https://journal.fi/sananjalka/issue/feed Sananjalka 2019-06-25T13:58:54+03:00 Paula Sjöblom papisjo@utu.fi Open Journal Systems <p>Suomen Kielen Seuran vuosikirja Sananjalka julkaisee tieteellisiä artikkeleita, katsauksia ja kirja-arvioita suomen kielen, fennougristiikan, kotimaisen kirjallisuuden, kansatieteen, folkloristiikan, uskontotieteen ja arkeologian aloilta.</p> <p>&nbsp;</p> https://journal.fi/sananjalka/article/view/69978 Prolatiivi ja instrumentaali 2019-06-25T13:58:54+03:00 Jussi Ylikoski jussi.ylikoski@oulu.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan suomen ns. prolatiivisia muodosteita. Varsinaisen prolatiivina tunnetun -<em>(i)tse</em>-aineksisen (<em>maitse</em>, <em>meritse</em>) muotokategorian sijaan tarkastelun keskipisteenä ovat fennistiikassa lähinnä yhdyssanoiksi luonnehditut ilmaukset, joissa nominatiivimuotoista substantiivia kuten <em>sopimus</em> seuraa elementti -<em>teitse</em>. Näin syntyvien <em>sopimusteitse</em>-tyyppisten muodosteiden morfologinen, syntaktinen ja semanttinen olemus on toistaiseksi jäänyt vaille erityishuomiota.</p> <p>Kattavin kuvaus suomen ja koko itämerensuomen prolatiivista on Inga Suoniemi-Taipaleen (1994) väitöskirja <em>Itämerensuomalaisten kielten prolatiivi</em>, mutta tutkimuksen lähestymistapa on siinä määrin leksikologinen ja dialektologinen, että prolatiivia ei juurikaan ole tarkasteltu lauseopillisesti. Tässä pääasiallisesti nykyiseen kirjoitettuun kieleen keskittyvässä tutkimuksessa sen sijaan pohditaan prolatiivien määritelmiä ja tarkastellaan prolatiivin käyttöä erityisesti morfosyntaksin näkökulmasta. Prolatiivien vähemmälle huomiolle jääneinä ja suorastaan kiellettyinä piirteinä tarkastellaan muun muassa niiden marginaalista kykyä saada substantiiveille ominaisia määritteitä, jotka saavat prolatiivit vaikuttamaan sijamuotoja muistuttavalta kategorialta.</p> <p>Tutkimuksen keskiössä on -<em>teitse</em>-aines, jota tiettävästi ensimmäistä kertaa käsitellään myös eräänlaisena kieliopillisena suffiksina eikä pelkkänä sanana. Huomiota saa -<em>teitse</em>-muodosteiden itsenäisyys suhteessa varsinaisiin -<em>(i)tse</em>-aineksisiin prolatiiveihin niin morfologian kuin semantiikankin näkökulmasta. Perinteistä funktiokeskeisempi näkökulma tarjoaa mahdollisuuden pitää -<em>teitse</em>-ainesta pikemminkin johtimena kuin yhdyssanojen jälkiosana. Lähempi semanttinen tarkastelu osoittaa, että -<em>teitse</em>-muodosteet ovat usein pikemminkin instrumentaalisia –&nbsp;keinoja, välineitä ja välittäjiä ilmaisevia – kuin prolatiivisia konkreettisen väylän ilmaisimia. Erityisen yleisesti niillä viitataan oikeudellisiin menettelytapoihin (esim. <em>oikeusteitse</em>, <em>ulosottoteitse</em> ja <em>lakiteitse</em>), lääketieteellisiin välittäjäelementteihin (<em>sukupuoliteitse</em>, <em>veriteitse</em>) ja toimenpiteisiin (<em>tähystysteitse</em>, <em>laparotomiateitse</em>) sekä tiedonvälityksen välineisiin (<em>radioteitse</em>, <em>satelliittiteitse</em>, <em>sähköpostiteitse</em>). Marginaalisesti <em>teitse</em> toimii myös prolatiivisena postpositiona (<em>ilmojen teitse</em>), toisaalta -<em>teitse</em>-aineksen tapaan suffiksaalisena toimii myös sen lähin semanttinen vastine, postpositio <em>kautta</em> (<em>oikeuskautta</em>, <em>sukupuolikautta</em>).</p> <p>Prolatiivien tarkastelu päättyy kielihistoriallisiin ja kielenhuollollisiin havaintoihin, joiden yleisvaikutelma on prolatiivien eduksi. Vaikka varsinaisten -<em>(i)tse</em>-prolatiivien paikasta kieliopissa on monia näkemyksiä ja ainakaan tavallisiksi sijoiksi niitä ei voi kutsua, sijamaisia ominaisuuksia näyttä olevan hivenen enemmän kuin mihin prolatiivien kuvauksissa on yleensä totuttu. Erilaisista kuvausvaihtoehdoista huolimatta prolatiiveissa ei ole havaittu suurempia vikoja ja nykyinenkin kielenhuolto pitää prolatiivien käyttöä jopa suositeltavina. Myös -<em>teitse</em>-aineksisten instrumentaalisten muodosteiden kehitystä on syytä pitää tuloksena luonnollisesta kieliopillistumisesta, jolle tunnetaan funktionaalisia vastineita myös monissa muissa kielissä.</p> 2018-12-17T12:50:00+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/69873 Finaalirakenne suomenkielisissä teksteissä 1500-luvulta nykysuomeen 2019-06-25T13:58:49+03:00 Heidi Salmi hemame@utu.fi Kirsi-Maria Nummila kirnum@utu.fi Duha Elsayed duha.elsayed@utu.fi Harri Uusitalo htuusi@utu.fi <p>The Final clause in Finnish texts</p> <p>from the 16th century to the present day</p> <p>Modern Finnish language has a compact means of expressing that the action described in the embedded clause is the purpose of the action reported in the main clause (<em>Hän on ponnistellut lujasti <u>estä|ä|kse|en</u></em> [prevent+INF+TRANSL+POSS.3SG] <em>neuvottelujen kariutumisen</em> ’He has made considerable effort in order to prevent the failure of the negotiations’) or that the main clause action is a prerequisite of the action reported in the subclause (<em>Hän ei ole elänyt tarpeeksi kauan kerto|a|kse|en</em> [tell+INF+TRANSL+POSS.3SG] <em>löydöstään</em> ’He hasn’t lived long enough to tell about his discovery’). This non-finite construction, named the Final clause (<em>finaalirakenne</em>) at its most scaled-down meaning can even convey simple posteriority (<em>Edmonton meni jatkoon pudot|a|kse|en</em> [fail+INF+TRANSL+POSS.3SG] <em>seuraavalla kierroksella Minnesotalle</em> ’Edmonton made the playoffs and/but lost against Minnesota in the following round’). The construction consists of the translative form of the A-marked infinitive. A possessive suffix is attached to the infinite verb form. It usually refers to the subject referent of the main clause.