Mitä Suomessa tulisi oppia työttömyyden kasvusta vuosina 2022–2025?

Otto Kyyrönen

doi:10.51810/pt.177678

Mitä Suomessa tulisi oppia työttömyyden kasvusta vuosina 2022–2025?

Kirjoittajat

Otto Kyyrönen SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry https://orcid.org/0009-0003-3292-2042

DOI:

https://doi.org/10.51810/pt.177678

Avainsanat:

työttömyys, työllisyys, rahapolitiikka, finanssipolitiikka, elvytys

Abstrakti

Tässä keskustelupuheenvuorossa tarkastellaan työttömyyden kasvua Suomessa vuosina 2022–2025 ja pohditaan, mitä viimeaikaisesta työmarkkinakehityksestä tulisi oppia talouspolitiikan näkökulmasta. Puheenvuoron keskeinen argumentti on, että työttömyyden kasvu johtuu ennen kaikkea riittämättömästä työvoiman kysynnästä, joka kytkeytyy paitsi Euroopan keskuspankin kiristävään rahapolitiikkaan myös Petteri Orpon hallituksen taantumaan ajoitettuihin sopeutustoimiin. Vaikka viimeaikaiset raha- ja finanssipoliittiset päätökset ovatkin aiheuttaneet ongelmia työvoiman kysynnälle Suomessa, oikeanlaisista politiikkatoimista voi sitä vastoin olla suurta apua työttömyyden vähentämisessä. Julkisten investointien vahvistaminen, teollisuuspolitiikan kehittäminen, TE-palveluihin panostaminen sekä hyvinvointialueiden ja kuntien rahoitusmallien korjaaminen ovat keskeisiä toimia, joilla työttömyyttä voidaan vähentää nyt ja tulevaisuudessa.

Lähdeviitteet

Acharya, Viral, Crosignani, Matteo, Eisert, Tim ja Eufinger, Christian. 2024. The euro area pandemic inflation: A tale of supply chains, household inflation expectations, and firm pricing power. CEPR, 6.2.2024. https://cepr.org/voxeu/columns/euro-area-pandemic-inflation-tale-supply-chains-household-inflation-expectations-and [Luettu 18.11.2025]

Alaja, Antti. 2024. Mainettaan parempi teollisuuspolitiikka: Miten erikoistua kompleksisempaan ja vihreämpään tuotantoon? Raportteja 2/2024. Helsinki: Uuden talousajattelun keskus. https://utak.fi/wp-content/uploads/2024/12/Report-2024-10-v3-Web-1.pdf [Luettu 21.11.2025]

Albuquerque, Bruno ja Green, Georgina. 2023. Financial concerns and the marginal propensity to consume in COVID times: Evidence from UK survey data. Journal of Macroeconomics, 78, 103563. https://doi.org/10.1016/j.jmacro.2023.103563

Björksten, Tuomo. 2025. Opintotuki muuttuu tänään – katso koneesta asumistukesi uusi summa. Yle, 1.8.2025. https://yle.fi/a/74-20175345 [Luettu 25.11.2025]

Ciaffi, Giovanna, Deleidi, Matteo ja Capriati, Michele. 2024a. Government spending, multipliers, and public debt sustainability: an empirical assessment for OECD countries. Economia Politica, 41, 521–542. https://doi.org/10.1007/s40888-024-00335-0

Ciaffi, Giovanna, Deleidi, Matteo ja Mazzucato, Mariana. 2024b. Measuring the macroeconomic responses to public investment in innovation: evidence from OECD countries. Industrial and Corporate Change, 33:2, 363–382. https://doi.org/10.1093/icc/dtae005

Conti, Antonio Maria, Neri, Stefano ja Notarpietro, Alessandro. 2024. Credit strikes back: the macroeconomic impact of the 2022–23 ECB monetary tightening and the role of lending rates. Questioni di Economia e Finanza Number 884 – October 2024. https://www.ecb.europa.eu/pub/research-networks/shared/pdf/champ/20241128_Conti_paper.pdf [Luettu 17.11.2025]

Core, Fabrizio, De Marco, Filippo, Eisert, Tim ja Schepens, Glenn. 2025. Inflation and floating-rate loans: evidence from the euro-area. ECB Working Paper Series No 3064. https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/scpwps/ecb.wp3064~4d72f7af90.en.pdf [Luettu 17.11.2025]

Darracq-Paries, Matthieu, Motto, Roberto, Montes-Galdón, Carlos, Ristiniemi, Annukka, Saint Guilhem, Arthur ja Zimic, Srečko. 2023. A model-based assessment of the macroeconomic impact of the ECB’s monetary policy tightening since December 2021. ECB Economic Bulletin, Issue 3/2023. https://www.ecb.europa.eu/press/economic-bulletin/focus/2023/html/ecb.ebbox202303_06~b2bdff5cda.en.html [Luettu 17.11.2025]

De Grauwe, Paul ja Ji, Yuemei. 2025. The high price of the fight against inflation: the case of the euro area. CEPR, 30.4.2025. https://cepr.org/voxeu/columns/high-price-fight-against-inflation-case-euro-area [Luettu 17.11.2025]

De Santis, Roberto A. 2023. Supply chain disruption and energy supply shocks: impact on euro area output and prices. ECB Working Paper Series No 2884. https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/scpwps/ecb.wp2884~7f960ce21b.en.pdf [Luettu 17.11.2025]

Elinkeinoelämän keskusliitto. 2025. Suhdannebarometri: lokakuu 2025. https://ek.fi/tavoitteemme/talouspoliitiikka/suhdannetiedustelut/suhdannebarometri-lokakuu-2025/ [Luettu 19.11.2025]

Enzinger, Matthias, Gechert, Sebastian, Heimberger, Philipp, Prante, Franz ja Romero, Daniel Fernández. 2025. The inflated effects of conventional monetary policy on output and prices. OSF Preprint. https://doi.org/10.31219/osf.io/72cen_v3

Euroopan keskuspankki. 2025. EKP:n rahapolitiikan strategiaa koskevat linjaukset (2025). https://www.ecb.europa.eu/mopo/strategy/strategy-review/ecb.strategyreview202506_strategy_statement.fi.html [Luettu 5.12.2025]

Euroopan komissio. 2023. 2024 Ageing report: underlying assumptions and projection methodologies. Institutional Paper 257, Directorate-General for Economic and Financial Affairs. https://economy-finance.ec.europa.eu/publications/2024-ageing-report-underlying-assumptions-and-projection-methodologies_en [Luettu 25.11.2025]

Euroopan komissio. 2024a. Debt sustainability monitor 2023. Institutional Paper 271, Directorate General of Economic Affairs. https://economy-finance.ec.europa.eu/publications/debt-sustainability-monitor-2023_en [Luettu 22.11.2025]

Euroopan komissio. 2024b. 2024 Ageing report: Economic and budgetary projections for the EU member states. Institutional Paper 279, Directorate-General for Economic and Financial Affairs. https://economy-finance.ec.europa.eu/publications/2024-ageing-report-economic-and-budgetary-projections-eu-member-states-2022-2070_en [Luettu 25.11.2025]

Euroopan komissio. 2025a. AMECO database. https://economy-finance.ec.europa.eu/economic-research-and-databases/economic-databases/ameco-database_en [Luettu 21.11.2025]

Euroopan komissio. 2025b. Labour market policy. https://webgate.ec.europa.eu/empl/redisstat/databrowser/explore/all/all_themes [Luettu 21.11.2025]

Euroopan komissio. 2025c. The cost of EU member states’ proximity to the war. Directorate-General for Economic and Financial Affairs. https://economy-finance.ec.europa.eu/cost-eu-member-states-proximity-war_en [Luettu 25.11.2025]

Euroopan komissio. 2025d. European economic forecast: autumn 2025. Institutional Paper 327, Directorate-General for Economic and Financial Affairs. https://economy-finance.ec.europa.eu/economic-forecast-and-surveys/economic-forecasts/autumn-2025-economic-forecast-shows-continued-growth-despite-challenging-environment_en#document [Luettu 25.11.2025]

Euroopan komissio. 2025e. Debt sustainability monitor 2024. Institutional Paper 306, Directorate-General for Economic and Financial Affairs. https://economy-finance.ec.europa.eu/publications/debt-sustainability-monitor-2024_en [Luettu 7.12.2025]

Ferri, Piero ja Tramontana, Fabio. 2022. Autonomous demand, multiple equilibria and unemployment dynamics. Journal of Economic Interaction and Coordination, 17, 209–223. https://doi.org/10.1007/s11403-020-00306-1

Finér, Lauri. 2024. Hallitus ajoi Suomen EU-komission armoille silmät ummessa. Kalevi Sorsa -säätiö, 25.9.2024. https://sorsafoundation.fi/hallitus-ajoi-suomen-eu-komission-armoille-silmat-ummessa/ [Luettu 22.11.2025]

