Sananjalka

Sanat siltana monitieteiseen yhteistyöhön? Kun kielentutkijat tarttuivat historiantutkimuksen menetelmäoppaaseen

2023-06-14T10:16:04+03:00

Suomen sanastopotentiaalin kartoitusta

2023-06-12T12:10:19+03:00

Kantasaamesta eteläkantasaameen, osa 2

2022-03-31T21:34:04+03:00

Viime vuonna esitimme Sananjalassa lainasanojen todistukseen perustaen, että eteläsaameen johtava kielilinja olisi eronnut ensimmäisenä myöhäiskantasaamelaisesta yhteydestä. Ajoitimme eteläsaamen luoteisgermaanisissa ja kantaskandinaavisissa lainasanoissa näkyvien äännekorvausten perusteella eteläkantasaamen saapumisen Keski-Skandinaviaan jo vuoden 200 jaa. tienoille.

Tässä artikkelissa tarkastelemme eteläisten saamelaiskielten äännehistoriaa: mitkä äänteenmuutokset voidaan sijoittaa siihen kielilinjaan, jota kutsumme eteläkantasaameksi ja mitä äänteenmuutoksia on tapahtunut siinä kielilinjassa, joka yhdistää kaikkia muita saamen kieliä ja jota kutsumme myöhäiskantasaamen toiseksi vaiheeksi.

Keskeisimmät aineistomme ovat Yhteissaamelainen sanasto sekä kuolleesta gävlensaamen kielestä 1700-luvulla kerätty sanasto. Näiden aineistojen sanoissa näkyvien erojen avulla pyrimme rekonstruoimaan eteläkantasaamessa tapahtuneita äänteenmuutoksia. Esitämme yhtäältä sellaisia äänteenmuutoksia, jotka ovat tapahtuneet kaikkien muiden paitsi eteläisimpien saamelaiskielten yhteisessä kantakielessä, ja toisaalta sellaisia äänteenmuutoksia, jotka ovat tapahtuneet vain eteläisten saamelaiskielten yhteisessä kantakielessä. Käsittelemme yhteensä yhdeksän äänteenmuutosta.

Lopuksi sommittelemme yhteen viime vuonna julkaistussa artikkelissamme germaanisten lainasanojen perusteella laatimamme absoluuttisen kronologian ja äänteenmuutosten suhteellisen kronologian. Nämä kaksi kronologiaa yhdistämällä saamme kokonaiskronologian, jonka perusteella toteamme, että äänteenmuutokset tukevat jo viime vuoden Sananjalassa julkaistun artikkelimme tuloksia siitä, että eteläsaamen esimuoto eteläkantasaame todella erosi yhteisestä myöhäiskantasaamelaisesta kielestä hyvin varhaisessa vaiheessa.

From Proto-Saami to Southern Proto-Saami, part two: Evidence of historical phonology with regard to the divergence of Southern Saami
Our first Sananjalka article (vol. 62, 2020), which was based on different sound substitutions in Proto-Scandinavian loanwords, discussed that Southern Proto-Saami was the first language to diverge from the uniform Late Proto-Saami. We also elaborated on an absolute chronology, by linking Saami reconstruction stages to Germanic and Scandinavian reconstruction stages, and concluded that the disintegration of Late Proto-Saami occurred around 200 CE.

This second article focuses on the historical phonology of the three southern Saami languages:
Southern Saami, Ume Saami, and Gävle Saami. Gävle Saami is a designation for an extinct Saami vernacular previously spoken in the Gävle region of Sweden, found 200 kilometres north of Stockholm. During the late 18th century, Per Holmberger wrote down a list of over 1,600 words with Swedish meanings, compiled and analysed by Lars-Gunnar Larsson (Per Holmberger och sockenlapparnas språk, 2018). This language shares some sound changes with both South and Ume Saami, but it does not belong to either of these languages.

We argue that (1) the assumed western Saami sound changes only spread to the three southern
Saami languages, (2) there are several sound changes shared by all the other Saami languages except the three southern languages, and (3) there are several sound changes shared by the three southern Saami languages only. Our research presents reconstructions for a great deal of words in both Late Proto-Saami and Southern Proto-Saami. We conclude by creating a chronology, by connecting the sound changes via anchor sounds to the chronology based on the sound substitutions presented in our previous article.

Perukka, tekosana ja epänimikkö

2022-09-28T14:21:31+03:00

Suomen kirjakielen historiassa 1800-luku on merkittävää kielen kehityksen aikaa, jolloin suomen kielen käyttöala laajenee ja suomen kielestä kehitetään sivistyskieli, jota voidaan käyttää kaikilla yhteiskunnan aloilla. Uusia sanoja ja termejä luodaan aloille, joilla ei ole aiemmin käytetty suomea. Myös suomen kielioppia aletaan kirjoittaa suomeksi. Lönnrot on ensimmäinen, joka kehittelee kielioppiterminologiaa suomeksi. Hän julkaisee termiehdotuksia Mehiläisessä 1830-luvulla ja kehittelee terminologiaa aina 1850-luvulle asti. Vuonna 1845 ilmestyy ensimmäinen suomenkielinen kielioppi, H. K. Koranterin koulukielioppi, ja myös G. E. Eurénin kielioppi (1852), joka on toinen tarkasteltavana olevista kieliopeista, on kansantajuinen oppikirja.

Artikkelin aiheena on Lönnrotin, Koranterin ja Eurénin luoma suomenkielinen sanaluokkaterminologia. Siinä tutkitaan, millaisia sananmuodostuskeinoja termejä luodessa on käytetty, miten termit motivoituvat ja millaisen systeemin ne muodostavat. Lisäksi selvitetään, löytyvätkö tarkasteltavana olevat termit Lönnrotin, Renvallin ja Eurénin sanakirjoista ja muista 1800-luvulla ilmestyneistä suomenkielisistä kieliopeista.

Lönnrot esittää useita variantteja sanaluokkatermeille, ja hän kehittelee omaa terminologiaansa jatkuvasti hyväksymällä osan vanhoista termeistään, hylkäämällä osan ja luomalla uusia termejä vanhojen rinnalle tai sijalle. Koranteri ottaa Lönnrotin luomia termejä sellaisinaan käyttöön ja luo omia termejä silloin, kun Lönnrotilta ei löydy kieliopissa tarvittavaa termiä. Eurén puolestaan kehittää omat suomenkieliset sanaluokkaterminsä, mutta hän hyödyntää myös Koranterin ja Lönnrotin luomia termejä.

Sanaluokkatermejä on muodostettu ennen kaikkea yhdistämällä mutta myös johtamalla. Lönnrotin, Koranterin ja Eurénin sanaluokkatermit muodostavat systeemejä, jossa rinnakkaiset käsitteet on pyritty muodostamaan samalla sananmuodostustavalla. Joidenkin sanaluokkatermien semanttinen motivaatio on peräisin latinankielisistä termeistä, mutta valtaosa termeistä on kotoperäisesti motivoituja. Arvid Genetz ja E. N. Setälä korvasivat aiemmat kotoperäiset sanaluokkatermit latinalaispohjaisilla termeillä, jotka ovat pääosin käytössä edelleen.

Elias Lönnrot’s, H. K. Koranter’s and G. E. Eurén’s contribution to developing Finnish parts of speech terms

In the history of literary Finnish, the 19th century was a significant time of its development. Finnish became a language which was able to be used in every field of society in the country. New words and terms were needed and thus had been created for areas in which Finnish had not been used before. Moreover, a Finnish grammar was written in Finnish for the first time. Elias Lönnrot is the first to develop grammatical terms in Finnish. He published his suggestions in a magazine entitled Mehiläinen in the 1830s and later developed these terms until the 1850s. The first Finnish-language Finnish grammar was written by H. K. Koranteri, published in 1845. It was a school grammar, similar to the one by G. E. Eurén (1852).

This article examines Finnish parts of speech terms developed by Lönnrot, Koranteri and Eurén.
I study what word formation methods were used, the motivation behind the terms and what kind of system they form. In addition to this, the article investigates if the terms were used in certain dictionaries and other grammars published in the 19th century.

Lönnrot had several different terms for one concept and he developed his terminology by accepting some of his old terms, abandoning others and creating new ones both alongside and instead of the old ones. Koranteri used terms created by Lönnrot and only created new terms for those concepts for which Lönnröt did not have a term. Eurén created his own terms, but he also utilised some by Koranteri and Lönnrot as the basis for his terms.

