Oppimisen mahdollistajia ja esteitä

Suomenruotsalaisten asiantuntijatyöntekijöiden kokemuksia suomen kielen käytöstä ja oppimisesta

Kirjoittajat

• Johanna Haapala Hanken Svenska handelshögskolan https://orcid.org/0000-0003-2687-4972

DOI:

https://doi.org/10.30673/sja.160147

Avainsanat:

suomenruotsalaiset, suomen kieli, haastattelu, kielenoppiminen, työelämä

Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan aikuisten suomenruotsalaisten asiantuntijatyöntekijöiden kokemuksia suomen kielen oppimisesta ja käytöstä. Aineisto koostuu kahdentoista yksityisellä sektorilla työskentelevän asiantuntijatyöntekijän haastattelusta. Haastateltavien koti- ja koulusivistyskielenä on koko ajan ollut ruotsi, eli he ovat kasvaneet hyvin ruotsinkielisissä ympäristöissä. Asiantuntijatyössään he kuitenkin käyttävät suomea säännöllisesti. Artikkeli keskittyy siihen, millaiset ympäristöt ja tilanteet haastateltavat ovat kokeneet suomenoppimisen kannalta merkittäviksi, oppimisen mahdollistajiksi, ja mitkä vastaavasti oppimisen esteiksi. Lisäksi artikkelissa pohditaan, millaisia käsityksiä suomen kielen oppimisesta ja kielitaidosta puhujien kokemukset heijastavat. Näkökulma on retrospektiivinen: jo työelämässä olevien kielenkäyttäjien takautuvat kertomukset poluistaan suomen kielen käyttäjiksi.

Haastateltavien kertomuksissa kielen oppiminen liittyy merkityksellisiin käyttöympäristöihin: suomea on opittu oman elämänvaiheen kannalta luontevissa ja tärkeissä sosiaalisissa tilanteissa, ja erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa kielenoppiminen paikantuu yksittäisiin, itselle merkityksellisen lähipiirin samanikäisiin ihmisiin. Aikuisena elinympäristö muuttuu ja laajenee opintojen ja työn myötä, ja myös kielenoppimisen mahdollistajina kuvataan laajempaa toimintaympäristöä: kieltä on opittu osallistumalla ja olemalla läsnä merkityksellisessä yhteisössä, kuten opinnoissa ja erityisesti työpaikalla. Kaikilla haastateltavilla kielenoppimiseen on kytkeytynyt myös tilanteen luoma välttämättömyys kommunikoida. Koetut kielenoppimisen esteet puolestaan liittyvät erityisesti virheettömyyttä ja kielioppia painottavaan kouluopetukseen sekä ympäristön yksikielisyyteen. Haastateltavien kuvaukset kaiuttavat paitsi koulun kieltenopetusta ja sitä ohjaavia käytänteitä myös puhujien sisäistämää kuvaa ideaalista natiivipuhujan kielitaidosta; siitä, millaista kielitaitoa suomenruotsalaiset kielenkäyttäjät kokevat itseltään odotettavan.

Artikkelin laajempana yhteiskunnallisena taustana on kansallisissa selvityksissä esiin tullut eriytymiskehitys kaksikielisten ja suomea tuskin lainkaan käyttävien suomenruotsalaisten nuorten välillä sekä toisaalta suomenruotsalaisten nuorten muutto Ruotsiin opiskeluvaiheessa ja työelämään siirryttäessä. Tutkimuksen perusteella yksi olennainen haaste on siinä, miten saada luokkahuoneen ulkoiset oppimisympäristöt ja kontaktit osaksi paitsi toisen kotimaisen kielen opetuksen pedagogisia käytänteitä myös ylipäänsä lasten ja nuorten arkea – niin, että samalla tuetaan ruotsin kieltä ja ettei suomen kieltä koeta uhaksi ruotsinkielisyydelle. Mahdollisuudet laajempaan sosiaaliseen ja ammatilliseen kanssakäymiseen edesauttaisivat myös mahdollisuutta saavuttaa työelämässä tarvittava kielitaito.