Kriisiviestinnästä kriisivuorovaikutukseen

Kirjoittajat

• Anne Laajalahti Jyväskylän yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33352/prlg.95914

Avainsanat:

kriisiviestintä, kriisiviestintäosaaminen, kriisivuorovaikutus, puheviestinnän opetus, puheviestinnän tutkimus

Abstrakti

Kriisiviestintää on tarkasteltu jo melko runsaasti esimerkiksi journalistiikan, mediatutkimuksen ja yhteisöviestinnän aloilla. Puheviestinnässä kriisiviestintään on sen sijaan kiinnitetty vähemmän huomiota. Tuon puheenvuorossani esille erilaisia tapoja, joilla puheviestinnän näkökulmia voitaisiin soveltaa kriisiviestinnän tutkimuksessa ja opetuksessa. Esittelen ideoita, miten kriiseissä ja kriiseistä viestimistä voitaisiin kehittää puheviestinnällistä ymmärrystä hyödyntämällä. Lisäksi ehdotan kriisivuorovaikutuksen käsitteen nostamista kriisiviestinnän käsitteen rinnalle. Puheenvuoro perustuu työskentelyyni kriisiviestinnän – tai kriisivuorovaikutuksen – tutkijana ja opettajana vuodesta 2012 lähtien. Esittelen ensin lyhyesti puheviestinnän lähtökohdista tekemääni kriisiviestinnän tutkimusta sekä kaksi suunnittelemaani ja toteuttamaani kriisiviestinnän opintokokonaisuutta. Sen jälkeen kokoan yhteen ja jäsennän kriisiviestinnän tutkijana työskennellessäni, opetuksia suunnitellessani, opiskelijoiden kanssa keskusteluja käydessäni1 sekä heidän kurssitöitään lukiessani eteeni tulleita ajatuksia siitä, mitä annettavaa puheviestinnällä voisi olla kriisiviestinnälle. Käyn läpi erilaisia puheviestinnälle tyypillisiä käsitteitä, teorioita ja teoreettisia jäsennyksiä, jotka vaikuttavat erityisen otollisilta kriisiviestinnän tutkimukseen ja opetukseen sovellettaviksi. Tarkoituksenani on näin edistää kriisiviestinnän tutkimusta puheviestinnän näkökulmista tarjoamalla Prologin lukijoille ideoita ja konkreettisia esimerkkejä mahdollisista tutkimuskohteista. Puheenvuoroni lopussa pohdin, miten olen kokenut puheviestinnän tarkastelutasojen soveltamisen kriisiviestinnän kontekstiin. Samalla puheenvuoroni tarkoituksena on innostaa puheviestinnän tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita havaitsemaan puheviestinnän merkitys ja hyöty yhä uudelleen uusissa tai ainakin vähemmän käsitellyissä yhteyksissä ja täten kannustaa puheviestijöitä ylittämään tutkimusalueiden rajoja ja soveltamaan asiantuntemustaan yhä uusien kontekstien tarkastelussa.