The terms analysed in this study were formed by compounding and derivation. The terms by
Lönnrot, Koranteri and Eurén form systems, in which parallel terms are formed in similar ways. The semantic motivation behind these terms was sometimes based on those in Latin, but most of them were endemically motivated. The Finnish terms created by Lönnrot, Koranteri and Eurén were replaced by Latin-based ones by Arvid Genetz and E. N. Setälä, terms which have been in use to this day.

Juustossa löytyy

2022-09-28T13:59:21+03:00

Juustossa löytyy: eksistentiaalilause ja inessiivisubjekti

Suomen kielen lausetyypit sekä niille ominaisten ydinargumenttien eli subjektien ja objektien merkintä kuuluvat fennistiikan perinteisiin ydinaiheisiin, ja partitiivisubjekti on niiden joukossa erittäin keskeisellä sijalla. Vaikka lausetyyppien määrittelystä ja keskinäisistä suhteista on olemassa monia mielipiteitä, yhtä mieltä ollaan siitä, että subjekteja ja objekteja merkitään nominatiivilla, partitiivilla, genetiivillä sekä persoonapronominien ja kuka-pronominin taivutukseen kuuluvalla t-päätteisellä akkusatiivilla.

Tämä artikkeli on tutkimus suomen kielen lauseopin tutkimuksen ydinaiheisiin kuuluvien eksistentiaalilauseiden ja erityisesti niiden subjektinmerkinnän rajamailta. Tutkimuskohde muistuttaa partitiivisubjektia, mutta aiheena ei kuitenkaan ole partitiivi vaan siihen rinnastuva inessiivi. Tarkastelun ytimessä ovat esimerkkien (1a–c) kuvaamat lausetyypit, joita tarkastellaan rinnastamalla ne eksistentiaali- ja omistuslauseiksi katsottaviin lausetyyppeihin (2a–c), joiden partitiivimuotoista argumenttia on tapana luonnehtia joko subjektiksi tai eksistentiaalisubjektiksi, ns. e-subjektiksi.

(1)

a. Selityksissä löytyy.

b. Jarilla selityksissä löytyy.

c. Balilla temppeleissä löytyy.

(2)

a. Selityksiä löytyy.

b. Jarilla selityksiä löytyy.

c. Balilla temppeleitä löytyy.

Vaikka eksistentiaalilauseet ovat suomen kieliopin tutkituimpia vyyhtejä, esimerkkien (1a–c) kuvaamia lausetyyppejä ei liene aiemmin käsitelty. Lauseet eivät täytä tavanomaisia eksistentiaalilauseen kriteerejä eli niitä välttämättä ei ole syytäkään pitää eksistentiaalilauseina. Tässä artikkelissa tällaisia lauseita kutsutaan yksinkertaisesti mutta radikaalisti inessiivisubjektillisiksi lauseiksi huolimatta siitä, että suomen kielioppiperinne ei tunne ajatusta inessiivisubjekteista.

Inessiivisubjektilliset lauseet ovat verraten harvinainen ilmiö, ja artikkelin päätarkoituksena on tarjota ensimmäinen empiirinen yleiskuvaus aiheesta. Vaikka suomen kielen lausetyypit sinänsä eivät vaikuta kokeneen yli satavuotisen tutkimushistoriansa aikana merkittäviä muutoksia, käsitykset ja mielipiteet yksittäisistä kysymyksistä ovat vaihdelleet. Tämän havainnoivan ja deskriptiivisen tutkimuksen lähestymistapa on tietoisen teorianeutraali, jotta artikkelin päähavainnot tulevat olemaan helposti myös tulevien tutkijapolvien ymmärrettävissä. Ilmiön alkuperää ja historiaa koskevat kysymykset jäävät tutkimuksen ulkopuolelle: artikkeli kuvaa suomen inessiivisubjektia sellaisena kuin minä se edustuu kolmisenkymmentä vuotta kestäneen internetaikakauden teksteissä ja kielen nykypuhujien intuitioissa.

Johdantoa seuraava luku 2 esittää taustatietoja suomen eksistentiaalilauseiden tutkimushistoriasta. Luku 3 on empiirinen kuvaus inessiivisubjektillisista lauseista nykykieltä edustavien korpusten valossa. Luvussa 4 arvioidaan samantyyppisiä lauseita pienen kyselytutkimuksen avulla. Luvussa 5 esitetään yhteenvetona, että suomen kielessä on pitkään tutkittuja eksistentiaalilauseita muistuttava lausetyyppi, jonka eräänlaista subjektia koodataan kaikista muista suomen lausetyypeistä poiketen inessiivillä (Jarilla selityksissä löytyy, Balilla temppeleissä löytyy) eikä esimerkiksi partitiivilla (Jarilla selityksiä löytyy, Balilla temppeleitä löytyy). Inessiiviä käytetään vain harvojen verbien (löytyä, piisata, riittää ja puuttua) subjektina, mutta sillä ja partitiivilla on nähtävissä myös merkityseroja; tietyissä tapauksissa inessiivisubjektia voi pitää hieman yksiselitteisempänä.

Finnish existential clauses and the inessive subject
The most discussed issues in the study of Finnish grammar include clause types and argument marking, and, particularly, existential clauses and the syntactic functions of the partitive case. This article is a study on the frontiers of Finnish existential clauses and, in particular, their subject marking. The main focus is on the use of the inessive (locative ‘in; at’) case in syntactic functions that resemble the partitive subject.

At the heart of the analysis are the types of clauses seen in examples (2a–b), which are examined by comparing them with the types of clauses (1a–b) that can be regarded as existential (including possessive) clauses, whose partitive arguments are usually characterised as either subjects or so-called e-subjects in Finnish grammatical tradition.

(1)
a. Jari-lla selityks-i-ä löytyy.
Jari-ade excuse-pl-part be.found.3sg
‘Jari sure does have excuses.’
b. Bali-lla temppel-ei-tä löytyy.
Bali-ade temple-pl-part be.found.3sg
‘There truly are temples in Bali.’
(2)
a. Jari-lla selityks-i-ssä löytyy.
Jari-ade excuse-pl-ine be.found.3sg
‘Jari sure has a lot of excuses.’
b. Bali-lla temppel-ei-ssä löytyy.
Bali-ade temple-pl-ine be.found.3sg
‘There sure are a lot of temples in Bali.’

This article is the first study on the types of clauses as seen in (2a–b). In practice, the inessive marked subject only occurs in clauses headed by the verbs löytyä ‘be found; to exist’, piisata ‘suffice; exist’ and riittää ‘suffice; exist’ as well as puuttua ‘lack’ in negative clauses. Even though the clauses in question are quite unusual, regarding both their frequency and the use of the inessive case in what looks like a subject position, their relation to the analogous existential clauses with nominative and partitive subjects offers a unique perspective to the possibilities of argument marking in existential clauses:

(3)
a. Kun Jari tuli kotiin, lakritsi löyty-i.
when Jari come-pst.3sg home licorice.nom be.found-pst.3sg
‘The licorice showed up when Jari came home.’
b. Kun Jari tuli kotiin, lakritsi-a löyty-i.
when Jari come-pst.3sg home licorice-part be.found-pst.3sg
‘Some liquorice showed up/There was some licorice around when Jari came home..’
c. Kun Jari tuli kotiin, lakritsi-ssa löyty-i.
when Jari come-pst.3sg home licorice-ine be.found-pst.3sg
‘A lot of licorice showed up when Jari came home.’

In what could be characterised as tripartite differential argument marking, the semantic function of the inessive argument in existential clauses is to refer to an abundant amount of mass or entities denoted by the noun. The abundative meaning of inessive subject clauses in opposition to non-abundative existentials can be seen in the translations for (2a–b) and (3c).

Jonnet ei muista -konstruktion muoto ja merkitys Suomi24:ssä ja Twitterissä

2023-04-12T12:07:05+03:00

Artikkelissa tarkastellaan arkisessa puhekielessä ja sosiaalisessa mediassa käytetyn jonnet ei muista -konstruktion muotoa ja merkitystä. Ilmauksen taustalla on etunimi Jonne, joka on appellatiivistunut tietynlaisen teinipojan merkitykseen.

