Haavoittuva(ise)ssa asemassa oleva (X) -konstruktio suomenkielisissä uutisteksteissä

Kirjoittajat

• Vilma Wacklin Tampereen yliopisto https://orcid.org/0009-0002-2118-7751
• Juuli Vallinen https://orcid.org/0009-0004-2992-7843
• Liisa Mustanoja https://orcid.org/0000-0003-1818-6926

DOI:

https://doi.org/10.30673/sja.160066

Avainsanat:

haavoittuvassa asemassa olevat, syrjimätön kieli, semanttiset roolit, korpustutkimus, tekstintutkimus

Abstrakti

Suomen laki velvoittaa noudattamaan yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita. Kielen näkökulmasta tätä voidaan toteuttaa syrjimättömällä kielellä. Tässä artikkelissa tarkastellaan haavoittuva(ise)ssa asemassa oleva (X) -konstruktion toteumien käyttöä ja merkityksellistämistä korpusavusteisen diskurssintutkimuksen (CADS) keinoin. Konstruktion taustalla on yhdenvertaisuuden termistöön kuuluva haavoittuvassa asemassa oleva väestöryhmä -ilmaus. Tutkimuksessa kysytään, keitä haavoittuvassa asemassa olevat väestöryhmät ovat ja mitä näistä sanotaan. Konstruktion yleiskuvaa aineistossa tarkastellaan korpustutkimuksen menetelmin. Merkityksellistämistä analysoidaan hyödyntäen lähilukua sekä semanttisten roolien tarkastelua sen osana.

Tutkimuksen aineisto on kerätty Ylen suomenkielinen uutisarkisto 2011–2021 (kaikille avoin) -korpuksesta. Konstruktion toteumien ensimmäinen osa on inessiivimuotoinen partisiippi haavoittuva tai sille rinnakkainen haavoittuvainen-adjektiivi. Nämä voivat varioida eri vertailumuodoissa. Ensimmäistä osaa seuraavat inessiivimuotoinen asemassa ja olla-verbin VA-partisiippi tai mennyttä aikamuotoa ilmaiseva NUT-partisiippi. Näistä osista muodostuu partisiippilauseke, joka voi toimia itsenäisenä tai pääsanan tai lausekkeen määritteenä.

Analyysi osoittaa, että suurin osa konstruktion toteumien esiintymistä ilmenee vuosien 2020 ja 2021 osakorpuksissa. Sekä ajallisesti että sisällöllisesti toteumat ja koronapandemian puhkeaminen lankeavat pitkälti yhteen: aineiston uutisissa käsitellään mm. kasvomaskien jakamista eri kunnissa. Konstruktion toteumien ensimmäinen osa on yleensä positiivissa tai superlatiivissa, ja usein näitä edeltää jokin vahvistusmäärite. Viittausalaltaan toteumat ovat enimmäkseen yleisluontoisia tai ikään tai sosioekonomiseen asemaan liittyviä. Yleisimpiä yksittäisiä sanoja tai lausekkeita, joihin toteumilla viitataan, ovatkin ihminen, lapsi ja turvapaikanhakija. Semanttisten roolien analyysi osoittaa, että haavoittuva(ise)ssa asemassa olevat ovat pääasiassa toiminnan kohteita. Agentiivisinakaan heillä ei näytä juuri olevan mahdollisuuksia vaikuttaa asiaintilaan.

Tarkastelun perusteella konstruktion merkitys näyttäytyy sumeana. Sen lisäksi, että konstruktion taustalla oleva ilmaus on semanttisilta lähtökohdiltaan abstrakti, toteumilla on taipumus olla viittausalaltaan yleisluontoisia. Tämä vahvistaa merkityksen epämääräisyyttä. Haavoittuvassa asemassa olevat asetetaan toiminnan ja erilaisten prosessien kohteiksi ja heidät esitetään muun muassa hyötyjinä ja uhreina. Lisäksi superlatiivin ja ominaisuutta vahvistavien määritteiden yleisyys tuo ilmaukseen affektisuuden sävyjä. Näin ilmauksen ja haavoittuvuuden yhteys yhteiskunnallisiin rakenteisiin uhkaa hämärtyä ja haavoittuvuus muodostua muuttumattomaksi osaksi yksilöiden olemusta.