</p> <p>The Final clause appears to be a formation typical to literary language even though the translative of the A-marked infinitive has some lexicalized uses in local dialects. This paper was written by a group of Old Finnish researchers who decided to follow the factors behind its frequency in various old texts. As a result, a pilot study on the Final clause was conducted.</p> <p>The construction was investigated from three different perspectives: 1) diachronic changes in religious and legal texts, 2) the effect of genre, and 3) the author’s language background. Pieces of corpora, representing periods of Old Finnish, Early Modern and Modern Finnish, each 35&nbsp;000 words in size, were determined, and the occurances of Final clause (or constructions close enough to it) were calculated.</p> <p>The results show that the Final clause, like non-finite clauses in general, was still seeking its shape in the earliest Biblical and legal texts. Few occurances of the Final clause could be defined in the 16th century texts. The translative of the A-marked infinitive had other uses, though. The Final clause spread rapidly in the 19th century and peaked in Elias Lönnrot’s legal texts as well as in the Bible translation eventually published in the 1930’s.</p> <p>From the beginning, the Final clause had a literal tone in it. <em>Antti Lizelius</em> (1708‒1795), parson of Pöytyä and Mynämäki counties and founder of the first Finnish newspaper, made frequent use of the Final clause in his <em>Tiedotuskirja</em>, local history research, while underused it in the newspaper <em>Suomenkieliset Tieto-Sanomat</em>, whose main goal was public enlightenment. Texts of several 19th century authors were investigated in the same manner in order to find out the effect of language background on the use of the Final clause. The writer’s mother tongue appeared to be a greater factor than the status of the text as original or translated. Non-native Finnish speakers were three times as likely to use the construction than native speakers.</p> <p>Many further questions arise from the findings of this paper which is a preliminary introduction to a so far little-researched non-finite construction. Nevertheless, it proved possible to follow the birth and development of the Final clause from available literal sources.</p> 2018-12-17T12:51:21+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/69997 Miten Raja-Karjalan murre eroaa suomesta? 2019-06-25T13:58:43+03:00 Marjatta Palander marjatta.palander@uef.fi Helka Riionheimo helka.riionheimo@uef.fi <p>Tutkimuksessa tarkastellaan kuuntelutestimenetelmää käyttäen ei-lingvistien havaintoja karjalan kielestä. Kohderyhmänä on 31 rajakarjalaistaustaista pohjoiskarjalaista, jotka edustavat karjalankielisiä siirtokarjalaisia tai heidän jälkeläisiään. He ovat syntyneet v. 1917–1969, ja heidän sukunsa ovat olleet kotoisin Ilomantsin itäkylistä, Suojärveltä, Suistamolta, Impilahdelta tai Salmista. Testissä he kuuntelivat lyhyen eteläkarjalaismurteen näytteen, josta heidän tehtävänään oli arvioida, miltä osin näytteen kieli vastasi heidän lähtöperheidensä karjalan kieltä ja miten se poikkesi Pohjois-Karjalan murteesta eli itäisistä savolaismurteista.</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Kuuntelutesti osoittautui monelle osallistujalle vaikeaksi: 31:stä kahdeksan ei eritellyt näytteestä yhtään kielenpiirrettä. Silti ero Pohjois-Karjalan nykymurteeseen yleensä tunnistettiin ja näytettä kuvailtiin yleisluonteisesti. Eniten huomiota kiinnitettiin fonologisiin piirteisiin, kaikkein yleisimmin affrikaattaan (<em>iče</em> ’itse’). Myös jälkitavujen <em>h</em> (<em>järkieh</em> ’heti’), astevaihtelusuhde <em>st</em> : <em>ss</em> (<em>muišša </em>’muista’) ja ensi tavun <em>aa</em>:n tai <em>ää</em>:n diftongiutuminen (<em>hoaššettih</em>, <em>piässä</em>) kuuluivat piirteisiin, joita jäljiteltiin tai kuvailtiin yleisimmin. Morfologisiin, sanastollisiin ja syntaktisiin piirteisiin huomio kiintyi harvemmin, mutta eräillä oli tarkkoja havaintoja mm. suomesta poikkeavasta sanajärjestyksestä.</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Testiin osallistujat hahmottivat kuulemiaan karjalan piirteitä eri tavoin. Näytteessä esiintyviä muotoja saatettiin tuottaa Pohjois-Karjalan murteen mukaisina, hyperdialektaalisina tai yleiskielisinä, mikä kertoo siitä, että karjala ei enää ole äidinkieli tai aktiivisesti käytössä. Runsas puolet osallistujista toisti kuitenkin ainakin osan muodoista sellaisina, kuin karjalainen puhuja ne tuotti. Noin kolmasosa mainitsi muotoja, joita näyte ei sisältänyt.