Tutkimuksessa hyödynnetään kahdenlaista internetaineistoa, jotka on kerätty Suomi24-korpuksesta ja Twitteristä. Analyysin perusteella konstruktion keskeisiä muotopiirteitä ovat subjekti jonnet, tavallisesti kongruoimaton kieltoverbi sekä pääverbi, joka on mentaalista tai tiedollista tilaa ilmaiseva transitiivinen kognitioverbi. Verbi on useimmiten muistaa, mutta myös muut verbit, kuten tietää ja ymmärtää, ovat mahdollisia. Tyypillisesti konstruktiossa on myös objekti.

Artikkeli kuvaa konstruktion polysemiaa kognitiivisen semantiikan metodeja ja käsitteitä hyödyntäen. Analyysi osoittaa, että jonnet ei muista -konstruktiolla on kaksi päämerkitystä. Sitä käytetään ensinnäkin menneiden muistelemiseen ja nostalgisointiin, mutta toisaalta myös ilmaisemaan ja paheksumaan sitä, että joku ei nuoren ikänsä vuoksi vielä osaa tai ymmärrä jotakin. Ensin mainitussa merkitystyypissä konstruktion kiintopiste on menneisyydessä ja muuttujan ja kiintopisteen välinen mentaalinen suhde suuntautuu menneisyyteen, kun taas jälkimmäisessä merkitystyypissä muuttujalla ei nykyhetkessä ole pääsyä kiintopisteeseen mutta tulevaisuudessa sen saavuttaminen voi olla mahdollista.

Jonnet ei muista -konstruktion kaksi päämerkitystä näkyvät sekä Suomi24- että Twitter-aineistossa, mutta Twitterissä sitä käytetään ensisijaisesti nostalgisointiin. Konstruktion ilmaisuvoimaa käytetään hyväksi myös muiden samankaltaisten mutta konstruktiosta muotonsa puolesta eroavien ilmausten muodostamisessa. Konstruktion merkitys onkin nykykielessä niin selvä ja laajasti jaettu, että rakennetta voi varioida tarvitsematta pelätä sitä, ettei vastaanottaja ymmärrä.

Avainsanat: appellatiivistuminen, kognitiivinen semantiikka, polysemia

The form and meaning of the construction jonnet ei muista (‘youngsters don’t remember’) on Suomi24 and Twitter
This article explores the form and meaning of the Finnish construction jonnet ei muista (jonne-pl neg remember ‘youngsters don’t remember’). According to Kielitoimiston sanakirja (translated as ‘Dictionary of Contemporary Finnish’), jonnet ei muista (JEM) is a benevolent phrase which is used in situations when a younger person does not know something that older people are familiar with. Jonne is originally a male first name, but it has gone through the process of appellativisation, that is, it has gained an appellative meaning. In contemporary colloquial Finnish, jonne refers to a stereotypical teenage boy. In this article, JEM is not analysed as a phrase with a fixed form and meaning, but as a polysemous construction.

The JEM construction is widely used in informal Finnish and social media. Thus, two data sets are
utilised in the study. They are compiled from two different kinds of social media platforms, namely the Suomi24 (‘Finland24’) internet forum and Twitter (now known as X). The analysis illustrates that the subject of the construction is the plural form jonnet, and it includes
a cognitive verb in negative form. The verb is, in most cases, muistaa (‘to remember’), but it can also be another cognitive verb, such as tietää (‘to know’) or ymmärtää (‘to understand’). Typically, the construction also has an NP as an object.

The analysis shows that the JEM construction is indeed used in situations when a younger person is not familiar with something that happened in previous decades. Moreover, it is used in situations when a younger person does not yet know something that they will probably learn later. In this latter meaning, the matter that will be learned later can also be appropriate behaviour in contrast to the immature behaviour of younger people. The JEM construction is thus polysemous. On Suomi24, it is more often used to refer to young people who do not know something that older people know, but it is quite frequently used to refer to knowledge or manners young people are lacking, too. Both meaning types are also present
on Twitter, however, the hashtags with the JEM construction (e.g., #jonneteimuista) are mostly used in nostalgic contexts.

The methodology and concepts of cognitive semantics are adapted in this article, and a detailed
analysis of JEM construction is given, revealing its lexical and semantic boundaries.

Me jonkun kanssa – kaksitulkintainen pronominikonstruktio suomessa ja suomenruotsissa

2023-05-02T12:36:02+03:00

Suomen pronomini-ilmaus me jonkun kanssa on kaksitulkintainen: konstruktion mahdollisia merkityksiä ovat ’minä ja joku’ sekä ’me ja joku’. Sama toteutuu suomenruotsissa, esimerkiksi vi med Anna voi viitata osallistujajoukkoon ’minä ja Anna’ tai ’me ja Anna’, paljolti kontekstin osoittamana. Erityislaatuista konstruktiossa on sen yksiköllinen ’minä ja joku’ -merkitys, joka poikkeaa monikollisen pronominin tavanomaisesta käytöstä.

Sekä suomen että suomenruotsin konstruktio esintyy tyypillisimmin puhutussa kielessä, mutta käyttö ei kuitenkaan rajoitu siihen. Etenkin suomessa ilmaus soveltuu muodollisempaankin kielenkäyttöön. Suomenruotsissa käyttö vaikuttaa rajatummalta, eikä se hyvään huollettuun kieleen kiistatta kuulukaan. Tämä selittyy osaltaan sillä, ettei ilmaus ole myöskään standardiruotsin käytössä. Varteenotettava hypoteesi on, että ilmaus on tullut suomenruotsiin suomesta.

Tämä tutkimus tarkastelee konstruktiota kahdesta näkökulmasta: historiallisiin korpusaineistoihin tallettunutta käyttöä kuvaamalla sekä konstruktion hyväksyttävyyttä nykykielessä kyselytutkimuksen avulla analysoiden.

Sanomalehdistä, kirjallisuudesta ja kirjeenvaihtokokoelmista muodostuvat historialliset aineistot osoittavat, että ilmaus on ollut suomessa kirjallisessa käytössä jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Vastaavat suomenruotsin kokoelmat pitävät sisällään 1800-luvun jälkipuoliskolle sijoittuvia osumia.

Vuonna 2019 verkossa toteutettu kyselytutkimus on tuottanut aineiston, joka koostuu laajan osallistujajoukon arvioista valittujen esimerkkilauseiden hyväksyttävyydestä. Kyselyn yhteydessä kerättiin tietoa vastaajien taustasta (mm. ikä ja asuinhistoria).

Tämän aineiston analyysi osoittaa, että konstruktion erityinen yksiköllinen tulkinta on vähemmän hyväksytty niiden suomenruotsia edustavien informanttien keskuudessa, joiden asuinhistoria kytkeytyy ruotsinkieliseen Pohjanmaahan (erityisesti Vaasan ulkopuolelle). Alueelle tyypillistä on vähäisempi kielikontakti suomen ja suomenruotsin välillä, mikä tuloksena osaltaan puoltaa hypoteesia, jossa suomenruotsin konstruktion alkuperä on juuri suomessa.

‘We with somebody’ – an ambiguous pronominal construction in Finnish and Fenno-Swedish
The Finnish pronominal construction me Annan kanssa, literally ‘we with Anna’, is ambiguous in its interpretation. Both ‘Anna and I’ and ‘Anna and us’ are possible readings. The same phenomenon occurs in Fenno-Swedish. For example, vi med Anna (lit. ‘we with Anna’) can have the very same two interpretations. The outcome is very much context-dependent. What makes the construction special is the singular interpretation ‘Anna and I’ that differs from how the meaning of plural pronouns is usually understood.

In both Finnish and Fenno-Swedish, the construction occurs typically in the vernacular, but it is
not limited to it. Especially in Finnish, it can be encountered in more formal contexts as well. In Fenno-Swedish, it has been disputed whether the construction should be used in correct language use, as it does not appear in standard Swedish. The hypothesis is that the construction originates from Finnish.

This paper examines the construction from two points of view. The first one concerns investigating occurrences found in historical corpus material. A contemporary overview is given by analysing survey data collected online in 2019.

The historical corpus material consists of literature, newspapers and letter collections. In this material, the earliest Finnish examples of the construction are from the mid-19th century. The oldest corresponding Fenno-Swedish occurrences are from the second half of the same century.

