Psykologia

Itsetunto muokkaa ruutuajan ja koetun yksinäisyyden välistä yhteyttä

Katri Savolainen, Emma Mäkelä, Suvi-Tuulikki Udd, Kenneth Eklund, Kati Vasalampi — Sat, 26 Apr 2025 00:00:00 +0300

Runsas ruutuaika on osa nykynuorten arkea ja vertaiskavereihin ollaan kasvavissa määrin yhteydessä digitaalisten välineiden avulla. Ruutuajan ja vertaissuhteiden laadun välisistä yhteyksistä tiedetään kuitenkin edelleen melko vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, ennustaako yläkouluikäisten nuorten ruutuaika myöhempää vertaissuhteiden laatua, sekä muokkaako nuorten itsetunto tätä yhteyttä. Vuosina 2015–2018 kerätty aineisto koostui 736:sta suomalaisnuoresta. Nuorten ruutuaikaa ja itsetuntoa arvioitiin 15-vuotiaana. Vertaissuhteiden laatua arvioitiin 18-vuotiaana kolmella osa-alueella: ongelmat kaverisuhteissa, luotettavien ystävien puute sekä yksinäisyyden kokemus. Tulokset osoittivat, että ruutuaika oli yhteydessä sekä samassa iässä arvioituun itsetuntoon, että ongelmiin kaverisuhteissa 18-vuotiaana; mitä enemmän ruutuaikaa nuorilla oli 15-vuotiaana, sitä huonompi itsetunto heillä oli samassa iässä ja sitä enemmän heillä oli ongelmia kaverisuhteissa kolme vuotta myöhemmin. Huonompi itsetunto 15-vuotiaana ennusti odotetusti heikompaa vertaissuhteiden laatua 18-vuotiaana. Itsetunnolla havaittiin lisäksi olevan ruutuajan ja yksinäisyyden kokemuksen välistä yhteyttä muokkaava vaikutus. Huonon itsetunnon omaavilla nuorilla vähäinen ruutuaika 15-vuotiaana ennusti suurempaa yksinäisyyttä 18-vuotiaana. Hyvän itsetunnon omaavilla yhteys oli kuitenkin päinvastainen, ja nuoret, joilla oli hyvä itsetunto ja vähän ruutuaikaa 15-vuotiaana olivat vähemmän yksinäisiä 18-vuotiaana. Tuloksista voidaan päätellä, että ruutuaika yläkouluiässä ennustaa jossain määrin vertaissuhteiden laatua kolme vuotta myöhemmin. Ruutuaikaa ei voida tulosten valossa pitää kaverisuhteiden laadun kannalta yksinomaan huonona tai hyvänä asiana, vaan ruutuajan vaikutukset riippuvat osin itsetunnosta.

Avainsanat nuoret, ruutuaika, itsetunto, vertaissuhteet, ystävyyssuhteet, yksinäisyys, kaverisuhteen ongelmat

Sukupuoleen liittyvät positioinnit parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitetussa ryhmämuotoisessa pariterapiassa

