Tulossa

Establishmentin ulkopuolella startup-talouden puolesta

Suomen startup-yhteisö työmarkkinapoliittisena toimijana ja edunvalvojana

Kirjoittajat

DOI:

https://doi.org/10.51810/pt.177711

Avainsanat:

startup-talous, metaorganisaatio, etujärjestö, työperäinen maahanmuutto

Abstrakti

Artikkeli tarkastelee Suomen startup-yhteisöä (SSY) osana muutoksessa olevaa kotimaista poliittista taloutta ja työmarkkinakenttää. Artikkeli tulkitsee SSY:ä esimerkkinä uusista edunvalvontamuodoista, joiden avulla startup-talouden toimijoiden on mahdollista vaikuttaa Suomen poliittiseen talouteen. SSY ymmärretään artikkelissa metaorganisaatioksi, joka rakentaa jäsentensä kollektiivista identiteettiä ja profiilia suomalaisen poliittisen talouden kentällä. Metaorganisaation julkista viestintää tarkastelemalla voidaan saada tietoa sen jäsenten yhteisistä intresseistä ja tavoitteista. Tutkittujen SSY:n julkaisujen (N = 27) valossa SSY asemoi itsensä perinteisen työmarkkina- ja etujärjestökentän ulkopuolelle. Ulkopuolisen positiosta käsin SSY pyrkii vakiinnuttamaan startup-sektorin kansallisen kasvun moottoriksi ja muokkaamaan instituutioita ja politiikkaa – erityisesti maahanmuutto-, vero- ja koulutuspolitiikkaa – globaalin osaajakilpailun ja kasvuyritysten tarpeisiin. Työmarkkinapoliittisesti keskeiseksi kysymykseksi nousee työperäisen maahanmuuton, erityisesti huippuosaajien, maahan houkuttelun sujuvoittaminen ja priorisointi, mikä yhtäältä heijastaa startup-talouden hierarkkista työvoiman kategorisointia ja erottaa SSY:n perinteisistä työmarkkinatoimijoista.

Lähdeviitteet

Ahvenainen, Toni. 2022. Kuplia pinnan alla – kansainvälistyvät työmarkkinat ja työperäinen hyväksikäyttö. Migration-Muuttoliike, 48:1, 4–11.

Alaja, Antti. 2025. Consensus under strain: policy ideas and decline of Finnish public innovation funding in the 2010s. Innovation: The European Journal of Social Science Research, 38:2, 1032–1051. https://doi.org/10.1080/13511610.2023.2202831

Alho, Rolle. 2015. Inclusion or exclusion? Trade union strategies and labor migration. Migration Studies C 27. Väitöskirja. Turku: Siirtolaisuusinstituutti. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5889-90-1

Ampuja, Marko. 2020. The blind spots of digital innovation fetishism. Teoksessa Matteo Stocchetti (toim.), The digital age and its discontents: critical reflections in education. Helsinki: Helsinki University Press, 31–54.

Appadurai, Arjun ja Alexander, Neta. 2019. Failure. Hoboken: Wiley.

Atomico. 2023. State of European tech 23. https://2023.stateofeuropeantech.com/ [Luettu 17.11.2025]

Berkowitz, Héloïse ja Dumez, Hervé. 2016. The concept of meta-organization: issues for management studies. European Management Review, 13 :2, 149–156. https://doi.org/10.1111/emre.12076

Berkowitz, Héloïse, Bucheli, Marcelo ja Dumez, Hervé. 2017. Collectively designing CSR through meta-organizations: a case study of the oil and gas industry. Journal of Business Ethics 143, 753–769. https://doi.org/10.1007/s10551-016-3073-2

Bradford, Anu. 2020. The Brussels effect: how the European Union rules the world. Oxford: Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/oso/9780190088583.001.0001.

Brown, Ross ja Mason, Colin. 2014. Inside the high-tech black box: a critique of technology entrepreneurship policy. Technovation, 34:12, 773–784. https://doi.org/10.1016/j.technovation.2014.07.013

Cockayne, Daniel. 2019. What is a startup firm? A methodological and epistemological investigation into research objects in economic geography. Geoforum, 107, 77–87. https://doi.org/10.1016/j.geoforum.2019.10.009

Cooiman, Franzeska. 2022. Imprinting the economy: the structural power of venture capital. EPA: Economy and Space, 56:2, 586–602. https://doi.org/10.1177/0308518X221136559

Egan-Wyer, Carys, Muhr, Sara ja Rehn, Alf. 2018. On startups and doublethink – resistance and conformity in negotiating the meaning of entrepreneurship. Entrepreneurship and Regional Development, 30:1–2, 58–80. https://doi.org/10.1080/08985626.2017.1384959

Elinkeinoelämän keskusliitto. 2026. Työtä ja tekijöitä Suomeen. https://ek.fi/tavoitteemme/innovaatiot-digitalisaatio-ja-osaava-tyovoima/tyoperainen-maahanmuutto/ [Luettu 18.2.2026]

Fairclough, Norman. 2010. Critical discourse analysis. The critical study of language. Lontoo: Routledge.

Fleischer, Rasmus ja Kullenberg, Christopher. 2018. The political significance of Spotify in Sweden – analysing the #backaspotify campaign using Twitter data. Culture Unbound, 10:2, 301–321. https://doi.org/10.3384/cu.2000.1525.201809180

Florida, Richard. 2002. The rise of the creative class: and how it's transforming work, leisure, community and everyday life. New York: Basic Books.

Garaudel, Pierre, Laurent, Adrien ja Schmidt, Géraldine. 2025. Competing for being the representative field-level organization: when the representative role of a meta-organization is contested by an individual-based organization. M@n@gement, 28:4, 67–88. https://doi.org/10.37725/mgmt.2025.9988

Geiger, Susi. 2020. Silicon Valley, disruption, and the end of uncertainty. Journal of Cultural Economy, 13:2, 169–184. https://doi.org/10.1080/17530350.2019.1684337

Hassan, Robert. 2018. There isn’t an app for that: analogue and digital politics in the age of platform capitalism. Media Theory, 2:2, 1–28. https://doi.org/10.70064/mt.v2i2.955

Irani, Lily. 2019. Chasing innovation. Making entrepreneurial citizens in modern India. Princeton: Princeton University Press.

Jensen-Eriksen, Niklas 2025. Creating an entrepreneurs’ movement: SME associations as political actors in late twentieth-century Finland. Business History, 67:6, 1646–1667. https://doi.org/10.1080/00076791.2024.2343870

Jessop, Bob ja Sum, Ngai-Ling. 2000. An entrepreneurial city in action: Hong Kong’s emerging strategies in and for (inter)urban competition. Urban Studies, 37:12, 2287–2313. https://doi.org/10.1080/00420980020002814

Jessop, Bob. 2004. Critical semiotic analysis and cultural political economy. Critical Discourse Studies, 1:2, 159–174. https://doi.org/10.1080/17405900410001674506

Jonker-Hoffrén, Paul. 2020. Decentralisation in the context of competitiveness discourse: the Finnish labour market relations system since 2008. Teoksessa Nicol F. Savinetti ja Art-Jaan Riekhoff (toim.), Shaping and re-shaping the boundaries of working life. Tampere: Tampere University Press, 159–180.

Hatch, Mary Jo ja Schultz, Majken. 2002. The dynamics of organizational identity. Human Relations, 55:8, 989–1018. https://doi.org/10.1177/0018726702055008181.

He, Hongwei ja Brown, Andrew D. 2013. Organizational identity and organizational identification: a review of the literature and suggestions for future research: a review of the literature and suggestions for future research. Group and Organization Management, 38:1, 3–35. https://doi.org/10.1177/1059601112473815

Hyrkäs, Antti. 2016. Startup complexity. Tracing the conceptual shift behind disruptive entrepreneurship. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2582-8

Kaitila, Joel. 2019. From innovation to labour costs: change of emphasis in Finnish competitiveness policy ideas after the Eurocrisis. Competition and Change, 23:1, 47–70. https://doi.org/10.1177/1024529418802457

Katila, Saija, Laine, Pikka-Maaria ja Parkkari, Piritta. 2019. Sociomateriality and affect in institutional work: constructing the identity of start-up entrepreneurs. Journal of Management Inquiry, 28:3, 381–394. https://doi.org/10.1177/1056492617743591

Kantola, Anu ja Kananen, Johannes. 2013. Seize the moment: financial crisis and the making of the Finnish competition state. New Political Economy, 18:6, 811-826. https://doi.org/10.1080/13563467.2012.753044

Koskinen, Henri. 2021a. Domesticating startup culture in Finland. European Journal of Cultural and Political Sociology, 8:2, 175–196. https://doi.org/10.1080/23254823.2020.1788963

Koskinen, Henri. 2021b. Startup-yrittäjyys työn muutosdiskurssien valossa. Kulttuurintutkimus 38:2–3, 35–51.

Koskinen, Henri. 2022. Towards Startup-Finland? The shifting meanings of entrepreneurship in post-industrial Finland. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8807-5

Koskinen, Henri. 2023. Outlining startup culture as a global form. Journal of Cultural Economy, 16:6, 812–828. https://doi.org/10.1080/17530350.2023.2216215

Koskinen, Henri ja Saarinen, Arttu. 2019. Innovaatioita, kasvua ja yrittäjämäisiä kansalaisia: yrittäjyyspuhe suomalaisissa hallitusohjelmissa 1979-2015. Sosiologia, 56:2, 141–156.

Laviolette, Éric Micheal, Arcand, Sebastian, Cloutier, L. Martin ja Renard, Laurent. 2022. Same but different: meta-organization and collective identity dynamics. M@n@gement, 25:2, 45-59. https://doi.org/10.37725/mgmt.v25.4228

Lehdonvirta, Vili. 2013. The Helsinki spring: an essay on entrepreneurship and cultural change. Research on Finnish Society, 6, 25–28. https://doi.org/10.51815/fjsr.110717

Lemola, Tarmo. 2020. Kohti uutta tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa. Suomen tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan kehityskaari 1960-luvulta 2020-luvulle. Tampere: Vastapaino.

Lindén, Carl-Gustaf. 2021. Kingdom of Nokia. How a nation served the needs of one company. Helsinki: Helsinki University Press.

Little, Ben ja Winch, Alison. 2021. The new patriarchs of digital capitalism. Celebrity tech founders and networks of power. New York: Routledge.

Maas, Arne ja Ester, Peter. 2016. Silicon Valley, planet startup. Disruptive innovation, passionate entrepreneurship and hightech startups. Amsterdam: Amsterdam University Press.

Maliranta, Mika, Pajarinen, Mika ja Rouvinen, Petri (toim.). 2018. Startupit kansantaloudessa. Helsinki: ETLA.

Maury, Olivia, Hakala, Olivia ja Näre, Lena. 2025. Ambivalent affects in the platform assemblage: perspectives from the food delivery sector. Globalizations, 1–18. https://doi.org/10.1080/14747731.2025.2530323

Maury, Olivia. 2025. Patterns of coloniality within the innovation economy: talent attraction and the converging racialising processes of migration administration. Teoksessa Aparna, Kolar, Krivonons, Daria ja Pascucci, Elisa (toim.), Europeanisation as violence: souths and easts as method. Manchester: Manchester University Press, 195–211.

Miles, Matthew ja Huberman, Micheal. 1994. Qualitative data analysis. An expanded sourcebook. Thousand Oaks: Sage.

Moisio, Sami. 2018. Geopolitics of the knowledge-based economy. Lontoo: Routledge.

Moisio, Sami ja Rossi, Ugo. 2020. The start-up state: governing urbanized capitalism. Economy and Space, 52:3, 532–552. https://doi.org/10.1177/0308518X19879168

Moisio, Sami ja Rossi, Ugo. 2024. The urban field. Capital and governmentality in the age of techno-monopoly. New York: Columbia University Press.

Multinationals Observatory. 2022. Uber files 2 in Brussels: driving EU lobbying. https://corporateeurope.org/sites/default/files/2022-10/Uber%20Files%202.pdf [Luettu 17.4.2026]

Mäntylä, Juha-Matti. 2021. Wolt, Supercell ja 98 muuta startupia perustivat etujärjestön – lupaavat tarttua myös työntekijöiden huonoon kohteluun. YLE Uutiset, 7.10.2021. https://yle.fi/a/3-12131782 [Luettu 14.11.2025]

Noponen, Sami. 2025. Woltin johtaja: Suomessa ei toimi matalan kynnyksen työ¬markkinat. Ilta-Sanomat, 11.10.2025. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011553691.html [Luettu 21.5.2026]

Näre, Lena. 2013. Ideal workers and suspects: employers’ politics of recognition and the migrant division of care labour in Finland. Nordic Journal of Migration Research, 3:2, 72–81. https://doi.org/10.2478/v10202-012-0017-5.

OECD. 2020. International compendium of entrepreneurship policies. OECD studies on SMEs and entrepreneurship. Pariisi: OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/338f1873-en

Owen, Robyn ja Mason, Colin. 2019. Emerging trends in government venture capital policies in smaller peripheral economies: lessons from Finland, New Zealand, and Estonia. Strategic Change, 28:1, 83–93. https://doi.org/10.1002/jsc.2248

Pietikäinen, Sari ja Mäntynen, Anne. 2019. Uusi kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino.

Perez, Carlota. 2010. Technological revolutions and techno-economic paradigms. Cambridge Journal of Economics, 34:1, 185–202. https://doi.org/10.1093/cje/bep051

Pyykkönen, Miikka. 2014. Ylistetty yrittäjyys. SoPhi 127. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5844-2

Raunio, Mika. 2022. Osaamisperusteinen maahanmuutto ja alueellinen eriarvoisuus. Migration-Muuttoliike, 48:1, 20–29.

Riom, Loïc ja Schneider, Tanja. 2026. Thinking tech oligarchy through venture capitalization. Science as Culture. https://doi.org/10.1080/09505431.2026.2633187

Rossi, Ugo ja Di Bella, Arturo. 2017. Start-up urbanism: New York, Rio de Janeiro and the global urbanization of technology-based economies. Environment and Planning A, 49:5, 999–1018. https://doi.org/10.1177/0308518X17690153

Saxenian, AnnaLee. 2006. The new argonauts. Regional advantage in a global economy. Cambridge: Harvard University Press.

Shearmur, Richard. 2007. The new knowledge aristocracy: the creative class, mobility and urban growth. Work Organisation, Labour and Globalisation, 1:1, 31– 47. https://doi.org/10.13169/workorgalaboglob.1.1.0031

Shestakofsky, Benjamin. 2024. Behind the startup. How venture capital shapes work, innovation, and inequality. Oakland: California University Press.

