https://journal.fi/psy/issue/feed 2024-12-29T00:20:51+02:00 Päätoimittaja paatoimittaja@psykologia.fi Open Journal Systems <p><em>Psykologia</em>-lehti julkaisee pääasiassa suomen kielellä empiirisiä, teoreettisia, menetelmällisiä ja katsaustyyppisiä tieteellisiä artikkeleita, lectio praecursorioita, keskustelupuheenvuoroja, kirja-arvioita ja muita lehden alaan liittyviä kirjoituksia, kuvia, ilmoituksia ja mainoksia.</p> https://journal.fi/psy/article/view/126823 2024-01-21T18:40:06+02:00 Heta Huhtala Nea Perasto Matilda Sorkkila Joona Muotka Kaisa Aunola

<p>Tutkimuksessa tarkastelimme suomalaisten erityislasten vanhempien kokemaa vanhemmuuden uupumusta COVID-19-poikkeusaikana latentin profiilianalyysin (LPA) avulla. Lisäksi tarkastelimme lasten erityistarpeiden laadun, perheeseen kuuluvien erityislasten määrän ja vanhemmuustyylien yhteyttä uupumusprofiileihin. Keväällä 2020 Vanhemmuuden Voimavara- ja Kuormitustekijät Poikkeusaikana -tutkimushankkeen (VoiKu-COVID-19) verkkopohjaiseen kyselyyn vastasi yhteensä 1105 suomalaisvanhempaa, joista tämän osatutkimuksen otokseen valikoitui 288 erityislasten vanhempaa. Tutkimuksessa käytettiin vanhemmuuden uupumuksen (PBA) sekä vanhemmuustyylien (CRPR) suomennettuja mittareita. Latentin profiilianalyysin avulla tunnistettiin neljä erilaista vanhemmuuden uupumuksen tasoprofiilia: matala uupumus (58,7 %), kohtalainen uupumus (19,8 %), korkea uupumus (12,8 %) ja erittäin korkea uupumus (8,7 %). Taustatekijöistä lapsen tunne-elämän tai käyttäytymisen ongelma ja vanhemman lämpimyys erottelivat uupumusprofiililtaan erilaisia vanhempia toisistaan. Vanhemmat, joiden lapsella oli tunne-elämän tai käyttäytymisen ongelmia, kuuluivat todennäköisemmin korkean tai erittäin korkean uupumuksen profiiliin kuin matalan uupumuksen profiiliin. Korkeinta vanhemmuustyylin lämpimyys oli niillä vanhemmilla, jotka kuuluivat matalan uupumuksen profiiliin. Tutkimus paitsi syvensi ymmärrystä erityislasten vanhempien uupumuksesta ilmiönä, toi myös tietoa uupumuksen ilmenevyydestä COVID-19-poikkeusaikana.</p>

2024-12-29T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2024 Heta Huhtala, Nea Perasto, Matilda Sorkkila, Joona Muotka, Kaisa Aunola https://journal.fi/psy/article/view/142444 2024-05-06T11:47:31+03:00 Kaisa Lällä Tuomo Kujala Katariina Korniloff

<p>PANAS on itsearviointiin perustuva kysely, joka sisältää kymmenen negatiivista ja kymmenen positiivista käsitettä, joiden avulla vastaaja arvioi tunnetilaansa yleensä tai määriteltynä ajanjaksona. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kääntää suomeksi alkuperäinen 20 väittämän PANAS sekä tarkastella suomennetun kyselyn psykometrisia ominaisuuksia suomalaisessa aineistossa. Aineisto koostui 215 henkilöstä, joista 63.7 % oli naisia (ikä <em>KA</em>= 40.4 vuotta, <em>KH</em>=12.8 vuotta). Suomenkielisen PANAS-kyselyn eli PANAS-fi-kyselyn psykometriset ominaisuudet olivat pääosin hyväksyttävällä tasolla ollen linjassa muille kielille tehtyjen käännösversioiden sekä alkuperäisen PANAS-kyselyn kanssa. Kyselyn rakennetta tutkittiin pääkomponenttianalyysilla. Tuloksissa havaittiin kaikkien muuttujien latautuvan selkeästi kahteen pääkomponenttiin, jotka voitiin nimetä negatiiviseksi ja positiiviseksi pääkomponentiksi alkuperäisen PANAS-kyselyn mukaisesti. PANAS-fi-kysely näyttäisi olevan sisäisesti johdonmukainen kysely, joka soveltuu käytettäväksi arvioitaessa positiivista ja negatiivista tunneulottuvuutta aikuisilla. Jatkossa olisi tarpeen tutkia suomennetun PANAS-fi-kyselyn soveltuvuutta eri-ikäisille ja erilaisista taustoista tuleville henkilöille. Myös mittarin rakennevaliditeetin arviointi, vertailu muihin käytössä oleviin tunneulottuvuuksia arvioiviin kyselyihin sekä PANAS-kyselyn eri versioilla saataviin tuloksiin olisi jatkossa suositeltavaa.</p>