</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Nuorimmat, 1950–1960-luvuilla syntyneet, poimivat karjalaispiirteitä eniten, mutta vanhemmille näyte saattoi palauttaa mieleen karjalankielisiä ilmauksia ja fraaseja, ja heidän karjalan kielen taitonsa näytti aktivoituvan rajakarjalaismurteen kuulemisesta. Verrattaessa kuuntelutestin tuloksia saman testiryhmän karjala-imitaatioihin on nähtävissä, että ryhmän vanhimmat jäsenet eivät välttämättä eritelleet näytteen kielenpiirteitä mutta he tuottivat pitkiäkin imitaatioita. Testin perusteella voidaan varovasti olettaa, että karjalan kieli on jokseenkin tuttua vielä siirtolaisten lasten ja lastenlastenkin keskuudessa ja sen taitaminen olisi aktivoitavissa, mikäli tilaisuuksia kuulla ja puhua karjalaa olisi enemmän.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> 2018-12-17T12:51:55+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/70049 Kielikäsitysten mosaiikki 2019-06-25T13:58:37+03:00 Tommi Kurki tommi.kurki@utu.fi <p>Tähänastisessa fennistisessä kansanlingvistisessä tutkimuksessa on tarkasteltu ei-kielitieteilijöiden kielikäsityksiä ja kielihavaintoja eli heidän kielitietoisuuttaan erilaisin menetelmin. Usein – varsinkin tutkielmissa – tarkasteltavina ovat olleet rajatusti jonkin paikkakunnan, alueen tai seudun ihmisten kielikäsitykset. Esimerkiksi mentaalikartoin on tutkittu ei-kielitieteilijöiden käsityksiä suomen murrealueista ja niiden nimityksistä.</p> <p>Omassa tutkimuksessani tavoitteenani on tarkastella taustaltaan erilaisten suomalaisten kielikäsityksiä hyödyntämällä verkkokyselyä, johon sisältyy 12 puhekielen näytteen sarja. Kyselyyn on vastannut satoja suomenkielisiä vastaajia eri puolilta Suomea. Tutkimuskysymyksenäni on, millaisia mielikuvia vastaajille syntyy heille entuudestaan tuntemattomasta, anonyymistä puhujasta ja miten he pyrkivät määrittelemään hänet, kun he kuulevat vain lyhyen katkelman hänen puheestaan. Toisena tutkimusongelmana on, missä määrin vastaajat kiinnittävät huomiota näytteiden prosodisiin piirteisiin, tässä tapauksessa loppunousuun, ja miten he kommentoivat niitä, kun kuuntelukokeen näytteissä on vaihtelevasti sekä segmentaalisia ja suprasegmentaalisia piirteitä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kunkin katkelman kuultuaan informantit vastasivat, ketkä voisivat puhua näytteessä kuullulla tavalla (ks. liite 1). Sovelsin tämän kysymyksen vastauksiin laadullista sisällönanalyysiä. Kunkin katkelman kuultuaan informantit vastasivat, ketkä voisivat puhua näytteessä kuullulla tavalla. Sovelsin tämän kysymyksen vastauksiin laadullista sisällönanalyysiä. Vaikka useat vastaajat pitivät näytteitä ”tavallisina” tai ”murteettomina”, selvä enemmistö pyrki näyte näytteeltä määrittelemään kuulemansa puhujan nimenomaan alueellisesti. Silloin, kun alueelliseen luonnehdintaan liittyi jokin muu määritystapa, kytkeytyy se kaikissa näytteissä tavallisimmin alueellisen taustan lisäksi puhujan sosiaaliseen taustaan. Se, mitä vastaajat kuulevat puhenäytteistä, mitä he tiedostavat kuulleensa ja mitä he raportoivat kuulevansa, on eri asia. Niilläkin seikoilla, joita vastaaja ei tiedosta kuulleensa tai hän ei raportoi kuulleensa on merkitystä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kielenpiirteet kantavat erilaisia sosiaalisia merkityksiä käyttäjistään, ja nämä voivat kytkeytyä muun muassa puhujan alueelliseen tai sosiaaliseen taustaan. Loppunousu vaikuttaa piirteeltä, joka yhdistetään nuoruuteen ja pääkaupunkiseutulaisuuteen, tai laajemmin eteläsuomalaisuuteen. Tässä mielessä tutkijoiden ja tavallisten kielenkäyttäjien käsitykset vastaavat pitkälti toisiaan. Tosin puheaineistoissa on todisteita siitä, että loppunousua ei esiinny vain nuorten eteläsuomalaisten naisten puheessa. Osa suomalaisista tiedostaa ja tunnistaa hyvin loppunousun, mutta osa ei nähtävästi kiinnitä siihen mitään huomiota.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Informantit, joilla on eri murretausta, voivat mieltää piirteen eri tavalla ja kiinnittää huomiota eri ilmiöihin. Vaikka tutkimuksessa on pyrittävä tekemään yleistyksiä, on huomattava, että kieliasenteita ja -käsityksiä koskevissa tuloksissa näyttää olevan huomattavia yksilöllisiä eroja, jotka täytyy ottaa huomioon. Yleistysten tekemiseksi jatkossa tarvitaan tutkimusta, jossa tarkastellaan yhä laajemmin ja monipuolisemmin suomalaisten kielikäsityksiä. Näin toivottavasti paljastuu yleisten suurten linjojen takaa pienempiä yksityiskohtia, jotka huomioimalla pystytään saamaan laajempi mosaiikkimainen kuva, johon saadaan sovitettua mahdollisimman hyvin erilaiset yksilöiden dynaamiset käsitykset.</p> 2018-12-17T12:52:27+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/69963 Verkkokeskustelujen kansa 2019-06-25T13:58:31+03:00 Marjut Johansson marjut.johansson@pp.inet.fi Jarmo H. Jantunen jarmo.h.jantunen@jyu.fi Anne Heimo anne.heimo@utu.fi Mirka Ahonen mimaah@utu.fi Veronika Laippala veronika.laippala@utu.fi <p><strong><em>People&nbsp;'</em></strong><strong>kansa'<em>&nbsp;</em>in&nbsp;</strong><strong>digital</strong><strong>&nbsp;</strong><strong>discourses</strong><strong>.