Sorsa, Ville-Pekka, Alaja, Antti ja Kaitila, Joel. 2021. Suomen tiedontuotannon regiimi: yksi vai monta? Poliittinen talous, 9:1, 72–105. https://doi.org/10.51810/pt.109887

Sorsa, Ville-Pekka, Kaitila, Joel ja Alaja, Antti. 2024. Partial organization and economic coordination: the gradual re-organization of Finnish corporatism. Competition and Change, 28:5, 561–580. https://doi.org/10.1177/10245294241258507

Sum, Ngai-Ling ja Jessop, Bob. 2013. Towards a Cultural Political Economy: Putting Culture in its Place in Political Economy. Cheltenham: Edward Elgar.

Tarvainen, Antti. 2022. The modern/colonial hell of innovation economy: future as a return to colonial mythologies. Globalizations. https://doi.org/10.1080/14747731.2022.2048460

Thrift, Nigel. 2005. Knowing capitalism. Lontoo: Sage.

Thurik, Roy, Stam, Erik ja Audretsch, David. 2013. The rise of the entrepreneurial economy and the future of dynamic capitalism. Technovation, 33:8–9, 302–310. https://doi.org/10.1016/j.technovation.2013.07.003

Van Doorn, Niels ja Badger, Adam. 2020. Platform capitalism’s hidden abode: producing data assets in the gig economy. Antipode, 52:5, 1475–1495. https://doi.org/10.1111/anti.12641

Verohallinto. 2023. Avainhenkilöiden verotus. https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/106825/avainhenkiloiden-verotus3/ [Luettu 17.11.2025]

Vähä-Savo, Valtteri, Syväterä, Jukka ja Tervonen-Gonçalves, Leena. 2019. The authority of meta-organisations: making the international association of National Public Health Institutes attractive to prospective members. European Journal of Cultural and Political Sociology, 6:4, 474–502. https://doi.org/10.1080/23254823.2019.1612262

Ylönen, Matti ja Nordström, Laura. 2025. Digijätit Euroopan unionissa: lobbaus alustakapitalismin aikakaudella. Poliittinen talous, 13:1, 13–51. https://doi.org/10.51810/pt.161344

Tiedostolataukset

Julkaistu

2026-06-04

Numero

Vol 14 (2026)

Osasto

Alkuperäisartikkelit

Lisenssi

Copyright (c) 2026 Henri Koskinen

Creative Commons License

Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.

Viittaaminen

Koskinen, H. (2026). Establishmentin ulkopuolella startup-talouden puolesta: Suomen startup-yhteisö työmarkkinapoliittisena toimijana ja edunvalvojana. Poliittinen Talous, 14. https://doi.org/10.51810/pt.177711

Johdanto

Suomen startup-yhteisö (Finnish Startup Community) (vastedes SSY) on vuonna 2021 perustettu teknologia-alan etujärjestö, jonka tavoitteena on organisaation itsensä mukaan tehdä Suomesta maailman paras paikka perustaa ja kasvattaa startup-yrityksiä. Yhteisö määrittelee itsensä ei-perinteiseksi etujärjestöksi ja on julkisissa kannanotoissaan erottautunut työmarkkinakentän vakiintuneista toimijoista (ks. Mäntylä 2021). Sen perustajiin kuuluu näkyviä startup-yrittäjiä ja sijoittajia, kuten Supercellin ja Woltin perustajia ja taustavaikuttajia. Yhteisön jäsenistö koostuu startupeista, kasvuyrityksistä ja pääomarahastoista – toimijoista, joita ei yleensä tarkastella yhteisenä eturyhmänä. Tämän vuoksi SSY voidaan sijoittaa metaorganisaatioiden väljään kenttään (Berkowitz ym. 2017), jossa organisaation identiteettiä ja yhteisiä päämääriä rakennetaan organisaation sisäisen heterogeenisyyden ehdoilla.

Tarkastelen tässä artikkelissa, miten SSY asemoi itseään etujärjestönä ja millaisia työmarkkinauudistuksia se ajaa. Paikannan SSY:n osaksi laajempaa poliittistaloudellista muutosta, jota voidaan nimittää startup-taloudeksi (Moisio ja Rossi 2020; 2024). Startup-talous ei viittaa ainoastaan pyrkimyksiin ja käytäntöihin synnyttää ja kehittää nopeasti kasvavia teknologiayrityksiä, vaan kyseessä on kokonainen poliittistaloudellinen ajattelutapa, jossa innovaatiot, riskipääoma, dataintensiivinen liiketoiminta ja teknologiatuotteiden globaali skaalautuvuus nähdään taloudellisen kehityksen keskeisinä ajureina (Jessop ja Sum 2000; Perez 2010; Moisio ja Rossi 2020; Riom ja Schneider 2026). Startup-talouden logiikka on luonteeltaan ylirajaista: yritykset toimivat globaaleilla markkinoilla, ne rekrytoivat koko maailmasta, ja niiden kasvu riippuu kyvystä houkutella ja hyödyntää liikkuvaa pääomaa (Irani 2019; Moisio ja Rossi 2024; Riom ja Schneider 2026). Samalla startup-taloudesta on tullut poliittinen projekti, jonka varaan rakennetaan kansallisia kehitysstrategioita. Innovaatiokeskittymät, osaajien liikkuvuus, uusien yritysekosysteemien edistäminen sekä valtion rooli riskinjakajana ovat monissa maissa nousseet talouspolitiikan painopisteiksi. (Brown ja Mason 2014; Cooiman 2022; Owen ja Mason 2019.)

Startup-talouden institutionalisoitumista ja leviämistä vauhdittavat erilaiset organisaatiot – julkiset, yksityiset ja näiden rajapinnassa toimivat. Näillä organisaatioilla on olennainen rooli sen määrittelyssä, millaisia arvoja, päämääriä ja toimintalogiikkaa startup-talouden nähdään sisältävän ja miten startupit kytketään osaksi kansallisia taloudellisia ja työmarkkinarakenteita. SSY:n perustaminen sijoittuu ajanjaksoon, jolloin suomalainen työmarkkinakenttä on murroksessa: keskitetty neuvottelujärjestelmä on heikentynyt ja eritoten työnantajapuoli on etääntynyt perinteisestä konsensusmallista (Sorsa ym. 2024; Jonker-Hoffrén 2020). Samalla pk-sektorin edunvalvonta on hajautunut, ja uudet verkostomaiset toimijat etsivät paikkaansa järjestökentässä (Jensen-Eriksen 2025).

SSY paikantuukin osaksi tätä suomalaisen hajautuneen koordinaation maisemaa, jossa sektori- ja toimialakohtaiset edunvalvonnan muodot ovat vahvistuneet. Tutkimuksessa tiedetään kuitenkin varsin vähän siitä, millaisia uusia edunvalvontatoimijoita tämä muuttuva konteksti konkreettisesti mahdollistaa ja tuo esiin. Teknologiayhtiöiden edunvalvontatyön tutkimus on keskittynyt Euroopan unionin tasolle (esim. Bradford 2020; Ylönen ja Nordström 2025), ja erityisesti suomalaiset alustayhtiöt pyrkivät vaikuttamistyöllään vaikuttamaan unionitason lainsäädäntöön (ks. Multinationals Observatory 2022). Kansallisen tason edunvalvontatyöstä tiedetään kuitenkin vähän. Artikkeli tarkasteleekin SSY:ä yhtäältä uudenlaisena metaorganisatorisena toimijana osana muuttunutta suomalaista edunvalvontaa ja toisaalta startup-talouden tuottamien teknologiayhtiöiden kansallisena äänitorvena.

Artikkelissa analysoin sitä, miten SSY asemoi itseään suomalaisen poliittisen talouden ja työmarkkinakentän kontekstissa. Aineistona toimivat SSY:n työmarkkinoihin liittyvät julkaisut, verkkosivut ja poliittiset toimenpide-ehdotukset. Käsitteellistän yhteisöä niin sanottuna metaorganisaationa: se on organisaatio, jonka jäsenet ovat yksilöiden sijaan muita organisaatioita (Berkowitz ym. 2017; Berkowitz ja Dumez 2016). Metaorganisaatioille on ominaista, että niiden toiminta ja julkinen profiili rakentuvat sellaisten tavoitteiden ja kantojen varaan, jotka ovat jäsenistön keskuudessa riittävän laajasti hyväksyttyjä. Tämä asettaa erityisiä reunaehtoja myös niiden edunvalvonnalle ja tuottamalle julkiselle puheelle. Tästä näkökulmasta SSY:n julkiset kannanotot näyttäytyvät analyyttisesti hedelmällisenä aineistona: ne eivät ainoastaan ilmaise metaorganisaation poliittisia näkemyksiä vaan heijastavat sitä, millaisissa poliittisen talouden kysymyksissä sen jäsenorganisaatiot ovat valmiita profiloitumaan kollektiivisesti. Samalla ne valottavat, millaisin käsittein ja argumentein startup-sektori pyrkii erottautumaan muista taloudellisista ja institutionaalisista toimijoista suomalaisessa kontekstissa.

Analyysini perusteella SSY pyrkii rakentamaan startup-taloudesta kansantalouden tulevan moottorin, jonka menestys on kytketty Suomen talouskasvuun ja hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamiseen. SSY kokoaa heterogeeniset startup-toimijat yhteisen identiteetin alle ja tuottaa startup-talouden logiikkaa edistävää poliittis-taloudellista järkeilyä. SSY:n vaikuttamistyö keskittyy erityisesti globaaliin työvoimakilpailuun ja huippuosaajien houkutteluun, mikä heijastaa startup-taloudelle ominaista työvoiman hierarkkista jäsentymistä. Näin SSY pyrkii muokkaamaan suomalaisia instituutioita, kuten yritys- ja henkilöverotusta, koulutuspolitiikkaa ja työmarkkinoita, innovaatio- ja kasvuyrityskeskeisen talouden edellytyksiä vastaaviksi.

SSY toimii esimerkkinä siitä, millaisia uusia organisaatio- ja edunvalvontamuotoja teknologisen murroksen ja korporatistisen järjestelmän rapautumisen myötä syntyy ja miten startup-taloutta edistävät toimijat pyrkivät määrittämään talouskasvun ja työmarkkinapolitiikan suuntaa Suomessa. Analyysini osoittaa, miten SSY:n kaltaiset toimijat voivat rakentaa kollektiivista identiteettiä ja asemoitua tietyn taloudellisen sektorin ääneksi tilanteessa, jossa perinteinen korporatistinen edunvalvonta on hajautumassa. Artikkeli kytkee tämän kehityksen startup-talouden nousuun ja havainnollistaa, miten riskipääomaan nojaavan kasvuyritysmallin vahvistuminen heijastuu myös Suomen työmarkkinoihin ja niiden sääntelyyn. Analyysi tuo esiin, että SSY ei ainoastaan heijasta tätä muutosta vaan aktiivisesti muuntaa startup-talouden intressejä edunvalvonnaksi erityisesti työvoiman liikkuvuuden kysymyksissä. Näin artikkeli tekee näkyväksi, millaisia uusia edunvalvontatoimijoita ja edunvalvonnan muotoja nykyinen työmarkkinakonteksti tuottaa. Artikkeli avaa samalla tutkimuksellista keskustelua näiden toimijoiden roolista työmarkkinoiden tulevassa kehityksessä.

Artikkeli etenee siten, että ensin teoretisoin startup-taloutta poliittisen talouden ilmiönä ja paikannan SSY:n tähän teoreettiseen viitekehykseen. Sen jälkeen tarkastelen SSY:ä yhtäältä osana Suomen 2020-luvun työmarkkinakontekstia toisaalta metaorganisaatioiden teorian näkökulmasta. Esittelen tämän jälkeen aineiston ja menetelmän, mitä seuraa analyysin tulosten esittely sekä niiden laajempi pohdinta ja johtopäätökset.

Startup-talous poliittisen talouden ilmiönä

SSY:n syntyminen voidaan nähdä osana laajempaa startup-yrittäjyyden poliittista taloutta, jota voidaan kutsua startup-taloudeksi (Moisio ja Rossi 2020; 2024; Irani 2019). Startup-talous on kapitalistisen tuotannon muoto omine erityispiirteineen, ja se on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana noussut globaaliksi talouskasvun moottoriksi. Euroopan startup-talouden arvo on noin 3 biljoonaa dollaria, ja Euroopassa perustetaan jo enemmän startupeja vuosittain kuin Yhdysvalloissa (Atomico 2023). Erityisesti Pohjoismaat ovat saaneet tunnustusta elinvoimaisista teknologiasektoreistaan (OECD 2020), ja ne ovat tuottaneet globaalisti tunnettuja teknologiayrityksiä, kuten Spotify, Klarna, Supercell ja Wolt. Tällaiset menestykset muodostavat startup-talouksien tavoitellun ideaalin, jonka toteuttamiseen myös valtiollisia instituutioita on entistä enemmän valjastettu (Moisio ja Rossi 2020; 2024).

Startup-talouden kehityksen ymmärtäminen edellyttää sen tarkastelua osana 1970-luvulta lähtien voimistunutta kapitalismin muutosta. Fordistisen kasautumismallin hiipuessa tarvittiin uusia kasvun lähteitä, mikä johti vähittäin innovaatiopolitiikan, finanssivetoisen kapitalismin ja uuden yritysmuotoisuuden korostumiseen (esim. Thurik ym. 2013). Suomessa murros sai erityismuotonsa 1990-luvun laman jälkeen: talouspolitiikka suuntautui viennin kilpailukyvyn palauttamiseen ja talouden uudistamiseen tukeutumalla teknologiaan ja osaamisintensiivisiin aloihin. ICT-sektori Nokian johdolla symboloi tätä kehitystä, ja innovaatiopolitiikasta tuli keskeinen osa kansallisen kilpailukyvyn perustelua. (Ampuja 2020; Kantola ja Kananen 2013; Lindén 2021; Lemola 2020; Moisio ja Rossi 2020.) Samalla yrittäjyydestä tuli työelämä- ja talouspolitiikan keskeinen idea, johon ladattiin odotuksia talouden uudistumisesta. 2010-luvulta alkaen julkisessa keskustelussa vakiintui Piilaakson esimerkkiin perustuva startup-yrittäjyyden ihannointi, joka korosti yksilölähtöistä kilpailukykyä, kasvuhakuisuutta ja riskinottoa (Pyykkönen 2014; Koskinen ja Saarinen 2019; Koskinen 2022).