Finér, Lauri. 2025. Katsaus velkajarrun konepellin alle – miten talouspolitiikka muuttuu? Kalevi Sorsa -säätiö, 21.10.2025. https://sorsafoundation.fi/katsaus-velkajarrun-konepellin-alle/ [Luettu 22.11.2025]

Fisher, Jonathan D., Johnson, David S., Smeeding, Timothy M. ja Thompson, Jeffrey P. 2020. Estimating the marginal propensity to consume using the distributions of income, consumption, and wealth. Journal of Macroeconomics, 65, 103218. https://doi.org/10.1016/j.jmacro.2020.103218

Franzoni, Francesco, Giannetti, Mariassunta ja Tubaldi, Roberto. 2023. Supply chain shortages, large firms’ market power, and inflation. CEPR Discussion Paper 18574. https://cepr.org/publications/dp18574 [Luettu 18.11.2025]

Gechert, Sebastian. 2023. Fiscal policy: Post- or New Keynesian? European Journal of Economics and Economic Policies: Intervention, 20:2, 338–355. https://doi.org/10.4337/ejeep.2023.0120

Gechert, Sebastian ja Heimberger, Philipp. 2022. Do corporate tax cuts boost economic growth? European Economic Review, 147, 104157. https://doi.org/10.1016/j.euroecorev.2022.104157

Gechert, Sebastian, Horn, Gustav ja Paetz, Christoph. 2019. Long-term effects of fiscal stimulus and austerity in Europe. Oxford Bulletin of Economics and Statistics, 81:3, 647–666. https://doi.org/10.1111/obes.12287

Gechert, Sebastian ja Rannenberg, Ansgar. 2018. Which fiscal multipliers are regime-dependent? A meta-regression analysis. Journal of Economic Surveys, 32:4, 1160–1182. https://doi.org/10.1111/joes.12241

Gottschalk, Saskia, Wangenheim, Sven von, Batut, Cyprien, Dabrowski, Cara, Gökten, Meryem, Heimberger, Philipp, Holappa, Lauri, Schuster-Johnson, Florian, Schütz, Bernhard, Suttor-Sorel, Ludovic, Welslau, Lennard, Zezza, Francesco, Ziesemer, Vinzenz ja Kyyrönen, Otto. 2025. Making fiscal space policy-responsive: how can fiscal rules reward policies that strengthen growth and resilience instead of penalising them? European Macro Policy Network, 11.11.2025. https://empn.eu/publication/policy-responsive/ [Luettu 22.11.2025]

Gökten, Meryem, Heimberger, Philipp ja Lichtenberger, Andreas. 2024. How far from full employment? The European unemployment problem revisited. European Economic Review, 164, 104725. https://doi.org/10.1016/j.euroecorev.2024.104725

Hahn, Elke. 2023. How have unit profits contributed to the recent strengthening of euro area domestic price pressures? ECB Economic Bulletin, Issue 4/2023. https://www.ecb.europa.eu/press/economic-bulletin/focus/2023/html/ecb.ebbox202304_03~705befadac.en.html [Luettu 18.11.2025]

Heimberger, Philipp ja Dabrowski, Cara. 2025. Achieving geoeconomic goals by boosting the economy without raising the public debt ratio? New evidence on the effects of public investment in the European Union. wiiw Policy Note/Policy Report No. 99, October 2025. https://wiiw.ac.at/achieving-geoeconomic-goals-by-boosting-the-economy-without-raising-the-public-debt-ratio-new-evidence-on-the-effects-of-public-investment-in-the-european-union-dlp-7398.pdf [Luettu 20.11.2025]

Hein, Eckhard. 2023. Macroeconomics after Kalecki and Keynes: Post-Keynesian foundations. Cheltenham: Edward Elgar Publishing.

Imam, Patrick A. ja Poghosyan, Tigran. 2025. Navigating the 2022 inflation surge: a comparative analysis of IT and non-IT central banks. IMF Working Paper No. 25/212. https://www.imf.org/en/-/media/files/publications/wp/2025/english/wpiea2025212-source-pdf.pdf [Luettu 17.11.2025]

Kaczmarczyk, Patrick. 2022. Interest rate hikes are not the answer to Europe’s inflation problem. London School of Economics, 5.10.2022. https://blogs.lse.ac.uk/europpblog/2022/10/05/interest-rate-hikes-are-not-the-answer-to-europes-inflation-problem/ [Luettu 18.11.2025]

Kaitila, Joel. 2019. From innovation to labour costs: change of emphasis in Finnish competitiveness policy ideas after the Eurocrisis. Competition and Change, 23:1, 47–70. https://doi.org/10.1177/1024529418802457

Kangas, Laura ja Pelkonen, Linda. 2025. Työttömyysaste kohosi synkimpään lukemaan 15 vuoteen – taustalla maahanmuuton kasvu. Yle, 25.11.2025. https://yle.fi/a/74-20195966 [Luettu 25.11.2025]

KEHA. 2025. Työnvälitystilasto. Tilastokeskus. https://stat.fi/tilasto/tyonv [Luettu 25.11.2025]

Kela. 2025. Työttömyystukien laskutus kunnilta. Kela, 16.10.2025. https://www.kela.fi/yhteistyokumppanit-kunnat-tyottomyystukien-laskutus [Luettu 21.11.2025]

Kim, Soo-Wan ja Ahn, Sang-Hoon. 2020. Social investment effects of public education, health care, and welfare service expenditures on economic growth. Asian Social Work and Policy Review, 14:1, 34–44. https://doi.org/10.1111/aswp.12190

Knicker, Max Sina, Naumann-Woleske, Karl ja Bouchaud, Jean-Philippe. 2025. Post‑COVID inflation and the monetary policy dilemma: an agent‑based scenario analysis. Journal of Economic Interaction and Coordination, 20, 141–195. https://doi.org/10.1007/s11403-024-00413-3

Knuutila, Tatu. 2025. Työmarkkinakatsaus 2/2025. SAK, 21.11.2025. https://www.sak.fi/aineistot/muut-julkaisut/sakn-tyomarkkinakatsaus-syksy-2025/ [Luettu 6.12.2025]

Kullas, Joakim. 2025. Nyt paljastui yllättävä syy karuille työttömyysluvuille. Iltalehti, 3.10.2025. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e3445806-dbdb-4b28-b226-cd7cbd56026b [Luettu 25.11.2025]

Kyyrönen, Otto. 2023. Koronapandemian aikainen inflaatio oli uusliberalismin kuolinlaukaus – sen hallinta vaatii vanhojen ja uusien keinojen yhdistämistä. Voima, 1.12.2023. https://voima.fi/artikkeli/2023/koronapandemian-aikainen-inflaatio-oli-uusliberalismin-kuolinlaukaus-sen-hallinta-vaatii-vanhojen-ja-uusien-keinojen-yhdistamista/ [Luettu 18.11.2025]

Kyyrönen, Otto. 2024. Suomen talous kaipaa kotimaisen kysynnän vahvistamista. Kalevi Sorsa -säätiö. 15.5.2024. https://sorsafoundation.fi/suomen-talous-kaipaa-kotimaisen-kysynnan-vahvistamista/ [Luettu 15.11.2025]

Kyyrönen, Otto. 2025a. Joustavien työmarkkinoiden myytti. Kalevi Sorsa -säätiö, 13.3.2025. https://sorsafoundation.fi/joustavien-tyomarkkinoiden-myytti/ [Luettu 15.11.2025]

Kyyrönen, Otto. 2025b. Kuinka paljon Orpon hallitus sopeuttaa julkista taloutta? SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, 25.9.2025. https://www.soste.fi/kuinka-paljon-orpon-hallitus-sopeuttaa-julkista-taloutta/ [Luettu 19.11.2025]

Kyyrönen, Otto. 2025c. Tilastoharha vai todellinen kriisi? Työttömyydestä liikkuu nyt harhaanjohtavia väitteitä. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, 7.10.2025.. https://www.soste.fi/tilastoharha-vai-todellinen-kriisi-tyottomyydesta-liikkuu-nyt-harhaanjohtavia-vaitteita/ [Luettu 15.11.2025]

Kyyrönen, Otto, Holappa, Lauri ja Lainà, Patrizio. 2025. Onko lääke vaarallisempi kuin tauti? Selvitys Orpon hallituksen finanssipolitiikan vaikutuksista talouskasvuun ja julkiseen talouteen. Raportteja 1/2025. Helsinki: Uuden talousajattelun keskus. https://utak.fi/wp-content/uploads/2025/04/Report-2025-04-v2.1-Web.pdf [Luettu 15.11.2025]

Kyyrönen, Otto ja Sund, Ralf. 2024. Paras arvaus? Selvitys valtiovarainministeriön työllisyysvaikutusarvioista ja niiden asemasta päätöksenteossa. Impulsseja 4/2024. Helsinki: Kalevi Sorsa -säätiö. https://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/kss-paras-web.pdf [Luettu 15.11.2025]

Lainà, Patrizio. 2021. Koronaelvytyksen hystereesivaikutus. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 117:2, 248–260. https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2021/06/KAK_2_2021_WEB-114-126.pdf [Luettu 18.11.2025]

Lainà, Patrizio. 2024. Kilpailukyky ennätystasolla – palkankorotuksia tarvitaan tukemaan kokonaiskysyntää. STTK, 11.12.2024. https://www.sttk.fi/2024/12/11/kilpailukyky-ennatystasolla-palkankorotuksia-tarvitaan-tukemaan-kokonaiskysyntaa/ [Luettu 21.11.2025]

Lainà, Patrizio. 2025. Orpon hallituksen sopeutuksen hystereesivaikutus. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 121:2, 132–144. https://journal.fi/kak/article/view/161683/106140 [Luettu 18.11.2025]

Laki hyvinvointialueiden rahoituksesta 617/2021. Finlex. https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/2021/617/ajantasa/2025-06-27/fin [Luettu 16.12.2025]

Laki valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosina 2024–2030 1092/2022. Finlex. https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/2022/1092/ajantasa/2022-12-20/fin [Luettu 21.11.2025]

Lavoie, Marc. 2022. Post-Keynesian economics: new foundations. 2. painos. Cheltenham: Edward Elgar Publishing.

