“It's like really like hardcore student food”: Identity work through food talk in a virtual exchange project

Kirjoittajat

• Malgorzata Lahti Jyväskylän yliopisto https://orcid.org/0000-0002-0396-4695
• Margarethe Olbertz-Siitonen Jyväskylän yliopisto https://orcid.org/0000-0002-4222-3638

DOI:

https://doi.org/10.33352/prlg.180128

Avainsanat:

identiteettityö, jäsenkategorisointianalyysi, kulttuurienvälinen vuorovaikutus­osaaminen, ruokapuhe, virtuaalinen opiskelijavaihto, vuorovaikutus

Abstrakti

Virtuaalisia opiskelijavaihtomalleja, kuten collaborative online international learning (COIL) -ohjelmia, edistetään korkeakoulutuksessa yhä enenevässä määrin yhdenvertaisuutta ja kulttuurienvälistä osaamista painottavina aloitteina, joiden tarkoituksena on ehkäistä demokratian heikentymistä ja lisääntyvää polarisaatiota. Silti suuri osa käytännönläheisestä kirjallisuudesta nojaa edelleen essentialistisiin käsityksiin kulttuurista ja identiteetistä. Viimeaikainen tutkimus puolestaan korostaa kulttuurin ja identiteetin dynaamisuutta sekä niiden vuorovaikutuksessa rakentuvaa luonnetta. Tästä näkökulmasta kulttuurienvälinen vuorovaikutusosaaminen tarkoittaa erilaisten näkökulmien tarkastelua, ideologioiden kyseenalaistamista sekä neuvottelua useista identiteeteistä. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme, miten opiskelijat neuvottelevat identiteeteistä COIL-ympäristössä, ja pohdimme, millaisia seurauksia neuvotteluilla on kulttuurienvälisen viestinnän teoretisoinnille ja opetukselle. Analyysi perustuu vuonna 2019 toteutettuun COIL-projektiin, jossa kulttuurienvälisen viestinnän opiskelijat Suomesta ja Alankomaista työskentelivät yhdessä teknologiavälitteisesti Hyödynnämme jäsenyyskategorisointianalyysiä ja tarkastelemme kolmea verkkotapaamista, joissa viiden hengen ryhmän tehtävänä oli keskustella ruoasta. Analyysissa keskitymme kolmeen toimintalähtöiseen kategorisointikäytäntöön, joissa osallistujat rakentavat identiteettejä sekä yksinkertaisten että monimutkaisten ruoka- ja paikallisuuteen liittyvien orientaatioiden kautta: (1) erottavien ja jaettujen opiskelijaidentiteettien samanaikainen rakentaminen keskeneräisen tehtävän selittämiseksi; (2) paikallisen identiteetin esiin tuominen tehtävässä tehtyjen valintojen perustelemiseksi; sekä (3) kulinaarinen toiseuttaminen ei-paikallisen opiskelijaidentiteetin rakentamiseksi. Väitämmekin, että tarvitaan pedagogisia lähestymistapoja, jotka ylittävät pelkästään stereotyyppien vähentämiseen keskittyvät mallit ja sen sijaan johdattavat oppijat identiteettineuvottelun jännitteisiin ja niiden seurauksiin — ja että simplexity-käsite voi tarjota tällaiselle lähestymistavalle toimivan perustan.