Teoreettisesti käsitteellistän startup-taloutta kulttuurisen poliittisen talouden näkökulmasta (Jessop 2004; Sum ja Jessop 2013; Thrift 2005), jossa talouden ja kulttuurin nähdään kietoutuvan toisiinsa. Startup-talous ei näin ollen palaudu vain markkinalogiikkaan tai teknologiseen innovaatiotoimintaan, vaan se rakentuu myös yrittäjyysmyönteisen ideologian, tulevaisuusorientoituneen diskurssin ja startup-toimijoiden dynaamisten ja avantgardististen identiteettien varaan (Irani 2019; Geiger 2020). Sitä ylläpidetään institutionaalisesti ja symbolisesti esimerkiksi poliittisen vaikuttamisen ja tapahtumatuotannon kautta: suomalainen startup-tapahtuma Slush toimii tästä globaalisti tunnettuna esimerkkinä (Katila ym. 2019).

Startup-talous on siis kulttuurisesti muokkautunut kapitalistisen tuotannon muodostelma, ja keskeinen käsite muodostelmassa on startup. Yleisesti sillä tarkoitetaan väljähköä liiketoiminnan kategoriaa, joka vakiintui 2000-luvun alun IT-kuplan jälkeen. Vaikka startup-yritykset yhdistetään usein teknologiaan, ohjelmistoihin ja mediaan (Cockayne 2019; Egan-Wyer ym. 2018), ne voivat toimia useilla eri aloilla ja sektoreilla (Brown ja Mason 2014). Toisaalta startupin määritelmät ovat usein huokoisia ja mahdollistavat varsin monenlaisten yritysten luokittelemisen startupeiksi (Cockayne 2019; Maliranta ym. 2018). Yleisesti startup-diskurssissa korostetaan yrityksen neljää keskeistä ominaisuutta: skaalautuvaa liiketoimintamallia, innovatiivisuutta, korkeaa riskiä ja organisaation joustavuutta ja väliaikaisuutta (Hyrkäs 2016; Koskinen 2023).

Startupeille ominaista on nopean kasvun tavoite ja pyrkimys karistaa startup-status yritysostojen, fuusioiden tai pörssilistautumisen kautta. Niin sanotut disruptiiviset startupit pyrkivät horjuttamaan markkinoiden vakiintuneita käytäntöjä tai avaamaan kokonaan uusia markkinoita: alustatalouden yritykset ovat tästä tyyppiesimerkkejä (Geiger 2020; Appadurai ja Alexander 2019). Korkean epävarmuuden vuoksi startupit ovat riippuvaisia ulkopuolisesta rahoituksesta. Niille räätälöity riskipääoma (venture capital, VC) on startup-talouksille välttämätöntä, ja yritysten kasvusyklejä määrittävät toistuvat rahoituskierrokset (van Doorn ja Badger 2020; Cooiman 2022). Vaikka Euroopassa julkinen pääomasijoittaminen on tärkeää eritoten yritysten alkuvaiheessa, yksityinen pääoma on ratkaisevaa erityisesti Suomen kaltaisissa pienissä talouksissa (Owen ja Mason 2019).

Riskipääoman rooli startup-taloudessa onkin kaksijakoinen: yhtäältä se mahdollistaa yritysten nopean kasvun, toisaalta se kytkee startup-toiminnan vahvasti globaalin finanssimarkkinan logiikkaan (Appadurai ja Alexander 2019; Moisio ja Rossi 2024; Shestakofsky 2024). Riskipääomasijoittamisen rakenne ja käytännöt ohjaavat sitä, millaisia yrityksiä perustetaan, millaisiin liiketoimintamalleihin pääoma hakeutuu ja miten startup-yrittäjyys ymmärretään yhteiskunnallisesti (Cooiman 2022; van Doorn ja Badger 2020). Startup-talous rakentuukin startupien ja riskipääoman symbioottiselle suhteelle (Hyrkäs 2016; Koskinen 2023; Shestakofsky 2024; Riom ja Schneider 2026), ja sitä voidaan siten pitää prosessina, jossa talouspolitiikka ja julkisen vallan toimenpiteet, kuten sääntelyn keventäminen, verokannustimet ja työmarkkinoiden joustavoittaminen, suunnataan kansallisen ja kansainvälisen riskipääoman vapaan liikkumisen ja sijoitustoiminnan mahdollistamiseen (Moisio ja Rossi 2024).

Vaikka startup-taloutta on pyritty Suomessa poliittisesti vahvistamaan, valtion kilpailukyky nojaa edelleen suurelta osin suuryrityksiin, ja startup-sektori on kansantaloudellisesti pieni (Lemola 2020; Moisio ja Rossi 2020). Sen merkitys liittyy enemmän talouden uudistumiskykyyn kuin suoriin työllisyysvaikutuksiin (Maliranta ym. 2018). Startup-sektorin nostetta selittävät myös innovaatiotalouden käsitteelliset ja ideologiset painotukset (Ampuja 2020; Irani 2019), joissa toivo innovaatiovetoisesta kasvusta ohjaa politiikkaa (Brown ja Mason 2014; Moisio ja Rossi 2024). Startup-talouden vakiinnuttamisessa keskeisiä ovat organisaatiot, kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, yrityshautomot, kiihdyttämöt ja bisneskampukset (Cooiman 2022; Shestakofsky 2024; Moisio 2018). Menestyneet startup-yrittäjät ja sijoittajat ovat niin ikään nousseet näkyviksi yhteiskunnallisiksi toimijoiksi viime vuosina (Fleischer ja Kullenberg 2018). Tässä kehyksessä SSY voidaan nähdä startup-talouden etabloitumista Suomessa edistäväksi organisaatioksi.

Suomen startup-yhteisö osana Suomen muuttuvaa edunvalvontaa ja työmarkkinakenttää

Suomen startup-yhteisö on vuonna 2021 perustettu teknologia-alan etujärjestö. Yhteisö ei kokoonpanonsa ja jäsentensä puolesta asetu perinteiseksi työmarkkinajärjestöksi, koska jäsenistö käsittää sekä yrityksiä että pääomarahastoja. Kirjoitushetkellä keväällä 2026 yhteisöllä on 284 jäsentä, jotka ovat niin kasvuyrityksiä kuin riskipääomarahastojakin. Tässä mielessä SSY asemoituu edunvalvontajärjestönä ennemmin toimialajärjestöksi kuin työnantaja- tai työntekijäjärjestöksi. Tämäkään ei kuitenkaan ole yksinkertaista, sillä jäseniin lukeutuu aloittelevia tai nuoria startupeja ja etabloituneita, miljardien liikevaihdolla operoivia teknologiayhtiöitä, pääomakannaltaan ja aktiivisuudeltaan varsin vaihtelevia rahastoja sekä muunlaisia startup-kentän toimijoita, kuten kasvuyrityskampus Maria01 ja suomalaisten startupien rankingeja seuraava Startup100-alusta.

Startup-yhteisö näyttäytyy osana 2010-luvulla muuttunutta edunvalvontaa ja työmarkkinakenttää, jossa keskitetyn työmarkkinasopimisen heikentyminen ja etujärjestöjen roolin korostuminen ovat muokanneet suomalaista korporatismia. Suomen työmarkkinoiden metaorganisaatiot ovat 2010-luvun taitteesta alkaen siirtyneet kohti heikentyneen konsensuksen ja hajautuneen koordinaation tilaa (Sorsa ym. 2024). Työmarkkinakenttää leimaavat yhä enemmän jäsenten eriytyvät intressit ja institutionaalisten rakenteiden uudelleenmuotoutuminen, mikä on heikentänyt perinteistä yhtenäistä neuvottelujärjestystä. Tämän seurauksena suomalainen korporatismi on eriytynyt muista Pohjoismaista kohti hajanaisempaa ja vähemmän koordinoitua mallia (Sorsa ym. 2024; Jonker-Hoffrén 2020).

Tämä näkyy myös siinä, miten ja keiden toimesta työmarkkinoita koskevaa legitiimiä tietoa tuotetaan. Suomea on perinteisesti luonnehtinut yhtenäinen, koordinoitu tiedontuotannon regiimi, jossa valtionhallinto, tutkimuslaitokset, työmarkkinajärjestöt ja talousasiantuntijat tuottavat yhteistä analyysiä talouspolitiikan pohjaksi. Tämä kytkeytyi korporatistiseen päätöksentekoon ja laajaan talouspoliittiseen konsensukseen. (Sorsa ym. 2021.) 2000- ja 2010-luvuilla suomalainen talouspoliittinen tiedontuotannon regiimi on hajautunut Euroopan unionin ohjauksen, uusien instituutioiden, ajatuspajojen ja konsulttiverkostojen kasvun sekä työmarkkinakorporatismin heikkenemisen myötä. Asiantuntijuus ei enää keskity yhteen kansalliseen ytimeen vaan rakentuu useilla osin eriytyneillä tahoilla (Sorsa ym. 2021). Työmarkkinajärjestöt olivat keskeisiä tiedontuottajia korporatistisessa järjestelmässä, mutta niiden asema on kaventunut korporatismin murentuessa. Ne ovat siirtyneet yhteisen tiedontuotannon koordinoijista yhdeksi toimijaryhmäksi kilpailevien asiantuntijaverkostojen kentällä, jolla niiden tieto ei enää määritä talouspolitiikan kehystystä yhtä hegemonisesti kuin ennen (Sorsa ym. 2021; Sorsa ym. 2024). Koska tiedontuotannon regiimi on hajaantunut, on SSY:n kaltaisilla uusilla edunvalvontatoimijoilla siten aiempaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa tiedolla myös työmarkkinapolitiikkaan.

Suomen työmarkkinakontekstia määrittää myös pk-yrityspainotteisuus. Perinteinen korporatismi on rakentunut suurten työnantaja- ja palkansaajaliittojen varaan, minkä vuoksi pk-yritysten edut eivät ole istuneet luontevasti järjestelmään. Tästä on seurannut pk-sektorin etujärjestöjen hajanaisuus, vaikka ne ovatkin samalla kyenneet täydentämään toisiaan (Jensen-Eriksen 2025). Pk-yritysten edunvalvonnan juuret ovat 1900-luvun jälkipuolen poliittisessa kamppailussa vasemmiston kansallistamispyrkimyksiä vastaan, mikä loi identiteetin, jossa markkinaliberalismi yhdistyi yhteisölliseen mobilisaatioon ja moraalisiin vastakkainasetteluihin. Niklas Jensen-Eriksenin (2025) mukaan pk-toimijoiden retoriikka yhdisti markkinaliberalistisen sisällön vasemmistolaiseen yhteiskunnallisen liikkeen ideaan ja mobilisaatio tapahtui ”joukkovoiman” kaltaisten käsitteiden avulla. SSY sijoittuu lähtökohtaisesti tähän pk-kenttään, sillä startupit ovat määritelmällisesti lähempänä pk- kuin suuryrityksiä, mutta startup-talouden luonteen vuoksi sen tavoitteet liittyvät laajemmin koko startup-talouden edistämiseen.

SSY:n synty on syytä ymmärtää myös osana muuttunutta innovaatio- ja talouspolitiikkaa. 1990–2000-luvuilla Suomen kilpailukyky perustui korkean tien malliin: TKI-panostuksiin, osaamiseen ja valtion koordinoimaan yhteistyöhön (Alaja 2025; Kaitila 2019; Lemola 2020). 2010-luvun talouskriisit, Nokian romahdus ja euroalueen velkakriisi siirsivät painopisteen innovaatiopolitiikasta kustannuskilpailukykyyn. Työvoimakustannusten alentamisesta ja palkkamaltista tuli talouspolitiikan keskeinen linja samalla, kun julkinen TKI-rahoitus supistui. Tekesin ja myöhemmin Business Finlandin rahoitusta leikattiin, ja innovaatiot liitettiin osaksi yritystukien karsimisen ja talouskurin logiikkaa (Alaja 2025). Näin innovaatiopolitiikan ideologinen perusta siirtyi pitkäjänteisestä kehitysmallista lyhyen aikavälin kustannuskilpailukykyyn (Kaitila 2018).

Startup-talouden näkökulmasta 1990–2000-lukujen teknologia- ja innovaatiopanostukset loivat edellytykset startup-taloudelle ja 2010-luku oli startup-ekosysteemin kasvun aikaa. Slush vakiintui kansainvälisesti tunnetuksi tapahtumaksi ja yritykset, kuten Supercell ja Wolt, nostivat Suomen näkyvyyttä (Katila ym. 2019; Koskinen 2021a). Samalla talouspolitiikka kuitenkin etääntyi innovaatiolähtöisestä kasvusta (Kaitila 2018). Startup-henkisyys näkyi erityisesti korkeakoulupolitiikassa: 2000- ja 2010-luvuilla korkeakoulut alkoivat näyttäytyä tietotalouden infrastruktuurina ja osaavan työvoiman tuottajina (Ampuja 2020; Brown ja Mason 2014; Moisio ja Rossi 2020). Tämä huipentui vuonna 2010 perustettuun Aalto-yliopistoon, jonka tavoitteena oli teknisen osaamisen, suunnittelun ja markkinoinnin yhdistäminen (Moisio 2018). Aalto-yliopisto on sittemmin ollut aktiivinen startup-toimija, ja erityisesti sen sisäinen Aaltoes-yrittäjyysyhteisö on edistänyt startup-yrittäjyyttä (Lehdonvirta 2013; Moisio 2018).

SSY:n perustaminen vuonna 2021 ajoittuukin aikaan, jolloin suomalainen yhteiskunta oli siirtynyt uuteen talous- ja työmarkkinavaiheeseen: keskitetty neuvottelujärjestelmä oli heikentynyt ja innovaatiopolitiikka suuntautunut kustannuskilpailukykyyn (Sorsa ym. 2024; Alaja 2025). Startupit sijoittuvat pk-kenttään mutta muodostavat oman, riskipääomaan ja joustavuuteen perustuvan ryhmänsä. Startup-ekosysteemiä luonnehtii toimijoiden moniroolisuus ja verkostomaisuus (Saxenian 2006; Koskinen 2021b). Näin kehittyvä startup-ekosysteemi, korkeakoululähtöinen yrittäjyys ja uudet verkostopohjaiset rakenteet muodostivat perustan uudenlaisille edunvalvonnan ja yhteistoiminnan instituutioille. SSY näyttäytyy tässä kehityksessä uudenlaisena edunvalvojana, joka pyrkii kokoamaan sisäisesti jokseenkin hajanaisen startup-kentän yhteiseksi toimijaksi tilanteessa, jossa perinteinen korporatistinen koordinaatio on heikentynyt. Näin SSY asettuu osaksi laajempaa siirtymää kohti pluralistisempaa edunvalvontarakennetta suomalaisessa poliittisessa taloudessa ja työmarkkinapolitiikassa.