Leoni, Thomas. 2016. Social investment as a perspective on welfare state transformation in Europe. Intereconomics, 51:4, 194–200. https://doi.org/10.1007/s10272-016-0601-3

MDI. 2024. Suomi 2040: Asunto-, sivistys- ja hoivakiinteistökannan tulevaisuus. https://www.mdi.fi/wp-content/uploads/2024/02/Suomi-2040-asunto-sivistys-ja-hoivakiinteistokannan-tulevaisuus-loppuraportti.pdf [Luettu 12.12.2025]

Muhonen, Teemu. 2024. Kuka päätti tilata Suomelle EU:sta miljardien eurojen säästövaatimuksen? Helsingin Sanomat, 21.9.2024. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010711039.html [Luettu 22.11.2025]

Parkkonen, Jouni. 2024. Tiedote: Aran ja Valtion asuntorahaston lakkauttaminen hätiköityjä päätöksiä. KOVA ry, 24.6.2024. https://www.kovary.fi/tiedote-kova-aran-ja-valtion-asuntorahaston-lakkauttaminen-hatikoityja-paatoksia/ [Luettu 21.11.2025]

Piketty, Thomas, Saez, Emmanuel ja Stantcheva, Stefanie. 2014. Optimal taxation of top labor incomes: A tale of three elasticities. American Economic Journal: Economic Policy, 6:1, 230–271. https://doi.org/10.1257/pol.6.1.230

Simola, Heli. 2024. Venäjän-kaupan romahduksella rajalliset vaikutukset Suomen teollisuuteen. Suomen Pankki, 11.6.2024. https://www.eurojatalous.fi/fi/2024/3/venajan-kaupan-romahduksella-rajalliset-vaikutukset-suomen-teollisuuteen/ [Luettu 25.11.2025]

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2025. Arvio hallituksen sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutuksista toimeentulotuen käyttöön sekä tulonjakoon. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/63ed29f6-a891-4229-9755-7fb579ae4219/1f564d1f-5502-4b85-9d6f-9c9189a30cf1/MUISTIO_20250922095602.PDF [Luettu 19.11.2025]

Stiglitz, Joseph ja Regmi, Ira. 2023. The causes of and responses to today’s inflation. Industrial and Corporate Change, 32:2, 336–385. https://doi.org/10.1093/icc/dtad009

Suomen Pankki. 2025. Euroopan keskuspankin korot. https://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/taulukot-ja-kuviot/korot/kuviot/korot_kuviot/ekp_korot_kk_chrt_fi/ [Luettu 21.11.2025]

Talouspolitiikan arviointineuvosto. 2023. Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti 2022: Suomenkielinen käännös. Helsinki: Talouspolitiikan arviointineuvosto. https://talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/wp-content/uploads/2023/03/Talouspolitiikan-arviointineuvoston-raportti-2022-Epavirallinen-kaannos.pdf [Luettu 19.11.2025]

Talouspolitiikan arviointineuvosto. 2025. Economic policy council report 2024. Helsinki: Talouspolitiikan arviointineuvosto. https://talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/wp-content/uploads/2025/01/Economic-policy-council-report-2024.pdf [Luettu 21.11.2025]

Taskinen, Pertti. 2025. Työttömyys nousee yhä – osa-aikaisten työllisten määrä ennätystasolla. Tilastokeskus, 25.11.2025. https://stat.fi/fi/uutinen/Tyoettoemyys-nousee-yhae-osa-aikaisten-tyoellisten-maeaerae-ennaetystasolla [Luettu 25.11.2025]

Tatar, Balint ja Wieland, Volker. 2025. Policy rules and the inflation surge: the case of the ECB. Economics Letters, 252, 112338. https://doi.org/10.1016/j.econlet.2025.112338

Tilastokeskus. 2025a. Kansantalouden vuositilinpito. https://stat.fi/tilasto/vtp [Luettu 21.11.2025]

Tilastokeskus. 2025b. Työvoimatutkimus. https://stat.fi/tilasto/tyti [Luettu 25.11.2025]

Toivonen, Janne ja Siljamäki, Emilia. 2025. Hallituksen leikkaus uhkaa romahduttaa kohtuuhintaisten asuntojen tuotannon. Yle, 3.9.2025. https://yle.fi/a/74-20180798 [Luettu 21.11.2025]

Valkama, Vanessa. 2025. Yli 12 000 pitkäaikaistyötöntä voi jäädä tyhjän päälle – kuntouttava työtoiminta lakkautetaan. Yle, 20.11.2025. https://yle.fi/a/74-20195267 [Luettu 21.11.2025]

Valkama, Vanessa ja Rautavuori, Lauri. 2025. Hallituksen kiristämät työttömyyssakot uhkaavat jo kuntien taloutta – apulaisprofessori: ”Mallia pitää korjata”. Yle, 19.7.2025. https://yle.fi/a/74-20173309 [Luettu 21.11.2025]

Valtiovarainministeriö. 2022a. Taloudellinen katsaus: Syksy 2022. Valtiovarainministeriön julkaisuja, 2022:58. Helsinki: valtiovarainministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-236-9

Valtiovarainministeriö. 2022b. Vahva talouskasvu hiipuu taantumaksi. Valtiovarainministeriö, 20.12.2022. https://vm.fi/-/vahva-talouskasvu-hiipuu-taantumaksi- [Luettu 19.11.2025]

Valtiovarainministeriö. 2025a. Taloudellinen katsaus: Syksy 2025. Valtiovarainministeriön julkaisuja, 2025:49. Helsinki: valtiovarainministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-420-2

Valtiovarainministeriö. 2025b. Hallituksen työllisyystoimien tilanne 16.5.2025. https://vm.fi/documents/10623/180963988/2025-05-16%20Ty%C3%B6llisyystoimien%20tilanne%2016052025.pdf [Luettu 20.11.2025]

van ’t Klooster, Jens ja Weber, Isabella. 2024. Closing the EU’s inflation governance gap: the limits of monetary policy and the case for a new policy framework for shockflation. Directorate-General for Internal Policies, Economic Governance and EMU Scrutiny Unit, European Parliament. https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2024/755727/IPOL_STU(2024)755727_EN.pdf [Luettu 18.11.2025]

Weber, Isabella ja Wasner, Evan. 2023. Sellers’ inflation, profits and conflict: why can large firms hike prices in an emergency? Review of Keynesian Economics, 11:2, 183–213. https://doi.org/10.4337/roke.2023.02.05

Weber, Isabella, Wasner, Evan, Lang, Markus, Braun, Benjamin ja van ’t Klooster, Jens. 2025. Implicit coordination in sellers’ inflation: how cost shocks facilitate price hikes. Structural Change and Economic Dynamism, 74, 690–712. https://doi.org/10.1016/j.strueco.2025.04.005

Zachmann, Georg ja Tagliapietra, Simone. 2021. Is Europe’s gas and electricity price surge a one-off? Bruegel, 13.9.2021. https://www.bruegel.org/blog-post/europes-gas-and-electricity-price-surge-one [Luettu 18.11.2025]

Zidar, Owen. 2019. Tax cuts for whom? Heterogeneous effects of income tax changes on growth and employment. Journal of Political Economy, 127:3, 1437–1472. https://doi.org/10.1086/701424

Tiedostolataukset

Julkaistu

2025-12-18

Numero

Vol 13 Nro 2 (2025)

Osasto

Katsausartikkelit ja keskustelupuheenvuorot

Lisenssi

Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.

Viittaaminen

Kyyrönen, O. (2025). Mitä Suomessa tulisi oppia työttömyyden kasvusta vuosina 2022–2025?. Poliittinen Talous, 13(2), 122–153. https://doi.org/10.51810/pt.177678

Lataa sitaatti

Johdanto

Työllisyysaste kohosi Suomessa historialliselle huipputasolle vuonna 2022. Se alkoi kuitenkin laskea jo saman vuoden joulukuussa, ja työttömyys lähti kasvuun seuraavana vuonna. Siitä lähtien valtiovarainministeriö, Suomen Pankki ja monet muut instituutiot ovat joutuneet toistuvasti tarkistamaan kasvuennusteitaan alaspäin, eikä huolestuttavalle työmarkkinakehitykselle näy tällä hetkellä loppua.