The survey data used in this paper is a result of a grammaticality judgement experiment. Various syntactic compositions, including the pronominal construction, have been judged by a large cohort of informants. At the same time, the participants provided information on their age and regional background.

In analysing the data, this study shows that the pronominal construction, in its special singular
interpretation, is less accepted by Fenno-Swedish informants with a residential history linked to the Coastal Ostrobothnia region. In this area, the language contact between Finnish and Fenno-Swedish is considered weak. The result indicates that the hypothesis, in which the Fenno-Swedish construct would be of Finnish origin, is supported by the data.

Murteet kielellisessä elämäkerrassa

2023-04-28T09:50:18+03:00

Artikkeli tarkastelee monikulttuuristen suomenpuhujien käsityksiä itsestään suomen murteiden käyttäjinä. Aineisto koostuu 23 yksilön suomenkielisestä haastattelusta, jossa käsitellään heidän kielellistä elämäkertaansa. Tutkittavien joukko on heterogeeninen, sillä osa on syntynyt Suomessa, osa muuttanut maahan lapsena, nuorena tai aikuisena ja osalla on monikielinen perhetausta. Heidän suomen kielen taitonsa vaihtelee, mutta kaikilta on kysytty tavasta puhua suomea ja siitä, millaisia kokemuksia ja havaintoja heillä on suomen kielen alueellisesta ja sosiaalisesta variaatiosta. Tarkasteltavana ovat murrekokemukset osana kielielämäkertaa. Tutkimus valottaa haastateltujen kokemuksia murteiden ymmärtämisestä, omaksumisesta ja puhumisesta. Nämä näkökulmat limittyvät ja vaihtelevat ja saavat uusia merkityksiä kielitaidon muuttuessa. Erityisesti muutot paikkakunnalta toiselle sekä kielenoppimisen vaihe näyttävät merkityksellisiltä tekijöiltä siinä, miten tutkittavat kuvaavat murteita osana omaa repertoaaria. Murteiden tuntemus lisääntyy vähitellen, ja yksilöiden kuvaamat tilanteet valottavat heidän kokemuksiaan ja murteiden asemaa heidän arjessaan. Nämä nousevat esiin kun haastatellut pohtivat murteiden vaikeutta, omaksumista ja luonnollisuutta. Suomen kielen variaation eri puolet suodattuvat yksilön kokemusten kautta. Tutkimus syventää käsitystä monikielisistä suomen puhujista ja heidän osallistumisestaan suomenkieliseen yhteiskuntaan.

Dialects as part of a linguistic life story: How multicultural Finnish speakers see themselves as users of Finnish dialects
This article discusses how Finnish speakers with a multicultural background describe their use of dialects in a language biographical interview. The analysis shows how interviewees construct their linguistic identity while talking about their perceptions on and experiences with dialects. Dialects are part of their linguistic repertoire that is anchored in their life story. The study is connected to sociolinguistic research on language perceptions, language biographies, folk linguistics and language ideologies. The data come from the project One hundred linguistic life stories and consist of 23 interviews. The group of interviewees is heterogenous: There are 11 informants who immigrated to Finland as adults, eight who came to the country as children or adolescents, and four who are first-generation Finns in a multilingual family.

The informats’ individual linguistic background and Finnish language skills are taken into account in the analysis; its main focus is how the interviewees construct their relationship with dialects as part of their linguistic repertoire. Growing linguistic awareness increases along with language resources, and the interviewees also negotiate the social meanings of linguistic variation in Finland. First, the study shows how the interviewees describe their understanding of dialects. When Finnish-language skills are weak, dialects are not even recognised, and they can be seen as an additional challenge for learners. Even later on, with a high command of the language, Finnish dialects can be described as somehow difficult. Secondly, the study discusses how the informants acquired dialects, especially when they have moved within Finland. Dialects are connected to different places during the interviewees’ life story; these places have had an impact on their awareness of linguistic variation. Some informants describe that they have given
up on dialectical features, and this shows their personal choices and a new understanding of certain ways of speaking. Lastly, the study discusses how the interviewees describe their dialect use. Those who have lived in certain areas describe their use of the local dialect, even if their Finnish skills are not very strong. The interviewees have also received comments about their dialect use from various people, and the interviewees have referred to these comments in their interviews, which may show uncertainty about their use of dialects; however, these views can be seen as strong evidence of their use of a local dialect.

Multicultural speakers’ contacts with regional dialects is a relevant topic that also concerns questions of integration into society. There is a gradual growth of linguistic variation awareness, but dialects can be part of a linguistic repertoire and identity in the different phases of a multicultural speaker’s linguistic journey. The descriptions constructed in the interviews also provide new perceptions on dialect speakers in Finland.

Puhuttelu ja sen metakielinen kommentointi Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa

2023-06-15T09:00:27+03:00

Artikkeli tarkastelee puhuttelua ja sen metakielistä kommentointia kaunokirjallisuudessa, tarkemmin Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa (1971–1998), joka kuvaa noin 70 vuoden aikajaksoa yhden yksilön näkökulmasta. Vaikka autofiktiivisen romaanisarjan metakielisten kommenttien ja puhuttelun representoinnin ei voikaan ajatella suoraan heijastavan historiallista todellisuutta, ne valaisevat osaltaan etenkin 1920–1950-lukujen suomalaista puhuttelukulttuuria.

Tutkimus ankkuroituu aiempaan sosiopragmaattiseen puhuttelun tutkimukseen sekä metakieltä koskevaan tutkimukseen. Analyysin lähtökohtana ovat Iijoki-sarjan sähköisestä korpuksesta tehdyt haut puhutteluun liittyvillä hakusanoilla (esim. etunimi, puhutella, teitittely). Hakutuloksia on analysoitu laadullisesti. Artikkelissa tarkastellaan sekä puhuttelun roolia osana päähenkilö Kallen kielielämäkertaa että sitä, miten tehtyjä puhutteluvalintoja selitetään tai muuten kommentoidaan niin suorasanaisessa kerronnassa kuin dialogissakin.

Puhuttelutapojen kommentointi osoittaa, että lapsuudessa iskostetut puhuttelunormit ovat juurtuneet Kalleen. Läpi elämänsä hän peilaa omia ja muiden tekemiä puhutteluvalintoja näitä kotiseutunsa normeja vasten. Tämä ilmenee paitsi lapsuudessa myös esimerkiksi armeijassa, työelämässä ja naissuhteissa. Puhuttelun kommentoinnin perusteella puhuttelutavan valinta liittyy ikään ja osapuolten väliseen ikäeroon, sukupuoleen, hierarkiaeroihin, alueelliseen taustaan ja puhekumppanien tekemien valintojen vaikutukseen. Erityistä haastetta aiheuttaa se, jos nämä tekijät vetävät eri suuntiin.

Tutkimus nostaa esiin sinänsä tuttuja ilmiöitä sosiaalisten muuttujien ja erilaisten tilannetekijöiden vaikutuksesta puhuttelutapojen vaihteluun. Uutta tuloksissa on kuitenkin se, miten näitä tekijöitä kommentoidaan ja miten kommenteilla kuvataan sosiaalisia suhteita ja niissä tapahtuvia muutoksia – samoin kuin se, että tutkimus avaa puhuttelukäytänteitä kokonaisen kielielämäkerran näkökulmasta usean vuosikymmenen ajalta ja erilaisten sosiaalisten tilanteiden ja suhteiden kannalta.

Metalinguistic commentary on forms of address in Kalle Päätalo’s autobiographical novel series Iijoki-sarja
The article examines the use of address practices and its metalinguistic commentary in fiction, specifically in Kalle Päätalo’s Iijoki-sarja (1971—1998), a series of novels covering a period of about 70 years from the perspective of one individual. Although the metalinguistic comments and forms of address found in the autofictional series cannot be interpreted as directly reflecting historical reality, they contribute to shedding light on Finnish speech culture, especially in the 1920s and 1950s.

The study is based on previous sociopragmatic research on addressing practices and research on metalanguage. The analysis is based on Iijoki-sarja digital corpus searches using keywords related to addressing (e.g. etunimi ‘first name’, puhutella ‘to address’, teitittely ‘V-form addressing’), and its results have been analysed qualitatively. The article examines both the role of addressing as part of protagonist Kalle’s linguistic biography and the way in which the choices related to forms of address are explained or otherwise commented on, both in direct narrative and dialogue.