Suomen startup-yhteisö metaorganisaationa

Luonteeltaan SSY on metaorganisaatio eli organisaatio, joka koostuu muista organisaatioista (Berkowitz ym. 2017; Berkowitz ja Dumez 2016). Edunvalvojat, kuten työmarkkinajärjestöt, ovat tyypillisesti metaorganisaatioita, jotka kokoavat yhteen eri jäsenorganisaatioiden intressejä (Sorsa ym. 2024; Berkowitz ym. 2017). Myös SSY kokoaa yhteen organisaatioita, joilla on enemmän tai vähemmän jaettu intressi: kasvuyritysten kasvu.

Héloïse Berkowitz ja Hervé Dumez (2016) korostavat, että metaorganisaatiot voivat toimia rajaorganisaatioina, jotka mahdollistavat yhteistyön sellaisten toimijoiden välillä, joiden liittoutumista ei muuten pidettäisi todennäköisenä. Myös SSY yhdistää yrittäjiä ja riskisijoittajia ja muita startup-sektorin toimijoita yhden metaorganisaation alle. Metaorganisaatiot voidaan jaotella neljään eri tyyppiin: infra-sektorisiin, sektoritasoisiin, supra-sektorisiin ja poikkisektorisiin (Berkowitz ym. 2017). Tämän jaottelun valossa SSY:llä on sekä supra-sektorisen että poikkisektorisen metaorganisaation piirteitä: sen jäsenistö ei rajaudu toimialoihin, ja sen toiminta ylittää perinteiset sektorirajat.

Ville-Pekka Sorsa, Joel Kaitila ja Antti Alaja (2024) katsovat, että suomalaisen työmarkkinapolitiikan kenttä koostuu monenlaisista organisaatioista – erityisesti metaorganisaatioista – joissa työmarkkinasääntelyn ja laajemman edunvalvonnan tehtävät kietoutuvat yhteen. Näin työmarkkina- ja edunvalvontapolitiikan rajat näyttäytyvät vahvasti päällekkäisinä. Myös SSY asemoituu tähän risteyskohtaan yhdistämällä molempia rooleja. Metaorganisaatioiden tutkimuksessa on myös havaittu, että metaorganisaatioiden runsas määrä kentässä korostaa toimijoiden välisiä identiteettirajanvetoja ja tavoitteiden keskinäistä kilpailua, kun kukin pyrkii määrittämään omaa erityisyyttään ja edustajuuttaan verrattuna muihin (ks. Garaudel ym. 2025).

Metaorganisaatioiden luonne ”organisaatioiden organisaationa” luo monia reunaehtoja niiden toiminnalle. Näkyvimpiä näistä on niiden auktoriteetin ja legitimiteetin muodostus: metaorganisaatioilla ei ole suoraa hierarkkista valtaa jäseniinsä, vaan niiden on tehtävä itsensä houkutteleviksi ja hyödyllisiksi jäsenorganisaatioille (Garaudel ym. 2025; Vähä-Savo ym. 2019). Metaorganisaation auktoriteetti rakentuu osittain episteemisen työn kautta – ne tuottavat asiantuntijuutta, kokoavat tietoa, määrittelevät standardeja ja luovat jäsenilleen yhteistä ongelmanasettelua ja horisonttia. Näin metaorganisaatio voi näyttäytyä jäsenilleen legitimiteetin, koordinaation ja politiikkavaikuttamisen resurssina, jota sen jäsenorganisaatiot voivat hyödyntää. (Berkowitz ym. 2016; Vähä-Savo ym. 2019.) Metaorganisaatioiden vaikutus syntyy niiden kyvystä muuntaa kollektiivinen asiantuntijuus ja jäsenyyden arvo politiikkavaikutukseksi ja institutionaaliseksi legitimiteetiksi (Vähä-Savo ym. 2019; Garaudel ym. 2025).

Metaorganisaatioiden legitimiteetti ja identiteetti rakentuvat jatkuvassa neuvottelussa muiden kentän toimijoiden, erityisesti kilpailevien metaorganisaatioiden ja organisaatioiden, kanssa. Ne pyrkivät esittäytymään koko kentän kollektiivisena äänenä korostamalla jäsenpohjansa laajuutta ja institutionaalista asemaa pyrkien erottautumaan yksilöpohjaisista järjestöistä. Kilpailijat voivat kuitenkin haastaa tämän edustajuuden, mikä pakottaa metaorganisaatiot vahvistamaan narratiiviaan kollektiivisesta edustuksesta. (Garaudel ym. 2025.)

Metaorganisaation identiteettityö onkin jatkuvaa tasapainoilua kahden vastakkaisen vaateen välillä. Yhtäältä sen on rakennettava legitimiteettiään heterogeeniselle jäsenistölleen osoittamalla hyödyllisyyttään kentän äänenä ja kyettävä esittämään itsensä moninaisten toimijoiden yhteisenä edustajana. Toisaalta sen on erottauduttava muista kentän organisaatioista ja kilpailijoista pönkittääkseen asemaansa kenttätason kollektiivisena äänenä. Tämä synnyttää paineen esiintyä yhtenäisellä identiteetillä: metaorganisaation on toistuvasti osoitettava ja todisteltava, että se todella puhuu koko kentän nimissä, vaikka jäsenistön intressit voivat olla hajanaisia.

Pierre Garaudel, Adrien Laurent ja Géraldine Schmidt (2025) korostavat metaorganisaatioiden identiteettityön diskursiivista luonnetta: identiteettiä rakennetaan puheessa, strategioissa ja julkisessa esiintymisessä (esim. kuka käyttää nimitystä ”kentän edustaja”). Erottautuminen tapahtuu rajaamalla jäsenyyttä, määrittelemällä toimialan rajat ja luomalla institutionaalisia suhteita julkiseen sektoriin. Metaorganisaatioiden julkista viestintää ja sen kautta tapahtuvaa identiteettityötä tutkimalla voidaan päästä käsiksi siihen, millaista SSY:n asemoituminen poliittisen talouden kysymyksiin ja muihin toimijoihin on.

Aineisto ja menetelmä

Aineisto muodostuu Suomen startup-yhteisön itsensä julkaisemista teksteistä sen perustamisvuodesta 2021 alkaen ja päättyen helmikuuhun 2025. Aineistoa varten kävin läpi SSY:n kaikki yhteisön nettisivulta löytyvät julkaisut mainitulla aikavälillä. Kartoituksen jälkeen kavensin seulaa keskittyen julkaisuihin, joiden sisältö käsitteli SSY:n identiteettiä sekä työmarkkinoita ja työn sääntelyä. Yhteensä startup-yhteisön tuottamia analysoitavia dokumentteja on 27. Luonteeltaan aineisto vaihtelee blogipostauksista, tiedotteista ja lyhyehköistä kannanotoista laajempiin pdf-muotoisiin raportteihin. Dokumentit tallennettiin tekstimuotoon ja analysoitiin Atlas.ti-ohjelman avulla.

Etsin aineistosta teoreettisen viitekehyksen pohjustamana lausumia, jotka piirtävät kuvaa startup-yhteisön identiteetistä sekä yhteisön työmarkkinoita ja työn sääntelyä koskevista tavoitteista ja argumenteista. Organisaation identiteetti muodostuu yleisesti organisaation sisäisen kulttuurin, arvojen ja käytäntöjen sekä ulkoisten sidosryhmien sille antamien merkitysten vuorovaikutuksessa. Identiteetti onkin jatkuvasti neuvoteltu prosessi, jossa organisaation jäsenet rakentavat yhteisiä kertomuksia ja tulkintoja samalla, kun he peilaavat ulkoisia odotuksia (Hatch ja Schultz 2002). Identiteetti rakentuu monitasoisesti sekä organisaatioin rakenteissa että organisaation arkisessa vuorovaikutuksessa (He ja Brown 2013).

Metaorganisaatioissa identiteetin muodostaminen on kuitenkin erityisen haastavaa, koska jäseninä on heterogeenisiä organisaatioita omine tavoitteineen ja identiteetteineen. Metaorganisaation tuleekin tasapainottaa sisäisen koherenssin ja jäsenten erojen välistä jännitettä samalla, kun se rakentaa ulkoista, legitimiteettiä tuottavaa identiteettiä instituutioiden suuntaan (Laviolette ym. 2022). Näin sen identiteettityö on jatkuvaa välittämistä, sovittamista ja yhteisten merkitysten ylläpitämistä. Tästä näkökulmasta etsin aineistosta merkityksiä, joissa SSY tuottaa tätä yhteisyyttä. Metodologisesti analyysi on temaattista sisällönanalyysiä (Miles ja Huberman 1994), jonka toteutin diskurssianalyyttisellä otteella (Pietikäinen ja Mäntynen 2019): diskurssit eivät pelkästään heijasta sosiaalista todellisuutta vaan tuottavat ja jäsentävät sitä aktiivisesti, muokkaavat toimintaa, antavat merkityksiä ja sekä sisällyttävät että sulkevat toimijoita pois toiminnasta (Fairclough 2010; Pietikäinen ja Mäntynen 2019). Merkityksen luominen ja merkityksenanto ovat siksi sosiaalisen todellisuuden ydinaluetta, ja todellisuus rakennetaan, neuvotellaan ja uusinnetaan jatkuvasti sosiaalisten käytäntöjen kautta (Fairclough 2010; Jessop 2004).

Lähestyin aineistoa startup-talouden ja metaorganisaatioiden teoreettisesta viitekehyksestä etsien toistuvia ilmaisuja, järkeilyä ja merkityksenantoja. Kiinnitin huomiota aineiston katkelmiin, jotka kuvaavat sitä, millainen ja mitä SSY on organisaationa: etsin kuvauksia siitä, millaisin motiivein SSY on perustettu ja mitä tavoitteita ajamaan. Löydökset koodasin pelkistetyiksi teemoiksi, joita suhteutin yhtäältä edellä hahmoteltuun startup-talouden teoreettiseen viitekehykseen ja toisaalta SSY:n perustamisajankohdan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Työelämätavoitteiden kohdalla tutkin, millaiset työmarkkinateemat nousevat aineistossa tärkeimmiksi, ja suhteutin niitä startup-talouden teoreettiseen viitekehykseen.

Muodostin SSY:n identiteetin rakennukseen liittyvistä lausumista teeman, jonka esittelen kattavammin seuraavassa osiossa. Tunnistin aineistosta neljä keskeistä työmarkkinoihin limittyvää teemaa: työperäisen maahanmuuton, pääoman näkökulman korostamisen, sääntelyn purkamisen ja koulutuspoliittiset vaatimukset. Teemoista ensimmäinen, työperäinen maahanmuutto, on havaituista teemoista ylivoimaisesti suurin ja keskeisin, ja keskityn analyysissä siksi siihen. Artikkelin analyysiosio jakautuu kahteen pääosioon. Ensimmäisessä hahmottelen aineistosta piirtyvän SSY:n metaorganisatorisen identiteetin ja suhteutan sen startup-talouden viitekehykseen. Toisessa osiossa syvennyn SSY:n pääasialliseen työelämätavoitteeseen, työperäisen maahanmuuton edistämiseen, jota tulkitsen startup-talouden ja Suomen työmarkkinakentän kontekstissa.

Startup-yhteisön identiteetti toimijana

SSY määrittelee itsensä vahvasti ei-perinteiseksi etujärjestöksi. Esimerkiksi perustamiskirjaa muistuttava raportti ”Suomen startup-yhteisö – yhdessä koko Suomen hyväksi” vuodelta 2021 kuvaa, miten ”startup-yhteisö ei ole edunvalvontajärjestö yksittäiselle toimialalle, vaan uskomme yhdessä tekemisen voimaan – uhkien sijaan näemme ympärillämme mahdollisuuksia”. Yhteisön perustajien kuvataan havahtuneen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa tarvitaan uusia toimia: nykyisellä tiellä ei voida jatkaa.

"Yhteisön perustajajäsenet kokivat, että Suomen tasa-arvoinen ja yhdenvertainen hyvinvointiyhteiskunta on murtumassa. Tarvittaisiin uudenlaista voimaa ja kasvua ajamaan positiivisia muutoksia yhteiskuntaamme." (SSY: ”Suomen startup-yhteisö – Yhdessä koko Suomen hyväksi”, 2021)

SSY hahmottuukin aineistossa toimijana, joka on perustettu Suomen talouden pysähtyneisyyden tilassa. Vienti ei vedä, eikä vientiteollisuuden rakenne riitä nykyisessä globaalissa toimintaympäristössä.

"Suomen vienti nojaa verrattain pieneen määrään suuryrityksiä, ja arvonlisästä merkittävä määrä muodostuu hitaasti kasvavilta toimialoilta. Meidän on saatava nykyisten toimialojen ja yritysten rinnalle kasvamaan uusia yrityksiä, joiden avulla Suomen toimialarakenne monipuolistuisi." (SSY 9.12.2024)

Aineistossa startup-talous kytkeytyy kohtalokkaalla tavalla myös hyvinvointivaltioon:

"Seuraavien 20 vuoden aikana tullaan rakentamaan tuhansia ja taas tuhansia merkittäviä startup-yrityksiä, jotka ratkovat globaaleja ongelmia. Suomesta kannattaa tehdä näiden yritysten perustusmaa ja koti. Näin maailmassa kohta syntyvästä arvosta suuri osa päätyy Suomeen ja suomalaisten hyväksi talouskasvun välityksellä. Se on ainoa tapa varmistaa samalla hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuus." (SSY: ”Suomen startup-yhteisö – Yhdessä koko Suomen hyväksi”, 2021)

Tästä tilanteesta syntyy SSY:n toimintaa ja identiteettiä suuntaava ydinajatus, jonka mukaan Suomesta on tehtävä paras paikka perustaa ja kasvattaa startupeja. Yhteisön näkyvin ylätason tavoite on vakiinnuttaa startup-sektori Suomen talouden ja vientiteollisuuden merkittäväksi osaksi.

