Kielen syntaktinen variaatio ja muutos Kotiliesi-lehden henkilöhaastatteluissa 1963–2022

Kirjoittajat

• Terhi Hartikainen Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-4945-7912
• Olli Kuparinen Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0001-9468-7111
• Jenni Santaharju Turun yliopisto https://orcid.org/0000-0002-7925-2715
• Jaakko Peltonen Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0003-3485-8585
• Sini Knuutila Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0001-6663-774X
• Liisa Mustanoja Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0003-1818-6926
• Unni Leino Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0003-3917-0026

DOI:

https://doi.org/10.30673/sja.144560

Avainsanat:

syntaksi, nykysuomi, tekstintutkimus

Abstrakti

Tässä artikkelissa tarkastelemme kirjoitetun suomen syntaktista variaatiota ja muutosta Kotiliesi-lehden henkilöhaastatteluissa. Tutkimukseen on valikoitu aineistoa vuosilta 1963–2022, sillä ensimmäiset henkilöhaastattelut ovat ilmestyneet Kotiliedessä 1960-luvun alussa.

Tutkimus on sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista. Kvantitatiivisessa osuudessa lasketaan TurkuNLP-jäsennintyökalun avulla esimerkiksi tekstien sanaluokkajakauma ja selvitetään khiin neliö -testeillä sanaluokkien muutosten määrien merkitsevyyttä. Substantiivien ja verbien muutosta tarkastellaan vielä erikseen keskiarvolähtöisesti huomioimalla myös toimittajan osuus. Kvalitatiivisessa osuudessa muutoksen tutkimusta syvennetään ottamalla esiin yksittäisiä kielenpiirteitä, jotka vaikuttavat tekstin tyyliin. Syntaktisia muutoksia tarkastellaan myös tarinallistumisen kannalta: mitkä kielenpiirteet muuttuvat, kun yhteiskunta muuttuu ja narratiivinen journalismi valloittaa median.

Artikkeli osoittaa, että aineiston kielessä on tapahtunut eniten muutosta verbien ja substantiivien suhteellisissa osuuksissa. Substantiiveissa merkitsevää muutosta tapahtuu 1960–1970 ja 2010–2020, kun taas verbien osalta merkitsevä muutosta tapahtuu 1980–1990 ja 2010–2020. Tarkasteltaessa substantiivien ja verbien kieliopillisia kategorioita tarkemmin selviää tilastollisesti merkitsevää muutosta myös esimerkiksi verbien finiittisissä ja infiniittisissä muodoissa, konditionaalissa sekä substantiivin sijamuodoista genetiivissä, partitiivissa ja inessiivissä. Keskiarvolähtöisellä tutkimustavalla vuosikymmen selittää merkitsevästi verbien mutta ei substantiivien suhteellista osuutta sanoista.

Vaikka kieliopillisten sijojen osuus on tutkimusaineiston kaikilla vuosikymmenillä noin 70 % substantiiveista, muuttuvat genetiivin ja partitiivin suhteelliset osuudet: genetiivien määrä laskee ja partitiivien nousee. Samalla molemmat toimivat yhä useammin lauseiden objekteina. Tämä viittaa tekstin dynaamistumiseen. Verbin infiniittisistä muodoista A-infinitiivi on syrjäyttänyt muita infiniittiverbejä – erityisesti E-infinitiivin määrä on vähentynyt. A-infinitiivin liittomuoto voida, konditionaali sekä VA-partisiippi toimivat 1960-luvulla lukijaa eksplisiittisesti ohjailevina tekstipiirteinä. Myöhemmillä vuosikymmenillä partisiipit ovat usein kuvailevissa tehtävissä substantiivilausekkeissa, mikä tekee tekstistä abstraktimpaa mutta erityisesti 2010-luvulta alkaen myös tarinallisempaa. 

Eksemplumeissa, mallitarinoissa, käytetään etenkin konditionaalia ja referatiivirakenteita ajallisen ulottuvuuden ja haastateltavan tunnetilojen kuvaamiseen. 2020-luvulla yleistyneet A-infinitiivin liittoverbit voida, uskaltaa ja yrittää kertovat yhteiskunnan yksilön saavutuksia korostavista arvoista, mutta ne myös ohjaavat lukijaa implisiittisesti. 

Kotiliesi-aineistoon perustuvan tutkimuksemme tulokset viittaavat siihen, että kielen syntaktinen muutos kulkee käsi kädessä sosiokulttuuristen muutosten kanssa. Tekstin tyylilliset piirteet muuttuvat sen mukaan, mitä yhteiskunta ja ihmiset kulloinkin pitävät tärkeänä. 2020-luvulla media on uudessa käännekohdassa, kun myös tarinallisen journalismin negatiiviset puolet ovat nousseet esille.