Suomalaisekonomistit ovat hyvin erimielisiä paitsi työttömyyden taustalla vaikuttavista tekijöistä myös tilanteen vakavuudesta. Aiheen ympärillä käyty julkinen keskustelu on monenlaisten teoreettisten näkemysten ja sosioekonomisten intressien sävyttämää, minkä vuoksi eri tahojen esittämät diagnoosit ovat monin paikoin ristiriitaisia.

Pyrin puheenvuorollani selkiyttämään työttömyydestä käytyä julkista keskustelua. Analysoin työttömyyden kehitystä vuodesta 2022 alkaen ja pohdin, mitä oppeja nykyinen työmarkkinatilanne tarjoaa tulevaisuutta silmällä pitäen. Sovellan kuvailevaa tilastoanalyysiä, joka on metodina riittävä Suomen viimeaikaisen työmarkkinakehityksen valottamiseksi. Lisäksi teen kirjallisuuskatsauksen tuoreeseen euroalueen rahapolitiikkaa ja Suomen finanssipolitiikkaa koskevaan tutkimukseen. Argumentoin, että työttömyys on lisääntynyt erityisesti riittämättömän työvoiman kysynnän vuoksi, joka on puolestaan seurausta eurooppalaisen rahapolitiikan ja suomalaisen finanssipolitiikan epäonnistumisista. Lopuksi esitän joitain politiikkasuosituksia, kuten julkisia investointeja ja panostuksia työ- ja elinkeinopalveluihin (TE), joiden avulla työttömyyttä voitaisiin vähentää Suomessa nyt ja tulevaisuudessa – jopa silloin, kun Euroopan keskuspankin (EKP) rahapolitiikka on kireää.

Työttömyys on kasvanut merkittävästi vuodesta 2022

Suomen viralliset ja kansainvälisesti vertailukelpoiset työllisyys- ja työttömyysluvut tulevat Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta, jota on tehty vuodesta 1959 alkaen. Työvoimatutkimus perustuu kuukausittain verkkokyselylomakkeella ja haastattelemalla kerättävään otosaineistoon. Lisäksi valtion asiantuntijavirasto KEHA-keskus ylläpitää työnvälitystilastoa, joka perustuu työvoimaviranomaisten asiakasrekisterin tietoihin.

Työvoimatutkimuksen mukaan henkilö on työtön, mikäli hän on hakenut töitä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana ja on valmis ottamaan työtä vastaan seuraavien kahden viikon aikana. Työnvälitystilastossa työttömiksi määritellään sekä kokoaikaisesti lomautetut että sellaiset henkilöt, jotka eivät ole työsuhteessa tai työllisty yritystoiminnassa. Määritelmäerot voivat toisinaan johtaa isoihinkin poikkeavuuksiin tilastojen välillä (esim. lomautusten lisääntyessä). Menetelmä- ja määritelmäeroista huolimatta tilastot kertovat nykyisestä työmarkkinatilanteesta kuitenkin varsin samanlaista tarinaa.

Kuvio 1 esittää työttömyyden kehitystä Suomessa tammikuun 2022 ja lokakuun 2025 välisenä aikana. Työvoimatutkimuksen tiedot on piirretty tummansinisellä ja työnvälitystilaston tiedot vaaleansinisellä. Kuvion vasemmalta puolelta nähdään, että työttömyys- ja työllisyysluvut vaihtelevat suuresti eri vuodenaikoina. Aikasarjavertailuissa on siis järkevää käyttää joko kausitasoitettuja lukuja tai samoja vuodenaikoja eri vuosilta. Kuvion oikealle puolelle on laskettu työttömyyden kuukausittainen muutos suhteessa kolmen vuoden takaiseen, jolloin Suomen työmarkkinatilanne oli historiallisen hyvä. Työttömyys on kasvanut työvoimatutkimuksen mukaan keskimäärin 85 000 henkilöllä ja työnvälitystilaston mukaan 70 000 henkilöllä vuosien 2022–2025 tammi–lokakuussa.

Kuvio 2 näyttää, että työllisyysasteen trendiluvut ovat laskeneet vuoden 2022 huippulukemista samalla, kun pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt rajusti. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on merkittävä ongelma, sillä se voi heikentää potentiaalista tuotantoa. Kyse on niin sanotusta hystereesi-ilmiöstä: työttömyysjaksojen pitkittyessä työttömien työkyky heikkenee ja he saattavat stigmatisoitua työnantajien silmissä, minkä seurauksena talouden käytettävissä olevien työpanosten määrä laskee (Gechert ym. 2019; Lainà 2021; 2025).

Viime kuukausina työllisyysasteiden trendit ovat tosin olleet hienoisessa nousussa. Tämä selittyy pääosin paikallishallinnon – eli kuntien ja hyvinvointialueiden – työllistämien naisten ja osa-aikaisten työllisten määrän kasvulla (Taskinen 2025; Tilastokeskus 2025b). Sen sijaan yksityisen sektorin työllisyys oli lokakuussa 84 000 henkilöä matalammalla tasolla kuin kolme vuotta sitten. Vielä on liian aikaista puhua varsinaisesta käänteestä työmarkkinoilla.

Työttömyyden kasvua on pyritty selittämään monin eri tavoin. Sen on muun muassa esitetty johtuvan ulkomaalaisista työnhakijoista (ks. esim. Kangas ja Pelkonen 2025). Työnvälitystilaston mukaan ulkomaalaisten työttömyys selittää kuitenkin vain neljäsosan työttömyyden kasvusta tammi–lokakuussa – ja vain 17 prosenttia lokakuussa – suhteessa kolmen vuoden takaiseen (KEHA 2025). Ulkomaalaisilla työnhakijoilla on siis ollut suhteellisen pieni vaikutus työttömyyden kasvuun.

Toiseksi on väitetty, että työvoiman tarjonta on kasvanut, mikä on nostanut työttömyysastetta työvoiman ulkopuolisten henkilöiden liittyessä työvoimaan (ks. esim. Kullas 2025). Selitys on harhaanjohtava. Vaikka työvoimaosuus on ollut hieman korkeammalla tänä vuonna kuin vuonna 2022, se pysytteli pitkälti samalla tasolla tammi–syyskuussa vuosina 2023–2025, jolloin työttömyys kasvoi merkittävästi (Tilastokeskus 2025b). Ainoastaan lokakuussa työvoimaosuus kasvoi suhteessa vuosien 2023 ja 2024 tasoihin, kun aiemmin työvoiman ulkopuolisia 15–24-vuotiaita nuoria liittyi työmarkkinoille (Taskinen 2025). On todennäköistä, että tämä johtuu puolestaan opintotukeen kohdistetusta leikkauksesta, joka astui voimaan elokuussa (ks. Björksten 2025). Muitakin selityksiä on tarjottu, kuten vääristäviä tilastointikäytäntöjä, mutta niissäkin on puutteita (ks. Kyyrönen 2025c).

Työvoiman tarjontaan liittyvien tekijöiden sijaan työttömyys on kasvanut pääosin riittämättömän työvoiman kysynnän seurauksena. Tämä nähdään kuviosta 3, joka esittää avoimia työpaikkoja Suomessa tammi–lokakuussa vuosina 2022–2025. Avointen työpaikkojen lukumäärä on laskenut keskimäärin 66 000:lla kolmen vuoden takaisesta. Työnvälitystilaston mukaan Suomessa oli lokakuussa 314 000 työtöntä työnhakijaa ja 27 000 avointa työpaikkaa. Työvoiman kysynnän hälyttävän huono kehitys on puolestaan lisännyt joitain työvoiman tarjontaan liittyviä ongelmia, kuten ulkomaalaisten työttömyyttä.

Mistä työvoiman kysynnän heikkeneminen johtuu? Vastauksen löytämiseksi on analysoitava raha- ja finanssipoliittista päätöksentekoa viimeisten vuosien ajalta.

EU:n rahapolitiikka epäonnistui

Analysoin ensin Euroopan unionin (EU) rahapolitiikkaa. Euroalueen inflaatio alkoi kiihtyä vuoden 2021 jälkimmäisellä puoliskolla kahden tarjontapuolen ilmiön seurauksena. Ensinnäkin koronapandemia synnytti merkittävän kielteisen tarjontashokin luomalla pullonkauloja kansainvälisiin tarjontaketjuihin (Kyyrönen 2023). Roberto A. De Santis (2023) havaitsee, että noin kaksi kolmasosaa euroalueen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) kasvusta johtui tarjontashokeista tammikuun 2020 ja syyskuun 2022 välisenä aikana.[1] Toiseksi energiahinnat alkoivat nousta vuonna 2021 epäsuotuisten sääolosuhteiden, Venäjän supistuneiden kaasutoimitusten ja Euroopan alhaisten kaasuvarastojen vuoksi (Zachmann ja Tagliapietra 2021). Ongelma paheni Ukrainan sodan alettua helmikuussa 2022.