"’Uskomme, että vuoteen 2030 mennessä suomalaiset startup- ja kasvuyritykset nousevat maamme uudeksi talouden tukijalaksi – metsä- ja metalliteollisuuden rinnalle – myös viennissä ja suhteessa bruttokansantuotteeseen tehden siitä yhden Suomen tärkeimmistä talouden osa-alueista’, tiivistää Suomen startupyhteisön hallituksen puheenjohtaja Timo Ahopelto." (SSY 21.4.2022)

Samanaikaisesti identiteettityöhön kuuluu keskeisenä osana startup-sektorin tärkeyden todistelu. Aineisto korostaa startupien työllistävyyttä (tai työllistämisen potentiaalia yritysten päästyä kasvu-uralle), startupien viime vuosien aikaista kasvua ja sektorin roolia globaalien niin sanottujen viheliäisten ongelmien ratkaisussa. SSY rakentaakin identiteettiään sektoritason metaorganisaationa tuottamalla sektoria koskevaa tietoa ja tilannekuvia. Esimerkiksi SSY:n tuottamaa startup-sektorin toimijoita kuvaavaa raporttia esiin nostava kirjoitus otsikolla ”Startup-yrityksistä on tullut merkittävä työllistäjä Suomessa” asemoi SSY:n tavoitteeksi startup-kentän aseman vahvistamisen tiedontuotannon avulla:

"Suomen startup-yhteisön keskeisiin tavoitteisiin kuuluu uudenlaisen datan ja tiedon tuottaminen startup-kentästä. Tämä analyysi on askel kohti systemaattisempaa tiedontuotantoa, jolla Suomen startup-yhteisö pyrkii lisäämään olemassa olevaa tietopohjaa startupeista ja niiden vaikutuksista talouteen." (SSY 21.2.2024)

SSY:n metaorganisatorinen identiteetti nojaa varsin historiattomaan retoriikkaan: SSY ja sen perustajat tulevat rakentuneiksi eräänlaisena toisinajattelijoiden etujoukkona, avant gardena. Konstruktiossa paitsioon jää varsin pitkä historiallinen kehitys, jossa suomalaista teollisuuspolitiikkaa on uudelleensuunnattu tukemaan innovaatioita ja sitä kautta syntyvää talouskasvua. Ilmiö on tuttu startup-kentältä laajemminkin. Suomessa startup-yrittäjät ovat toistuvasti ymmärtäneet itsensä niin sanotun establishmentin ulkopuolisiksi tehden pesäeroa sekä ”perinteiseen” pk-yrittäjyyteen että jäykkään ja tehottomaan virkamiesvetoiseen valtioon (Koskinen 2021a; 2022).

SSY on korostanut mediaesiintymisissään juuri tätä establishmentin ulkopuolisuutta: esimerkiksi järjestön perustamisaikaan SSY:n toimitusjohtaja Riikka Pakarinen kertoi YLEn haastattelussa, ettei SSY ole perinteinen etujärjestö, ja hallituksen puheenjohtaja Timo Ahopelto totesi niin ikään, ettei kyseessä ole ”mikään lobbaus- ja edunvalvontajärjestö” (Mäntylä 2021). Retoriikassa keskeistä onkin haluttomuus tulla assosioiduksi ”perinteiseksi” ymmärrettävään etujärjestö- ja työmarkkinajärjestökenttään, joka implisiittisesti määrittyy eripuraiseksi ja nurkkakuntaiseksi. Toisaalta innovaatiopolitiikan suunnanmuutos 2010-luvulla (Alaja 2025; Kaitila 2018) antaa katetta itseymmärrykselle vakiintuneiden toimijoiden ulkopuolisuudelle ja SSY:n itsemäärittelemälle perustamisajankohdan poliittistaloudelliselle kontekstille. Tämä myös luo yhteisyyttä sisäisesti jokseenkin hajanaisen metaorganisaation sisällä: se auttaa suuntaamaan organisaation jäsenien – sijoittajien, pääomarahastojen ja keskenään hyvin erilaisilla aloilla toimivien startupien – toimintaa yhtäältä kansallisessa startup-taloudessa ja toisaalta globaalissa toimintaympäristössä.

Samanaikaisesti SSY:n identiteetti kuitenkin resonoi laajemman pk-yrityskentän etujärjestödynamiikan kanssa. Historiallisesti pienyrittäjyyden identiteetti on rakentunut 1900-luvun puolivälistä lähtien vastareaktiona vasemmistolaiselle politiikalle ja korostanut elinkeinovapautta ja yrittäjyyttä. Samalla pk-sektorin retoriikka on yhdistänyt markkinaliberalistisen ideologian ja yhteisöllisen vastarinnan kielen (Jensen-Eriksen 2025). Startup-yhteisön itseymmärryksessä korostuu – organisaation nimeä myöten – ajatus yhteisöstä (community), joka korostaa kollektiivisuutta ja yksituumaisuutta.

Tämä voidaan palauttaa paitsi Piilaaksolle tyypilliseen kaiken läpäisevään yhteisöpuheeseen (Saxenian 2006; Maas ja Ester 2016; Koskinen 2021a) myös vallitsevaan diskurssiin, jossa startup-yrittäjyys tulee ymmärretyksi ennemmin yhteiskunnallisena ongelmanratkaisuna kuin puhtaasti liiketoimintana (Irani 2019; Koskinen 2022). Puhetapa näkyy myös SSY-aineistossa toistuvana puheena yrityksistä, jotka ratkovat globaaleja ongelmia ja tuottavat samalla yhteistä hyvää:

"Startup-yritysten tavoitteena on ratkaista globaaleja ongelmia ja tuottaa samalla voittoa omistajilleen. Voiton sivutuotteena muodostuu runsaasti verotuloja valtion kassaan, joiden [sic] avulla luodaan lisää hyvinvointia yhteiskunnassamme." (SSY 29.3.2024)

Suomessa startup-yrittäjyyttä on kentän toimijoiden puheissa käsitteellistetty lisäksi ”uutena opiskelijaliikkeenä”, joka yhdistää taloudellisia ja kulttuurisia tavoitteita ja esiintyy yhteiskunnallisena muutosvoimana (Lehdonvirta 2013; Koskinen 2022). Toiminnan kontekstiksi ei määritykään pelkästään talous tai yrittäjyys vaan yhteiskunta ja kulttuuri laajemmin ymmärrettynä. Tämä julkilausuttu yhteisöperustainen ja idealistinen ulottuvuus erottaa SSY:n perinteisistä etujärjestöistä, vaikka ne kaikki toimivat lopulta taloudellisten intressien ajajina.

SSY:n metaorganisatorista identiteettiä establishmentin ulkopuolisena jäsentää myös ajatus startup-talouden omalakisuudesta. Keskeiseksi muodostuu startupien toimintaedellytysten parantaminen riskipääoman liikkumavaraa tehostamalla. Kansainvälistä riskirahaa on saatava enemmän, jotta yritykset voisivat kasvaa. Päämäärä kytkeytyy elimellisesti startup-talouden toimintaan Suomessa ja sitä kautta kansainväliseen kilpailukykyyn ja hyvinvointivaltioon.

"Ulkomaisten sijoittajien verotuksen selkeyttäminen – Jotta Suomeen syntyy isoja kasvuyrityksiä, tarvitaan kansainvälisiä pääomia. Nykyinen verolainsäädäntö on este." (SSY 7.2.2025)

"Ei ole Suomelle eduksi, jos nuori startup-yritys perustetaankin Ruotsiin Suomen sijasta, jonka seurauksena Suomeen jää muodostumatta työpaikkoja ja kriittistä osaamista. Ei ole myöskään Suomen taloudelle eduksi, jos startup-yritys tavoittelee verotuksellisista syistä maltillisempaa kasvua kääntyäkseen voitolliseksi nopeammin." (SSY 19.7.2024)

Aineistossa kuvataan toimia, jotka ulottuvat verotuksesta julkiseen talouteen ja heijastavat startup-talouden perusdynamiikkaa, jossa Suomen kaltaisissa perifeerisissä talouksissa startupeja kasvatetaan paikallisella pääomalla kansainvälisille sijoittajille kypsiksi (Owen ja Mason 2019). Asetelmassa uhaksi muodostuvat globaalien teknologiajättien yritysostot, jotka estävät kotimaisia startupeja kasvamasta suuriksi itsenäisiksi toimijoiksi. Siksi SSY korostaa fuusioita ja tappioiden verovähennyskelpoisuutta koskevien lakimuutosten tärkeyttä, sillä ne edesauttavat startup-sijoittamista.

"Monet nopeasti kasvavat startup-yritykset rahoittavat toimintaansa sijoittajien varoilla ja tekevät mittavat liiketoimintatappiot kasvaessaan isoiksi. Suomalaiset kuluttajatuotteiden huippustartupit, kuten Oura ja Wolt, ovat kasvaessaan tehneet merkittäviä investointeja, joiden vuoksi liiketoiminnan tappiot ovat olleet myös suuria." (SSY 19.7.2024)

Edellinen lainaus tuo esiin toisen kiinnostavan seikan: riskipääoma ei aineistossa nouse korostuneeseen rooliin, vaan aineistosta piirtyvä startup-talous hahmottuu ensisijaisesti startupien toiminnan kautta. On oltava mahdollisimman paljon aktiivisia yrityksiä, joilla on halua kasvaa. Startup-talouden kulmakivenä näyttäytyvätkin startupit. Tämä on toki totta, mutta se seikka, että startup-talous rakentuu nimenomaan riskipääoman ja yritysten symbioottiselle suhteelle (Appadurai ja Alexander 2019; Hyrkäs 2016; Koskinen 2023) painuu aineistossa taustalle – startupit eivät kasva kansainvälisiin mittasuhteisiin omalla pääomallaan eivätkä pelkällä liikevaihtonsa kasvattamisella.

Startupien korostaminen voidaan tulkita osana SSY:n metaorganisatorista identiteettiä. Aineiston perusteella SSY ei profiloidu yrittäjien (founderien) henkilökohtaisiin etuihin keskittyvänä järjestönä vaan pikemminkin yhteisönä, jonka identiteetti rakentuu laajemman startup-talouden – yritysten, rahoittajien ja innovaatioekosysteemin – varaan. Toisin kuin Piilaakson kulttuurissa, jossa founderin rooli on keskiössä (Little ja Winch 2021; Geiger 2020; ks. myös Moisio ja Rossi 2024), suomalaisessa startup-diskurssissa painopiste on yrityksissä ja innovaatioissa. SSY:n tapauksessa asetelma auttaa luomaan yksituumaisuutta ja jaettua päämäärää sisäisesti moninaisessa metaorganisaatiossa. Samalla se toimii erontekona perinteiseen pk-yrittäjyyteen, jonka julkisessa diskurssissa on pitkään korostettu omistajayrittäjyyttä, yksilöllisyyttä ja henkilökohtaista vastuuta (ks. Jensen-Eriksen 2025).

Samaan aikaan pk-yritysten poliittinen merkitys on kasvanut osana kansallista ja kansainvälistä talouspoliittista retoriikkaa 1970-luvulta lähtien. Pk-yritykset ja startupit ovat nousseet osaksi murrosta, jossa talouden uudistuminen, joustavuus ja innovaatiot on nähty keskeisinä vastauksina globalisaation ja teollisen kilpailun haasteisiin. Metaorganisaationa SSY voidaankin käsittää startup-talouden edistämiseen tähtäävänä toimijana kansallisessa kontekstissa. Samalla kun se rakentaa metaorganisatorisen identiteettinsä startup-talouden omalakisuudelle ja asemoi startup-toimijat establishmentin ulkopuolelle, se ajaa käytännön työllään politiikassa ja julkisessa keskustelussa startup-taloudelle suotuisia tavoitteita. Metaorganisaationa SSY ilmentääkin startup-talouden dynamiikkaa, jossa riskipääoma ja startupit muodostavat symbioosin: pääoman kannalta on olennaista, että eri kehitysvaiheessa olevia startupeja on mahdollisimman paljon, ja toisaalta yritysten näkökulmasta on tärkeää, että saatavilla on mahdollisimman paljon riskipääomaa (Koskinen 2023; Hyrkäs 2016; Cooiman 2022).

Startup-yhteisön työmarkkinapoliittiset tavoitteet: huippuosaajat ensiluokan työvoimana

Tunnistin aineistosta neljä keskeistä työmarkkinoihin limittyvää teemaa. Pääoman näkökulman korostamiseksi nimeämäni teema käsittää tavoitteet ja argumentit, jotka liittyvät yritysten omistamisen helpottamiseen, ulkomaisen riskipääoman houkutteluun ja kotimaisen riskipääoman mahdollisuuksien parantamiseen. Sääntelyn purkamiseksi nimeämäni teema koostuu lausumista, jotka keskittyvät startup-sektoriin liittyvään sääntelyyn ja sen purkamiseen. Etupäässä kyse on erilaisten luvitusprosessien ja muiden samankaltaisten prosessien helpottamisesta, mutta teema käsittää myös esimerkiksi alustatalouden sääntelyn selkiyttämisen, jossa painottuu erityisesti alustatyöntekijöiden aseman selkiyttämisen vaatimus. Koulutuspoliittisiksi vaatimuksiksi nimeämäni teema muodostuu koulutukseen laajasti liittyvistä tavoitteista, kuten startup-sektorille edullisten koulutusalojen tukemisesta ja teknologian kaupallistamisen lisäämisestä korkeakoulusektorilla. Näkyvin työmarkkinateema on kuitenkin työperäinen maahanmuutto. Esimerkiksi alustatalouden teema jää aineistossa hyvin pieneen rooliin, sillä sitä käsitellään vain muutamassa tekstissä. Työperäinen maahanmuutto asettuukin analyysini keskiöön. Keskityn analyysissä siihen, miten työperäinen maahanmuutto rakentuu aineistossa ja miten sitä edistetään, sillä SSY:n tärkeimpänä työelämätavoitteena se ilmentää kiinnostavalla tavalla laajempaa startup-talouden dynamiikkaa.

SSY:n tärkein työmarkkinapoliittinen tavoite on varsin yksiselitteisesti lisätä työperäistä maahanmuuttoa. Puhe maahanmuutosta jakautuu kahteen kategoriaan, huippuosaajiin ja työperäiseen maahanmuuttoon ylipäänsä. Molemmat ovat tärkeitä, ja aineistossa työperäistä maahanmuuttoa kehystää kolme huolta: hyvinvointivaltion huononevaan huoltosuhteeseen liittyvä huolipuhe, kansantalouden näkymiin limittyvä kapitalistinen huolipuhe sekä työmarkkinoiden ja ylipäänsä työn murrokseen kytkeytyvä huolipuhe."Väestön ikääntyminen tarkoittaa myös, että hoivamenot tulevat kasvamaan voimakkaasti ja näiden menojen maksamiseen on entistä vähemmän työikäisiä ihmisiä. Väestön ikääntyminen tarkoittaa myös sitä, että yritykset saattavat investoida vähemmän Suomeen, jos työvoiman saatavuudesta epäillään muodostuvan kasvun este." (SSY: ”Työperäisen maahanmuuton sujuvoittaminen”, 2024, 21)

"Teknologinen kehitys muovaa väistämättä työmarkkinoita – lainsäädännön tulee pysyä mukana kiihtyvässä muutoksessa. Maahanmuuttopolitiikan radikaali muutos tulee saada tukemaan tulevaisuuden työvoimatarvetta ja tasapainottamaan väestöpyramidia." (SSY: ”Visio 2040”, 2024, 27)

Tärkeimmäksi työperäisen maahanmuuton tavoitteeksi nousee kuitenkin huippuosaajien houkuttelu Suomeen. Tällä tarkoitetaan ensisijaisesti kansainvälisiä, korkeasti koulutettuja ihmisiä, joilla on erilaisten teknologioiden erityisalojen ja -kysymysten asiantuntemusta ja joita tarvitaan siksi töihin suomalaisiin teknologiayrityksiin niiden kasvun vauhdittamiseksi. Aineiston huippuosaajapuhetta kehystää voimakas ajatus maailmasta osaajien pelikenttänä. Parhaat huippuosaajat voivat valita työpaikkansa mistä tahansa päin maailmaa, ja siksi he kilpailuttavat maita keskenään valiten sen, joka vastaa parhaiten heidän tarpeisiinsa.