2024-12-29T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2024 Kaisa Lällä, Tuomo Kujala, Katariina Korniloff https://journal.fi/psy/article/view/144830 2024-07-01T17:43:04+03:00 Leena Mäkinen Katja Dindar Johanna Hautala Soile Loukusa

<p>Affektiivista mielen teoriaa eli kykyä tulkita omia ja toisten tunteita ja sen kehittymistä on tutkittu vähän. Mielen teorian tehtävät on helppo pisteyttää oikeaksi tai vääräksi, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt vastausten sisältö. Tämä tutkimus selvittää, miten affektiivisen mielen teorian ymmärtäminen kehittyy ikävuosien 4–8 aikana ja minkälaista tunnesanastoa vastauksissa käytetään.</p> <p>Tutkimukseen osallistui 167 lasta, jotka vastasivat affektiivista mielen teoriaa edellyttävään kysymykseen. Vastaukset pisteytettiin (oikein/väärin) ja analysoitiin sisällönanalyysiä ja -erittelyä käyttäen. Tulosten mukaan taito tulkita toisten tunteita kehittyi ikävuosien 4–8 aikana. Suurin osa 4–6-vuotiaista lapsista vastasi väärin, mutta enemmistö 7- ja 8-vuotiaista lapsista vastasi oikein. Lapset käyttivät vastauksissaan pääosin yleisiä tunnesanoja (esim. <em>hyvä, paha</em>). Sanaston käyttö näyttäisi monipuolistuvan iän myötä, mutta erot ikäryhmien välillä ovat pieniä, eivätkä tilastollisesti merkitseviä.</p> <p>Tässä tutkimuksessa käytetty tehtävä voi olla arvokas lisä affektiivisen mielen teorian tutkimiseen, sillä se antaa laadullisesti tarkasteltuna tietoa tunnesanaston kehityksestä. Tunteen nimeäminen on tunteiden ymmärtämisen kannalta oleellista, ja monipuolisen tunnesanaston käyttö voi jäsentää lapsen ymmärrystä omista ja toisten tunteista. Toimivan sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta tämä on tärkeää.</p>

2024-12-29T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2024 Leena Mäkinen, Katja Dindar, Johanna Hautala, Soile Loukusa https://journal.fi/psy/article/view/143305 2024-04-04T17:27:01+03:00 Kaisa Peltomaa Emilia Hemminki

<p>Tähän katsaukseen on koottu ajankohtaista tutkimustietoa välttelevästä ja rajoittuneesta syömishäiriöstä (Avoidant and Restrictive Food Intake Disorder; ARFID) autismikirjon (Autism Spectrum Disorder; ASD) lapsilla. Valikoiva syöminen on yleisin syömisen ongelma ASD-lapsilla. Pitkään jatkuvana ja äärimmilleen vietynä se voi johtaa fyysistä terveyttä ja psykososiaalista toimintakykyä heikentävään ARFID:iin. DSM-5:n kriteerien mukaan ARFID liittyy ruoan ominaisuuksiin, pelkoon syömisestä aiheutuvista epämiellyttävistä fyysisistä seurauksista ja/tai syömiseen/ruokaan kohdistuvan kiinnostuksen puutteeseen. Toisin kuin muissa syömishäiriöissä, ARFID-potilailla ei ole kehonkuvaan liittyviä ongelmia, eikä heidän tavoitteenaan ole laihtua. Autismikirjon lapsilla on todettu monia ARFID:ille altistavia fyysisiä/fysiologisia haasteita ja neurokognitiivisia erityispiirteitä. Keskeisenä pidetään ASD-lapsille tyypillistä aistitiedon havainnoinnin ja käsittelyn erilaisuutta. ARFID-oireilulla näyttää olevan yhteyttä myös autismikirjossa tyypillisiin ajattelu- ja toimintatapoihin, kuten joustamattomuus, rutiinisidonnaisuus, huomion suuntautuminen yksityiskohtiin sekä vaikeus hyväksyä uusia ja yllättäviä asioita. ASD-lasten ARFID:in hoidossa alustavaa tutkimusnäyttöä on saatu perhepohjaisesta hoidosta, vanhempainohjannasta ja kognitiivis-behavioraalisista interventioista. ARFID:in tunnistamisen, diagnostiikan ja vaikuttavien hoitomuotojen kehittämiseksi tarvitaan lisää sekä tieteellistä tutkimusta että kliinisessä työssä kerättyä tietoa ASD-lasten valikoivasta syömiskäyttäytymisestä.</p>

2024-12-29T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2024 Kaisa Peltomaa, Emilia Hemminki https://journal.fi/psy/article/view/147296 2024-08-20T18:41:58+03:00 Thomas Taussi

