Avainsanat:

pluralismi, taloustiede, tieteenfilosofia, diversiteetti

Lähdeviitteet

Bäckgren, Noora. 2023. Talouskeskustelu on yhden koulukunnan dominoimaa: ”Kuin brittiläinen ruokakulttuuri 1980-luvulla”. Helsingin Sanomat, 28.6.2023. https://www.hs.fi/helsinki/art-2000009670937.html [Luettu 8.12.2024]

Chang, Ha-Joon. 2014. Economics: the user’s guide. Lontoo: Penguin Books.

Chang, Ha-Joon ja Lari, Teemu. (2024). Economics, pluralism and democracy:

An interview with Ha-Joon Chang. Erasmus Journal for Philosophy and Economics, 17:2. https://doi.org/10.23941/ejpe.v17i2.920

Chang, Hasok. 2012. Is water H₂O? Evidence, realism and pluralism. Dordrecht: Springer.

Courvisanos, Jerry, Doughney, James ja Millmow, Alex (toim.). 2016. Reclaiming pluralism in economics. Lontoo: Routledge.

Decker, Samuel, Elsner, Wolfram ja Flechtner, Svenja (toim.). 2019. Advancing pluralism in teaching economics: International perspectives on a textbook science. Lontoo: Routledge.

Decker, Samuel, Elsner, Wolfram ja Flechtner, Svenja (toim.). 2020. Principles and pluralist approaches in teaching economics: Towards a transformative science. Lontoo: Routledge.

Doss, Cheryl. 2021. Diffusion and dilution: the power and perils of integrating feminist perspectives into household economics. Feminist Economics, 27:3, 1–20. https://doi.org/10.1080/13545701.2021.1883701

Dow, Sheila C. 2004. Structured pluralism. Journal of Economic Methodology, 11:3, 275–290. https://doi.org/10.1080/1350178042000252965

Dow, Sheila C. 2007. Variety of methodological approach in economics. Journal of Economic Surveys, 21:3, 447–465. https://doi.org/10.1111/j.1467-6419.2007.00510.x

Dow, Sheila C. 2012. Foundations for new economic thinking: A collection of essays. Houndmills, Basingstoke: Palgrave Macmillan.

Fullbrook, Edward (toim.). 2008. Pluralist economics. Lontoo: Zed Books.

Garnett, Robert F., Olsen, Erik K. ja Starr, Martha (toim.). 2010. Economic pluralism. Lontoo: Routledge.

Gräbner, Claudius ja Strunk, Birte. 2020. Pluralism in economics: its critiques and their lessons. Journal of Economic Methodology, 27:4, 311–329. https://doi.org/10.1080/1350178X.2020.1824076

Hodgson, Geoffrey M. 1997. Metaphor and pluralism in economics: mechanics and biology. Teoksessa Andrea Salanti ja Ernesto Screpanti (toim.), Pluralism in economics: New perspectives in history and methodology. Cheltenham, UK: Edward Elgar, 131–154.

Kitcher, Philip. 1990. The division of cognitive labor. The Journal of Philosophy, 87:1, 5–22. https://doi.org/10.2307/2026796

Lari, Teemu. 2021. When does complementarity support pluralism about schools of economic thought? Journal of Economic Methodology, 28:3, 322–335. https://doi.org/10.1080/1350178X.2021.1945659

Lari, Teemu. 2024a. Diversity for the common good? Philosophical inquiries into pluralism in economics. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-0211-4

Lari, Teemu. 2024b. The problems of macroeconomics as institutional problems: Complementing the ‘what went wrong’ story with a social epistemology perspective. Cambridge Journal of Economics, 48:4, 661–680. https://doi.org/10.1093/cje/beae012

Lari, Teemu. 2024c. What counts as relevant criticism? Longino’s critical contextual empiricism and the feminist criticism of mainstream economics. Studies in History and Philosophy of Science, 104, 88–97. https://doi.org/10.1016/j.shpsa.2024.02.005

Lari, Teemu ja Mäki, Uskali. 2024. Costs and benefits of diverse plurality in economics. Philosophy of the Social Sciences, 54:5, 412–441. https://doi.org/10.1177/00483931241255230

Larue, Louis. 2022. A defense of reasonable pluralism in economics. Journal of Economic Methodology, 29:4, 294–308. https://doi.org/10.1080/1350178X.2022.2112266

Longino, Helen E. 1990. Science as social knowledge: values and objectivity in scientific inquiry. Princeton, NJ: Princeton University Press.

