Talouden ja sen teoretisoinnin uudelleenajattelun jäljillä

Anni Kangas, Iuliia Gataulina, Mikko Poutanen, Anna Ilona Rajala ja Henna-Elise Ventovirta (toim.): Retheorising capitalism. Tampere: Tampere University Press. 319 sivua. 2025. https://doi.org/10.61201/tup.981

Mikä erottaa teoretisoinnin (theorising) uudelleenteoretisoinnista (retheorising)? Anni Kankaan, Iuliia Gataulinan, Mikko Poutasen, Anna Ilona Rajalan ja Henna-Elise Ventovirran toimittamaa artikkelikokoelmaa Retheorising Capitalism (2025) tulkiten uudelleenteoretisointi tarkoittaa ensinnäkin kohteensa tarkastelemista ”toisin” eli erontekoa johonkin aiempaan teoreettiseen työhön. Teoksessa kapitalismia ja taloutta laajemminkin lähestytään niiden moninaisuutta ja muuntuvuutta korostavista näkökulmista, ja siten teos asettuu osaksi uusklassisen taloustieteen hegemoniaa kritisoivia poliittisen talouden keskusteluja.

Toiseksi uudelleenteoretisoinnin voi teoksessa tulkita tarkoittavan irtautumista vakiintuneista teorianmuodostuksen tavoista. Retheorising Capitalism (2025) ei siis pyri vain herättelemään uudenlaista talousajattelua, vaan se ehdottaa myös uusia – tai uudehkoja – tapoja tuottaa teoreettista tietoa. Taiteellis-tieteellinen työ, yhteiskirjoittaminen, elettyyn kokemukseen nojautuminen ja historian uudelleentulkinnat eivät ole ennenkuulumattomia (talous)teoreettisen tiedonmuodostuksen työkaluja, mutta teoksessa niiden soveltaminen on monin paikoin oivaltavaa ja antaa siten runsaat eväät sekä talouden että teorian uudelleenajatteluun.

Talouden kuvauksia ja uudelleenkuvittelun menetelmiä

Teoksen oman määritelmän mukaan uudelleenteoretisointi on ainakin neljänlaista toimintaa – representaatiota, uudelleenkuvittelemista, korjaamista ja uudelleenkäsitteellistämistä – joiden mukaisesti teos on jaettu neljään osaan. Ensimmäisen osan, ”Representing”, avaa Kerry Woodwardin artikkeli uudistavasta maanviljelystä ei-kapitalistisena taloutena. Muutaman muun teoksen artikkelin tavoin se nojautuu feministisen talousmaantieteilijä J. K. Gibson-Grahamin (1996/2006; 2006) ajatteluun, jossa tutkitaan tapoja tarkastella taloutta kapitalistisia järjestyksiä moninaisempana ilmiönä.

Osan toisessa artikkelissa Anna Ilona Rajala tutkii ulostamisen globaalia poliittista taloutta. Rajala käsittelee taitavasti ulosteiden ristiriitaisuuksia – niiden samanaikaista jokapäiväisyyttä ja näkymättömyyttä, yksityisyyttä ja yhteiskunnallisuutta sekä niiden yhtäältä elämää ylläpitäviä ja toisaalta tuhoavia ominaisuuksia. Kapitalismin todetaan luvussa hallitsevan globaalia taloutta, ja tähän hallitsevuuteen ulosteiden poliittista taloutta suhteutetaan. Kolmannessa luvussa Mark L. Young analysoi feudaalisuhteiden perintöä nykykapitalistisessa työelämässä. Luku on suorastaan virkistävän paranoidi ja totalisoiva luenta (ks. Sedgwick 2003/2026) työelämän kaikkinaisesta kapitalistisesta alistavuudesta ja sen turmiollisista vaikutuksista yhteiskunnalliseen elämään.

Ensimmäisen osan luvut havainnollistavat, miten monipuolisilla tavoilla kapitalismia teoksessa lähestytään. Siinä missä Woodwardin artikkeli kääntää katseen kapitalististen talouden järjestysten rajoille ja niiden yli, Rajalalle kapitalismi on olosuhteenomainen taustatekijä. Näistä molemmista poiketen Youngin analyysi taas ui kapitalismin syvässä päädyssä, josta ei näy mitään muuta kuin sitä itseään. Yhteistä luvuille kuitenkin on talouden tarkasteleminen ympäristöllisen kestävyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksenä, mikä osoittautuu teoksessa keskeiseksi kehystykseksi.

