Yksin jääminen satuttaa – katsaus kokeelliseen ostrakismitutkimukseen

Kirjoittajat

• Aleksi H. Syrjämäki
• Pessi Lyyra
• Jari K. Hietanen

DOI:

https://doi.org/10.62443/psykologia.v52i5.144866

Abstrakti

Ostrakismi, eli sosiaalinen hyljeksintä, koskettaa jokaista ihmistä. Ostrakismi on huomaamatonta verrattuna fyysiseen tai verbaaliseen väkivaltaan, mutta sen vaikutukset ovat huomattavat. Hyljeksityksi tuleminen on epämiellyttävää, jopa kivuliasta. Hyljeksityn henkilön pyrkimykset täyttää sosiaaliset perustarpeensa ohjaavat hänen käyttäytymistään: hyljeksitty saattaa tilanteesta riippuen esimerkiksi pyrkiä takaisin vuorovaikutukseen ja korottamaan omaa arvoaan muiden silmissä, tai hän saattaa käyttäytyä aggressiivisesti. Jopa hetkellinen ostrakismi satuttaa, ja pitkittyessään hyljeksintä voi johtaa syrjäytymiseen, mielenterveysongelmiin ja joskus jopa väkivallantekoihin. Ilmiöllä on siis huomattava merkitys niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Ostrakismitutkimus auttaa hahmottamaan monien ilmiöiden, kuten koulukiusaamisen, rasistisen syrjinnän ja avioeron, vaikutuksia yksilöön. Ostrakismiin liittyviä kokeellisia tutkimuksia on julkaistu maailmalla satoja, mutta Suomessa tämä tutkimus lienee verrattain tuntematonta. Tämän katsausartikkelin tarkoitus on tuoda esille tätä tutkimusta. Esittelemme lukijalle ostrakismia ilmiönä ja avaamme joitakin keskeisiä kokeellisen ostrakismitutkimuksen menetelmiä, tuloksia ja teorioita. Artikkelin lopussa paneudumme erityiseen mielenkiinnon kohteeseemme: siihen, miten hyljeksityksi tuleminen muuttaa ihmisen sosiaalista havaitsemista ja sosiaalisesti merkityksellisen informaation prosessointia ja tulkintaa.