Anni Hautala, Joanna Kallio, Juha Holma — Sat, 26 Apr 2025 00:00:00 +0300

Tässä tutkimuksessa tavoitteenamme oli selvittää, millaisia sukupuolistuneita subjektipositiointeja rakennettiin parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitetussa ryhmämuotoisessa pariterapiassa. Lisäksi tutkimme, miten ryhmän osallistujat ja terapeutit vastasivat rakennettuihin positiointeihin. Tämän tutkimuksen aineisto koostui 12 videoiduista ja litteroiduista ryhmämuotoisesta pariterapiatapaamisesta. Tapaamisiin osallistui kolme pariskuntaa, jotka kaikki olivat hakeutuneet ryhmään miehen väkivaltaisuuden vuoksi. Tutkimusmenetelmänä käytimme diskurssianalyysia. Naisiin liittyviä subjektipositioita rakennettiin yhteensä neljä: arvaamaton, nalkuttaja, paikalleen jäävä ja muista huolehtiva. Miesten subjektipositioita rakennettiin viisi: auktoriteetti, hetero, tasa-arvoinen, pois lähtevä sekä itsestään huolehtiva. Ryhmässä sekä miehet että naiset rakensivat puheessaan sukupuolistuneita subjektipositioita, mutta miehet rakensivat positioita naisia enemmän. Naispositiot liittyivät ihmissuhteisiin ja niissä ilmeneviin vuorovaikutustapoihin, joita perinteisesti liitetään feminiinisyyteen. Miespositioita puolestaan rakennettiin pääasiassa perinteiseen maskuliinisuuteen, kuten valtaan ja heteroseksuaalisuuteen liittyen. Lisäksi havaitsimme yhden tasa-arvoisen miesposition, joka liittyi vanhemmuuteen. Ryhmäläisten ja terapeuttien yleisimpiä vastaustapoja olivat minimipalaute, uuden näkökulman tarjontapuhe sekä nauru. Traditionaalisia sukupuolistuneita positioita ylläpitämällä toistetaan sukupuolille annettuja rooliodotuksia. Haitallisia nais- ja miespositioita on tärkeä kyseenalaistaa ja rikkoa, jotta voidaan saada aikaan muutosta ajatuksissa sekä uskomuksissa, jotka ylläpitävät parisuhdeväkivaltaa.

Avainsanat: parisuhdeväkivalta, ryhmämuotoinen pariterapia, sukupuoli, subjektipositio, diskurssianalyysi

Sosiaalinen robotti nuorisotilalla: eläytymismenetelmätutkimus nuorten odotuksista

Saaga Härkönen, Salla Jarske, Sanna Raudaskoski — Sat, 26 Apr 2025 00:00:00 +0300

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, mitä suomalaiset nuoret odottavat vuorovaikutukselta sosiaalisen robotin kanssa nuorisotilalla. Sosiaalisia robotteja on kaavailtu osaksi nuorten palveluita. Tutkimus sijoittuu sosiaalipsykologiselle tutkimuskentälle, jossa tarkastellaan ihmisen ja teknologian välistä vuorovaikutusta sekä teknologissa ympäristöissä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Tutkimuksessa hyödynnettiin eläytymismenetelmää, joka mahdollisti tiedon keräämisen osallistujilta, joilla ei välttämättä ollut kokemusta tutkittavasta aiheesta. Menetelmän avulla tarkasteltiin, mitkä asiat voivat vastaajien mukaan johtaa positiiviseen tai negatiiviseen kokemukseen vuorovaikutustilanteessa sosiaalisen robotin kanssa. Aineistona oli 158 nuorten kirjoittamaa tarinaa, jotka analysoitiin laadullisen teema-analyysin avulla. Tulokset osoittivat, että nuoret odottivat nuorisotilan sosiaalisen robotin kykenevän inhimilliseen vuorovaikutukseen, joka noudattaa sosiaalisia normeja. Robotin odotettiin tarjoavan nuorille sosiaalista tukea monipuolisesti aktiivisesta kuuntelusta empatian osoittamiseen ja ongelmanratkaisuun. Lisäksi robotilla odotettiin olevan nuorisotilalla selkeä rooli. Johtopäätöksenä oli, että epäselvyyksien ja pettymysten välttämiseksi olisi tärkeää arvioida ja määritellä, millaisiin tarpeisiin sosiaalinen robotti todella kykenee vastaamaan nuorisotilalla.

Avainsanat: sosiaalinen robotti, nuoret, odotukset, eläytymismenetelmä

Käyttäytymisen tuen vaikuttavuuden arviointi tukivastemallin mukaisesti toteutuvassa tuessa

Anne Karhu, Mika Paananen, Hannu Savolainen, Henrik Husberg, Vesa Närhi — Sat, 26 Apr 2025 00:00:00 +0300