<p style="margin: 0in; font-family: Calibri; font-size: 11.0pt;">Nykyaikainen riskienhallinta on paljon muutakin kuin potentiaalisten vahinkojen todennäköisyyksien arviointia ja ennaltaehkäisemistä. Organisaatiotasolla ihanteena on integroida riskienhallintaa osaksi strategista johtamista. Lisäksi riskikysymyksissä pyritään osallistamaan organisaation jäseniä entistä monipuolisemmin. Tämän johdosta riskienhallinta haastaa myös käsittelemään tarkemmin riskeihin liittyvien merkitysten muodostamista. Tällöin kommunikaatio, tunteet ja narratiivit ovat keskeisessä asemassa. Riski ei siis ole enää pelkästään tekninen, tilastollinen suure, vaan se on jatkuvasti muotoutuva, laadullista ymmärrystä edellyttävä ilmiö. Riskeihin liittyvät käsitteet, käsitykset ja käytännöt elävät ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tämä tutkimus pyrkii kartoittamaan riskienhallintaa muodollisten viitekehysten ja johtamisjärjestelmien yli organisaatioiden arkisessa toiminnassa. Tutkimus osoittaa, että ymmärtääksemme riskejä ja hallitaksemme niitä paremmin, on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota mikrotason käytäntöihin – miten ne koetaan ja esitetään organisaatioiden sisällä sekä niiden välillä.</p>

2024-12-29T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2024 Thomas Taussi https://journal.fi/psy/article/view/147888 2024-09-13T13:13:38+03:00 Hanna Koivisto

<p>Lektio</p>

2024-12-29T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2024 Hanna Koivisto https://journal.fi/psy/article/view/147734 2024-09-04T14:17:44+03:00 Ella Heimonen

<p>Kirja-arvio</p>

2024-12-29T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2024 Ella Heimonen https://journal.fi/psy/article/view/148900 2024-10-21T23:22:52+03:00 Eemeli Hakoköngäs 2024-12-29T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2024 Psykologia https://journal.fi/psy/article/view/141126 2024-03-14T09:17:09+02:00 Ulla Kinnunen

<p>Tässä katsauksessa tarkastellaan työstä palautumista prosessinäkökulmasta. Tällöin keskiössä ovat palautumista edistävät vapaa-ajan ja taukojen toiminnot ja kokemukset. Katsaus perustuu aiheesta tehtyihin katsauksiin ja meta-analyyseihin. Ne osoittavat, että liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat voimakkaimmin yhteydessä palautumisen kokemuksiin, erityisesti rentoutumiseen. Sosiaalinen kanssakäyminen osoittautuu parhaimmaksi vapaa-ajan toiminnoksi, sillä se edistää kaikkia palautumisen kokemuksia (irrottautuminen, rentoutuminen, taidonhallinta, kontrolli) voimakkaammin kuin liikunta. Liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat myös parhaiten yhteydessä koettuun hyvinvointiin, etenkin koettuun tarmokkuuteen. Palautumisen kokemukset ovat yhteydessä moniin yksilön yleistä hyvinvointia kuvaaviin seurauksiin (esim. palautunut olotila, elämäntyytyväisyys), kun taas taidonhallintakokemukset yhdistyvät selkeämmin työhön liittyviin seurauksiin, kuten luovuuteen ja työn imuun. Vapaa-ajan toiminnot ovat heikommin yhteydessä hyvinvointiseurauksiin ja työssä suoriutumiseen kuin palautumisen kokemukset. Pitkittäistutkimuksissa palautumisen kokemusten yhteydet seurausmuuttujiin jäävät kuitenkin heikoiksi ja vähäisiksi. Näyttää siltä, että samat toiminnot (fyysinen toiminta) ja kokemukset (irrottautuminen, rentoutuminen) kuin vapaa-ajalla edistävät hyvinvointia myös tauoilla. Myös lyhyet mikrotauot ovat hyväksi hyvinvoinnille. Tulevaisuudessa tarvitaan tutkimusta, joka paljastaa, kuinka päiväkohtaisen palautumisen hyödyt muuttuvat pitkäaikaisiksi hyödyiksi terveydelle ja hyvinvoinnille.</p>

2024-12-29T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2024 Ulla Kinnunen https://journal.fi/psy/article/view/145612 2024-05-11T13:04:48+03:00 Jorma Laitinen

<p>Keskustelua</p>

2024-12-29T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2024 Jorma Laitinen https://journal.fi/psy/article/view/147730 2024-09-04T12:06:00+03:00 Eemeli Hakoköngäs Anna-Maija Pirttilä-Backman Inari Sakki

<p>Muistokirjoitus</p>

2024-12-29T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2024 Eemeli Hakoköngäs; Anna-Maija Pirttilä-Backman, Inari Sakki https://journal.fi/psy/article/view/149024 2024-10-28T14:31:33+02:00 Heli Anneli Virtanen

<p>Psykologia-lehdessä julkaistut artikkelit 2024.</p>

2024-12-29T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2024 Heli Anneli Virtanen