Longino, Helen E. 2002. The fate of knowledge. Princeton, NJ: Princeton University Press.

Mill, John Stuart. 1859. On liberty. Lontoo: J.W. Parker.

Mitchell, Sandra D. 2003. Biological complexity and integrative pluralism. Cambridge, UK: Cambridge University Press.

Netzwerk Plurale Ökonomik. Ei pvm. Lokalgruppen. https://www.plurale-oekonomik.de/lokalgruppen/ [Luettu 29.11.2024]

Rethinking Economics. Ei pvm. Find a group. https://www.rethinkeconomics.org/get-involved/find-a-group/ [Luettu 29.11.2024]

Salanti, Andrea ja Screpanti, Ernesto (toim.). 1997. Pluralism in economics: new perspectives in history and methodology. Cheltenham: Edward Elgar.

Schwartz-Shea, Peregrine. 2021. Feminist use of qualitative/interpretive methods. Teoksessa Günseli Berik ja Ebru Kongar (toim.), The Routledge handbook of feminist economics. Lontoo: Routledge, 138–147.

Tiedostolataukset

Julkaistu

2025-01-30

Viittaaminen

Lari, Teemu. 2025. ”Moninaisuutta taloustieteeseen, mutta millaista ja minkä vuoksi? Pluralismin tieteenfilosofista analyysiä”. Poliittinen talous 13 (1). Helsinki. https://doi.org/10.51810/pt.154814.

Numero

Osasto

Lektiot

Taloustiede on vaikutusvaltainen tieteenala. Taloustieteellistä analyysiä käytetään tukemaan poliittisia päätöksiä ja vaikuttamaan niihin, ja siihen vedotaan, kun päätökset halutaan saada näyttämään epäpoliittisilta. Sekä akateemiset että muut ekonomistit arvioivat ja kommentoivat poliittisia päätöksiä niin virallisissa rooleissa, median haastateltavina kuin oma-aloitteisesti julkisessa keskustelussa.

Tämän vaikutusvaltaisen aseman vuoksi sillä, mitä taloustieteessä tapahtuu, on yhteiskunnallista merkitystä. Jos väitetään, että taloustieteessä on jotakin vakavasti vialla, on syytä ottaa asia tarkasteluun ja tutkia, ovatko huolenaiheet perusteltuja vai eivät. Ja taloustiedettä tosiaan on historiansa aikana ehditty kritisoida lukuisin eri tavoin – joskus huonoin argumentein, joskus pitävämmin perustein.

Artikkelipohjainen väitöskirjani Diversity for the Common Good? Philosophical Inquiries into Pluralism in Economics (Lari 2024a) käsittelee näistä huolenaiheista yhtä, joka on ollut lisääntyvässä määrin pinnalla viimeisen kymmenen, viidentoista vuoden aikana. [1] Se siis analysoi yhdentyyppistä kritiikkiä, jota taloustiedettä kohtaan on esitetty. Kyseessä on kritiikki, jonka mukaan taloustiede on liian yksipuolinen tieteenala, mitä tulee alalla käytettyihin ja opetettuihin menetelmiin ja teoreettisiin viitekehyksiin. Kritiikin mukaan taloustiede on liian yksiääninen ja yhdenmukainen ala.

Nämä kriitikot [2] käyttävät usein termiä pluralismi. Pluralismi on ihanne, jonka mukaan moneus tai moninaisuus nähdään hyväksi ja tavoiteltavaksi. Pluralistiksi tunnustautuvat tahot liputtavat tyypillisesti teorioiden ja menetelmien moninaisuuden puolesta. Usein puhutaan myös taloustieteen moninaisista koulukunnista.