Vuonna 2022 myös yksikkövoitot alkoivat kontribuoida euroalueen inflaatioon huomattavasti enemmän kuin ennen koronapandemiaa. EKP:n analyysin mukaan vuoden 2022 kolmannella ja viimeisellä kvartaalilla yksikkövoitoista oli muodostunut merkittävin euroalueen inflaatiota kiihdyttävä tekijä (Hahn 2023). On mahdollista, että tarjontashokit ja energiakriisi antoivat hinnoitteluvaltaa omaaville yrityksille tilaisuuden korottaa katteita ja hintoja (Acharya ym. 2024; Franzoni ym. 2023; Weber ym. 2025). Yhdysvalloissa vastaavanlainen ilmiö kirvoitti koronapandemian aikana keskustelun ”myyjien inflaatiosta” eli voittovetoisesta inflaatiosta (Weber ja Wasner 2023).

Tästä huolimatta EKP aloitti koronnostot kesällä 2022 ikään kuin inflaatio olisi ollut kysyntävetoista.[2] Koronnostojen tarkoitus oli heikentää kysyntää ja sitä kautta madaltaa inflaatiota korkeamman säästämisasteen ja työttömyysasteen kautta (Phillipsin käyrän mukaisesti). Osa taloustieteilijöistä argumentoi, että koronnostot eivät olleet tällä kertaa oikea työkalu inflaation hillitsemiseen, sillä inflaatio johtui tarjontapuolen ongelmista, joita ei voi korkopolitiikalla ratkaista (ks. esim. Kaczmarczyk 2022; Stiglitz ja Regmi 2023; van ’t Klooster ja Weber 2024). Huolena oli, että rahapolitiikan kiristäminen ajaisi jo valmiiksi haavoittuvassa tilassa olleet taloudet syvään taantumaan.

Patrick A. Imam ja Tigran Poghosyan (2025) löytävät tukea väitteelle koronnostojen tehottomuudesta. Heidän tutkimuksensa mukaan koronnostoja suosineet keskuspankit eivät onnistuneet hillitsemään inflaatiota muita keskuspankkeja tehokkaammin vuosina 2022–2024. Lisäksi Matthias Enzingerin ym. (2025) tuoreessa ja hyvin kattavassa metatutkimuksessa havaitaan, että keskimäärin 100 peruspisteen koronnosto laskee bruttokansantuotteen (BKT) volyymia 0,50 prosenttia ja hintatasoa 0,25 prosenttia. Toisin sanoen koronnostot ovat ylipäänsä suhteellisen tehoton ja kallis keino hillitä inflaatiota.

Kuvio 4 esittää inflaatiota, BKT:n volyymin kasvua ja EKP:n yön yli -talletusten korkoa euroalueella vuosina 2021–2025. Inflaatio oli noin 2,6 prosenttia vuonna 2021, 8,4 prosenttia vuonna 2022 ja 5,4 prosenttia vuonna 2023. Sitten se palasi taas lähelle EKP:n 2 prosentin tavoitetta.

Euroalueen palautuessa koronapandemian aiheuttamasta shokista BKT:n volyymi kasvoi 6,3 prosenttia vuonna 2021. Vuonna 2022 talouskasvu oli vielä 3,5 prosenttia, mutta vuonna 2023 se hidastui 0,4 prosenttiin EKP:n nostettua ohjauskorkoaan. Vaikka on mahdotonta esittää tarkkaa arviota koronnostojen kokonaistaloudellisista vaikutuksista, EKP:n oman mallinnuksen mukaan koronnostot ovat heikentäneet euroalueen BKT:n volyymin kasvua keskimäärin 2 prosenttiyksikköä joka vuosi vuosina 2022–2025 (Darracq-Paries ym. 2023; ks. myös Conti ym. 2024). Paul De Grauwen ja Yuemei Jin (2025) mukaan energiahintojen lasku vuoden 2023 alusta alkaen toimi myönteisenä tarjontashokkina, joka kompensoi EKP:n koronnostojen kielteisiä vaikutuksia. Ilman energiahintojen laskua euroalue olisi siis kasvanut vieläkin heikommin vuodesta 2023 lähtien.

Kuten kuviosta 5 nähdään, Suomessa lainat ovat pääsääntöisesti vaihtuvakorkoisia, eli yritysten ja kotitalouksien korkomenot reagoivat EKP:n ohjauskoron muutoksiin ilman suuria viiveitä. Tästä syystä koronnostojen kielteinen kysyntävaikutus välittyi Suomeen nopeasti, ja talous ajautui taantumaan syksyllä 2022 (valtiovarainministeriö 2022b). Vuonna 2023 BKT:n volyymi supistui 0,9 prosenttia.

Suomen vaihtuvakorkoinen lainakanta teki tilanteesta monimutkaisemman myös inflaation kannalta. Fabrizio Coren ym. (2025) tuoreen tutkimuksen mukaan koronnostojen vaikutus inflaatioon oli tehottomampi niissä euromaissa, joissa yrityksillä oli enemmän vaihtuvakorkoisia lainoja. Kyseisissä maissa hinnoitteluvoimaa omanneet yritykset suojelivat voittojaan korkeammilta lainanhoitokuluilta korottamalla hintoja.

Rahapolitiikan lisäksi geopoliittiset ilmiöt ovat heikentäneet euroalueen taloudellista kehitystä, vaikka en tarkastelekaan niitä syvällisemmin tässä puheenvuorossa. Euroopan komissio (2025c) arvioi, että Ukrainan sota on jarruttanut talouskasvua merkittävästi niissä EU-jäsenmaissa, jotka sijaitsevat lähellä Venäjää. Toisaalta esimerkiksi Heli Simola (2024) havaitsee, että Suomen ja Venäjän välisen kaupan romahduksella on ollut suhteellisen rajalliset vaikutukset suomalaiseen teollisuuteen. Toinen esimerkki on Donald Trumpin hallinnon tullipolitiikka, joka on lisännyt kansainväliseen kauppaan liittyvää epävarmuutta vuoden 2025 alusta ja erityisesti huhtikuun tullijulistuksista lähtien.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että EKP:n koronnostot eivät olleet paras väline tarjontalähtöisen inflaation hillitsemiseen. Rahapolitiikan kiristäminen aiheutti merkittäviä taloudellisia tappioita, jotka ovat näkyneet selvästi Suomen taloudessa. EKP:n koronnostot tai geopoliittiset tekijät eivät ole kuitenkaan ainoita syitä Suomen heikentyneeseen kysyntään ja sitä kautta lohduttomaan työmarkkinatilanteeseen.

Finanssipolitiikka on viritetty väärin

Tarkastelen seuraavaksi suomalaista finanssipolitiikkaa. Kuvio 6 esittää, kuinka paljon kukin BKT:n osa kontribuoi BKT:n volyymin kasvuun Suomessa vuosina 2020–2025. Talous supistui koronapandemian seurauksena keskimäärin 2,5 prosenttia joka neljännes vuoden 2020 ensimmäisen kvartaalin ja vuoden 2021 ensimmäisen kvartaalin välisenä aikana. Viennin ja yksityisen kulutuksen heikkenemisellä oli merkittävimmät kielteiset vaikutukset talouskasvuun. Yksityisten investointien supistuminen hidasti myös kasvua. Sen sijaan julkisen kulutuksen ja julkisten investointien kasvu sekä tuonnin romahtaminen kontribuoivat talouskasvuun pääosin myönteisesti.

Sanna Marinin hallitus reagoi koronapandemiaan merkittävien elvytystoimien muodossa. Päätösperäiset toimet heikensivät julkisyhteisöjen rahoitusasemaa noin 9 miljardia euroa vuonna 2020, 7,5 miljardia euroa vuonna 2021 ja 5,5 miljardia euroa vuonna 2022 (Talouspolitiikan arviointineuvosto 2023, 69; valtiovarainministeriö 2022a, 67). Patrizio Lainàn (2021) tutkimuksen mukaan Marinin hallituksen elvytystoimet nostivat BKT:tä 5 prosenttia, työllisyysastetta lähes 2 prosenttiyksikköä ja työllisyyttä melkein 70 000 henkilöä rakenteellisesti korkeammalle tasolle.

Vienti, yksityinen kulutus ja yksityiset investoinnit alkoivat elpyä vuoden 2021 toiselta kvartaalilta lähtien, minkä seurauksena yritykset pystyivät kerryttämään taas varastojaan. BKT:n volyymi kääntyi kasvuun, vaikka julkisten investointien supistuminen ja tuonnin elpyminen hidastivatkin sitä. Työllisyys nousi historiallisiin huippulukemiin vuoden 2022 loka–marraskuussa.

