Ryhmät unohdetussa tilassa

Kirjoittajat

• Eerika Finell Itä-Suomen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.62443/psykologia.v60i4.145449

Abstrakti

Ryhmäprosessien tilallisuus on harvoin kiinnostuksen kohteena sosiaalipsykologiassa. Tämän artikkelin tavoitteena on osoittaa, että fyysisen tilan huomioon ottaminen erityisesti pienryhmäprosesseja analysoitaessa on tärkeää. Artikkelissa esitellään ja keskustelutetaan aikaisempaa aiheesta tehtyä tutkimusta muun muassa sosiaalipsykologian, ympäristöpsykologian, arkkitehtuurin ja muiden tieteenalojen piiristä. Huomion kohteena ovat tutkimukset, jotka käsittelevät sisäympäristöjä. Näistä tutkimuksista artikkeli paneutuu erityisesti asuntoloita ja koulu- ja toimistorakennuksia käsitteleviin tutkimuksiin. Artikkelin ydinargumentti on, että pienryhmäprosessit ovat luonteeltaan sosio-materiaalisia.

Artikkeli jakaantuu neljään lukuun. Ensimmäinen luku keskittyy kuvailemaan miten ja miksi fyysinen tila ja siihen liittyvä tilallinen läheisyys voivat edistää sosiaalisten suhteiden muodostumista ja ryhmäytymistä. Toinen ja kolmas luku haastavat osittain tämän luennan ja valottavat, muun muassa sosiaalipsykologista sisäilmaongelmatutkimusta hyödyntäen, miten ensimmäisessä luvussa kuvattua monimutkaisempi ilmiö ryhmäprosessien tilallisuus kuitenkin on. Viimeinen luku vetää keskustelun yhteen. Kaiken kaikkiaan artikkeli pyrkii osoittamaan, että ryhmä ja tila muodostavat tiiviin kudelman, jonka säikeitä ei voida aina erottaa ja siksi pienryhmäprosessit ovat luonteeltaan sosio-materiaalisia. Tämän takia, kun halutaan ymmärtää pienryhmäprosesseja syvällisesti, tutkijoiden täytyisi ottaa huomioon analyysissään myös se tila sekä muu materiaalinen todellisuus, missä ryhmä toimii.