Väitöskirjani tavoitteena on selvittää, miltä osin näiden kriitikoiden näkemykset ovat perusteltuja ja uskottavia ja miltä osin eivät sekä mitä heikkouksia ja kehitysmahdollisuuksia näihin argumentteihin sisältyy. Tutkimukseni pyrkii myös lyhyesti sanottuna ymmärtämään taloustieteen sisältämiä moninaisuuden ja yhdenmukaisuuden muotoja. Taloustiede on moninaista joillakin tavoin mutta toisilla tavoin ei. Taloustieteilijät esimerkiksi tutkivat mitä moninaisimpia aiheita ja käyttävät lukuisia erilaisia matemaattisia malleja, mutta toisaalta suurin osa perustaa työnsä samantyyppisille menetelmällisille, teoreettisille ja filosofisille lähtökohdille. Miksi näin on? Onko hyviä syitä ajatella, että jokin vaihtoehto olisi parempi?

Taloustieteilijät, jotka ovat tyytymättömiä alansa nykytilaan, ovat julkaisseet lukuisia artikkeleita, kirjoja ja muuta materiaalia, jossa he perustelevat, miksi teorioiden, menetelmien tai koulukuntien moninaisuutta pitäisi tukea. Nämä perustelut itsessään ovat varsin moninaisia, mistä puhun lisää tuonnempana. Kriitikot tyypillisesti tekevät itse tutkimusta, joka nojaa muihin kuin valtavirtaisiin menetelmiin ja teorioihin.

Viimeisten 25 vuoden aikana taloustieteen opiskelijoilla on ollut tärkeä rooli pluralismiliikkeessä. Opiskelijavetoisen pluralismiaktivismin lähtöpisteenä voidaan pitää pariisilaisten taloustieteen opiskelijoiden vuosituhannen vaihteessa aloittamia protesteja. Nykyään isoimpia pluralismin puolesta puhuvia ja toimivia opiskelijavetoisia järjestöjä ovat brittiläislähtöinen Rethinking Economics -verkosto, jolla on paikallisyhdistyksiä yli 40 maassa, sekä saksalaislähtöinen Netzwerk Plurale Ökonomik -järjestö, jolla on kymmeniä paikallisyhdistyksiä saksankielisissä maissa (Netzwerk Plurale Ökonomik ei pvm.; Rethinking Economics ei pvm.).

Koska aiheesta on jo kirjoitettu paljon, voi oikeutetusti kysyä, miksi siitä kannattaa kirjoittaa lisää jopa kokonaisen väitöskirjan verran. Lähestyn seuraavaksi kysymystä pohtimalla, kuinka itse olen ymmärtänyt tieteenfilosofian roolin.

Tieteenfilosofinen näkökulma pluralismiin

Tieteenfilosofia on tieteeseen kohdistuvaa tutkimusta, joka tehdään filosofian näkökulmasta ja filosofisin välinein. Filosofiassa on kyse argumentaation pätevyyden ja siihen sisältyvien taustaoletusten arvioimisesta, ja se pyrkii kehittämään uusia käsitteitä ja argumentteja huonoiksi osoittautuneiden tilalle. Filosofiassa yritetään tunnistaa, milloin erimielisyydet tai hämmennyksen aiheet juontuvat epätäsmällisestä tai moniselitteisestä kielenkäytöstä. Filosofiassa otetaan myös kriittistä etäisyyttä totunnaisiin näkökulmiin sekä ajattelemisen ja tekemisen tapoihin kysymällä, mistä ne ovat peräisin, voidaanko niitä perustella hyvin ja millaisia vaihtoehtoja niille on.

Näin ajateltuna tieteenfilosofia on tieteeseen kohdistuvaa erityisen kriittistä ajattelua. Se on kysymysten ”miksi”, ”mitä tarkoitat” ja ”mistä tiedät” esittämistä useammin ja sinnikkäämmin, kuin mihin tieteentekijöillä itsellään on aikaa, mahdollisuutta tai kiinnostusta.

Tästä päästään siihen, miksi väitöskirjatutkimukseni oli tarpeen. Vaikka pluralismin kannattajat ovat kirjoittaneet pluralismista ja moninaisuuden hyödyistä paljon, näitä näkemyksiä – joita vieläpä yleensä esitetään melkoisella itsevarmuudella – ei ole kovinkaan usein altistettu sellaiselle kriittiselle analyysille, joka on tieteenfilosofialle tyypillistä.