Marinin hallituksen elvytyksen vaikutukset näkyvät Elinkeinoelämän keskusliiton (2025) Suhdannebarometrissä. Kyselyn mukaan riittämätön kysyntä on ollut selvästi suurin este yritysten kasvulle finanssikriisistä lähtien, mutta vuoden 2021 kolmannen kvartaalin ja vuoden 2022 kolmannen kvartaalin välisenä aikana ammattityövoiman puute syrjäytti riittämättömän kysynnän hetkellisesti suurimman kasvun esteen paikalta. Vuoden 2022 viimeisellä neljänneksellä viennin kehitys heikkeni kuitenkin rajusti ja yksityiset investoinnit kääntyivät laskuun EKP:n nostaessa ohjauskorkoaan. Suomen talous vajosi taantumaan.

Kesällä 2023 muodostettiin Petteri Orpon hallitus, joka päätti aloittaa julkisen talouden sopeuttamisen taantumasta huolimatta. Hallitusohjelmassa esiteltiin 6 miljardin euron suuruinen säästöpaketti. Vuoden 2024 kehysriihessä hallitus päätti kiristää arvonlisäverotusta 1,4 miljardilla eurolla ja leikata julkisia menoja 1,6 miljardilla eurolla. Vuoden 2025 puoliväliriihessä uusia säästöjä tehtiin noin kahden miljardin euron edestä, ja saman vuoden budjettiriihessä esiteltiin vielä noin miljardin euron suuruinen säästöpaketti. Näin ollen bruttomääräinen sopeutustavoite on kasvanut hallitusohjelman 6 miljardista eurosta 12 miljardiin euroon vuoden 2027 tasolla. Toisaalta Orpon hallitus on myös päättänyt lisätä tiettyjä julkisia menoja ja keventää verotusta, kuten ylimpiä rajaveroasteita ja yhteisöverotusta. Lisäksi jotkut toimet, kuten Valtion eläkerahaston tuloutus miljardilla eurolla vuonna 2027, ovat kertaluonteisia eivätkä täten vaikuta julkisyhteisöjen rahoitusasemaan enää vuoden 2027 jälkeen. Kun julkista taloutta heikentävät toimet ja kertaluonteiset toimet poistetaan sopeutusarviosta, Orpon hallituksen sopeutuksen nettomääräinen suuruusluokka jää vajaaseen 4 miljardiin euroon vuoden 2027 tasolla. (Kyyrönen 2025b.)

Kuvio 7 esittää valtiovarainministeriön (2025a, 77–78) tuoreinta arviota Orpon hallituksen sopeutustoimien kohdentumisesta ja ajoittumisesta. Hallituksen julkisia tuloja ja menoja koskevien päätösten vaikutukset on esitetty kumulatiivisesti budjettivuosittain. Pystyakselin luvut ovat miljardeja euroja (nimellisesti), ja positiivinen luku tarkoittaa sopeutusta. Lisäksi kuvio sisältää kuntien ja hyvinvointialueiden toimenpiteet sekä sosiaaliturvamaksujen muutokset. Valtiovarainministeriö on käyttänyt vertailukohtana kevään 2023 julkisen talouden suunnitelmaa. Kuviossa ei ole esitetty hallituksen työllisyystoimien laskennallisia dynaamisia vaikutuksia eikä budjetin ulkopuolisia toimia.

Taantumaan ajoitetut sopeutustoimet ovat hidastaneet talouskasvua ja lisänneet työttömyyttä. Niin kutsuttu finanssipolitiikan kerroin kertoo, kuinka paljon BKT heikkenee, kun julkista taloutta sopeutetaan yhdellä eurolla. Tutkimuksissa on havaittu, että – verotusta lukuun ottamatta – eri politiikkatoimien finanssipolitiikan kertoimet ovat taantumissa selvästi korkeampia eli sopeutuksen kielteiset vaikutukset ovat suurempia. Orpon hallitus on esimerkiksi kohdistanut merkittäviä heikennyksiä sosiaaliturvaan[3], mikä voi supistaa BKT:tä melkein kolminkertaisesti matalasuhdanteessa. Veromuutosten kohdalla finanssipolitiikan kertoimet ovat sen sijaan alle 1 niin matala- kuin noususuhdanteissakin, eli hallituksen veronkevennysten kysyntä- tai kasvuvaikutukset eivät todennäköisesti onnistu kompensoimaan menoleikkausten kielteisiä kysyntävaikutuksia. (Gechert ja Rannenberg 2018; ks. myös Gechert ja Heimberger 2022; Piketty ym. 2014.)

Kuviosta 6 nähdään, että yksityinen kulutus tuki BKT:n volyymin kasvua vielä vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä, mutta sitten se alkoi vaikuttaa kasvuun pääosin heikentävästi, kun Orpon hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset alkoivat astua voimaan. Yksityisen kulutuskysynnän supistuminen on heikentänyt myös yksityisiä investointeja dynaamisesti. Elinkeinoelämän keskusliiton (2025) mukaan 54,1 prosenttia Suhdannebarometriin vastanneista yrityksistä näki riittämättömän kysynnän merkittävimpänä kasvun esteenä vuoden 2025 viimeisellä kvartaalilla. Luku on historiallisen korkea.

Otto Kyyrösen ym. (2025) arvion mukaan Orpon hallituksen sopeutustoimet voivat ajaa Suomen talouden pitkäkestoiseen stagnaatioon, minkä seurauksena Suomen julkinen velkasuhde nousee korkeammalle kuin se olisi noussut ilman sopeutusta. Lainàn (2025) tutkimuksessa estimoidaan, että Orpon hallituksen sopeutus laskee Suomen BKT:tä 3 prosenttia, työllisyysastetta 1 prosenttiyksikön ja työllisten määrää 35 000 henkilöllä rakenteellisesti.

Orpon hallitus pyrkii lisäämään työllisyyttä 100 000 henkilöllä nykyisen hallituskauden aikana. Tavoitetta edistetään pääosin sosiaaliturvaan ja palveluihin kohdistuvilla leikkauksilla, joiden oletetaan lisäävän työnteon kannustimia työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien keskuudessa. Valtiovarainministeriön (2025b) toukokuussa julkaiseman arvion mukaan hallituksen toimet onnistuvat lisäämään työllisyyttä noin 90 000 henkilöllä. Kyyrösen ja Ralf Sundin (2024; ks. myös Kyyrönen 2025a) selvityksessä kuitenkin havaitaan, että ministeriön arviot ovat todennäköisesti liioiteltuja.

Työllisyysvaikutukset voivat kääntyä jopa kielteisiksi kysyntävaikutusten seurauksena, joita valtiovarainministeriön arviot eivät huomioi. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että pienituloiset ja vähävaraiset kotitaloudet kuluttavat suuremman osan tuloistaan kuin suurituloiset ja varakkaat kotitaloudet (Albuquerque ja Green 2023; Fisher ym. 2020). Kun pienituloisten ja vähävaraisten kotitalouksien tuloja leikataan, kokonaiskysyntä heikkenee, vaikka suurituloisten ja varakkaiden kotitalouksien verotusta kevennettäisiinkin. Kokonaiskysynnän heikkeneminen voi puolestaan alentaa työllisyyttä ja lisätä työttömyyttä. Esimerkiksi Owen Zidarin (2019) tutkimuksessa havaitaan, että ensimmäiseen yhdeksään tulokymmenykseen kohdistuvat veronkevennykset lisäävät työllisyyttä, kun taas suurituloisimpaan tulokymmenykseen kohdistuvilla veronkevennyksillä ei ole vastaavaa työllisyysvaikutusta. Vaikutus johtuu osin siitä, että veronkevennykset lisäävät kulutuskysyntää yhdeksän pienituloisimman tulokymmenyksen parissa, mikä nostaa myös työvoiman kysyntää.

Työttömyyttä voi myös vähentää politiikkatoimin

Vaikka olen kuvannut edellä raha- ja finanssipolitiikan epäonnistumisia, toisenlaiset politiikkatoimet voivat sitä vastoin vähentää työttömyyttä. Käsittelen tässä osiossa muutamaa esimerkkiä.

Merkittävin työttömyyttä alentava toimenpide on säädellä kokonaiskysyntää siten, että taloudessa on mahdollisimman vähän käyttämätöntä tuotantokapasiteettia ja työvoimaa. Yleensä tämä periaate ymmärretään suhdanteita tasoittavana vastasyklisenä finanssipolitiikkana, mutta se on syytä käsittää laajemmin. Mikäli talous jää pitkäksi aikaa tasapainotilaan, jossa työttömyys pysyy suhteellisen korkealla ja kasvu on heikkoa (Ferri ja Tramontana 2022), tarvitaan muutakin kuin vain taantumiin ajoittuvaa elvytystä.