"Henkilöllä, joka aktiivisesti harkitsee ulkomaille muuttoa työn perässä, on monesti varaa valita. Silloin voi vertailla, meneekö esimerkiksi San Franciscoon, Montrealiin, Tukholmaan tai Lontooseen. Siinä vaiheessa suomalaiselle yrityksellä pitää olla kortit aika hyvin pöydällä, että voi menestyä kisassa." (SSY 30.11.2021)

Globaali kilpailu huippuosaajista onkin armotonta ja kiireellistä. Suomen tekeminen osaajille mahdollisimman houkuttelevaksi toistuu teksteissä mantramaisesti:

"Kilpailu osaajista on muuttunut globaaliksi. ’Ihan hyvä’ ei riitä, vaan Suomen tulee olla maailman paras ja sujuvin paikka saapua tekemään osaamista vaativaa työtä." (SSY 21.5.2022)

Entistä polttavamman tilanteesta tekee se, että huippuosaajat ovat talouden kannalta ratkaisevassa asemassa. Muutamat huippuyksilöt voivat perustaa kokonaisia uusia toimialoja ja siten pelastaa kansantalouksia. He voivat potentiaalisesti panna liikkeelle kehityskulun, joka huipentuu miljooniksi veroeuroiksi valtion kassaan.

"Tarvittavaa osaamista ei aina löydy Suomesta ja, jos osaaja löytyy ulkomailta, on hänet saatava Suomeen nopeasti ennen kuin joku kilpaileva yritys nappaa hänet riveihinsä. Osaajat ovat myös ulkoisesta perspektiivistä voimavara: kansainvälisten investointien näkökulmasta osaava työvoima on avainasemassa, mikäli haluamme näyttäytyä kannattavana sijoituskohteena." (SSY: ”Työperäisen maahanmuuton sujuvoittaminen”, 2024, 2)

Huippuosaajien houkuttelun tavoite kiteytyy eräänlaiseksi ohituskaistaksi, jonka kautta huippuosaajat pääsevät maahan muuta työvoimaa nopeammin ja kitkattomammin. Aineistosta piirtyvässä ohituskaistassa huippuosaajan on saatava kaikki maahan muuttamiseen tarvitut palvelut ja viranomaistiedot kahdessa viikossa ja yhdellä asioinnilla. Ohituskaista luodaan ensisijaisesti maahanmuuttopolitiikan muutoksella ja maahanmuuttohallinnon sujuvoittamisella, mutta se ulottuu myös muun muassa koulutuspolitiikkaan.

"Hallitusohjelmaan on kirjattava takuu kahden viikon palvelulupauksesta tänne tulevalle erityisosaaja-statuksen omaavalle työntekijälle. Tämä palvelulupaus pitää sisällään työluvan, pankkitilin avaamisen, puolison työllistymisen sekä tarvittaessa englanninkielisen koulupaikan lapselle. Nämä olisi hyvä saada yhden luukun alle." (SSY 25.5.2023)

Ohituskaista-ajattelu kiteytyy SSY:n avainhenkilön verotusta koskevissa tavoitteissa. Avainhenkilön verotus on järjestelmä, jossa ulkomailta Suomeen tulevan asiantuntijan palkkaa verotetaan kiinteällä lähdeverolla (tyypillisesti 32 %) normaalin progressiivisen verotuksen sijaan. Edellytyksiä ovat muun muassa vähintään 5 800 euron kuukausipalkka ja erityisasiantuntemusta vaativa työtehtävä. (Verohallinto 2023.) SSY:n mukaan käytäntö on erityisen kannattava startup-sektorin kannalta, koska se tekee Suomesta huippuosaajille houkuttelevan, sillä he tutkimusten mukaan reagoivat verokannustimiin voimakkaasti:

"Jos veroreformeja toteutetaan Suomessa, ne tulisi kohdistaa koskemaan tätä huippuosaajien ryhmää, jotka tutkimuskirjallisuuden valossa ovat herkempiä reagoimaan muutoksiin kannustimissa. Näiden yksilöiden vaikutus Suomen talouteen on kuitenkin merkittävä, ja jo muutaman kymmenen huippuinnovaattorin muuttaminen Suomeen voi kohentaa merkittävästi suomalaista yrityskantaa ja tuottavuutta." (SSY: ”Veroinsentiivit maailmalla”, 2023, 11)

Ohituskaista-ajattelu tuodaan edellä esitellyssä raportissa esiin eksplisiittisesti, sillä siinä todetaan, etteivät veronalennukset tutkimusten mukaan vaikuta kovin voimakkaasti kotimaisen työvoiman poismuuttohalukkuuteen. Näin ollen kansainväliset huippuosaajat ovat erityisryhmä, jota tulee tukea verohelpotuksin. SSY ei kannatakaan laajoja veroalennuksia, jotka koskisivat kaikkia tai osaa ansiotulon saajista. Perustelut löytyvät nekin huippuosaajien houkuttelusta:

"Verotuloilla rahoitetaan julkisia palveluja, jotka voivat lisätä maan houkuttelevuutta. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi maksuton päivähoito, peruskoulu ja turvallisuus. Olen vakuuttunut siitä, että vaikuttavilla [sic] julkisella palvelutuotannolla on väliä silloin, kun tänne muuttanut työvoima pohtii jäämistä pidemmäksi aikaa. Uskon, että verokannustimilla voidaan houkutella osaavaa työvoimaa, mutta laadukkailla palveluilla ja hyvällä elämänlaadulla heidät saadaan jäämään Suomeen." (SSY 13.3.2023)

Kaikkiaan huippuosaajat näyttäytyvät aineistossa liikkuvana, kosmopoliittisena työvoimana, joka lähtee kiinnostavimmiksi katsomiensa töiden perässä parhaaksi katsomaansa paikkaan, kun työn alla oleva projekti on saatu päätökseen. Konstruktio kytkeytyy laajempaan teknologia-alan toimijoiden identiteettiin kansainvälisinä huippulahjakkuuksina (Rossi ja Di Bella 2017), mutta toisaalta piirre heijastaa startup-talouden ylirajaista ja -kansallista luonnetta: yritykset näyttäytyvät skaalautuvine tuotteineen ja eksponentiaalisen kasvun tavoitteineen lähtökohtaisesti globaaleina yrityksinä. Kun yritysten toimialueena on oletusarvoisesti koko maailma, on loogista, että myös rekrytointialueena on koko maailma:

"Startup-yritykset ovat kansainvälisiä yrityksiä, ja monesti usein ne avaavat toimipisteitä Suomen ulkopuolelle kilpaillakseen osaavasta työvoimasta. Parhaiden tiimien rakentaminen tarkoittaa sitä, että osaajia on pakko rekrytoida paljon myös ulkomailta." (SSY 21.2.2024)

Huippuosaajien houkuttelu ei tietenkään ole vain SSY:ssä asetettu tavoite, vaan se limittyy pidempiaikaiseen ja laajempaan maahanmuuttopolitiikkaan, jossa kansainvälisten osaajien tarve kehystetään kansantalouksille välttämättömäksi (Maury 2025; Raunio 2022). Huippuosaajia koskevassa julkisessa diskurssissa maahanmuuttajat asemoidaan välineellistävästi arvonluojiksi ja resursseiksi, mikä kytkee heidät lähtemättömästi innovaatiotalouden Eurooppa- ja länsikeskeiseen ideologiaan: muu maailma näyttäytyy ehtymättömänä resurssivarastona, josta länsimaat voivat ammentaa, mikä sekä pitää yllä että peittää näkyvistä kolonialistisia perinteitä ja valtasuhteita (Maury 2025; Tarvainen 2022).

Tätä on syytä tarkastella startup-talouden laajemman ideologisen asetelman valossa. SSY:n teksteissä rakentuvat huippuosaajat asettuvat pitkäaikaiseen luovan luokan ideaan (Florida 2002). Richard Floridan (2002) ja myöhemmin muidenkin niin sanottujen urbaaniekonomistien ajattelussa työvoima jaetaan innovaatioita tuottavaan koulutettuun ”luovaan luokkaan” ja palveluluokkaan, jonka työtä useimmiten määrittää matala palkka ja autonomian aste. Laajasti käytettynä politiikan ohjenuorana jako ohjaa sosiaali- ja kaupunkipolitiikkaa palvelemaan korkeasti koulutettua eliittiä ja tulee samalla legitimoineeksi yhteiskunnan laajat palkkaerot ja työvoiman eriarvoisen kohtelun. (Moisio ja Rossi 2024.) Floridan teesejä on kritisoitu siitä, että se kannustaa hallintoa niin kansallisella kuin paikallisella tasolla suuntaamaan resurssit luovan luokan hyvinvointiin, mikä käytännössä merkitsee eliitin tukemista enemmistön kustannuksella (Shearmur 2007; Moisio ja Rossi 2024, 57–60). Luovan luokan teoria toisin sanoen toimii oikeuttavana kehyksenä nykyisen teknologiavetoisen kapitalismin epätasa-arvoisille rakenteille.

Startup-talouden arvontuotanto perustuukin elimellisesti tuottajaryhmien hierarkkiseen erotteluun. Arvo liitetään julkisessa keskustelussa ennen kaikkea korkeasti koulutettuihin, ”luoviin” ja teknologisiin toimijoihin, joita pidetään innovaatioiden ja talouskasvun moottoreina. Tämä eliittivetoisen talouslogiikan symbolinen valta peittää näkyvistä muut arvon tuottajat, erityisesti matalapalkkaisen prekaarin palvelutyövoiman, joka on välttämätön esimerkiksi alustatalouden toiminnalle (Moisio ja Rossi 2024; Tarvainen 2022). Skaalautuvat teknologiatuotteet, kuten digitaaliset alustat, nojaavat laajaan rodullistetun ja prekaarin työvoiman reserviin, jonka varaan tuotteiden skaalautuvuus rakentuu (Moisio ja Rossi 2024; Maury ym. 2025). Yhteiskunnallinen polarisaatio onkin skaalautuvan talouden rakenteellinen ehto, ei sivutuote: eliittiä juhlitaan, kun taas näkymätön matalapalkkatyö ylläpitää järjestelmän arkea.

Aineistossa hahmottuva ohituskaista korostaa työvoiman jaottelua. Huippuosaajien pitää päästä Suomeen vähemmän osaavia helpommin. Työperäinen maahanmuutto on sekä huipputyövoimaa kasvuyrityksiin että massatyövoimaa hyvinvointivaltion palveluiden ylläpitämiseksi.

"Suomi tarvitsee työvoimaa ulkomailta, sillä väestömme ikääntyy ja meillä on yksinkertaisesti liian vähän työntekijöitä, jotta maamme pärjää tulevaisuudessa. Arvioiden mukaan tarvitsemme vuodessa kymmeniä tuhansia työntekijöitä ulkomailta, ja meidän pitää tehdä enemmän tietoisia ja konkreettisia toimia, jotta olemme houkutteleva vaihtoehto muiden maiden rinnalla." (SSY 20.6.2023)

Toisaalta SSY toteaa, ettei huippuosaajien houkuttelu saa kuitenkaan hankaloittaa muuta työperäistä maahanmuuttoa, etenkin jos toimiin liittyy julkisen talouden kustannuksia:

"On syytä välttää tilanne, jossa olemassa olevia resursseja uudelleenallokoidaan siten, että yhden työperäisen maahanmuuttajaryhmän prosessi tehostuu samalla, kun muiden hidastuu." (SSY: ”Työperäisen maahanmuuton sujuvoittaminen”, 2024, 5)

Työperäisen maahanmuuton kokonaisvaltaisella kannattamisellaan SSY asemoituu lähelle työnantajajärjestöjen, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n linjaa, sillä ne ovat perinteisesti kannattaneet liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa ja matalaa työperäisen maahanmuuton sääntelyä talouskasvun nimissä (Alho 2015; ks. Elinkeinoelämän keskusliitto 2026). SSY erottelee huippuosaajat omaksi ryhmäkseen, josta se on ensisijaisesti kiinnostunut startupien kasvuedellytysten näkökulmasta. Muut työperäiset maahanmuuttajat hahmottuvat enimmäkseen kasvottomana työvoimana. He tulevat ymmärretyksi etupäässä julkisen sektorin hoiva-alan ja muun manuaalisen työn tekijöinä, mikä on yleinen maahanmuuttajaväestölle sovitettava yhteiskunnallinen rooli: maahanmuuttajat kollektiivisena yhteiskunnallisena kategoriana nähdään helposti hoivaajina tai muissa sukupuolittuneissa ja matalasti palkatuissa töissä, joissa maahanmuuttajataustaiset ihmiset ovat jo valmiiksi yliedustettuina (esim. Näre 2013). Rooliin liittyvät implisiittiset sukupuolittamisen ja rodullistamisen prosessit (Maury 2025; Näre 2013) jäävät aineistossa tyystin vaille huomiota.

Työperäinen maahanmuutto rakentuu aineistossa kapeana, osaajiin keskittyvänä ilmiönä, joka sivuuttaa todellisuuden moninaisuuden. Työperäinen maahanmuutto Suomeen on kehittynyt voimakkaasti osaamisperusteisen kasvupolitiikan osana, kun osaajia rekrytoidaan talouskasvun moottoriksi, minkä vuoksi maahanmuutto vahvistaa olemassa olevia keskuksia eikä tue tasapainoista aluekehitystä (Raunio 2022). Lisäksi työperäistä maahanmuuttoa luonnehtivat epäsymmetriset valtasuhteet ja hyväksikäytön riskit, erityisesti kun työntekijän juridinen asema esimerkiksi oleskeluluvan kautta kytkeytyy tiukasti työnantajaan (Maury 2025; Ahvenainen 2022). Aineistossa huoli työvoiman mahdollisesta prekaariudesta tulee esiin vain kerran, kun se koskee suoraan huippuosaajia. Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan kirjattiin tavoite kolmen kuukauden säännöstä: maahanmuuttajan on irtisanomistilanteessa tai muussa työsuhteen päättämistilanteessa löydettävä työtä kolmen kuukauden kuluessa. SSY:n tätä koskevat puheenvuorot ovat sävyltään paheksuvia ja huolestuneita. Huoli kytkeytyy startup-talouden logiikkaan, jossa yritykset voivat tuottaa pitkään tappiota ja joutua sen vuoksi ajoittain irtisanomaan työntekijöitä.

