Tiedeviestintä tiedon huoltovarmuuden ylläpitäjänä

Kirjoittajat

• Anne Hytönen Helsingin yliopisto, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

DOI:

https://doi.org/10.33352/prlg.148787

Avainsanat:

tiedeviestintä, tiedon huoltovarmuus, viestintätaidot, vuorovaikutus

Abstrakti

Viestinnän digitalisoituminen on muuttanut sekä sisällön tuottamisen että mediasisältöjen kuluttamisen tapoja, kun perinteisen printtimedian rinnalle on kehittynyt entistä nopeatempoisempia ja vuorovaikutteisempia alustoja. Sosiaalinen media on nostanut merkitystään tiedonlähteenä erityisesti nuorten keskuudessa. Sisällöntuottajien kirjo on laaja, ja luotettavien lähteiden tunnistaminen on vaikeampaa kuin aikaisemmin. Tiedon huoltovarmuus tarkoittaa yhtäältä, että päätöksenteon tueksi saadaan tutkimukseen perustuvaa tietoa. Toisaalta tiedon huoltovarmuuteen kuuluu oleellisena osana kansalaisten mahdollisuus osallistua tiedontuotantoon, jolloin medialukutaidot, erityisesti luotettavien lähteiden tunnistaminen, korostuvat. Tiedeviestintä, tutkitusta tiedosta viestiminen, tuo luotettavaa, tutkittuun tietoon perustuvaa sisältöä niin päätöksenteon tueksi kuin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Epävarmassa ja kilpaillussa mediaympäristössä tutkittuun tietoon perustuvien sisältöjen merkitys korostuu ja tiedon huoltovarmuus on entistä tärkeämpää. Sekä kansalaisia että eri alojen asiantuntijoita on valmennettava kohtaamaan kompleksisen mediaympäristön haasteet. Tässä tutkimuspuheenvuorossa teen katsauksen siihen, mitä tiedon huoltovarmuus voisi tarkoittaa tiedeviestinnän kontekstissa erityisesti viestinnän opetuksen näkökulmasta.