Työstä palautuminen tauoilla ja vapaa-ajalla: Palautumisprofiilit ja niiden yhteys työhyvinvointiin

Palautumisprofiilit ja niiden yhteys työhyvinvointiin

Kirjoittajat

• Marjaana Sianoja Tampereen yliopisto
• Anne Mäkikangas
• Ulla Kinnunen

DOI:

https://doi.org/10.62443/psykologia.v55i2-3.88297

Abstrakti

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko palautumisessa jatkuvuutta työpäivän aikana ja vapaa-ajalla. Etsimme aineistosta palautumisprofiileja sen perusteella, miten hyvin työntekijät palautuvat työstä sekä tauoilla että vapaa-ajalla. Palautumista tarkasteltiin psykologisen työstä irrottautumisen ja rentoutumisen kautta. Lisäksi tutkittiin, eroavatko palautumisryhmät toisistaan työhyvinvoinnin, työn vaatimustekijöiden ja taustatekijöiden osalta. Tutkimuksessa hyödynnettiin 12 organisaatiosta kerättyä kyselyaineistoa (N = 919). Osallistujista 63 % oli naisia ja keski-ikä oli 49 vuotta. Aineisto analysoitiin Mplus-ohjelmalla, jossa palautumiskokemusten perusteella toisistaan eroavia ryhmiä etsittiin latentin profiilianalyysin avulla. Latentti profiilianalyysi tuotti neljä ryhmää: 1) palautujat (n = 202), eli työntekijät, jotka irrottautuivat ja rentoutuivat muita paremmin sekä tauoilla että vapaa-ajalla, 2) rentoutujat (n = 275), eli työntekijät, jotka rentoutuivat sekä tauoilla että vapaa-ajalla, mutta irrottautuivat muita heikommin, 3) vapaa-ajan palautujat (n = 281), eli työntekijät, jotka irrottautuivat ja rentoutuivat erityisesti vapaa-ajalla ja 4) heikosti palautuvat (n = 161), eli työntekijät, jotka palautuivat muita heikommin sekä tauoilla että vapaa-ajalla. Ryhmät erosivat toisistaan työhyvinvoinnin, työn vaatimustekijöiden ja taustatekijöiden osalta. Heikosti palautuvien ryhmässä koettiin eniten uupumusasteista väsymystä ja vähiten tarmokkuutta. Tulosten mukaan palautumista on hyödyllistä edistää vapaa-ajan lisäksi myös työpäivän aikana.