</strong>&nbsp;</p> <p><strong>Corpus-assisted&nbsp;discourse&nbsp;analysis&nbsp;on Suomi24&nbsp;discussion forum.</strong>&nbsp;</p> <p>&nbsp;In&nbsp;this&nbsp;paper,&nbsp;our&nbsp;objective&nbsp;is to&nbsp;analyze&nbsp;how&nbsp;participants&nbsp;use the word&nbsp;<em>kansa</em><em>&nbsp;'</em>people'<em>&nbsp;</em>on the largest discussion forum in Finland, called Suomi24 (Finland 24). Our main research questions are the following: 1) What&nbsp;kinds of&nbsp;discourses the&nbsp;forum participants&nbsp;relate&nbsp;to&nbsp;<em>kansa</em><em>&nbsp;</em>'people'<em>&nbsp;</em>and 2)&nbsp;what kinds of representations the writers attach to&nbsp;<em>kansa</em><em>&nbsp;</em>and what kinds of meanings they&nbsp;construct for the term&nbsp;on the&nbsp;discussion forum.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;Our theoretical and methodological approach is based on corpus-assisted discourse analysis and on digital discourse analysis.&nbsp; Studying the data from two different perspectives with two different methods will give two complementary views on&nbsp;the discourses of&nbsp;<em>kansa</em>.&nbsp;In the first part of the study, we analyzed the&nbsp;2,4-billion-token&nbsp;Suomi24&nbsp;data&nbsp;in its entirety applying corpus-assisted discourse studies and keyword analysis in order&nbsp;to analyze the discourses and representations that the discussion participants attach to&nbsp;<em>kansa</em><em>.</em>&nbsp;&nbsp;To this end, we extracted all paragraphs were the lemma&nbsp;<em>kansa</em><em>&nbsp;</em>was used.&nbsp;Alltogether, the data&nbsp;contain&nbsp;about&nbsp;829 000&nbsp;occurrences of the&nbsp;lemma.&nbsp;&nbsp;</p> <p>In the second phase, we executed qualitative&nbsp;digital discourse analysis in which we focused on the positioning of the word&nbsp;<em>kansa</em><em>&nbsp;</em>(people) by examining the type of linguistic action in the utterances where it was used, what kind of relation and agreement/isagreement&nbsp;&nbsp;writers expressed in relation to the topic and object of talk they were writing about.&nbsp;</p> <p>The first analysis showed&nbsp;that the most frequent discourses attached to&nbsp;<em>kansa</em><em>&nbsp;</em>were religion, politics and power, ethnicity and society.&nbsp;In particular, these indicate that&nbsp;<em>kansa</em><em>&nbsp;</em>is often represented through&nbsp;religion and&nbsp;that&nbsp;the discourses relate&nbsp;<em>kansa</em>&nbsp;strongly to nation-state, that is, independence, government and&nbsp;ethnic&nbsp;groups.&nbsp;Furthermore,&nbsp;<em>kansa</em><em>&nbsp;</em>is often associated with inequality&nbsp;in the society, where&nbsp;parts of the&nbsp;<em>kansa</em><em>&nbsp;</em>are&nbsp;seen as&nbsp;disfavoured.&nbsp;&nbsp;</p> <p>The second analysis, based on digital discourse analysis, reveals that the word people is used in the following five ways. First,&nbsp;kansa&nbsp;is positioned as&nbsp;either in the biblical sense or as religious people who blames others. Second, writers describe&nbsp;<em>stupid people</em>&nbsp;and they&nbsp;complain and blame while showing their disregard towards people. Third, people&nbsp;was&nbsp;described as victim, betrayed, and oppressed without access to power. Here, the writers complain and accuse. Forth, the people&nbsp;was&nbsp;described as social actor through the use of cognitive verbs and speech act verbs showing&nbsp;intelligence&nbsp;of this people to which the writers belonged. The last category was a mixed one that contained people as&nbsp;representative&nbsp;of a nation or described with some quality, such as&nbsp;<em>sisukas</em><em>&nbsp;</em><em>kansa</em>&nbsp;(persistent people, or people with guts).&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>The&nbsp;results&nbsp;show&nbsp;that&nbsp;<em>kansa</em><em>&nbsp;(people)</em>&nbsp;are&nbsp;used&nbsp;in&nbsp;very&nbsp;familiar and stereotypical ways. This word functions as part of an ideological discourse in the discussions in this&nbsp;forum&nbsp;that&nbsp;allow writers to build their self-image, distinguish themselves from the&nbsp;<em>people</em>&nbsp;or in order to legitimate their own position in a way that other writers recognize the shared and reproduced representation of&nbsp;<em>people</em>.&nbsp;In this way, this representation is part of this new kind of public vernacular discourse in various platforms of social media produced by ordinary people. However, these representations of the&nbsp;<em>kansa</em><em>&nbsp;(people)&nbsp;</em>did not present any&nbsp;novel ways of understanding people.