Koulussa ja varhaiskasvatuksessa toteutettavat tukitoimet voidaan käsittää interventioina, joilla pyritään vaikuttamaan myönteisesti lasten kehitykseen ja edellytyksiin oppia paitsi akateemisia taitoja myös tarvittavia sosiaalisia taitoja. Yhteisenä tavoitteena yli ammatti- ja hallintorajojen voidaan pitää sitä, että lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset hyödyntäisivät näyttöön perustuvia tukitoimia, seuraisivat tuen suunniteltua toteutumista ja arvioisivat tuen vaikuttavuutta säännöllisesti. Käyttäytymisen tukitoimien tarkastelussa huomioidaan käyttäytymisen suhteutuminen ympäristön asettamiin vaatimuksiin. Tyypillisesti tehokas tuki kohdentuu suoraan ongelmalliseksi koettuun tilanteeseen ja siinä edeltäviin ja käyttäytymistä ylläpitäviin tilannetekijöihin sekä tilanteessa tarvittavien taitojen opettamiseen. Tuen toimivuuden varmistaminen edellyttää toteutuneiden tukitoimien vaikuttavuuden arviointia. Muutoksen systemaattinen arviointi on kuitenkin suomalaisissa kouluissa tai päiväkodeissa harvinaista, näin erityisesti lasten toimintaympäristöön sopeutumista tukevien käyttäytymisen tukitoimien kohdalla. Opetus- ja oppilashuoltohenkilöstön yhteistyötä tuen vaikutusten arvioinnissa hankaloittavat alojen erilaiset käytänteet ja tutkimusperinteet. Käyttäytymisen interventioiden toteuttamiseen ja vaikutusten arviointiin tarjotaan myös opettajien tai psykologien koulutuksessa hyvin vähän koulutusta. Tässä artikkelissa kokoamme tietoa käyttäytymisen tukitoimien vaikuttavuuden arvioinnissa käytettävistä menetelmistä koulun- tai varhaiskasvatuksen kontekstissa käyttäytymispsykologisesta teoriasta käsin. Tarkastelussa painottuu menetelmien soveltuvuus ja käytettävyys suomalaisessa toimintaympäristössä.

Avainsanat: tukivastemalli, käyttäytymisen arviointi, interventio, vaikuttavuus, mittaaminen, observointi

Mielen aikakausi työelämässä

Pekka Kuusela — Sat, 26 Apr 2025 00:00:00 +0300

Arvio teoksesta: Väänänen, Ari (2024). Mielen aikakausi. Kuinka psyykkisestä haavoittuvuudesta tuli osa työelämää? Helsinki: Gaudeamus. 343 sivua.

Muisti ja minuus

Minna Huotilainen — Sat, 26 Apr 2025 00:00:00 +0300

Kirja-arvio teoksesta: Marja Saarenheimo (2024) Kuka minä olen? Miten muisti meitä määrittää. Tampere: Vastapaino. 191 sivua.

Digiajan itsekasvatusta

Eemeli Hakoköngäs — Sat, 26 Apr 2025 00:00:00 +0300

Kirja-arvio teoksesta: Petri Federley (2024). Tunteiden valjastamisen taito. Basam Books. 176 sivua.

Neuropsykiatrinen etänä toteutettava ryhmävalmennus tehokasta ADHD aikuisille

Liisa Kuusipalo — Sat, 26 Apr 2025 00:00:00 +0300

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen mielenterveyspalveluissa on vuoden 2023 aikana kehitetty tehokas malli aikuisten neuropsykiatriseen valmennukseen. Valmennus oli ensimmäinen hoito neuropsykiatristen ongelmien vuoksi hoitoon hakeutuvalle. Valmennus toteutettiin etänä, Teams sovelluksen kautta. Kuudella kokoontumiskerralla valmennettiin samanaikaisesti kymmentä henkilöä. Jokainen osallistuja asetti oman elämänhallintaansa liittyvän tavoitteen. Kokoontumisen aikana jokainen käytti kaksi noin 3 minuutin puheenvuoroa. Kaikkiin valmennuskertoihin osallistui 38 % aloittaneista, ja vähintään kolmeen kertaan 81 %. Osallistujat ovat kokeneet tärkeimmäksi vertaistuen, uusien keinojen löytämisen ja oman edistymisen huomaamisen. Vain 0–2 henkilöä ryhmästään on hakeutunut ryhmän jälkeen yksilövalmennukseen. Ryhmämuotoinen etähoito osoittautui toimivaksi ja tehokkaaksi.