Commenting on the ways of addressing shows that its norms have been instilled and ingrained in Kalle since childhood. Throughout his life, he mirrors his own and others’ choices of address against these norms of his home region. This manifests itself not only in childhood, but also, for example, in the army, in working life and in relationships with women. The choice of how to address is influenced by age and age differences between interlocutors, gender and hierarchical differences, regional background and the choices made by interlocutors. One particular challenge arises when these factors pull in different directions.

The study highlights familiar phenomena of the influence of social variables and situational factors on variation in the way of addressing. What is new, however, is the way in which these factors are commented on and how these comments describe social relationships and the changes that take place within them, as well as the fact that the study reveals address practices from the perspective of an entire linguistic biography over several decades and in different social situations and relationships.

Referointi rajatyönä

2023-05-02T12:38:02+03:00

Julkinen keskustelu terveydestä on kiivasta ja täynnä monenlaisia, ristiriitaisiakin väitteitä. Tutkijoilta kaivataan kannanottoja siihen, mikä tieto pitää paikkansa ja mikä ei. Keskeinen keino osallistua keskusteluun on muiden osallistujien lausumien referoiminen ja evaluoiminen sekä oman kannan esittäminen. Yksi keskusteluun osallistumisen kanava puolestaan on tietokirja.

Tämä artikkeli tarkastelee kolmea tutkijan kirjoittamaa tietokirjaa, joiden eksplikoitu tavoite on korjata virheellisiä terveysväitteitä ja opastaa lukijaa tunnistamaan epäluotettava tieto. Tutkimuskysymykset ovat, minkälaisin keinoin teoksissa referoidaan terveysväitteitä, minkälaisin kielellisin ja retorisin keinoin väitteitä evaluoidaan ja kumotaan ja miten tämä kytkeytyy laajempiin popularisointikäytänteisiin. Terveysväitteiden referointia ja kumoamista tarkastellaan rajatyön käsitteen kautta: miten raja tieteellistä tietoa edustavan äänen ja muiden äänien välille vedetään.

Tutkimus on tietokirjallisuuden ja kirjoitetun vuorovaikutuksen tutkimusta. Teoreettisena lähtökohtana on kielen luontainen dialogisuus ja moniäänisyys, joka referoinnilla tehdään näkyväksi. Referoinnin keinojen luokittelussa ja niiden retoristen tehtävien analyysissa nojataan tekstianalyysiin ja aiempaan referointitutkimukseen (esim. Leech–Short 2007 [1981]).

Analyysiluvussa havainnollistetaan aineistoesimerkein kolmea referointikäytännettä: Ensinnäkin referoinnin avulla esitetään yleistyksiä tyypillisistä terveysväitteistä epäsuoran esityksen ja tiivistyksen keinoin. Toiseksi näitä yleistyksiä havainnollistetaan suoralla esityksellä, joka tuo esiin terveysväitteen proposition lisäksi myös väitteen kielelliset piirteet ja argumentointikeinot. Kolmas käytänne on tietynlaisen virheellistä tietoa levittävän ihmistyypin kielellinen tyylittely ja stereotypisointi suoran, vapaan suoran ja vapaan epäsuoran esityksen keinoin.

Kirjoittajan tieteellistä tietoa edustava ääni erotetaan referoiduista äänistä muun muassa typografisin keinoin. Lisäksi teoksissa nimetään erilaisia virheellisten terveysväitteiden esittäjien kategorioita, joihin kirjoittaja ottaa etäisyyttä. Referoituihin ääniin voi kohdistua myös ivallista – usein ironiaan verhottua – arvottamista, mikä jättää kyseenalaiseksi sen, onko referoinnilla tarkoitus ennemmin vahvistaa yhteyden tunnetta samanmielisen lukijan kanssa kuin luoda keskustelua tutkittua tietoa edustavien äänien ja vastapuolen edustajien välille.

Presented discourse as boundary work: Refuting erroneous health claims in popular science books
Public debate on health is a heated matter and full of a wide range of contradictory claims. Researchers are expected to give statements on what information is true and what is not. A central resource contributing to the debate is referring to and evaluating the statements of other participants and presenting one’s own position. One way to do this is to write a popular science book.

This article examines three popular science books written by Finnish researchers with the explicit aim to correct erroneous health claims and guide readers to identify unreliable information. The research questions are: what kinds of discourse presentation categories are used to present health claims, what kinds of linguistic and rhetorical resources are used to evaluate and refute these claims, and how this relates to wider popularisation practices. Presenting and refuting health claims are examined through the concept of boundary work: how the voice representing scientific information is demarcated from other voices.

The research is a study of written interaction in popular science and non-fiction. The theoretical
starting point is the inherent dialogicity and polyphony of language, which is highlighted through presented discourse. The classification of presented discourse categories and the analysis of their rhetorical functions draw on textual analysis and previous research on presented discourse (e.g. Leech–Short 2007 [1981]).

The section on the analysis of this study describes three practices. First, presented discourse is used to make generalisations about typical health claims by means of indirect presentation and narrator’s presentation of communicated discourse or thought act. Secondly, these generalisations are illustrated by direct presentation, which highlights not only the proposition of the health claim, but also linguistic and argumentative features. The third practice concerns the linguistic stylisation and stereotyping of a particular type of person who spreads misinformation through direct, free direct and free indirect presentation.

The author’s voice, representing scientific knowledge, is demarcated from the presented voices, for example, by typographical means. The books also identify different categories of those who make false health claims, from which the authors distance themselves. Presented voices may also be subject to derisive valuation – often veiled in irony. This leaves one to question whether the purpose is to strengthen a sense of connection with like-minded readers rather than to create a conversation between the voices representing scientific knowledge and those representing the opposing side.

Kulttuurisen kielenoppimisen jäljillä

2023-03-20T09:37:04+02:00

Artikkelissa tarkastellaan, miten kaunokirjallisuuden yhdessä lukeminen lukupiirissä tuottaa kokemuksia kulttuurisesta kielenoppimisesta. Tutkimuskohteena on korkeakoulutetuille, edistyneille suomenoppijoille järjestetty lukupiiri ja sen yhteydessä kerätty aineisto. Aineiston avulla tutkitaan sitä, miten osallistujat sanallistavat ja tulkitsevat kokemuksiaan kielenoppimisesta lukupiirissä. Kieli on erottamaton osa kulttuuria, joten kaunokirjallisuuden opetuskäyttö tarjoaa mahdollisuuden kulttuuriseen kielenoppimiseen. Siinä painottuu kaunokirjallisten tekstien suhde maailmaan ja ympäröivään yhteiskuntaan.

Kaunokirjallisuuden lukemista pidetään yleisesti tehokkaana tapana oppia kieltä. Sen opetuskäyttö aikuisten suomenopetuksessa on kuitenkin edelleen vähäistä muun muassa siksi, että kaunokirjallisuuden kielen ajatellaan olevan liian vaikeaa. Käytetyllä opetusmenetelmällä voi vaikuttaa siihen, kuinka saavutettavissa vaikealta vaikuttava kieli todellisuudessa on. Artikkelin yhtenä tavoitteena on tuoda esiin soveltavan kielen- ja kirjallisuudentutkimuksen yhteisiä kiinnostuksenkohteita kirjallisuuden opetuskäyttöön. Lukupiiritoimintaa kehittämällä myös kielenoppijat voivat päästä osalliseksi lukijayhteisöstä.

Tutkimuksen analyysi sidotaan käyttöpohjaisen kielenoppimisen teoriaan, jonka mukaan kieltä opitaan käyttämällä sitä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tulokset osoittavat, että lukupiirimuotoinen opetus mahdollistaa monitasoisen vuorovaikutuksen sekä yksittäisen lukijan ja tekstin välillä että saman tekstin lukeneiden kesken heidän keskustellessaan luetusta teoksesta. Suurimmalle osalle lukupiirin osallistujista syntyy tunne siitä, että lukupiiri tukee heidän kielenoppimistaan ja että he onnistuvat poimimaan teoksesta itselleen merkityksellistä kieliainesta eli affordansseja. Lukupiirissä syntyvä vertaisyhteisö tukee osallistujia kielellisen toimijuuden vahvistamisessa. Tämä näkyy positiivisempana suhtautumisena kielivirheisiin, uskalluksena käyttää suomea aiempaa enemmän ja uskona siihen, että suomen kieltä on mahdollista oppia. Lukupiiri tarjoaa tutkimuksemme perusteella korkeakoulutetulle suomenoppijalle tilan, jossa kaunokirjallisuudesta keskustelu antaa mahdollisuuden kielelliselle ja kulttuuriselle vertaisoppimiselle.