&nbsp;</p> <p class="paragraph" style="margin: 0cm; margin-bottom: .0001pt; vertical-align: baseline;"><span class="normaltextrun"><strong>Avainsanat:&nbsp;</strong>verkkokeskustelu, korpusavusteinen diskurssintutkimus,&nbsp;avainsana-analyysi,&nbsp;digitaalinen diskurssianalyysi,&nbsp;representaatio</span></p> <p>&nbsp;</p> 2018-12-17T12:53:06+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/69962 Candle in the wind 2019-06-25T13:58:25+03:00 Lasse Hämäläinen lasse.j.hamalainen@helsinki.fi <p>Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että nimien muistaminen on selvästi vaikeampaa kuin muiden sanojen. Vähälle huomiolle on kuitenkin jäänyt nimien <em>muistettavuus</em> eli se, millaiset nimet muistetaan hyvin tai huonosti. Tässä artikkelissa nimien muistettavuutta tarkastellaan empiirisen koeaineiston avulla. Suomalaisessa verkkopeliyhteisö Aapelissa sijaitsevan Minigolf-nimisen pelin 33 harrastajaa osallistui kahteen kokeeseen, joissa testattiin, kuinka hyvin he muistavat pelissä esiintyvien ratojen nimiä. Koetulosten kvalitatiivisen analyysin perusteella erottui useita muuttujia, jotka vaikuttavat nimien muistettavuuteen. Niistä tarkempaan kvantitatiiviseen analyysiin valittiin viisi: nimeämisperuste, ns. <em>ratasarjaan</em> kuuluminen, nimen kieli, nimen pituus sekä radan pelillinen tärkeys ja kiinnostavuus. Analyysi osoittaa, että kaikilla näillä muuttujilla on tilastollisesti merkitsevä vaikutus nimen muistamiseen. Muistettavuus syntyy siis usean eri tekijän summana.</p> 2018-12-17T12:53:38+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/70057 Päämäärät, ongelmat ja tilaisuudet 2019-06-25T13:58:19+03:00 Tomi Visakko tomi.visakko@helsinki.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan eksistentiaaliseksi rationaalisuudeksi kutsuttua semioottista prosessia yritysten visio-, missio- ja strategiateksteistä koostuvan aineiston kautta. Tavoitteena on ymmärtää, miten teksteissä teoretisoidaan yrityksen identiteettiä ja intentionaalisia pyrkimyksiä toimintaympäristössään sekä näiden taustalla olevia arvoja ja periaatteita. Erityisesti huomion kohteena on se, miten teksteissä representoitujen prosessien ja niiden osallistujien välisiä suhteita jäsennetään käsitteellisesti ja vuorovaikutuksellisesti. Yhtäältä on tarkasteltu tekstien lineaarisesti segmentoituvia funktionaalisia jaksoja. Analyysi valottaa samalla erityisesti eräiden kausaalisten morfosyntaktisten ilmaustyyppien (esim. <em>mAllA</em>-infinitiivirakenteen) roolia tekstin jäsentämisessä. Toisaalta on tarkasteltu, miten tekstit rakentuvat erilaisten kausaalis-evaluatiivisten diskurssikuvioiden varaan. Erityisen hyödyllisiksi kuvausmalleiksi osoittautuvat Päämäärä–Keino-, Ongelma–Ratkaisu- ja Tilaisuus–Tarttuminen-kuviot. Yritys näyttäytyy tehokkaana sosiaalisena ja taloudellisena agenttina, ongelmanratkaisijana ja mahdollistajana. Asiakas puolestaan asemoidaan hyötyjän ja avuntarvitsijan rooliin. Tilaisuuskuviossa myös asiakas kohoaa toimintaketjussa välttämättömäksi, aktiiviseksi toimijaksi. Tämäntyyppisessä eksistentiaalisessa rationalisoinnissa siis teoretisoidaan omat ja toisten intentionaaliset pyrkimykset osaksi koherenttia kausaalis-evaluatiivista verkostoa. Intentionaalinen toiminta ja sen seuraukset hahmottuvat keskeiseksi identiteettejä jäsentäväksi arvoksi.</p> 2018-12-17T12:54:07+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/69977 Ovatko vain substantiivit termejä? Hakusanan valinnasta termityössä 2019-06-25T13:58:13+03:00 Kaarina Pitkänen-Heikkilä kaarina.pitkanen@helsinki.fi <p>Artikkeli tarkastelee hakusanaksi valittujen termien sanaluokkaa erikoisalojen sanastoissa. Aineistona on Tieteen termipankin rakennekoodattu sanasto, joka pohjautuu moniin eri sanastoihin ja pääasiassa erikoisalojen asiantuntijoiden työstämiin määritelmiin. Huomio keskittyy hakusanoina substantiiveja selvästi harvemmin käytettyihin adjektiiveihin ja verbeihin ja toisaalta näitä usein korvaaviin ominaisuudennimiin ja teonnimiin. Erityisesti artikkeli argumentoi ominaisuuskäsitteitä edustavien adjektiivien kautta, joita on 6,3 prosenttia Tieteen termipankin suomenkielisistä rakennekoodatuista hakusanoista. Artikkeli osoittaa, että termityössä on välttämätöntä huomioida termien esiintyminen erikoisalan aidossa kielenkäytössä. Termin käyttö omassa kontekstissaan kertoo siitä, millainen termin edustama käsite on luonteeltaan, mikä sen suhde lähikäsitteisiin on ja mikä on olennaista sen merkityksessä. Artikkeli havainnollistaa myös sitä, kuinka olennaisesti hakusanan valinta vaikuttaa määrittelyyn. On ongelmallista, jos hakusanoiksi valitaan rakenteita, jollaisina termit eivät koskaan esiinny. Vielä ongelmallisempaa on, jos hakusanan valinta (esim. adjektiivin muuttaminen ominaisuudennimeksi) aiheuttaa sellaisia semanttisia muutoksia, jotka eivät ole mahdollisia erikoisalalla. Artikkeli avaa myös keskustelua siitä, mikä ylipäätään on termi ja miten se pitäisi teoreettisesti kuvata.</p> 2018-12-17T12:54:43+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/69844 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1800-luvulla kustantamat vieraskieliset sanakirjat: funktiot, odotukset ja vastaanotto 2019-06-25T13:57:08+03:00 Kirsi-Maria Karoliina Nummila kirnum@utu.fi Minna Seppänen mielse@utu.fi <p>Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1800-luvulla kustantamat vieraskieliset sanakirjat: funktiot, odotukset ja vastaanotto</p> <p>Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) oli 1800-luvulla merkittävä suomen kielen joko lähtö- tai kohdekielenä sisältävien vieraskielisten sanakirjojen kustantaja. Tässä artikkelissa tarkastellaan SKS:n 1800-luvulla kustantamien vieraskielisten sanakirjojen julkaisutoimintaa kustantajan, sanakirjan laatijan ja julkaisun vastaanottajan näkökulmista. Tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena on valaista sanakirjojen kustantamiseen liittyviä tavoitteita ja sanakirjoihin kohdistuneita toiveita. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden seikkojen kirjoittumista analysoitaviin teksteihin ja tekstien väliseen vuoropuheluun. Tutkimusaineisto koostuu SKS:n kokouspöytäkirjoista, SKS:n julkaisemien sanakirjojen esipuheista ja sanakirjoista julkaistuista kirja-arvioista. Tarkasteltavat sanakirjat on julkaistu vuosina 1864–1900. Ajanjakso on suomen kielen kehityksen ja suomenkielisen sivistyksen kannalta erityisen merkittävä.</p> <p>SKS:n toimintaa kuvaavat pöytäkirjat osoittavat, että SKS:n piirissä käydyissä keskusteluissa tärkeimmiksi syiksi laatia vieraskielisiä sanakirjoja nousevat koulujen tarpeet ja suomalaisen kulttuurin rikastuttaminen merkittävien sivistyskielten kirjallisuuden kautta. Teosten korkean tason SKS pyrki varmistamaan valitsemalla tekijät tarkkaan ja kontrolloimalla prosessia asettamiensa toimikuntien avulla. Teosten esipuheet osoittavat, etteivät SKS:n sanakirjojen laatijoille antamat ohjeet kuitenkaan olleet loppuun asti mietittyjä eivätkä toimitusperiaatteet selviä. Kesken prosessin muuttuneet ohjeet ja tavoitteet tuottivat epätasaisuutta ja hidastivat työtä. Monien tarpeiden samanaikaiset tyydyttämisyritykset epäonnistuivat käytännössä, ja tuloksina oli yhtäkään käyttäjäryhmää erityisen hyvin palvelevia teoksia. Samat teemat ovat esillä sanakirjoista kirjoitetuissa arvioissa; niissä nousee kuitenkin voimakkaasti esiin myös pioneerityön arvostus ja kansallinen kiitollisuuden tunne. Puutteistaan huolimatta 1800-luvun vieraskieliset sanakirjat olivatkin merkittäviä osoituksia suomen ilmaisuvarojen rikkaudesta ja kielen arvosta tasavertaisena muiden sivistyskielten rinnalla.</p> <p><strong>&nbsp;</strong></p> <p>Foreign language dictionaries published by the Finnish Literature Society in the 19th century: functions, expectations, and reception</p> <p>&nbsp;</p> <p>In the 19th century, the Finnish Literature Society (SKS) was a major publisher of foreign language dictionaries containing Finnish as either the source or the target language. This article deals with the publication process of foreign language dictionaries published by SKS in the 19th century from the points of view of the publisher, the author of the dictionary, and the recipient of the publication. The central purpose of the study is to illustrate the goals related to dictionary publication as well as the needs behind these publications. This study examines how such matters are expressed in the texts to be analysed as well as the dialogue between the texts. Research data consist of SKS’s minutes, the forewords of dictionaries published by SKS, and book reviews made of the dictionaries. The analysed dictionaries were published between 1864 and 1900. This time period is of particular significance for the development of the Finnish language and Finnish language education and culture.</p> <p>The minutes describing SKS’s operation reveal that, in discussions within SKS, the most important reasons for publishing foreign language dictionaries were seen to be the increasing needs of the school system and the enrichment of Finnish culture through access to literatures published in the principal languages of the civilised world. SKS aimed to ensure the high quality of its publications through careful selection of authors and monitoring of the publication process with the help of specially created committees. However, from the forewords of the dictionaries we can see that the instructions given by SKS to the authors of the dictionaries were not quite thought through, and editorial principles were somewhat unclear. Instructions and objectives were being revised during the publication process, which caused inconsistent end results and slow progress. The goal of trying to meet varying requirements at the same time was not successful in practice, and the end result was the publication of dictionaries that were not particularly suitable for any target group. The same themes come up in reviews written about the dictionaries; however, the reviews also express a clear admiration towards the pioneering spirit of the publications and a sense of national gratitude. Despite their deficiencies, foreign language dictionaries in the 19th century were a significant demonstration of the expressive richness of the Finnish language and its value as an equal to other languages of the civilised world.