"Nämä kirjaukset ovat kasvuyrityksille ja niiden palkkaamille työntekijöille ongelmallisimmat. Käytännössä hallitus pyrkii kiristämään ehtoja, joilla työperäinen maahanmuuttaja saa jäädä Suomeen. [– –] Kirjausten perusteella Suomesta voidaan poistaa esimerkiksi sellainen erityisasiantuntija, joka on työskennellyt startup-yrityksessä, ja taloustilanteen heiketessä yritys joutuu irtisanomaan kyseisen henkilön, eikä uutta työpaikkaa löydy määräajassa. Vaikka kyseessä on huippuosaaja, on silti mahdollista, että yksittäinen työttömyysjakso kestää yli kolme kuukautta." (SSY 29.6.2023)

Kaikkiaan SSY kehystää huippuosaajat ratkaisevana resurssina Suomen talouskasvulle ja hyvinvointivaltion rahoitukselle. Heidät nähdään globaalisti liikkuvana eliittityövoimana, jota varten vaaditaan nopeita lupaprosesseja, veroetuja ja sujuvaa palvelujärjestelmää. Konstruktio heijastaa startup-talouden logiikkaa: skaalautuvat yritykset toimivat globaalisti ja tarvitsevat rajat ylittävää osaamista. Samalla syntyy hierarkia, jossa huippuosaajat nostetaan talouden moottoreiksi ja muu työperäinen maahanmuutto pelkistyy välttämättömäksi mutta kasvottomaksi matalapalkkaiseksi työvoimaksi. Tämä toistaa luovan luokan ideologiaa ja implisiittisesti oikeuttaa eriarvoistavia rakenteita – vallankin, kun aineistossa puhe alustataloudesta, joka tunnetusti tuottaa eriarvoistavia rakenteita ja perustuu pitkälti työvoiman epätasa-arvoiseen erotteluun (Maury 2025; Moisio ja Rossi 2024), on hyvin vähäistä ja tiivistyy epämääräiseksi jäävään tavoitteeseen alustatalouden sääntelyn selkiyttämisestä:

"Varsinkin työlainsäädännössä ja sosiaaliturvajärjestelmissä tulisi huomioida työn ja työelämän muutos. Uusia työn muotoja ei pidä kieltää tai pakottaa sellaisiin raameihin, jotka eivät niille sovellu. Sen sijaan turvaverkkoja ja lakeja on uudistettava siten, että uudet työn muodotkin ovat hyväksyttyjä ja reilujen ehtojen sekä sosiaaliturvan piirissä." (SSY 21.4.2022)

Johtopäätökset ja pohdinta

Olen tässä artikkelissa tarkastellut SSY:ä osana Suomen nykyistä työmarkkinajärjestökenttää ja muuttuvaa poliittista taloutta paikantaen yhteisön osaksi laajempaa startup-talouden nousua. Analyysissäni katson, että SSY rakentaa itsestään metaorganisaatiota, joka toimii uudenlaisena edunvalvonnan ja talouspoliittisen vaikuttamisen muotona keskitetyn sopimusjärjestelmän jälkeisessä työmarkkinakontekstissa (Sorsa ym. 2024; Berkowitz ym. 2017). SSY:n metaorganisatorinen identiteetti ja sen ajamat työmarkkinapoliittiset tavoitteet – erityisesti työperäisen maahanmuuton edistäminen ja huippuosaajien houkuttelu – heijastavat startup-talouden peruslogiikkaa, jossa innovaatiokeskeinen kilpailukyky, teknologinen huippuosaaminen ja riskipääoman liikkumavara muodostuvat talouskasvun keskeisiksi edellytyksiksi (Moisio ja Rossi 2020; 2024; Irani 2019). SSY piirtää Suomen talouden ongelmat viennin kapeudeksi, menestyvien vientiyritysten harvalukuisuudeksi ja kasvun pysähtyneisyydeksi, joihin se tarjoaa ratkaisuksi startup-talouden vahvistamista ja kansainvälisen osaajatyövoiman nopeutettua liikkuvuutta.

Metaorganisaationa SSY kokoaa yhteen heterogeenisen toimijajoukon – startupit, pääomarahastot ja muut startup-kentän toimijat – ja luo tälle joukolle jaetun identiteettipohjan yhteisö- ja missioretoriikan avulla (ks. Koskinen 2021a; 2022). SSY rakentaa metaorganisatorista identiteettiään korostamalla yksituumaisuuden eetosta, joka ylittää jäsenten erilaiset taustat ja toimialat. Se luo symbolisen yhtenäisyyden startupien, sijoittajien ja rahastojen välille ja legitimoi yhteisen päämäärän – kansallisen startup-talouden vahvistamisen – sinänsä heterogeenisen jäsenkunnan keskuudessa. Tämä identiteettityö rakentaa startup-sektorista yhtenäisen taloudellisen blokin, jolla esitetään olevan kyky paitsi uudistaa kansantaloutta myös turvata hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Näin SSY asemoituu osaksi laajempaa startup-talouden ideologista projektia, jossa innovaatioita ja teknologiaa hyödyntäviä kasvuyrityksiä käsitteellistetään yhteiskunnallisina ongelmanratkaisijoina ja uuden talouskasvun vetureina (Irani 2019; Appadurai ja Alexander 2019; Ampuja 2020).

Keskeinen osa identiteettityötä on asettuminen establishmentin ulkopuolelle: SSY määrittelee itsensä toistuvasti korporatistisen järjestelmän ulkopuoliseksi perustellen tätä startup-talouden omalakisuudella ja startup-talouden toimijoiden keskinäisellä yksituumaisuudella. Toisaalta pk-yrityskentän järjestöt, kuten Suomen Yrittäjät ry, ovat niin ikään omassa identiteettityössään asemoituneet osin suuryritysvaltaa symboloivaa EK:ta vastaan korostamalla yrittäjyyden laajempaa yhteiskunnallista merkitystä ja pyrkimällä mobilisoimaan yrittäjiä poliittisena ryhmänä EK:n työmarkkinakeskeisen agendan ulkopuolella (Jensen-Eriksen 2025). SSY asettuukin ulkopuolisuusväittämillään osaksi työmarkkinoiden metaorganisaatiokontekstia, jossa toimijat pyrkivät luomaan yhteisyyttä korostamalla omaa erityisyyttään ja erillisyyttään (Garaudel ym. 2025).

On kuitenkin hyvä huomata, että esimerkiksi alustayritykset ovat niin sanottuun disruptioon ja luovaan tuhoon vedoten tyypillisesti asemoineet itsensä koko perinteisen työmarkkinajärjestelmän ulkopuolelle (Geiger 2020; Hassan 2018) ja lobanneet itselleen suotuisaa työmarkkinasääntelyä, eritoten alustatyöntekijöiden määrittelemistä yrittäjiksi (Multinationals Observatory 2022; Ylönen ja Nordström 2025). Suomen kontekstissa ilmiö on kiteytynyt erityisesti alustayritys Woltin ympärillä käydyssä keskustelussa siitä, tulisiko sen alustan kautta ruokalähetyksiä kuljettavat alustatyöntekijät lukea työntekijöiksi vai itsenäisiksi yrittäjiksi. Woltin keskeinen argumentti on ollut määritellä itsensä neutraaliksi työn välittäjäksi, johon perinteinen työnantaja-työntekijä-jaottelu ei päde (ks. Noponen 2025). SSY:n identiteetin rakentamisen näkökulmasta voidaan ajatella, että SSY:n asemoituminen perinteisen työmarkkinaestablishmentin ulkopuolelle heijastelee sen jäsenten kantoja – onhan Wolt SSY:n jäsen ja Woltin perustaja ja entinen toimitusjohtaja Miki Kuusi SSY:n hallituksen jäsen – ja palvelee siten SSY:n metaorganisatorista identiteettiä, mutta ulkopuolisuus limittyy myös laajempaan startup-talouden toimijoiden itseymmärrykseen.

SSY:n työperäiseen maahanmuuttoon liittyvät tavoitteet pönkittävät startup-talouden hierarkkista työvoimalogiikkaa. Huippuosaajille rakennettu ”ohituskaista” – nopeutetut lupa- ja palveluprosessit sekä verokannustimet – ilmentää globaalin teknologia- ja innovaatiotalouden kilpailudynamiikkaa, jossa korkeasti koulutettu ja globaalisti liikkuva työvoima nähdään taloudellisen arvonluonnin keskeisimpänä resurssina (Rossi ja Di Bella 2017; Florida 2002). Samalla muu työperäinen maahanmuutto jää aineistossa taustalle ja hahmottuu lähinnä julkisen sektorin työvoimavajeen täyttämisen välineenä, mikä heijastaa laajemmin sitä, miten maahanmuuttajatyövoima asemoidaan usein matalapalkkaisiin ja sukupuolittuneisiin tehtäviin (Näre 2013; Maury 2025). Siinä missä työperäinen maahanmuutto on ay-liikkeelle näyttäytynyt ristiriitaisena ilmiönä, jota sekä vastustetaan että kannatetaan, ovat työnantajapuolen järjestöt nähneet ulkomaisen työvoiman keskeisenä keinona turvata yritysten työvoiman saatavuus, kustannuskilpailukyky ja talouskasvu (Alho 2015). Tähän suhteutettuna SSY asemoituu enemmän työnantajapuolelle, mutta SSY:n tuottama huippuosaajapuhe toistaa nimenomaan startup-taloudelle ominaista työvoiman kahtiajakoa – luovan ja teknologisen eliitin korostunutta arvoa sekä matalapalkkaisen ja prekaarin työvoiman näkymättömyyttä (Moisio ja Rossi 2024; Tarvainen 2022).

Lopuksi on syytä pohtia analyysissä piirtyvää SSY:n metaorganisatorisen identiteetin rakentamisen ja sen performanssin välistä suhdetta. Aineisto koostuu julkisista lausunnoista ja kannanotoista, jotka on tuotettu edunvalvonnan kontekstissa ja suunnattu poliittisille päättäjille sekä muille sidosryhmille. Teksteissä SSY esitetään johdonmukaisena ja yhteisiä tavoitteita jakavana toimijana, vaikka sen jäsenistö on rakenteeltaan heterogeeninen. Tämä herättää kysymyksen siitä, missä määrin aineisto heijastaa yhteisön sisäistä identiteetin rakentumista ja missä määrin metaorganisaation strategista identiteetin performanssia ulkoisille yleisöille. Metaorganisaatioille tyypillisesti identiteetti kuitenkin muotoutuu juuri tällaisissa julkisissa artikulaatioissa (Garaudel ym. 2025): ne eivät ainoastaan kuvaa yhteisöä vaan tuottavat sen kollektiivisen toimijuuden ja legitimiteetin. SSY:n lausunnot voidaan siten ymmärtää samanaikaisesti sekä identiteetin rakentamisena että tuon identiteetin performanssina.

Samalla on hyvä huomata, että julkinen yhtenäisyys voi peittää alleen jäsenistön sisäiset erot ja jännitteet, jotka edunvalvontapuheessa sovitetaan yhteiseen kehykseen. SSY:n työmarkkinatavoitteista voidaan ajatella, että koska SSY edustaa toimialoiltaan ja kasvuvaiheeltaan varsin monenkirjavaa joukkoa, on osaavan työvoiman saaminen (tai sen saamisen helpottaminen) pienin yhteinen nimittäjä, josta kaikki SSY:n jäsenet voivat olla samaa mieltä. Osaava työvoima on jotain, mitä jokainen startup tarvitsee kasvuvaiheestaan huolimatta. Näin esimerkiksi toimialasta ja yrityksen koosta ja kasvuvaiheesta juontuvat erot jäsenistön välillä jäävät tämän yleisesti jaetun tavoitteen varjoon. Kysymykseen vastaaminen vaatii kuitenkin syvempää jatkotutkimusta ja toisenlaisia aineistoja.

Artikkelin keskeinen kontribuutio on osoittaa, että SSY:n kaltaiset metaorganisaatiot eivät ole vain uusia toimijoita työmarkkinakentällä, vaan ne ilmentävät syvempää rakennemuutosta kohti hajautunutta ja pluralistista edunvalvontaa (Sorsa ym. 2024). SSY:n identiteettityö ja strateginen rajanveto verrattuna ”perinteisiin” toimijoihin tuottavat sille aseman erillisenä startup-talouden edunvalvojana, joka kykenee samanaikaisesti operoimaan työmarkkinasääntelyn ytimessä. Tämä tekee näkyväksi, miten startup-talouden logiikka – erityisesti työvoiman liikkuvuuden korostaminen – kääntyy konkreettisiksi poliittisiksi tavoitteiksi ja vaikuttaa sääntelyn kehityssuuntiin. On syytä huomata, että startup-talouden logiikka vaikuttaa jo nyt suomalaiseen lainsäädäntöön: esimerkiksi vuonna 2022 hallitus päätti luopua suunnitellusta maastapoistumisverosta (engl. exit tax), joka kohdistuisi yksityishenkilöiden varojen arvonnousuun, kun he muuttavat pois maasta. Yhtenä syynä veron perumiseen oli muun muassa valtiovarainministeriön arvio siitä, että vero saattaisi tehdä Suomesta vähemmän houkuttelevan ulkomaisten startup-yrittäjien silmissä (Moisio ja Rossi 2024, 124).

Toisin sanoen startup-talouden logiikalla on jo jalansijaa Suomessa, ja se voi vaikuttaa siihen, mihin suuntaan esimerkiksi työmarkkinat kehittyvät. Artikkelin analyysi siitä, miten startup-talouden logiikka jäsentyy edunvalvontatyöksi, on avaus tähän suuntaan. Kaikkiaan katson, että SSY:n vaikuttamistyö ja identiteetti voidaan tulkita startup-talouden poliittistaloudellisen ulottuvuuden kiteytymäksi, ja yhteisön katse ylittää työmarkkinat ja talouspolitiikan. SSY pyrkii muokkaamaan laajasti kansallista instituutioympäristöä – verotusta, maahanmuuttohallintoa, koulutuspolitiikkaa ja työmarkkinoita – sellaiseksi, että se tukee riskipääoman ja skaalautuvien teknologiayritysten toimintalogiikkaa. Analyysini SSY:n työmarkkinoita ja talouspolitiikkaa koskevasta järkeilystä havainnollistaa, miten korporatistisen järjestelmän rapautuminen ja teknologinen murros luovat uusia edunvalvonta- ja organisaatiomuotoja, joiden avulla startup-yritysten on mahdollista pyrkiä ohjaamaan Suomen talous- ja työmarkkinapolitiikkaa.

