Suomeen muuttaneiden lääkäripalveluiden käyttö: mikä selittää rekisteröityjen käyntien määrää?

Kirjoittajat

• Valentina Kieseppä University College Dublin, School of Medicine.
• Regina Garcia-Velazquez Finnish Institute for Health and Welfare
• Eero Lilja Finnish Institute for Health and Welfare
• Hannamaria Kuusio Finnish Institute for Health and Welfare

DOI:

https://doi.org/10.23990/sa.127828

Avainsanat:

Terveyspalvelujen käyttö, kysely, maahanmuutto, Avohilmo

Abstrakti

Terveyspalvelujen käytössä on havaittu väestöryhmien välisiä eroja. Suomeen muuttaneet käyttävät terveyspalveluita vaihtelevasti väestöryhmästä ja palvelusta riippuen, mutta kokonaisuudessaan hieman vähemmän kuin koko väestö. Tässä tutkimuksessa selvitettiin demografisten tekijöiden ja maahanmuuttoon liittyvien tekijöiden yhteyttä rekisteröityjen terveyskeskuslääkärikäyntien määrään Suomeen muuttaneessa väestössä. Tutkimuksessa hyödynnetään Ulkomailla syntyneiden hyvinvointitutkimus (FinMonik) -kyselytutkimusaineistoa yhdistettynä THL:n perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitus (Avohilmo) -rekisteristä saatuihin tietoihin terveyspalvelujen käytöstä sekä Väestörekisteristä saatuihin tietoihin sosiodemografisista tekijöistä (n=5800). Rekisteröityjä lääkärikäyntejä oli ylipäätään varsin vähän: 81 prosentilla ei ollut lainkaan rekisteröityjä lääkärikäyntejä. Erot käyntien määrissä olivat voimakkaat erva-alueiden välillä. Regressiomallien mukaan henkilöillä, jotka olivat tulleet Suomeen pakolaisina sekä henkilöillä, jotka raportoivat lääkärin toteaman terveysongelman, jotka raportoivat käyneensä yksityislääkärin tai työterveyslääkärin vastaanotolla tai jotka raportoivat olevansa osittain työkyvyttömiä, oli todennäköisemmin useampia rekisteröityjä terveyskeskuslääkärikäyntejä. Lisäksi naisilla, joiden kotitaloudessa asui alle seitsemänvuotiaita lapsia, oli todennäköisemmin enemmän käyntejä. Lääkärikäyntejä oli todennäköisemmin vähemmän, jos henkilö asui Länsi- tai Pohjois-Suomen erva-alueilla, sekä henkilöillä, jotka olivat kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Ainoa tekijä, joka oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä siihen, ettei henkilöllä ollut lainkaan rekisteröityjä lääkärikäyntejä, oli tutkittavan erva-alue. Tässä tutkimuksessa palvelujen käyttöä selittivät ennen kaikkea palveluiden tarpeeseen liittyvät tekijät. Tulokset eivät viittaa suuriin yhdenvertaisuusongelmiin terveyspalveluihin pääsyssä eri maahanmuuttaneiden väestöryhmien välillä. Erva-alueiden väliset erot ja ilmeinen alikäyttö yleisväestöön verrattuna on syyttä selvittää jatkotutkimuksilla.