Teoksen toisessa osassa, ”Reimagining”, kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiin etsitään ratkaisuja luovan työskentelyn menetelmillä. Osan ensimmäisessä luvussa Heather McLean, Molly Mullen, Aviv Kruglanski, Leo Hwang ja Kelly Dombroski etsivät moniaistisia, kehollisia ja taiteellisia keinoja tietää tai tunnustella tulevaisuutta muuksi kuin kapitalistiseksi. Tällainen tiheään kuvaukseen ja heikkoon teoriaan pohjaava kokeellinen ja kokemuksellinen lähestymistapa on tyypillinen moninaisen talouden tutkimuksessa (ks. Gibson-Graham 2014).

Osan kaksi muuta lukua soveltavat kollaasimenetelmää: Maria Mäensivu pohtii kollaaseja uudelleenteoretisoinnin työkaluna ja tutkii niiden avulla kapitalismia suhteessa kehollisuuteen, väkivaltaan ja epäonnistumiseen, kun taas teoksen toimittajista Gataulina, Kangas, Poutanen, Rajala sekä Tiina Vaittinen esittelevät artikkelissaan kukin omaa tieteellis-taiteellista kokeiluaan kollaasitekniikan parissa. Kollaasit ovat kiinnostava ja pedagogisesti käyttökelpoinen tieteellisen ajattelun ja tiedontuotannon väline (ks. esim. Särmä 2020), mutta toinen toistaan seuraavat kollaasien kuvaukset tuovat esiin myös menetelmään tai siitä raportointiin liittyviä haasteita. Visuaalisten elementtien käsittely tekstissä ei kaikilta osin vaikuta välttämättömältä tai edes perustellulta, vaan erilaisten värivalintojen ja asettelujen yksityiskohtainen esittely vie paikoin tilaa ja huomiota sisällöllisempien argumenttien kehittelyltä.

Korjaavia ja avartavia tulkintoja taloudesta

Kirjan kolmannessa osassa, ”Repairing”, kapitalismia lähdetään ensin tarkastelemaan reparatiivisesti Eve Kosofsky Sedgwickin (2003/2026) viitoittamalla tiellä. Osan kahdessa ensimmäisessä luvussa liikutaan yliopistomaailmassa: Gataulina etsii korjaavan vastarinnan paikkoja venäläisestä autoritaarisesta ja uusliberaalista yliopistosta, ja Iris Pajunen tarkastelee postkapitalistisen pedagogiikan mahdollisuuksia suomalaisessa yliopistokontekstissa. Akatemian kapitalistiset käytännöt ja niiden vastustaminen ovat teoksen muissakin osissa melko vahvasti läsnä, mikä on odotettavissa, kun huomio kohdistuu kapitalismin ohella sitä koskevaan tiedontuotantoon. Osion kolmannessa ja neljännessä luvussa reparatiivinen luenta jää syrjään, ja keskiössä ovat kapitalismin lukuisat viat ja korjaustarpeet. Sabaheta Ramcilovic-Suominen tarkastelee kapitalismin ja kolonialismin historiallisia ja nykypäivän yhtymäkohtia sekä tarkastelee kriittisesti erilaisia polkuja kohti jälkikapitalistis-kolonialistista tulevaisuutta. Akseli Kettunen taas ehdottaa kehittelemäänsä fragmentaarista ajattelutapaa kapitalismin valuvikojen korjaamiseen.

Teoksen neljäs osa, ”Reconceptualising”, keskittyy talouden uudelleenkäsitteellistämiseen. Mariam Khawarin monipuolinen tarkastelu työn käsitteestä islamilaisessa talousfilosofiassa kertoo myös laajemmin valtavirtaisen talousajattelun länsikeskeisyydestä, sen ongelmallisuudesta ja vaihtoehdoista. Edemilson Paranán huolellisesti rakennetussa artikkelissa huomio kohdistuu digitalisaation ja finansialisaation yhtymäkohtiin ja risteämiin, jolloin avautuu uusia näkökulmia molempiin ilmiöihin. Georgia McLellanin, Cory Tuhoro-Bodeyn ja Anataia van Leeuwenin artikkeli keskittyy Aotearoan eli kolonialistiselta nimeltään Uuden-Seelannin alkuperäisväestöön ja heidän vihersimpukan ympärille rakentuviin taloudellisiin suhteisiinsa ja järjestyksiinsä. Luku käsitteellistää silmiä avaavalla tavalla māorien taloutta sen omista epistemologisista lähtökohdista sen sijaan, että talouden keskeiset viitepisteet olisivat ennalta tiedettyjä.