On the path to cultural language learning. Experiences of adult Finnish language learners in a reading circle

This article examines how discussing fiction together in a reading circle produces experiences of cultural language learning. The research focuses on a reading circle organised for highly educated Finnish language learners and the material collected in connection with it. The data is used to study how the participants verbalise and interpret their experiences of language learning in the reading circle. As language is an integral part of culture, the use of fiction offers an opportunity for cultural language learning which emphasises the relationship of fictional texts with the world and the surrounding society.

Reading fiction is generally considered an effective way to learn a language. However, it is still not widely used in teaching Finnish to adults, because, for example, the language used in fiction is thought to be too difficult. The chosen teaching method can influence how accessible a seemingly difficult language is. One of the aims of this article is to highlight the common interests of applied linguistics and literary studies for the use of literature in teaching. By developing reading circle activities, language learners can also become part of a reading community.

The analysis of this study is connected to the theory of usage-based language learning, according to which, language is learned by using it while interacting with others. The results show that teaching conducted in a reading circle enables multi-level interaction between both the individual reader and the text, and among those who have read the same text when they are discussing it. Most of the reading circle participants get the feeling that reading together supports their language learning and that they can obtain affordances from the text, that is, parts of language that are meaningful to them. The community of peers created in the reading circle supports the participants in strengthening their linguistic agency. This can be seen in the fact that there is a more positive attitude towards language mistakes, courage to use Finnish
more than before and the belief that it is possible to master Finnish. Based on our research, a reading circle can offer a highly educated Finnish language learner a space where discussing fiction provides an opportunity for linguistic and cultural peer learning.

Keppulointia ja rehjustusta Rööperin kulmilla: Paikannimistö sosiaalisen maantieteen rakentajana Outi Pakkasen ja Matti Yrjänä Joensuun rikosromaaneissa

2023-04-12T12:28:11+03:00

Artikkeli tarkastelee Outi Pakkasen Maanantaihin on paljon matkaa (1975) ja Matti Yrjänä Joensuun Väkivallan virkamies (1976) -rikosromaaneissa esiintyvää paikannimistöä. Tutkimuksessa selvitetään, miten paikannimet osallistuvat teosten maailmojen rakentamiseen. Tarkastelun kohteena on Helsingin Punavuoren kaupunginosa, johon molempien romaanien tapahtumat sijoittuvat. Tutkimusaineisto koostuu teoksista ja niissä esiintyvistä 171 eri paikannimestä. Aineistoa tarkastellaan yhdistämällä nimistön- ja kirjallisuudentutkimuksen metodeja. Lähestymistapana ovat geokriittinen lukutapa sekä sosio-onomastiikka.

Artikkelissa selvitetään, miten paikannimet muodostavat teosten sosiaalista ja moraalista maantiedettä. Tutkimus osoittaa, että paikannimet sijoittavat tarinan tapahtumat sosiaaliselle ja moraaliselle kartalle ja osaallistuvat näin oleellisesti teosten maailmojen rakentamiseen. Tarkastelussa selviää myös, että paikannimien luoma sosiaalinen ja moraalinen tila on riippuvainen sen havainnoitsijan näkökulmasta. Aineiston teokset luovat toisistaan hyvin erilaista kuvaa Punavuoresta. Pakkasen teoksessa kaupunginosa on muutoksen keskellä ja muuttumassa trendikkääksi, nuorten suosimaksi alueeksi. Kaupunginosa näyttäytyy feminiinisenä ja sitä havainnoidaan pitkälti naishenkilöhahmojen näkökulmasta. Joensuun romaanissa puolestaan Punavuori kuvataan karuna, epäsiistinä ja pysähtyneenä. Tila esitetään myös maskuliinisena.

Tutkimuksessa selvitetään myös, millä tavoin paikannimet luovat sosiaalisia ja moraalisia vastakkainasetteluja. Analyysi osoittaa, että samaan maantieteelliseen tilaan viittaavien paikannimien Punavuori ja Rööperi variaatio muodostaa kahta toisistaan poikkeavaa sosiaalista ja moraalista tilaa. Tutkimuksessa käy myös ilmi, että paikannimet rinnastavat Punavuoren muihin Helsingin kaupunginosiin ja rakentavat alueiden välille sosiaalisia rajoja. Samalla nimet luovat teosten henkilökuvaa muodostamalla henkilöhahmojen välille jännitteitä.

Toponymy as a builder of social geography in Finnish crime novels by Outi Pakkanen ja Matti Yrjänä Joensuu
This article examines toponyms used in Finnish crime novels, illustrating the role of place names in literary worldmaking. The focus of the analysis is the neighbourhood of Punavuori in Helsinki, the capital of Finland. The study analyses 171 place names used in Maanantaihin on paljon matkaa (1975), written by Outi Pakkanen, and Väkivallan virkamies (1976) by Matti Yrjänä Joensuu. The theoretical approach combines onomastics with literary analysis, drawing upon geocriticism and socio-onomastics.

The analysis indicates that place names construct a social and moral geography of a literary city. By locating the story on a social and moral map, place names in novels have an important role in literary worldmaking. The study concludes that the one spatial space can be representative of completely different social and moral spaces. The two novels in this study present Punavuori in two different ways. In Pakkanen’s book, Punavuori evolves and develops into a trendy neighbourhood. Moreover, the area is feminine, mainly observed by female characters. In contrast, Joensuu depicts Punavuori as desolate, unclean and stationary, portraying the neighbourhood as being masculine.

The analysis reveals that place names act as dividers of social and moral spaces. The two names for Punavuori, Punavuori and Rööperi, form two opposite social and moral spaces. These two as well as other place names allow for the comparison and contrasting of Punavuori against other Helsinki neighbourhoods by creating social and moral boundaries. By creating contrast and boundaries, the place names form tension and conflict between characters.

"Sanakin tappaa toisensa, kun niikseen sattuu"

2023-06-21T09:17:10+03:00

Suomen sotienjälkeisen modernistisen kirjallisuuden määrittelyissä tuodaan usein esiin kielen keskeisyys teoksissa ja tekijöille. Samalla esitetään yleensä muutamien määritteiden kautta yleisluontoinen kuva ajan kielestä ja kieli-ihanteista. Tästä yleisestä määrittelyn tasosta on suomalaisessa tutkimuksessa kuitenkin vain harvoin edetty laajemmin ja tarkemmin esittelemään, mitä kielestä sotienjälkeisellä kirjallisuuskeskustelussa kirjoitettiin.

Artikkeliss syvennytään siihen, mitä kielestä kirjoitettiin 1950-luvun suomenkielisellä kirjallisuuden kentällä. Yleisesti on todettu, että 1950-luvulla Suomessa suhtauduttiin kriittisesti "vanhaan" kieleen ja etsittiin tilalle uudenlaisia ilmaisun tapoja. Uuden kaipuu ei ollut vain vanhaan kyllästymistä tai vaihtelun halua, vaan taustalla siinsi ajatus käytetyn kielen käymisestä epäpäteväksi tai jopa haitalliseksi.

Artikkelissa perehdytään juuri siihen kielikeskustelun osa-alueeseen, joka asettuu vanhan ja uuden välitilaan: keskusteluun, jossa vanhaan tai läsnä olevaan kieleen suhtaudutaan arvioivasti tai kriittisesti ja jossa uudelle tai ihanteelliselle kielelle etsitään ja esitetään malleja. Erityisesti pureudutaan siihen, millaisia ja mistä johtuvia kieleen liittyviä vaaroja, uhkia ja ongelmia keskustelusta nousee esiin, miten niihin suhtaudutaan, mitä toimenpiteitä niiden pohjalta esitetään ja millaisia vaikutuksia kieleen liittyvien ongelmien ratkaisuilla nähdään olevan.