Suomen talous juuttui finanssikriisin jälkeen tällaiseen epäsuotuisaan tasapainotilaan. Vuosina 1994–2008 kansainvälinen kysyntä ruokki Suomen talouskasvua, kun nettovienti oli selvästi positiivista ja kontribuoi talouskasvuun keskimäärin 0,7 prosenttiyksikköä vuodessa. Talouskasvu perustui tällä ajanjaksolla pääosin yksityiseen kulutukseen, jonka kasvukontribuutio oli noin 1,7 prosenttiyksikköä vuodessa. Finanssikriisin jälkeen Nokian kultakausi kuitenkin päättyi ja globaali vientikysyntä heikentyi. Nettovienti muuttui negatiiviseksi ja alkoi supistaa kasvua. Viennin romahdus jätti suomalaiseen kokonaiskysyntään merkittävän aukon, jota hitaasti kasvavat reaalipalkat ja julkiset menot eivät kyenneet paikkaamaan. Riittämätön kotimainen kysyntä on heikentänyt myös yritysten odotuksia ja investointihalukkuutta, mikä on hidastanut talouskasvua. (Kyyrönen 2024.) Tämä dynamiikka selittää, miksi Suomen BKT:n volyymi henkeä kohden oli viime vuonna matalammalla tasolla kuin vuonna 2008.

Jotta Suomen talous pääsisi irti vuodesta 2008 asti jatkuneesta korkean työttömyyden ja heikon kasvun tasapainotilasta, julkisia investointeja olisi lisättävä. Philipp Heimbergerin ja Cara Dabrowskin (2025) EU-maita koskevan tutkimuksen mukaan julkiset investoinnit laskevat työttömyyttä kaksi vuotta investointien jälkeen, minkä lisäksi ne kasvattavat BKT:tä 1,3-kertaisesti ilman, että yksityiset investoinnit supistuvat tai julkinen velkasuhde nousee. Julkisilla investoinneilla on havaittu olevan vastaavanlaisia myönteisiä vaikutuksia muissakin tutkimuksissa (ks. esim. Ciaffi ym. 2024a). Lisäksi Meryem Gökten ym. (2024) arvioivat, että Suomen työttömyysaste voisi mahdollisesti laskea useita prosenttiyksikköjä matalammalle tasolle kuin aiemmin on oletettu. Havainto tukee ajatusta siitä, että julkisille investoinneille olisi tarvetta Suomen taloudessa.

Rakentaminen on esimerkki toimialasta, joka voisi hyötyä julkisista investoinneista. Suomen tulevat asuntorakentamistarpeet ovat suuria: konsulttiyhtiö MDI:n (2024) selvityksen mukaan Suomeen on mahdollisesti rakennettava peräti 500 000 uutta asuntoa 2040-luvulle mennessä. Lisäksi nykyisen taantuman aikana on nähty, että rakentamisen suhdanteet heiluttavat koko taloutta. Valitettavasti julkinen tuki rakennusalalle on kuitenkin vähenemään päin. Tänä vuonna Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara sulautettiin ympäristöministeriöön, ja vuoden 2026 alussa Valtion asuntorahasto sulautetaan osaksi valtion talousarviota. Päätöstä on kritisoitu muun muassa siitä, että mahdollisuus rakennusalan ja kohtuuhintaisen asuntorakentamisen elvytystoimiin häviää, kun asuntorahaston menot siirretään kehysmenettelyn alle (Parkkonen 2024). Lisäksi Orpon hallitus leikkaa valtion tukeman asuntotuotannon korkotukilainavaltuuden neljäsosaan vuosina 2023–2027, mikä heikentää asuntotuotantoa merkittävästi Suomessa (Toivonen ja Siljamäki 2025).

Sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdennettuja panostuksia voi myös ajatella julkisina investointeina (Kim ja Ahn 2020; Leoni 2016). Sote-palveluiden järjestämisvastuu siirtyi hyvinvointialueille vuonna 2023. Alueet kerryttivät alijäämiä vuosina 2023–2024, koska niiden laskennallinen rahoitustarve aliarvioitiin uudistuksessa (Talouspolitiikan arviointineuvosto 2025, 18–42). Hyvinvointialueiden rahoituslain (617/2021) mukaan hyvinvointialueiden on maksettava kerryttämänsä alijäämät takaisin vuoden 2026 loppuun mennessä, minkä vuoksi ne ovat joutuneet etsimään sopeutuskohteita koko olemassaolonsa ajan. Orpon hallitus ei ole halunnut antaa hyvinvointialueille lisäaikaa alijäämien kattamiseen, mikä on pakottanut monet alueet irtisanomaan henkilöstöä. Suomalaisten hoidontarve kasvaa tulevaisuudessa, minkä vuoksi olisi tärkeää, että hyvinvointialueille taataan riittävä rahoitus paitsi lakisääteisten palvelujen turvaamiseen myös niiden laadun parantamiseen. Tämä ylläpitäisi sote-sektorin työllisyyttä sekä edistäisi työvoiman terveyttä ja työn tuottavuutta koko taloudessa.

Oikein kohdennettujen julkisten investointien tulisi lisäksi olla osa Suomen yleistä teollisuuspoliittista strategiaa, jonka tavoitteena on vientituotteiden jalostusasteen ja kompleksisuuden – eli laatukilpailukyvyn – edistäminen (ks. Alaja 2024). Tällainen strategia edesauttaisi myös työttömyyden vähentämistä.

Laatukilpailukyvyllä oli keskeinen rooli Suomen taloudessa 1990- ja 2000-luvuilla, mutta finanssikriisin jälkeen elinkeinoelämä korvasi sen hintakilpailukyvyllä (Kaitila 2019). Sittemmin Suomen tutkimus- ja kehittämismenot ovat jääneet verrokkimaista ja reaalipalkat ovat kehittyneet hitaasti, mikä on heikentänyt kotimaista kysyntää. Vientituotteiden heikko laatukilpailukyky selittää, miksi Suomen vienti ei ole nykyistä paremmalla tolalla siitäkään huolimatta, että hintakilpailukyky on suhteellisen korkealla tasolla (Knuutila 2025, 17; Lainà 2024).

Suomessa on otettu viime aikoina oikeita askelia laatukilpailukyvyn edistämisen suuntaan. Vuonna 2022 astui voimaan laki valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosina 2024–2030 (1092/2022), joka edellyttää, että Suomen julkiset tutkimus- ja kehittämismenot nousevat 1,2 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2030 mennessä. Tämä on hyvä asia, sillä julkisilla tutkimus- ja kehittämismenoilla on havaittu olevan merkittäviä myönteisiä vaikutuksia talouteen (Ciaffi ym. 2024b).

Julkiset investoinnit ovat tehokas keino turvata työvoiman kysyntää, mutta niiden lisäksi tarvitaan TE-palveluita, joilla edistetään vaikeasti työllistyvien henkilöiden asemaa. Taulukko 1 esittää TE-palveluihin kohdennettuja menoja Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa vuonna 2023. Taulukon tiedot perustuvat Euroopan komission (2025b) tilastoon, jossa menokohteet on eroteltu yleisiin TE-palveluihin ja tietyille ryhmille määräaikaisesti kohdennettuihin TE-toimiin.

Taulukko 1. TE-palveluihin kohdennetut menot asukasta ja työtöntä kohden, Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska, 2023 (Euroopan komissio 2025a; 2025b; omat laskelmat).

Per asukas
Meno	Norja	Ruotsi	Suomi	Tanska
TE-palvelut	90 €	160 €	70 €	190 €
Kohdennetut TE-toimet	160 €	290 €	350 €	710 €
Yhteensä	250 €	460 €	420 €	900 €
Per työtön
Meno	Norja	Ruotsi	Suomi	Tanska
TE-palvelut	4 470 €	3940 €	1 920 €	6 980 €
Kohdennetut TE-toimet	8 180 €	7 090 €	9 550 €	26 160 €
Yhteensä	12 650 €	11 030 €	11 470 €	33 140 €

On selvää, että Tanska panostaa eniten TE-palveluihin. Suomen ja Ruotsin asukaskohtaiset TE-palvelumenot ovat suhteellisen samalla tasolla eli noin puolet Tanskan menoista. Tätä vastoin Norjan asukaskohtaiset panostukset TE-palveluihin ovat selvästi pienimmät. Kuva muuttuu hieman, kun TE-palvelumenoja tarkastellaan työtöntä kohden. Tanskan panostukset ovat yhä omaa luokkaansa, mutta nyt Norjan menot ovat suuremmat kuin Ruotsissa tai Suomessa.

Suomi ei siis menesty erityisen hyvin TE-palvelumenojen pohjoismaisessa vertailussa (Knuutila 2025, 9). Etenkin nyt, kun työttömyys on kasvanut merkittävästi, TE-palveluihin on järkevää panostaa enemmän, jotta pitkäaikaistyöttömät eivät passivoidu ja syrjäydy työvoimasta.