Pluralismia voi lähestyä sekä kuvailevalla että normatiivisella tasolla. Kuvaileva taso tarkoittaa sen kysymistä, millaista moninaisuutta taloustieteessä tosiasiassa on. Missä mielessä taloustiede on yksipuolista tai yhdenmukaista ja missä mielessä ei? Kovin usein väittelyt ovat olleet tällä tasolla. Yhdet väittävät, että taloustieteessä annetaan tilaa monenlaiselle ajattelulle ja analyysille, kun taas toisten mielestä näiden näkökulmien erot ovat niin pieniä, että kyse on vain näennäisestä moninaisuudesta.

Normatiivinen taso puolestaan tarkoittaa sen kysymistä, millaista moninaisuutta taloustieteessä pitäisi olla ja millaista ei. Jos suurin osa taloustieteilijöistä perustaa työnsä suhteellisen yhdenmukaisille teoreettisille ja menetelmällisille lähtökohdille, niin onko se hyvä vai huono asia? Tähän kysymykseen vastatakseen pitää perustella, miksi asioiden pitäisi olla yhdellä tavalla mieluummin kuin toisella. Näiden perustelujen kriittinen arviointi kuuluu tieteenfilosofian tehtäviin.

Moninaisuuden arvo taloustieteessä

Sekä filosofit että taloustieteilijät ovat esittäneet näkemyksiä siitä, miksi lähestymistapojen ja näkökulmien moninaisuus saman tieteen- tai tutkimusalan sisällä voi olla hyvä asia. Väitöskirjani kolmesta ensimmäisestä artikkelista kukin ottaa tarkasteluun yhden näistä moninaisuuden väitetyistä hyödyistä. Neljäs jää myöhemmän tutkimuksen kohteeksi.

Hyödyistä ensimmäistä voisi nimittää uusien tutkimussuuntien avautumiseksi tai tutkimuksen stimuloimiseksi uusiin suuntiin. Voidaan ajatella, että kun tieteenalalla on monenlaisia tapoja tehdä tutkimusta – kun käytetään monenlaisia tekniikoita ja viitekehyksiä –, niin silloin kullakin yksittäisellä tutkijalla on paljon opittavaa muilta tutkijoilta. Verrattuna tilanteeseen, jossa yksittäisen tutkijan kollegat tekevät samansuuntaista tutkimusta kuin hän itse, lähestymistapojen moninaisuus tutkijaa ympäröivässä tutkimusyhteisössä antaa ikään kuin virikkeitä ja mahdollisuuksia yhdistellä ideoita uusilla tavoilla. Tämän on ajateltu tukevan tutkijoita uusien luovien avausten kehittelyssä. Tieteenfilosofeista esimerkiksi Hasok Chang (2012) on käyttänyt tämäntyyppistä argumenttia puhuessaan pluralismin puolesta, ja taloustieteen yhteydessä esimerkiksi Geoffrey Hodgson (1997) on esittänyt vastaavan ajatuksen. Väitöskirjani ensimmäisessä artikkelissa (Lari 2021) tutkin, millä edellytyksillä tämä koulukuntien keskinäisen ”ristiinpölyttämisen” (cross-fertilization) potentiaali voi toimia premissinä pluralismia puoltavassa argumentaatiossa. Tuon esiin useita piileviä taustaoletuksia, joita ei ole tähänastisessa kirjallisuudessa perusteltu uskottavasti.