</p> 2018-12-17T12:55:27+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/70037 Nuorten lokerointi ja kehittyminen Salla Simukan nuortendystopiaromaaneissa Jäljellä ja Toisaalla 2019-06-25T13:57:01+03:00 Maria Laakso maria.s.laakso@uta.fi <p><strong>Coming of age and classification of adolescents In Salla Simukka’s YA-dystopias <em>Jäljellä </em>and <em>Toisaalla</em></strong></p> <p>Finnish YA-author Salla Simukka takes a current societal problem into the center of her novel pair <em>Jäljellä</em> (<em>Left Over</em>, not translated, 2012) and <em>Toisaalla</em> (<em>Elsewhere</em>, not translated, 2012). These novels criticize the current system, where even young children are forced to choose specialized studies and make decisions that affect their whole future. This is a consequence on a modern western information society, where branches of knowledge are differentiated. These theme Simukka’s novels handle with the methods off dystopic fiction.</p> <p>Both novels depict a dystopic world, where adolescents are classified into groups based on their personality and their talents. Both novels depict a world very much like our own, but the time of the story lies in the near future. As usual to the dystopic fiction the author pics up some existing progressions from the reality and then extends those conditions into a future, and this way the flaws of the current conditions are revealed. In my article I claim, that Simukka’s novels take under critical consideration the whole Western concept of coming of age. Especially crucial is the idea of growth as being something controllable. In western cultures the growing up of an individual is standardized and regulated by institutions and fields of science such us daycare, school, medicine, and psychology. In Simukka’s novels this idea is exaggerated but still recognizable.&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>The motif of classifications or sorting the adolescents has lately been popular in YA-fantasy and YA-dystopia. Simukka’s novels borrow from two bestsellers: J.K. Rowling’s Harry Potter -series (1997–2007), and Veronica Roth’s Divergent-series (2011–2013). These examples seem to prove, that the idea of adolescents of being sorted or being classified is important in contemporary genre fiction targeting young audiences.&nbsp; Sorting or classification as motifs seem to be connected to the contemporary understanding of youth and growing up.</p> <p>In this article I consider the classification motif in Simukka’s novel. I consentrate especially to the connections between the motif and the wider theme of growing up. I examine the motif beside the Western ideas of growth and coming of age. Besides that I also study the different genre frames Simukka’s novels use to discuss of growing up in contemporary society. These genre traditions include dystopic fiction, YA-literature and fairytale. In this article I propose, that the classification motif allegorizes the demands set to adolescents in contemporary society but also appeals to the young readers as a fantasy of belonging to the group.</p> <p>&nbsp;</p> 2018-12-17T12:56:04+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/70058 Kotiinpaluun kronotoopit suomalaisessa sisällissotakirjallisuudessa 2019-06-25T13:56:55+03:00 Tiina Mahlamäki tituma@utu.fi <p>Tarkastelen artikkelissani suomalaisessa sisällissotakirjallisuudessa kuvattuja kohtauksia, joissa sisällissotaan lähteneet palaavat vankileiriltä kotiin. Aineistoni koostuu Runar Schildtin novellista "Kotiinpaluu" (1919), Toivo Pekkasen&nbsp;<em>Tehtaan varjossa&nbsp;</em>(1932), Hella Wuolijoen&nbsp;<em>Työmiehen perhe&nbsp;</em>(1949/1970), Väinö Linnan&nbsp;<em>Täällä Pohjantähden alla II&nbsp;</em>(1960), Juhani Syrjän&nbsp;<em>Juho 18&nbsp;</em>(1998) ja Heidi Köngäksen&nbsp;<em>Sandra&nbsp;</em>(2017). Lisäksi mukana on muutamia muita aihetta käsitteleviä romaaneja, joihin viittaan. Tarkastelen romaanien kuvauksia kotiinpaluista seuraavien, kuvauksia yhdistävien teemojen avulla:&nbsp;kuollut palaa kotiin, tappava ruoka, palaajana työtätekevä kansa sekä lapsi palaa kotiin. Analyysin teoreettisena käsitteenä käytän venäläisen kirjallisuudentutkijan Mihail Bahtinin kronotoopin käsitettä, erityisesti kohtaamisen, tien ja kynnyksen kronotooppeja. Hyödynnän myös uskonnontutkija Thomas A. Tweedin muotoilemia kehon, kodin ja kotimaan kronotooppeja.</p> 2018-12-17T12:56:41+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/70059 ”Mä elän niitä paikkoja edelleen” 2019-06-25T13:56:50+03:00 Maija Johanna Mäki maija.j.maki@utu.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan yhden suvun jäsenten elämistiloja ja niiden kulttuurisia merkityksiä. Muistelukerronta-aineisto on koottu monivuotisessa, yhteistoiminnallisessa tutkimushankkeessa. Artikkeli jäsentyy kulttuurintutkimuksessa ja kansatieteessä olennaiseksi nousseiden käsitteiden, tilan ja paikan, avulla käydyn teoreettiseen keskustelun kautta. Muistelukerronta sanoittaa ja tekee näkyväksi suvun kulttuurinperinnöllistämisprosesseja. Elämistiloja käsittelevä muistelukerronta osoittaa tutkimuskohteena olevalle suvulle merkityksellistä tilaan sitoutuvaa kulttuuriperintöainesta erityisesti lapsuuden ja nuoruuden aikaisten, muistelluiden elämistilojen avulla. Lapsuuden kokemusmaailmasta välittyy tutkimusaineistossa erilaisia sävyjä ja kerrostumia, joita purkamalla ja käsitteellistämällä voidaan rakentaa ja ymmärtää eri sukupolvien lapsuuden kokemusmaailmaa. Tässä muisteluaineistossa esille nousevat erityisesti maaseudun ja kaupungin lapsuuden elämistilat, mutta myös mummolat ja mökit sekä luovutetutn Karjalan alueet, jotka nousevat esille paitsi haastatteluissa myös visuaalisen muistelun keinoin.