Valitettavasti tilanne on varsin haastava myös TE-palveluiden osalta. Niiden järjestämisvastuu siirtyi vuonna 2025 valtiolta kunnille, minkä seurauksena kuntien rahoitusmalli muuttui. Nykyään kunnat joutuvat rahoittamaan 10 prosenttia työttömyysetuudesta, kun henkilö on ollut työttömänä 100 päivää. Työttömyyden pitkittyessä kuntien rahoitusvastuu kasvaa asteittain. Korkeimmillaan rahoitusvastuu nousee 50 prosenttiin, kun henkilön työttömyys on kestänyt 700 päivää. (Kela 2025.)

Tänä vuonna uusi rahoitusmalli on lisännyt kuntien työttömyysetuusmenoja merkittävästi, kun työttömyys on kasvanut ja pitkittynyt (Valkama ja Rautavuori 2025). Asetelma on epäreilu, sillä kunnat eivät juurikaan voi vaikuttaa työvoiman kysynnän poikkeuksellisen heikkoon tasoon. Lisäksi työttömyysetuusmenojen kasvu lisää kuntien paineita säästää työllistymistä edistävistä palveluista.[4]

Kuntien tilanne helpottuisi, mikäli rahoitusmalliin tehtäisiin kaksi muutosta. Ensinnäkin kuntien vastuu työttömyysetuuksien rahoituksesta olisi jatkossa jäädytettävä talouden ajautuessa taantumaan, sillä vain valtiolla on riittävästi fiskaalista valtaa suhdanteen ja työllisyyskehityksen kääntämiseksi. Toinen vaihtoehto olisi muuttaa rahoitusmallia siten, että henkilön osallistuminen työllistymistä edistäviin palveluihin joko katkaisisi kuntien rahoitusvastuun työttömyysetuudesta tai ainakin alentaisi sitä. Tällä tavoin kunnilla olisi enemmän kannusteita ja resursseja TE-palveluiden järjestämiseen.

Vaikka puheenvuoroni tarkoitus ei ole kommentoida talousteoreettisia kysymyksiä tai väittelyitä, on selvää, että analyysini ja siitä johdetut politiikkasuositukset ovat linjassa taloustieteen jälkikeynesiläisen paradigman kanssa, joka olettaa kokonaiskysynnän vaikuttavan tuotantoon niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä (ks. esim. Lavoie 2022). Tyypillisesti jälkikeynesiläiset taloustieteilijät vastustavat koronnostoja rahapoliittisena työkaluna sekä suosittelevat aktiivista finanssipolitiikkaa, pieniä tuloeroja ja teollisuuspoliittisia toimenpiteitä. Tätä vastoin esimerkiksi uuskeynesiläinen talousteoria rakentuu uusklassisen mikrotaloustieteen periaatteiden varaan ja olettaa, että kysyntätekijät vaikuttavat tuotantoon vain lyhyellä aikavälillä. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi uuskeynesiläiset taloustieteilijät suhtautuvat myönteisemmin koronnostoihin ja pitävät normaalioloissa hintavakauden saavuttamista – budjettikurin kautta – finanssipolitiikan keskeisimpänä tavoitteena. (Hein 2023, 197–215; ks. myös Gechert 2023.)

Lopuksi: otetaanko viime vuosien virheistä opiksi?

Korkeassa korkoympäristössä kysyntä heikkenee ja velanhoito vaikeutuu, mikä asettaa haasteita työttömyyttä vähentävien uudistusten toteuttamiselle. Tästä syystä on tärkeää, että tulevaisuudessa EKP räätälöi rahapoliittiset reaktionsa erikseen kuhunkin inflaatioepisodiin sopiviksi. Mikäli inflaatio on tarjontatekijöiden aiheuttamaa, pelkät koronnostot ovat liian kallis ja tehoton keino hillitä hintojen nousua. Tällöin rahapolitiikka vaatii tuekseen (1) finanssipoliittisia toimia, kuten tarjonnan vahvistamista, elvytystä ja väliaikaista voittoveroa, (2) kilpailupolitiikkaa, joka ehkäisee hintakiskontaa, sekä (3) koordinoitua tulopolitiikkaa, jolla voidaan estää palkka-hintakierteen syntyminen (Knicker ym. 2025; van ’t Klooster ja Weber 2024).

EKP:n rahapoliittisten päätösten lisäksi finanssipoliittiset säännöt määrittävät Suomen talouspoliittista liikkumavaraa. EU-jäsenenä Suomi on sitoutunut EU:n finanssipoliittisiin sääntöihin, joiden uudistettu versio astui voimaan vuonna 2024. EU-säännöt ovat osin syynä siihen, että jäsenmaiden finanssipolitiikka on pääosin kiristävää vuosina 2024–2027 (Euroopan komissio 2025d, 52–55).

Suomi on kuitenkin sitonut käsiään EU:n jäsenenä myös omatoimisesti. Nykytiedon valossa näyttää siltä, että valtiovarainministeriö vaati Euroopan komissiota poistamaan työeläkelaitosten ylijäämät Suomen velkaennusteista vuodesta 2024 alkaen (Finér 2024; Muhonen 2024). Työeläkelaitosten ylijäämien poistaminen vaikuttaa suuresti Suomea koskeviin ennusteisiin (Euroopan komissio 2024a, 119). Tämä nähdään kuviosta 8, joka esittää ennustetta Suomen julkisen velkasuhteen kehityksestä vuosina 2025–2040. Ennuste on laskettu Euroopan komission metodologian mukaisesti tuoreimpia tilastotietoja hyödyntäen.[5]

Ilman työeläkelaitosten ylijäämiä Suomen julkinen velkasuhde nousee noin 113 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2040 mennessä. Kun ennusteeseen sisällytetään työeläkelaitosten ylijäämät, Suomen velkasuhde on 16 prosenttiyksikköä matalampi vuonna 2040. Merkittävä osa velkasuhteen noususta johtuu siitä, että julkisen velan implisiittisen koron – eli kuluvan vuoden korkomenot jaettuna edellisvuoden lopun velkakannalla – ennustetaan kasvavan tulevina vuosina. Kun ennusteessa sen sijaan oletetaan, että implisiittinen korko pysyy vuoden 2027 tasolla, Suomen julkinen velkasuhde kasvaa vuosina 2027–2040 pelkästään työeläkelaitosten ylijäämien poistamisen seurauksena. Toisin sanoen työeläkelaitosten ylijäämiä koskeva tekniseksi väitetty muutos on pääsyy sille, että EU:n finanssipoliittiset säännöt edellyttävät Suomelta tällä hetkellä hyvin merkittäviä sopeutustoimia.

Myös EU:n finanssipoliittisia sääntöjä itsessään on mahdollista reformoida. Esimerkiksi Saskia Gottschalk ym. (2025) ehdottavat Euroopan komission velkakestävyysanalyysiin teknistä muutosta, jonka myötä jäsenmaiden tekemiä julkisia investointeja voitaisiin jatkossa pitää EU-säännöissä velkakestävyyttä vahvistavina toimenpiteinä.[6] Tulevaisuudessa vastaavat reformit voivat luoda järkeville kasvu- ja työllisyystoimille lisää liikkumatilaa EU:n finanssipoliittiseen sääntökehikkoon.

Suomessa tällaisesta ajattelutavan muutoksesta ei kuitenkaan ole vielä merkkejä. Eduskuntapuolueet – Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta – päättivät vastikään säätää Suomelle niin kutsutun velkajarrun (Finér 2025). Vuodesta 2031 alkaen velkajarru edellyttää, että Suomen julkinen velkasuhde laskee vähintään 0,75 prosenttiyksikköä vuosittain ja että julkinen alijäämä pysyy alle 2,5 prosentissa BKT:stä. Velkajarru tarkoittaa merkittävää kiristystä suhteessa EU:n finanssipoliittisiin sääntöihin, jotka jo edellyttävät Suomelta merkittäviä sopeutustoimia. Vaarana on, että velkajarrun ohjauksessa talouskuriin muutenkin taipuvaiset suomalaispäättäjät keskittyvät vain julkisen talouden sopeuttamiseen ja jättävät julkisten investointien kaltaiset, kasvua ja työllisyyttä edistävät toimet tekemättä.

Työttömyyden kasvu Suomessa vuosina 2022–2025 osoittaa, että raha- ja finanssipolitiikan virheet voivat johtaa merkittäviin taloudellisiin menetyksiin, kun kokonaiskysynnästä ei pidetä riittävästi huolta. Tulevaisuudessa poliitikkojen ja virkamiesten on otettava opiksi näistä kokemuksista.

Mitä Suomessa tulisi oppia työttömyyden kasvusta vuosina 2022–2025?

Kirjoittajat

DOI:

Avainsanat:

Abstrakti

Lähdeviitteet

Tiedostolataukset

Julkaistu

Numero

Osasto

Lisenssi

Viittaaminen

Johdanto

Työttömyys on kasvanut merkittävästi vuodesta 2022

EU:n rahapolitiikka epäonnistui

Finanssipolitiikka on viritetty väärin

Työttömyyttä voi myös vähentää politiikkatoimin

Lopuksi: otetaanko viime vuosien virheistä opiksi?

Lähetä käsikirjoitus

Uusimmat artikkelit