Lähteet

Ahvenainen, Toni. 2022. Kuplia pinnan alla – kansainvälistyvät työmarkkinat ja työperäinen hyväksikäyttö. Migration-Muuttoliike, 48:1, 4–11.

Alaja, Antti. 2025. Consensus under strain: policy ideas and decline of Finnish public innovation funding in the 2010s. Innovation: The European Journal of Social Science Research, 38:2, 1032–1051. https://doi.org/10.1080/13511610.2023.2202831

Alho, Rolle. 2015. Inclusion or exclusion? Trade union strategies and labor migration. Migration Studies C 27. Väitöskirja. Turku: Siirtolaisuusinstituutti. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5889-90-1

Ampuja, Marko. 2020. The blind spots of digital innovation fetishism. Teoksessa Matteo Stocchetti (toim.), The digital age and its discontents: critical reflections in education. Helsinki: Helsinki University Press, 31–54.

Appadurai, Arjun ja Alexander, Neta. 2019. Failure. Hoboken: Wiley.

Atomico. 2023. State of European tech 23. https://2023.stateofeuropeantech.com/ [Luettu 17.11.2025]

Berkowitz, Héloïse ja Dumez, Hervé. 2016. The concept of meta-organization: issues for management studies. European Management Review, 13 :2, 149–156. https://doi.org/10.1111/emre.12076

Berkowitz, Héloïse, Bucheli, Marcelo ja Dumez, Hervé. 2017. Collectively designing CSR through meta-organizations: a case study of the oil and gas industry. Journal of Business Ethics 143, 753–769. https://doi.org/10.1007/s10551-016-3073-2

Bradford, Anu. 2020. The Brussels effect: how the European Union rules the world. Oxford: Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/oso/9780190088583.001.0001.

Brown, Ross ja Mason, Colin. 2014. Inside the high-tech black box: a critique of technology entrepreneurship policy. Technovation, 34:12, 773–784. https://doi.org/10.1016/j.technovation.2014.07.013

Cockayne, Daniel. 2019. What is a startup firm? A methodological and epistemological investigation into research objects in economic geography. Geoforum, 107, 77–87. https://doi.org/10.1016/j.geoforum.2019.10.009

Cooiman, Franzeska. 2022. Imprinting the economy: the structural power of venture capital. EPA: Economy and Space, 56:2, 586–602. https://doi.org/10.1177/0308518X221136559

Egan-Wyer, Carys, Muhr, Sara ja Rehn, Alf. 2018. On startups and doublethink – resistance and conformity in negotiating the meaning of entrepreneurship. Entrepreneurship and Regional Development, 30:1–2, 58–80. https://doi.org/10.1080/08985626.2017.1384959

Elinkeinoelämän keskusliitto. 2026. Työtä ja tekijöitä Suomeen. https://ek.fi/tavoitteemme/innovaatiot-digitalisaatio-ja-osaava-tyovoima/tyoperainen-maahanmuutto/ [Luettu 18.2.2026]

Fairclough, Norman. 2010. Critical discourse analysis. The critical study of language. Lontoo: Routledge.

Fleischer, Rasmus ja Kullenberg, Christopher. 2018. The political significance of Spotify in Sweden – analysing the #backaspotify campaign using Twitter data. Culture Unbound, 10:2, 301–321. https://doi.org/10.3384/cu.2000.1525.201809180

Florida, Richard. 2002. The rise of the creative class: and how it's transforming work, leisure, community and everyday life. New York: Basic Books.

Garaudel, Pierre, Laurent, Adrien ja Schmidt, Géraldine. 2025. Competing for being the representative field-level organization: when the representative role of a meta-organization is contested by an individual-based organization. M@n@gement, 28:4, 67–88. https://doi.org/10.37725/mgmt.2025.9988

Geiger, Susi. 2020. Silicon Valley, disruption, and the end of uncertainty. Journal of Cultural Economy, 13:2, 169–184. https://doi.org/10.1080/17530350.2019.1684337

Hassan, Robert. 2018. There isn’t an app for that: analogue and digital politics in the age of platform capitalism. Media Theory, 2:2, 1–28. https://doi.org/10.70064/mt.v2i2.955

Irani, Lily. 2019. Chasing innovation. Making entrepreneurial citizens in modern India. Princeton: Princeton University Press.

Jensen-Eriksen, Niklas 2025. Creating an entrepreneurs’ movement: SME associations as political actors in late twentieth-century Finland. Business History, 67:6, 1646–1667. https://doi.org/10.1080/00076791.2024.2343870

Jessop, Bob ja Sum, Ngai-Ling. 2000. An entrepreneurial city in action: Hong Kong’s emerging strategies in and for (inter)urban competition. Urban Studies, 37:12, 2287–2313. https://doi.org/10.1080/00420980020002814

Jessop, Bob. 2004. Critical semiotic analysis and cultural political economy. Critical Discourse Studies, 1:2, 159–174. https://doi.org/10.1080/17405900410001674506

Jonker-Hoffrén, Paul. 2020. Decentralisation in the context of competitiveness discourse: the Finnish labour market relations system since 2008. Teoksessa Nicol F. Savinetti ja Art-Jaan Riekhoff (toim.), Shaping and re-shaping the boundaries of working life. Tampere: Tampere University Press, 159–180.

Hatch, Mary Jo ja Schultz, Majken. 2002. The dynamics of organizational identity. Human Relations, 55:8, 989–1018. https://doi.org/10.1177/0018726702055008181.

He, Hongwei ja Brown, Andrew D. 2013. Organizational identity and organizational identification: a review of the literature and suggestions for future research: a review of the literature and suggestions for future research. Group and Organization Management, 38:1, 3–35. https://doi.org/10.1177/1059601112473815

Hyrkäs, Antti. 2016. Startup complexity. Tracing the conceptual shift behind disruptive entrepreneurship. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2582-8

Kaitila, Joel. 2019. From innovation to labour costs: change of emphasis in Finnish competitiveness policy ideas after the Eurocrisis. Competition and Change, 23:1, 47–70. https://doi.org/10.1177/1024529418802457

Katila, Saija, Laine, Pikka-Maaria ja Parkkari, Piritta. 2019. Sociomateriality and affect in institutional work: constructing the identity of start-up entrepreneurs. Journal of Management Inquiry, 28:3, 381–394. https://doi.org/10.1177/1056492617743591

Kantola, Anu ja Kananen, Johannes. 2013. Seize the moment: financial crisis and the making of the Finnish competition state. New Political Economy, 18:6, 811-826. https://doi.org/10.1080/13563467.2012.753044

Koskinen, Henri. 2021a. Domesticating startup culture in Finland. European Journal of Cultural and Political Sociology, 8:2, 175–196. https://doi.org/10.1080/23254823.2020.1788963

Koskinen, Henri. 2021b. Startup-yrittäjyys työn muutosdiskurssien valossa. Kulttuurintutkimus 38:2–3, 35–51.

Koskinen, Henri. 2022. Towards Startup-Finland? The shifting meanings of entrepreneurship in post-industrial Finland. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8807-5

Koskinen, Henri. 2023. Outlining startup culture as a global form. Journal of Cultural Economy, 16:6, 812–828. https://doi.org/10.1080/17530350.2023.2216215

Koskinen, Henri ja Saarinen, Arttu. 2019. Innovaatioita, kasvua ja yrittäjämäisiä kansalaisia: yrittäjyyspuhe suomalaisissa hallitusohjelmissa 1979-2015. Sosiologia, 56:2, 141–156.

Laviolette, Éric Micheal, Arcand, Sebastian, Cloutier, L. Martin ja Renard, Laurent. 2022. Same but different: meta-organization and collective identity dynamics. M@n@gement, 25:2, 45-59. https://doi.org/10.37725/mgmt.v25.4228

Lehdonvirta, Vili. 2013. The Helsinki spring: an essay on entrepreneurship and cultural change. Research on Finnish Society, 6, 25–28. https://doi.org/10.51815/fjsr.110717

Lemola, Tarmo. 2020. Kohti uutta tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa. Suomen tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan kehityskaari 1960-luvulta 2020-luvulle. Tampere: Vastapaino.

Lindén, Carl-Gustaf. 2021. Kingdom of Nokia. How a nation served the needs of one company. Helsinki: Helsinki University Press.

Little, Ben ja Winch, Alison. 2021. The new patriarchs of digital capitalism. Celebrity tech founders and networks of power. New York: Routledge.

Maas, Arne ja Ester, Peter. 2016. Silicon Valley, planet startup. Disruptive innovation, passionate entrepreneurship and hightech startups. Amsterdam: Amsterdam University Press.

Maliranta, Mika, Pajarinen, Mika ja Rouvinen, Petri (toim.). 2018. Startupit kansantaloudessa. Helsinki: ETLA.

Maury, Olivia, Hakala, Olivia ja Näre, Lena. 2025. Ambivalent affects in the platform assemblage: perspectives from the food delivery sector. Globalizations, 1–18. https://doi.org/10.1080/14747731.2025.2530323

Maury, Olivia. 2025. Patterns of coloniality within the innovation economy: talent attraction and the converging racialising processes of migration administration. Teoksessa Aparna, Kolar, Krivonons, Daria ja Pascucci, Elisa (toim.), Europeanisation as violence: souths and easts as method. Manchester: Manchester University Press, 195–211.

Miles, Matthew ja Huberman, Micheal. 1994. Qualitative data analysis. An expanded sourcebook. Thousand Oaks: Sage.

Moisio, Sami. 2018. Geopolitics of the knowledge-based economy. Lontoo: Routledge.

Moisio, Sami ja Rossi, Ugo. 2020. The start-up state: governing urbanized capitalism. Economy and Space, 52:3, 532–552. https://doi.org/10.1177/0308518X19879168

Moisio, Sami ja Rossi, Ugo. 2024. The urban field. Capital and governmentality in the age of techno-monopoly. New York: Columbia University Press.

Multinationals Observatory. 2022. Uber files 2 in Brussels: driving EU lobbying. https://corporateeurope.org/sites/default/files/2022-10/Uber%20Files%202.pdf [Luettu 17.4.2026]

Mäntylä, Juha-Matti. 2021. Wolt, Supercell ja 98 muuta startupia perustivat etujärjestön – lupaavat tarttua myös työntekijöiden huonoon kohteluun. YLE Uutiset, 7.10.2021. https://yle.fi/a/3-12131782 [Luettu 14.11.2025]

Noponen, Sami. 2025. Woltin johtaja: Suomessa ei toimi matalan kynnyksen työ¬markkinat. Ilta-Sanomat, 11.10.2025. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011553691.html [Luettu 21.5.2026]

Näre, Lena. 2013. Ideal workers and suspects: employers’ politics of recognition and the migrant division of care labour in Finland. Nordic Journal of Migration Research, 3:2, 72–81. https://doi.org/10.2478/v10202-012-0017-5.

OECD. 2020. International compendium of entrepreneurship policies. OECD studies on SMEs and entrepreneurship. Pariisi: OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/338f1873-en

Owen, Robyn ja Mason, Colin. 2019. Emerging trends in government venture capital policies in smaller peripheral economies: lessons from Finland, New Zealand, and Estonia. Strategic Change, 28:1, 83–93. https://doi.org/10.1002/jsc.2248

Pietikäinen, Sari ja Mäntynen, Anne. 2019. Uusi kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino.

Perez, Carlota. 2010. Technological revolutions and techno-economic paradigms. Cambridge Journal of Economics, 34:1, 185–202. https://doi.org/10.1093/cje/bep051

Pyykkönen, Miikka. 2014. Ylistetty yrittäjyys. SoPhi 127. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5844-2

Raunio, Mika. 2022. Osaamisperusteinen maahanmuutto ja alueellinen eriarvoisuus. Migration-Muuttoliike, 48:1, 20–29.

Riom, Loïc ja Schneider, Tanja. 2026. Thinking tech oligarchy through venture capitalization. Science as Culture. https://doi.org/10.1080/09505431.2026.2633187

Rossi, Ugo ja Di Bella, Arturo. 2017. Start-up urbanism: New York, Rio de Janeiro and the global urbanization of technology-based economies. Environment and Planning A, 49:5, 999–1018. https://doi.org/10.1177/0308518X17690153

Saxenian, AnnaLee. 2006. The new argonauts. Regional advantage in a global economy. Cambridge: Harvard University Press.

Shearmur, Richard. 2007. The new knowledge aristocracy: the creative class, mobility and urban growth. Work Organisation, Labour and Globalisation, 1:1, 31– 47. https://doi.org/10.13169/workorgalaboglob.1.1.0031

Shestakofsky, Benjamin. 2024. Behind the startup. How venture capital shapes work, innovation, and inequality. Oakland: California University Press.

Sorsa, Ville-Pekka, Alaja, Antti ja Kaitila, Joel. 2021. Suomen tiedontuotannon regiimi: yksi vai monta? Poliittinen talous, 9:1, 72–105. https://doi.org/10.51810/pt.109887

Sorsa, Ville-Pekka, Kaitila, Joel ja Alaja, Antti. 2024. Partial organization and economic coordination: the gradual re-organization of Finnish corporatism. Competition and Change, 28:5, 561–580. https://doi.org/10.1177/10245294241258507

Sum, Ngai-Ling ja Jessop, Bob. 2013. Towards a Cultural Political Economy: Putting Culture in its Place in Political Economy. Cheltenham: Edward Elgar.

Tarvainen, Antti. 2022. The modern/colonial hell of innovation economy: future as a return to colonial mythologies. Globalizations. https://doi.org/10.1080/14747731.2022.2048460

Thrift, Nigel. 2005. Knowing capitalism. Lontoo: Sage.

Thurik, Roy, Stam, Erik ja Audretsch, David. 2013. The rise of the entrepreneurial economy and the future of dynamic capitalism. Technovation, 33:8–9, 302–310. https://doi.org/10.1016/j.technovation.2013.07.003

Van Doorn, Niels ja Badger, Adam. 2020. Platform capitalism’s hidden abode: producing data assets in the gig economy. Antipode, 52:5, 1475–1495. https://doi.org/10.1111/anti.12641

Verohallinto. 2023. Avainhenkilöiden verotus. https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/106825/avainhenkiloiden-verotus3/ [Luettu 17.11.2025]

Vähä-Savo, Valtteri, Syväterä, Jukka ja Tervonen-Gonçalves, Leena. 2019. The authority of meta-organisations: making the international association of National Public Health Institutes attractive to prospective members. European Journal of Cultural and Political Sociology, 6:4, 474–502. https://doi.org/10.1080/23254823.2019.1612262

Ylönen, Matti ja Nordström, Laura. 2025. Digijätit Euroopan unionissa: lobbaus alustakapitalismin aikakaudella. Poliittinen talous, 13:1, 13–51. https://doi.org/10.51810/pt.161344