Tarkastelussa on sekä kaunokirjallisia tekstejä että lehtitekstejä. Kaunokirjallisuuden osalta aineisto kattaa 1950-luvulla Suomessa julkaistut suomenkieliset runoteokset. Tekstejä analysoidaan kontrapunktisen luennan avulla. Näin on mahdollista hahmottaa laajan tekstiaineiston pohjalta nousevaa kuvaa kielikeskustelusta vuorovaikutteisena ja dynaamisena kokonaisuutena, tuoda esiin keskustelun moniäänisyyttä ja reflektoivuutta ja etsiä valtavirrasta poikkeavia, mahdollisesti marginaaliin joutuneita hegemonisen keskustelun vastaääniä.

Artikkeli keskittyy nimenomaan kaunokirjallisuuden kielestä käytyyn keskusteluun ja sen yhteydessä kieleen liitettyyn kuoleman, väkivallan, tuhon ja vaarallisuuden sanastoon ja kuvastoon. Ensinnäkin käsitellään kielen näkemistä elämän ja kuoleman asiaksi. Toiseksi perehdytään kielen esittämiseen salakavalana ja väkivaltaisena toimijana, ja kolmanneksi esitellään aineistosta paljastuvia kielen ongelmien ratkaisuvaihtoehtoja, jotka liittyvät kielen tuhoon, kieleen kohdistettuun väkivaltaan ja kielen syrjäyttämiseen. Näin tarkastelussa ovat kieleen keskustelussa liitetyt ongelmat ratkaisuyrityksineen ja ratkaisuyrityksiin liitetyt uudet ongelmat. Myös lehtikeskustelun ja runojen metakielellisten pohdintojen yhtymäkohtia, eroja ja toisiinsa kytkeytymistä pohditaan.

Kaiken kaikkiaan keskustelu kielestä ja erityisesti kirjallisuuden kielestä oli 1950-luvulla aktiivista ja paikoin kiivastakin. Kielelle etsittiin keskustelussa suuntaa, ja etenkin kirjallisuus- ja kulttuurilehtikirjoittelussa kielen käyttöä arvotettiin ja normitettiin. Ajan kirjallisuuskeskustelun ilmapiiri oli yleisesti ottaen usein poolihakuista, ja kiistat saattoivat äityä kiivaiksi mittelöiksi, joita käytiin monien lehtien palstoilla. Kieli oli myös sikäli keskeisessä asemassa debateissa, että niissä ei juurikaan sanan säilää säästelty: keskustelua väritettiin vahvalla, tunteisiin vetoavalla kielenkäytöllä ja käyttämällä esimerkiksi elämään, kuolemaan, väkivaltaan, tuhoon, taisteluun ja vaaroihin liittyvää sanastoa ja kuvastoa. Puhutaan tappamisesta, murhaamisesta ja käytetään sotaan liittyvää termistöä.

“Even words can kill each other”. Life and death issues in 1950s Finnish literary discussions
Language was a hot topic in Finnish cultural periodicals and literature of the 1950s. Noted is the influence of, for example, linguistic turns, modernism, new criticism, and formalism on the pivotal role language played in the discussions about literature and its future. The “old” language was considered problematic, out-dated and even dangerous, affecting the way people observed the world. This article focuses on what was written about language in the Finnish literary field of the 1950s. I especially concentrate on discussions about the dangers of language and how these dangers were presented using vocabulary and concepts about life and death. I will examine possible solutions to the problems of language suggested in Finnish literary periodicals and poetry. This study utilises contrapuntal reading, which allows for analysing individual yet interconnected voices and views that take part in discussions about language.

When looking at the writings of literary critics in the 1950s, one of the central aspects of distinguished literature seems to be a vibrant language that is efficient and full of meaning and keeps people active and alert. This is a contrast to a dead and even deadly language that utilises old phrases, empty words and conventional expressions. This juxtaposition between old and new language can also be seen in the poetry of the 1950s, but the setting is more problematic: speakers are searching for a new, vibrant language that would enable them to express themselves more effectively or honestly and that would meet the demands given to poetic language. However, this new language is often hard to find and speakers may eventually turn to nature or childhood in their search for a natural language, or they might even turn away from language that is considered to be corrupted by culture or people.

Itämerensuomalaisten ja saamelaisten esivanhemmista Tacituksen Germaniassa

2023-05-16T10:29:41+03:00

Tarkastelen artikkelissa itämerensuomalaisten ja saamelaisten roolia Tacituksen Germania-teoksessa (98 jaa.). Taustalla on jo kauan vaikuttanut oletus, että Finland-nimitys juontaa juurensa Germaniassa mainituista fenneistä nimenomaisesti sillä perusteella, että fennit olisivat olleet suomalaisia. Mutta koska fennien ”viheliäinen” alkukantaisuus ei sopinut leimallisesti suomalaisen elämänmuodon kuvaan Tacituksen aikaan, siirrettiin fenni-mielikuva jo varhain saamelaisille. Uusimman tutkimuksen valossa käsitykset fennien liittymisestä ylipäätään suomalais-ugrilaisiin voidaan kuitenkin haastaa analysoimalla uuden tiedon pohjalta Tacituksen tekstin yksityiskohtia. On ilmeistä, että käsityksiä on muutettava.

Valter Langin arkeologiskielitieteellinen tutkimus Homo Fennicus (2020) tuo lisävaloa itämerensuomalaisen asutuksen leviämisestä ja tilanteesta myös ensimmäisellä vuosisadalla jaa., jolloin Tacitus julkaisi keräämänsä tiedot. Informaatiota tuli paikallistasolta Itämeren alueen kauppiailta, sillä kauppayhteydet Baltiasta Roomaan olivat vilkkaat lähinnä meripihkan ja turkisten ansiosta. Paikalliset kauppiaat tunsivat Itämeren alueen läpikotaisin juuri turkiskaupan ansiosta, joten heillä oli hyvät tiedot kansoista ja asutuskeskuksista. Baltit ja germaanit tunsivat hyvin myös lähialueensa mantereella paljolti kauppayhteyksien kautta. Paikallistietoa voitiin jakaa eteenpäin.

Näin ollen Tacitus saattoi kertoa Skandinavian ”saarella” asuvista svioneista ja Itämeren oikealla (itä)rannalla asuvista aesteista. Hän kertoo edellä mainittujen yhteydessä sithoneista, jotka ovat ”muiden kaltaisia” ja asuvat lähellä svioneja. Langin tutkimuksen perusteella on oikeutettua päätellä, että edellä mainittujen yhteydessä kuvatut sithonit olivat itämerensuomalaisia, joiden ”monet heimot” asuivat rantamailla Baltiasta pohjoiseen. Tacitus kertoo myös helluseita ja oksioneista mutta erillään edellisistä. Hän kuvaa näitä kahta kansaa aivan samoin sanakääntein mitä tulee pukeutumiseen, leimallisesti kylmää vastaa. Kuvaus sopii hyvin pohjoisen asukkaisiin. Vaikka tässä on mainittu Itämeren alueen keskeiset kansat ruotsalaisten, balttien, itämerensuomalaisten ja saamelaistenkin esivanhemmat, on kysyttävä miksi tutkijat liittävät myös fennit pohjoisen piiriin, erityisesti saamelaisiin.

Kyseessä on ilmeinen historiallinen väärinymmärrys, jolla on juurensa usean sadan vuoden päässä Tacituksen ajasta. Silloin Germaniaa pidettiin mitä ilmeisimmin peruslähteenä nimettäessä Itämeren alueen kansoja. Ongelmana oli, että asutusolosuhteet Euroopassa olivat muuttuneet sitten Tacituksen ajan. Hänen mainitsemiaan kansoja ei enää 500-luvulla ollut manterella samoilla sijoilla. Kun hän puhuu fenneistä maantieteellisessä yhteydessä venethien, peukinien ja välillisesti myös sarmaattien kanssa, ollaan väistämättä itäisessä Keski-Euroopassa. Virhe on ilmeinen, jos ja kun fennit liitetään saamelaisiin. Molemmat olivat luonnonkansoja, joilla on yhteisiä piirteitä, mutta tarkastelemalla molempien olosuhteita, voidaan havaita oleellisia eroja. Saamelaiset eivät fennien tapaan asuneet ”oksista punotuissa katoksissa”. Fennit eivät saamelaisten tapaan pukeutuneet yltympäri taljoihin niin, että vai kasvot näkyivät. Fenneillä ei ollut rautaa käytössään, mutta saamelaisalueella rautaa jopa valmistettiin. Monen muunkin todisteen valossa kyse ei ole samasta populaatiosta. Saamelaiset elivät Pohjolassa, fennit puolestaan Keski-Euroopassa, tosin alkeellisemmin kuin muut germaanit.