Toinen moninaisuuteen liitetty hyöty on tiedon luotettavuus. Tieteessä, kuten muussakin ajattelussa, nojataan julkilausumattomiin ja usein tiedostamattomiin taustaoletuksiin. Kukin on jossain määrin sokea omille taustaoletuksilleen, joten niiden huomaamisessa ja kriittisessä arvioinnissa auttaa muilta, mieluusti vähän toisella tapaa ajattelevilta tuleva palaute. Näkemyksen juuret ovat löydettävissä John Stuart Millin (1859) filosofiasta, ja nykytieteenfilosofiassa Helen Longino tunnetaan moninaisuuden ja tieteen itseäänkorjaavuuden välillä olevan yhteyden painottamisesta (Longino 1990; 2002). Taloustieteen yhteydessä esimerkiksi Louis Larue (2022) on puolustanut pluralismia milliläis-longinolaisin argumentein. Moninaisuuden tarve pätee ensinnäkin tutkijoiden henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten sukupuoleen ja luokkataustaan. Sekä luonnontieteiden että ihmistieteiden piirissä on ollut esimerkiksi tapauksia, joissa tutkimusyhteisön miesvaltaisuus on johtanut siihen, että kaikkia sukupuoleen liittyviä taustaoletuksia ei ole kyseenalaistettu ennen kuin alalle tulleet naiset niin ovat tehneet. Moninaisuuden tarve pätee myös teoreettisiin ja menetelmällisiin lähestymistapoihin. Jos jollakin alalla hyödynnetään vain yhtä lähestymistapaa, tämän lähestymistavan valinta voi tuntua itsestään selvältä. Jos niitä on useita, tutkijat todennäköisemmin arvioivat huolellisesti kunkin lähestymistavan vahvuuksia ja heikkouksia. Väitöskirjani toisessa artikkelissa (Lari 2024b) argumentoin, että viime vuosikymmeninä makrotaloustiede ei ole tukenut moninaisuutta eikä ollut moninaista sellaisella tavalla, joka Longinon mukaan on tärkeää tieteen itseäänkorjaavuudelle. Esitän myös, että makrotaloustieteen väitetyt epäonnistumiset globaalin finanssikriisin yhteydessä olisi kenties voitu välttää, jos ala olisi noudattanut longinolaisia hyvin toimivan tieteen ihanteita. Toisaalta Longinon teoria, ”kriittinen kontekstuaalinen empirismi”, jää harmillisen epämääräiseksi, mikä heikentää mahdollisuuksia perustella pluralismia siihen vedoten: on vaikea sanoa tarkalleen, kuinka syvällekäyvää moninaisuutta luotettavuuteen liittyvien hyötyjen toteutuminen vaatisi.

Kolmas moninaisuuden hyöty on, että se voi mahdollistaa kattavamman tiedon tuottamisen kuin muuten olisi mahdollista. Kattavuudella tarkoitan sitä, että asioita tutkitaan monista eri näkökulmista ja pyritään huomioimaan niiden monet eri puolet. Inhimillinen maailma on valtavan monimutkainen ja monitahoinen asia, ja tutkimuksessa joudutaan tekemään valintoja sen suhteen, mikä on olennaista. Ollaanko kiinnostuneita esimerkiksi ihmisten kokemuksista vai käyttäytymisestä? Pyritäänkö yleistettävään tietoon vai ymmärtämään erityistapauksia? Halutaanko tietoa sen vuoksi, että voitaisiin ennustaa jotakin, vai sen vuoksi, että halutaan ymmärtää jo tapahtunutta? Erilaiset teoreettiset ja menetelmälliset lähestymistavat tekevät näitä ja monia muita valintoja eri tavoilla. Ne ovat näkökulmia maailmaan, ja näkökulmien moninaisuus on arvokasta monestakin syystä – ei vähiten siksi, että erilaiset tutkimukselliset näkökulmat korostavat eri ratkaisuja yhteiskunnallisiin ja poliittisiin ongelmiin. Eikä tutkimuksen moninaisuuden ja kattavan ymmärryksen yhteys rajoitu pelkästään ihmistieteisiin. Esimerkiksi filosofi Sandra Mitchell (2003) on esittänyt, että biologiassa tarvitaan useita erityyppisiä tieteellisiä malleja, jotta hyönteisten käyttäytymisen eri puolia voidaan kattavasti ymmärtää. Myös feministisen taloustieteen piirissä on esitetty tiedon kattavuuteen liittyviin näkökohtiin vedoten, että taloustieteessä tulisi käyttää nykyistä monipuolisempia tiedonkeruumenetelmiä, esimerkiksi haastatteluja (Doss 2021; Schwartz-Shea 2021). Väitöskirjani kolmannessa artikkelissa (Lari 2024c) käsittelen tätä kritiikkiä osoittaen, että argumentti perustuu merkittäville oletuksille taloustieteen tiedollisista tavoitteista. Näistä tavoitteista on kuitenkin erimielisyyttä, mikä on kattavuusnäkökohtiin perustuvan pluralismia puoltavan argumentaation heikkous.