Avainsanat: neuropsykiatrinen valmennus, adhd, autismi, asperger, etähoito

RCT-tutkimukset psykoterapiatutkimuksen ”kultaisena standardina”?

Timo Sampolahti, Katja Kurri — Sat, 26 Apr 2025 00:00:00 +0300

Kysymys siitä miten tutkia psykoterapiaa on aina herättänyt voimakkaita intohimoja. Jo Hans Eysenckin (1952) ensimmäinen tilastolliseen meta-analyysiin perustunut tutkimus The effects of psychotherapy: An evaluation oli aikanaan sekä kiistelty että samalla seurauksiltaan merkittävä. Eysenck väitti, ettei mikään psykoterapia ollut vaikuttavaa, eivätkä psykoterapian tulokset merkittävästi eroa spontaanista paranemisesta. Eysenckin tutkimuksesta käydyssä keskustelussa oli kaksi painopistettä. Toisaalta oltiin kiinnostuneita tutkimuksen tasosta sinänsä, ja toisaalta taas pidettiin tärkeänä sen selvittämistä, onko psykoterapiasta hoitomuotona hyötyä vai jopa haittaa. Esitettiin toisin sanoen sekä metodologisia että eettisiä kysymyksiä. Keskustelun seurauksena Eysenckin väitteet kumottiin, mutta samalla psykoterapiatutkimuksen paradigma koki muutoksen, joka johti tutkimusnäytön korostamiseen sekä psykoterapiakäytäntöjen että teorioiden osalta. Kun tutkimus keskittyi erityisesti selvittämään psykoterapian tuloksellisuutta, samalla monet muut tutkimuskysymykset jäivät syrjään.

Monimuotoisuuden puolesta psykoterapiatutkimuksessa

Erkki Heinonen — Sat, 26 Apr 2025 00:00:00 +0300

Sampolahti ja Kurri esittävät huolensa RCT-asetelmasta psykoterapiatutkimuksen ”gold standardina”. Kuten he itsekin toteavat, nämä huolet eivät ole uusia. Pidän tärkeänä Sampolahden ja Kurrin peräänkuulutusta monimuotoisesta, -näkökulmaisesta ja -arvoisesta psykoterapiatutkimuksesta, johon haluaisin lisätä muutamia huomioita.

Psykoterapiatutkimuksen monet kasvot

Jarl Wahlström — Sat, 26 Apr 2025 00:00:00 +0300

Psykoterapia on yhä useammin käytetty auttamisen keino ihmisille, jotka elämässään kohtaavat vaikeuksia, jotka nykyisessä kulttuurissamme mielletään mielenterveyden häiriöinä tai psykiatrisina sairauksina. Vuonna 2023 sai Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa 64500 suomalaista (Kela, 2024). Määrä on enemmän kuin kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Näiden hoitojen keskimääräinen pituus on runsaat kaksi vuotta. Hyvinvointialueet puolestaan myöntävät yhä enemmän palveluseteleitä lyhytterapiaan. HUS alueella tätä palvelua sai vuonna 2023 2400 henkilöä, jonka lisäksi alueella 5155 henkilöä käytti niin sanottua nettiterapiaa (Plattonen, 2024). Myös työterveyspalveluihin sisältyy enenevässä määrin mahdollisuus lyhyisiin psykoterapiapalveluihin. On selvää, että kun julkista ja yhteistä rahaa käytetään tähän toimintaan, halutaan näyttöä sen vaikuttavuudesta ja tutkittua tietoa resurssien mahdollisimman hyödyllisestä kohdentamisesta.

Suomen psykologinen seura ry:n ja Psykologia-lehden nykytilanne

Eemeli Hakoköngäs; Kati Heinonen-Tuomaala — Sat, 26 Apr 2025 00:00:00 +0300