Moninaisuuden sisällöllinen ja teoreettinen haaste

Retheorising Capitalism (2025) liikkuu sekä temaattisesti että teoreettis-metodologisesti monenlaisilla kentillä – tai vähän siellä sun täällä. Kirjan kannesta kanteen lukevan on hankala olla yhtymättä Keijo Lakkalan (2025) kritiikkiin sen hajanaisuudesta. Teoksen onneksi akateemiset lukijat nykyään harvemmin paneutuvat etenkään artikkelikokoelmiin näin kokonaisvaltaisesti. Yksittäisten artikkeleiden antia kokonaisuuden hienoinen epäkoherenssi ja lähestymistavasta toiseen poukkoileminen ei himmennä.

Teoksen toimittajat ovat kyllä huomioineet sitä uhkaavan hajanaisuuden. Kokoelman avaa toimittajien esipuhe, joka perustelee teoksen sitoutuneeksi pluralismiksi nimettyä, teoreettista ja metodologista moninaisuutta kohti hakeutuvaa lähestymistapaa. Sitä seuraavassa johdannossa taas käsitellään kapitalismia sisäisesti epäyhtenäisenä, ontologisena moneutena, mikä implikoi moninaisuudelle avoimen teoretisoinnin tarpeellisuutta. Lisäksi jokaista teoksen osaa pohjustaa lyhyt, tulevia lukuja yhteen kutova johdanto, ja kirjan päättää dialogiksi nimetty loppuluku, jossa toimittajat keskusteluttavat kirjoittajilta pyydettyjä kapitalismin määritelmiä keskenään.

Loppudialogissa kirjoittajat esittävät kiehtovan moninaisia kapitalismin määritelmiä, jotka yhdessä toimittajien tulkintojen kanssa tiivistävät teoksen teoreettista potentiaalia. Tämän potentiaalin olisi mielellään nähnyt todellistuvan vielä pidemmälle lukujen sisäisessä ja keskinäisessä vuoropuhelussa kapitalismista ja sen (uudelleen)teoretisoinnista. Dialogi kuitenkin tekee voitavansa tämän puutteen paikkaamiseksi. Teoksen ydinkysymyksestä kiinnostuneen lukijan kannattaneekin aloittaa lukeminen viimeisestä luvusta, sillä se auttaa suhteuttamaan artikkeleita ja niiden teoreettisia lähestymistapoja toisiinsa sekä lukemaan niistä tarkemmin kapitalismin ja talouden teoretisoinnin näkökulmia ja vivahteita.

Lakkala (2025) tulkitsee arviossaan teoksen hajanaisuuden osittain johtuvan joidenkin kirjoittajien soveltamasta Gibson-Grahamin lähestymistavasta, joka tuo esiin talouden moninaisuutta ja kritisoi kapitalosentrismiä eli taloutta koskevan ajattelun, politiikan ja toiminnan kyseenalaistamatonta kiertymistä kapitalimin ympärille. Itse olisin päinvastoin kaivannut teokselta jopa enemmän gibsongrahamilaista kriittistä näkökulmaa siihen, millä tavalla talouden kapitalistiseksi tietäminen rajaa taloutta koskevan toiminnan ja toimijoiden tilaa (ks. Savinotko ja Alhojärvi 2026). Kapitalosentrisestä tutkimuksesta – eli tutkimuksesta, jossa kapitalismi asetetaan itsestäänselvyytenä talouden ja siten taloutta koskevan analyysin keskiöön, – ei ole pulaa, mutta sen sijaan kapitalosentrismiä kriittisesti tarkastelevasta, kapitalosentrisminsä tunnistavasta tai sitä purkavasta tutkimuksesta on. Joiltain osin Retheorising Capitalism (2025) paikkaa tätä puutetta, vaikka kapitalosentrismin kritiikkiin hankaluuksineen ja ongelmineen ei teoksessa kovin syvällisesti paneudutakaan.

Uudelleenteoretisointi on vaativa kehystys artikkelikokoelmalle, etenkin kun sen kohteena on kapitalismin kaltainen tiedollinen ongelmakimppu. Kenties teoksen monipuolista antia voikin kuvata paremmin hyödyntämällä teoretisoinnin re-etuliitteen erilaisia käännösmahdollisuuksia. Siinä missä osa artikkeleista kyllä teoretisoi kapitalismia tai taloutta uudella tavalla tai kohti jotain uutta, toisten tekemää työtä voinee kuvailla pikemminkin tiettyjä teoreettisia oletuksia toistavaksi taasteoretisoinniksi, kun taas kolmannet rakentuvat kriittisiksi vastateoretisoinnin puheenvuoroiksi. Tämän ohella Retheorising Capitalism (2025) tekee ansiokasta työtä myös avartaessaan ymmärrystä teoreettisen ajattelun tavoista, keinoista ja muodoista.