&nbsp;Yhden suvun muisteluaineisto piirtää kuvaa koko Suomen kansan itsenäisyyden ajan vaiheista, lapsen silmin nähtynä ja koettuna.</p> 2018-12-17T12:57:18+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/72973 Monitieteinen tutkimushanke nykysuomalaisten kielellisistä elämäkerroista 2019-06-25T13:56:44+03:00 Katri Priiki katri.priiki@helsinki.fi Kaarina Mononen kaarina.mononen@helsinki.fi Hanna Lappalainen hanna.lappalainen@helsinki.fi 2018-12-17T12:57:55+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/70968 TV-ohjelman dialogi tuo luonnon kotiin 2019-06-25T13:56:39+03:00 Kirsti Siitonen kisiito@utu.fi 2018-12-17T12:58:22+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/70129 Unkarilaisten henkilönnimien ja nimenvalinnan erityispiirteitä 2019-06-25T13:56:33+03:00 Maria Sarhemaa maria.sarhemaa@helsinki.fi Judit Takács takacs.judit@uni-eszterhazy.hu <p>Artikkeli käsittelee unkarilaisia henkilönnimiä, nimifraaseja ja nimenvalintaa sekä etunimiin kytkeytyviä merkityksiä ja kokoaa niitä käsittelevää kirjallisuutta. Käsittely on osittain kontrastiivista: unkarilaista käytäntöä verrataan suomalaiseen sellaisissa kohdissa, joissa se helpottaa suomalaista lukijaa. Artikkelin näkökulma on alussa yhteiskunnallinen ja sosio-onomastinen ja tarkastelussa ovat unkarilaiset nimifraasit sekä niiden eri osat. Myöhemmin tarkastelun keskiöön rajautuvat etunimet ja näkökulma muuttuu enemmän semanttiseksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Unkarilainen nimifraasi koostuu usein monista eri osista, ja etu- ja sukunimen lisäksi siinä voi olla erilaisia nimentäydennyksiä, jotka kertovat nimenkantajan kansalaisuudesta, siviilisäädystä, perheensisäisestä sukupolvesta tai koulutustaustasta. Unkarilaisten nimifraasien käyttö yleensä ja erityisesti unkarilaisten naisten nimifraasien käyttö muunkielisessä, esimerkiksi suomenkielisessä, kontekstissa saattaa toisinaan aiheuttaa ongelmia. Naisen nimifraasi saattaa koostua pelkästään aviomiehen etu- ja sukunimestä sekä johtimesta <em>-né </em>’vaimo’, jolloin nimeä toisenkielisessä kontekstissa käyttävän on ratkaistava, missä muodossa hän nimeä käyttää.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Unkarissa – kuten Suomessakin – nimenvalintaan vaikuttavat yhteiskunnalliset normit ja sosiaaliset konventiot. Uusien nimien antamista säädellään Unkarissa jokseenkin tiukasti. Jos lapselle halutaan antaa nimi, joka ei vielä ole hyväksyttyjen etunimien listalla, nimen antamista pitää erikseen anoa. Unkarissa on tyypillistä, että virallisen etunimen sijaan jokapäiväisessä kielenkäytössä käytetään erilaisia lisänimiä. Tällaisten lisänimien käyttö on hyvin vakiintunutta ja vaihtelee muun muassa nimenkantajan iän mukaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Normit ja konventiot eivät kuitenkaan ole ainoa nimenvalintaan vaikuttava seikka, vaan nimenantoon vaikuttavat myös etunimiin kytkeytyvät erilaiset merkitykset. Siksi artikkelissa pohditaan myös kysymystä siitä, onko nimellä ylipäänsä merkitystä, sekä tarkastellaan etunimiin yhdistyviä merkityksiä ja konnotaatioita.</p> 2018-12-17T12:58:48+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/71026 Suomen lounaismurteiden stX-adverbien kahtalaisuus 2019-06-25T13:56:27+03:00 Jussi Pahikkala pahio@wakkanet.fi 2018-12-17T12:59:19+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/70208 Lauri Viljanen: koskenniemeläinen? Kosketuskohtia ja rinnakkaisuuksia 2019-06-25T13:56:21+03:00 Pirkko Alhoniemi pirkko.alhoniemi@kolumbus.fi 2018-12-17T12:59:44+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/70122 Esimiehen alkajaissanat juhlaseminaarissa Sata vuotta Osmo Ikolan syntymästä 2019-06-25T13:56:15+03:00 Tuomas Huumo thuumo@utu.fi 2018-12-17T13:00:09+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/70123 Kertomus Suomen Kielen Seuran toimivuodesta 1.1.–31.12.2017 2019-06-25T13:56:09+03:00 Katri Priiki katri.priiki@iki.fi 2018-12-17T13:00:31+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/74093 Yhdyssanojen rajankäyntiä Agricolan sanastossa 2019-06-25T13:56:04+03:00 Elina Heikkilä elina.heikkila@kotus.fi 2018-12-17T13:00:53+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/72988 Mitä Agricolan pitikään tarkoittaman? 2019-06-25T13:55:58+03:00 Jaakko Leino jaakko.leino@helsinki.fi 2018-12-17T13:01:15+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/71224 Kielisukulaistemme henkilönnimet 2019-06-25T13:55:53+03:00 Maria Sarhemaa maria.sarhemaa@helsinki.fi Lasse Hämäläinen lasse.j.hamalainen@helsinki.fi Väinö Syrjälä vaino.syrjala@helsinki.fi 2018-12-17T13:01:39+02:00 ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/sananjalka/article/view/74095 Liikettä rajalla 2019-06-25T13:55:47+03:00 Merja Leppälahti meleppa@utu.fi 2018-12-17T13:02:02+02:00 ##submission.copyrightStatement##