Fennit olivat mitä todennäköisimmin alkukantainen germaanikansa nykyisten Luoteis-Ukrainan, lounaisen Valko-Venäjän ja itäisen Puolan rajaamalla Pripjatin suoalueella. Langin tutkimukseen nojaten voi puolestaan päätellä, että Tacitus puhui Itämeren alueen kansoista, joihin itämerensuomalaiset sithonit kuuluivat oleellisena osana. Samoin hellusit ja oksionit pohjoisessa, jonne fennit eivät kuuluneet.

Ancestors of the Baltic Sea Finns and the Sámi in Tacitus’ Germania
The names Finland and Finn are no doubt a historical consequence of the term Fenni in Tacitus’ book Germania (98 CE). The notion of the Fenni as Finns has changed over time, and nowadays, the Fenni in Finland are more likely considered to have been ancestors of the Sámi. Both Finnish and international discourse on the subject is, however, based on Tacitus’ Fenni, but the questions that still need to be answered are; who were the Fenni in real life and which peoples, if any, represented the Finns and the Sámi in Germania. New archeological and linguistic research Homo Fennicus (2020) by Valter Lang has made it possible to give more detailed answers in defining people and places in Tacitus’ narrative.

With the help of Lang’s book, we can better understand the situation in the Baltic Sea area in the first century CE. It is crucial to understand that when it comes to the Baltic Sea region, Tacitus was relying on information from local sources. This means that the main source of information was probably given by Baltic merchants who knew the peoples in the region and their dwellings very well. The information compiled from these merchants was authentic, thus the best available for Tacitus in Rome at the time.

We can infer that Tacitus was talking about the ancient Swedes, that is, the Suiones and the Balts or the Aestii in the very same region, the Baltic Sea. According to Lang, the Baltic Sea Finns at that time occupied several places on the shores of Estonia and Finland. Since the Suiones and the Aestii were clearly identified, the other people mentioned in the same vein, Tacitus´s Sitones, may have been the Baltic Sea Finns. Their occupation was obvious, according to Tacitus as he talks about many Sitones’ dwellings near the Suiones. Tacitus also talks about the Hellusi and the Oxionae, who very likely dressed appropriately against a cold climate. These were most probably the people of the North. As we have now covered all the significant groups of people in the area, one question still remains unanswered: why have scholars designated Tacitus’ Fenni as being in the Baltic Sea area as well and presented them the ancestors of the Sámi in particular.

It is most probably a misinterpretation rooted far in history, but made several hundred years after Tacitus’, when the content of Germania became a source to locally name the peoples dwellings in the Baltic Sea area. The problem is that the dwellings and peoples by then had changed from Tacitus´ time. Tacitus talks about the Fenni in close geographical connection with the Peucini and the Veneti who even had relations with the Sarmatians. These peoples are all located in East Central Europe, and they had nothing to do with those in the North. Although both the Fenni and the Sámi ancestors led simple lives, they lived in notably different environments from each other. The former lived in Central European circumstances, although in a more primitive way than other Germanic peoples, and the latter in a cold climate in the peripheral Nordic region.

The Fenni did not have arms, as they were not warlike. This was not the case for the neighboring
Veneti people, who did engage in warfare and also had fixed homes. The Fenni lived apart from them in a swamp area, but they had no houses, only shelters made of branches for protecting infants from wild animals and rain, and for serving as a dwelling place for adults and for those who have reached old age. In the case of the Sámi, the branch shelters would not have been sufficient due to the cold and windy climate they lived in. The Sámi people used Lapp huts covered with hides or birch bark in the summer, and possibly turf huts for survival in the harsh winter environment. The Fenni, like many Germanic peoples, draped themselves in animal skins, whereas the Sámi ancestors traditionally fashioned reindeer skins that resembled a parka. The Fenni used bone as arrowhead material, because of a lack of iron and possibly a lack of suitable stone. This is understandable due to the swamp area where they lived. In the North, however, iron was available in addition to bone and stone.

There were substantial differences between the ancestors of the Sámi and the Fenni, that is, they were not the same. The Fenni were very likely a primitive Germanic group of people dwelling in the Pripyat swamp area. With the help of Lang’s study, we can infer, according to the survey utilized in this article, that Tacitus was talking about the Baltic Sea Finns in connection with other peoples in the area and about the peoples who dwelled more north, where the Fenni did not belong.

Wolmar Schildt suomentajana

2022-11-23T15:28:01+02:00

Etymologista pohdintaa hullu-sanasta

2023-06-26T12:54:44+03:00

Kielellisillä valinnoilla haetaan kannatusta tai rakennetaan identiteettiä

2022-04-08T18:37:41+03:00

Inkerinsuomalaisten kosinta- ja häätavat maalaisyhteisön moniulotteisessa toiminnassa (ennen vuotta 1917)

2022-10-24T14:49:58+03:00

Perhe, yhteisö ja ainutlaatuiset elämäntavat olivat välttämätön ehto omaperäisen inkerinsuomalaisen kulttuurin periytymiselle sukupolvelta toiselle. Tämän etnisen ryhmän säilymisen kannalta tärkeät käyttäytymismallit siirtyivät yhteisön nuorille jäsenille sekä arkielämässä että juhlissa. Inkerinsuomalainen kulttuuri ja elämäntavat ylläpitivät yhteisöllisyyden henkeä, jonka avulla etninen yhteisö pysyi elinvoimaisena ja pystyi selviytymään venäläistämispolitiikan, massakulttuurin ja taloudellisten paineiden vaikutuksesta yhtenäisenä ja vahvana. Tämä väestöryhmä pystyi säilyttämään omaperäisen kulttuurinsa ja kansallisen identiteettinsä yhteisöllisyytensä ansiosta.

Oman kulttuurin ja etnisten juurien tietämys, suomen kieli ja evankelis-luterilainen usko olivat heidän yhteisönsä vahvoja sisäisiä siteitä. Artikkelissa tarkastellaan kansallisia kosintatapoja ja häämenoja yhteisöllisyyden säilymisen näkökulmasta. Kosinta- ja häämenoja on pidettävä yhtenä tärkeimmistä juhlallisuuksista, jotka olivat merkittävä sosiaalinen tapahtuma.

Juhlan ja työn kulttuuri, arki ja pyhät olivat osa sosiaalista elämää. Ne kulkivat inkerinsuomalaisessa yhteisössä käsi kädessä. Molemmat johtivat sosiaaliseen vuorovaikutukseen yhteisöissä ja olivat edellytys talonpoikien silloiselle kollektiiviselle yrittäjyydelle, jonka ansiosta koko yhteisö keskittyi tiettyyn ammattiin tai elinkeinoon. Kulttuurinen elämä yhteisöissä ja taloudellinen toiminta menivät käsi kädessä. Kyläkuntalaiset harjoittivat yhdessä samaa elinkeinoa, koska yhteinen erikoistunut toiminta helpotti toimeentulon ansaitsemista ja paransi yhteisöjen kilpailukykyä. Yhteisöllisen hyvän luomiseksi tarvittiin kiinteää etnistä yhteyttä, yhteistä vahvaa kulttuuria, kaikkien hyväksymää sosiaalista normistoa ja korkeaa luottamustasoa. Sosiaalisen pääoman taloudellinen merkitys korostui, koska sen avulla inkerinsuomalaiset pystyivät vähentämään sivukuluja, järjestämään yhteistoimintaansa paremmin ja nopeuttamaan taloudellista vaihtoa.

Sosiaalinen että taloudellinen kehitys Suomen ja Inkerin maaseudulla oli erilainen. Inkerinsuomalaiset eivät lähteneet kylistään pois, kuten Suomessa oli tapana, koska yhteisönsä olivat elinvoimaisia; he arvostivat omaa kulttuurista ympäristöään. Kulttuurinen yhteisö oli myös heidän tukenaan elinkeinojen harjoittamisessa.