Neljättä moninaisuuteen liitettyä hyötyä voi lähestyä ajattelemalla sananlaskua, jonka mukaan kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin. Tutkimukseen liittyy monenlaista epävarmuutta. Ennakkoon ei välttämättä tiedetä, millä keinolla johonkin tutkimuskysymykseen voidaan parhaiten löytää vastaus, kuten filosofi Philip Kitcher (1990) esitti yhdessä klassikkoartikkeleistaan. Sen lisäksi hypoteesit, jotka on jo kerran hyväksytty, voivat myöhemmin osoittautua vääriksi, ja yhteiskuntaa tänään onnistuneesti kuvaavat teoriat saattavat vanhentua maailman muuttuessa. Menetelmät, jotka aikansa palvelivat hyvin, saattavat muuttua riittämättömiksi uusien haasteiden edessä. Tutkimuksessa käytettyjen lähestymistapojen moninaisuus voi toimia ikään kuin vakuutuksena näitä epävarmuustekijöitä vastaan. Jos tutkimuksessa valittu polku osoittautuu umpikujaksi, on hyvä, jos vaihtoehtoisia polkuja on jo tiedossa. Pluralismia kannattavista taloustieteilijöistä tämänsuuntaista argumentaatiota on kehitellyt muun muassa Sheila Dow (2007). Esimerkiksi: Vaikka tietäisimme, miten nykyistä talousjärjestelmää kannattaa mallintaa, ei ole välttämättä hullu idea kehitellä toisenlaisia mallintamisratkaisuja, jotka voivat tulla tarpeeseen, jos talousjärjestelmän toiminnassa tapahtuu perustavanlaatuisia muutoksia. Tällaisen riskinhallinta-ajatteluun perustuvan argumentaation tarkempi analyysi jää myöhemmän tutkimuksen tehtäväksi, mutta selvää on, että se vaatii jatkokehittelyä ollakseen uskottavaa. Ei esimerkiksi ole selvää, mitkä riskit ovat olennaisimpia ja millainen moninaisuus tarkalleen ottaen niihin varautumisessa auttaisi.

Yhdenmukaisuuden edut

Edellä mainitut hyödyt eivät kuitenkaan ole ilmaisia, sillä myös moninaisuuden vastakohdalla – yhdenmukaisuudella ja standardoinnilla – on hyötynsä. Niistä on tingittävä sitä enemmän, mitä enemmän moninaisuutta halutaan. Väitöskirjani neljäs artikkeli (Lari ja Mäki 2024) pyrkii luomaan käsitteellisiä välineitä tämän problematiikan tarkasteluun. Tilanpuutteen vuoksi mainitsen seuraavaksi vain kaksi esimerkkiä.

Jos tutkimuksessa halutaan keskittyä siihen, mikä juuri tällä hetkellä näyttää tarkoituksenmukaisimmalta, tehokkaimmalta, luotettavimmalta tai muuten parhaalta lähestymistavalta, tutkimuksen on oltava joillakin tavoin yhdenmukaista eikä moninaista. Moninaisuuden vaatimus tarkoittaa joskus vaatimusta sisällyttää vaihtoehtoja, jotka eivät ole parhaita mahdollisia.

Lisäksi lähestymistapojen ja näkökulmien yhdenmukaisuus tukee sellaisia tieteelle aivan kriittisen tärkeitä sosiaalisia toimintoja kuin yhteistyötä, rakentavan kritiikin esittämistä ja vastaanottamista sekä tutkimuksen arviointia. Keskustelu on sujuvampaa ja väärinymmärryksiä tapahtuu vähemmän, kun keskustelijat jakavat tarpeeksi yhteistä maaperää.

Lopuksi

Millaisia johtopäätöksiä väitöskirjatutkimuksen kokonaisuudesta voidaan vetää? Ensinnäkään en ole löytänyt täysin vastaansanomatonta argumenttia sen puolesta, että taloustieteen olisi syytä uudistua merkittävästi nykyistä monipuolisemmaksi teoreettisten ja menetelmällisten lähestymistapojensa suhteen. Kuten edellä olen tuonut esiin, kaikkiin tutkituista argumenteista sisältyy joitakin heikkouksia. Ne vaativat jatkokehittelyä ja niihin löytyy ainakin jossain määrin uskottavia vasta-argumentteja. Taloustieteellisen pluralismin tieteenfilosofisen perustan kehittely on siksi syytä nähdä kesken olevana projektina.

Tutkimukseni tärkein johtopäätös on, että pluralismista taloustieteen yhteydessä ei ole hedelmällistä kiistellä ottamatta samalla kantaa taloustieteen tiedollisiin tavoitteisiin. Tutkimuksen muuttamisella moninaisemmaksi olisi monenlaisia seurauksia sille, millaista tietoa taloustiede tuottaisi jatkossa. Mutta se, ovatko nämä seuraukset toivottavia, riippuu siitä, mitä tiedollisia päämääriä taloustieteellä nähdään olevan. Tästä ei ole yksimielisyyttä, mihin viittaankin väitöskirjani otsikossa. Ei ole olemassa mitään kiistatonta ja yhteisesti hyväksyttyä päämäärää, jota tutkimuksen moninaisuus edistäisi. Erilaiset tutkimuksen moninaisuuden muodot ovat hyväksi erilaisille tiedollisille tavoitteille, ja tavoitteista voidaan olla eri mieltä.

Näin ollen olisi tärkeää keskustella siitä, millaista tietoa meidän tulisi odottaa taloustieteen tarjoavan ja millaisia ongelmia meidän tulisi odottaa sen ratkaisevan. Sen jälkeen voisimme ajatella selkeämmin sitä, minkä tyyppinen moninaisuus edistäisi taloustieteen kykyä saavuttaa nuo tavoitteet.

Viitteet

[1] Lektio on esitetty englanniksi väitöstilaisuudessa 4.11.2024 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Tekstiin on tehty käännöksen yhteydessä pieniä muokkauksia ja lisäyksiä.

[2] Yksittäisten viitteiden valikoiminen runsaasta pluralismikirjallisuuden joukosta on jossain määrin mielivaltaista, mutta mainittakoon pluralismiin keskittyvät kokoomateokset (Courvisanos ym. 2016; Decker ym. 2019; 2020; Dow 2012; Fullbrook 2008; Garnett ym. 2010; Salanti ja Screpanti 1997) sekä muutama taloustieteen filosofian ja metodologian johtavassa lehdessä julkaistu artikkeli (Dow 2004; Gräbner ja Strunk 2020; Larue 2022). Pluralismikeskustelun laineet ovat ulottuneet silloin tällöin Suomeenkin, esimerkiksi pluralistitaloustieteilijä Ha-Joon Changin vierailun myötä (Bäckgren 2023; Chang 2014; Chang ja Lari 2024).

Lähteet

Bäckgren, Noora. 2023. Talouskeskustelu on yhden koulukunnan dominoimaa: ”Kuin brittiläinen ruokakulttuuri 1980-luvulla”. Helsingin Sanomat, 28.6.2023. https://www.hs.fi/helsinki/art-2000009670937.html [Luettu 8.12.2024]

Chang, Ha-Joon. 2014. Economics: the user’s guide. Lontoo: Penguin Books.

Chang, Ha-Joon ja Lari, Teemu. (2024). Economics, pluralism and democracy:An interview with Ha-Joon Chang. Erasmus Journal for Philosophy and Economics, 17:2. https://doi.org/10.23941/ejpe.v17i2.920

Chang, Hasok. 2012. Is water H₂O? Evidence, realism and pluralism. Dordrecht: Springer.

Courvisanos, Jerry, Doughney, James ja Millmow, Alex (toim.). 2016. Reclaiming pluralism in economics. Lontoo: Routledge.

Decker, Samuel, Elsner, Wolfram ja Flechtner, Svenja (toim.). 2019. Advancing pluralism in teaching economics: International perspectives on a textbook science. Lontoo: Routledge.

Decker, Samuel, Elsner, Wolfram ja Flechtner, Svenja (toim.). 2020. Principles and pluralist approaches in teaching economics: Towards a transformative science. Lontoo: Routledge.

Doss, Cheryl. 2021. Diffusion and dilution: the power and perils of integrating feminist perspectives into household economics. Feminist Economics, 27:3, 1–20. https://doi.org/10.1080/13545701.2021.1883701

Dow, Sheila C. 2004. Structured pluralism. Journal of Economic Methodology, 11:3, 275–290. https://doi.org/10.1080/1350178042000252965

Dow, Sheila C. 2007. Variety of methodological approach in economics. Journal of Economic Surveys, 21:3, 447–465. https://doi.org/10.1111/j.1467-6419.2007.00510.x

Dow, Sheila C. 2012. Foundations for new economic thinking: A collection of essays. Houndmills, Basingstoke: Palgrave Macmillan.

Fullbrook, Edward (toim.). 2008. Pluralist economics. Lontoo: Zed Books.

Garnett, Robert F., Olsen, Erik K. ja Starr, Martha (toim.). 2010. Economic pluralism. Lontoo: Routledge.

Gräbner, Claudius ja Strunk, Birte. 2020. Pluralism in economics: its critiques and their lessons. Journal of Economic Methodology, 27:4, 311–329. https://doi.org/10.1080/1350178X.2020.1824076

Hodgson, Geoffrey M. 1997. Metaphor and pluralism in economics: mechanics and biology. Teoksessa Andrea Salanti ja Ernesto Screpanti (toim.), Pluralism in economics: New perspectives in history and methodology. Cheltenham, UK: Edward Elgar, 131–154.

Kitcher, Philip. 1990. The division of cognitive labor. The Journal of Philosophy, 87:1, 5–22. https://doi.org/10.2307/2026796

Lari, Teemu. 2021. When does complementarity support pluralism about schools of economic thought? Journal of Economic Methodology, 28:3, 322–335. https://doi.org/10.1080/1350178X.2021.1945659

Lari, Teemu. 2024a. Diversity for the common good? Philosophical inquiries into pluralism in economics. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-0211-4

Lari, Teemu. 2024b. The problems of macroeconomics as institutional problems: Complementing the ‘what went wrong’ story with a social epistemology perspective. Cambridge Journal of Economics, 48:4, 661–680. https://doi.org/10.1093/cje/beae012

Lari, Teemu. 2024c. What counts as relevant criticism? Longino’s critical contextual empiricism and the feminist criticism of mainstream economics. Studies in History and Philosophy of Science, 104, 88–97. https://doi.org/10.1016/j.shpsa.2024.02.005

Lari, Teemu ja Mäki, Uskali. 2024. Costs and benefits of diverse plurality in economics. Philosophy of the Social Sciences, 54:5, 412–441. https://doi.org/10.1177/00483931241255230

Larue, Louis. 2022. A defense of reasonable pluralism in economics. Journal of Economic Methodology, 29:4, 294–308. https://doi.org/10.1080/1350178X.2022.2112266

Longino, Helen E. 1990. Science as social knowledge: values and objectivity in scientific inquiry. Princeton, NJ: Princeton University Press.

Longino, Helen E. 2002. The fate of knowledge. Princeton, NJ: Princeton University Press.

Mill, John Stuart. 1859. On liberty. Lontoo: J.W. Parker.

Mitchell, Sandra D. 2003. Biological complexity and integrative pluralism. Cambridge, UK: Cambridge University Press.

Netzwerk Plurale Ökonomik. Ei pvm. Lokalgruppen. https://www.plurale-oekonomik.de/lokalgruppen/ [Luettu 29.11.2024]

Rethinking Economics. Ei pvm. Find a group. https://www.rethinkeconomics.org/get-involved/find-a-group/ [Luettu 29.11.2024]

Salanti, Andrea ja Screpanti, Ernesto (toim.). 1997. Pluralism in economics: new perspectives in history and methodology. Cheltenham: Edward Elgar.

Schwartz-Shea, Peregrine. 2021. Feminist use of qualitative/interpretive methods. Teoksessa Günseli Berik ja Ebru Kongar (toim.), The Routledge handbook of feminist economics. Lontoo: Routledge, 138–147.