Moni luopuu urheiluseuraharrastuksesta nuoruusiässä
kilpaurheilijat lopettavat osin eri syistä kuin muut harrastajat
Avainsanat:
urheiluseurat, nuoret, kilpaurheilu, lopettaminenAbstrakti
Urheiluseuraharrastus voi parhaimmillaan tukea nuorten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä monin tavoin. Urheiluseuraharrastaminen on suosittua suomalaisten lasten ja nuorten keskuudessa, mutta etenkin murrosikään tultaessa seuraharrastuksen lopettaminen yleistyy. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 16–20-vuotiaiden nuorten ilmoittamia urheiluseuraharrastuksen lopettamisen syitä ja selvitettiin, eroavatko lopettamisen syyt erilaisissa harrastusorientaatioryhmissä eli kokeilu-, harrastus- tai kilpailumielessä seuratoimintaan osallistuneilla nuorilla.
Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa 2020 (LIITU) -kyselytutkimusta. Tässä osa-aineistossa oli mukana yhteensä 736 toisen asteen opiskelijaa (naisia 55,8 %). Lopettamisen syiden kysymyspatteristo pohjautui kansainväliseen QRA-mittariin (The Questionnaire of Reasons for Attrition). Aineiston tilastollinen analysointi suoritettiin ristiintaulukoiden Khiin neliö -testiä, z-testiä ja Cramèrin V-arvoa hyödyntäen sekä riippumattomien otosten t-testillä ja varianssianalyysillä (ANOVA).
Lajiin kyllästyminen ja muu tekeminen olivat kaikissa harrastusorientaatioryhmissä kolmen yleisimmän lopettamissyyn joukossa. Kokeilu- ja harrastusmielessä urheiluseuratoimintaan osallistuneiden lopettamisen syissä korostui kilpaurheilijoita useammin se, etteivät he viihtyneet joukkueessa, heillä ei ollut riittävän hauskaa, eivätkä he pitäneet kilpailemisesta. Kilpaurheilijoilla puolestaan kavereiden kanssa vietetyn ajan puute, harjoittelun rasittavuus ja loukkaantumiset olivat muita ryhmiä yleisemmin lopettamisen syynä.
Laadukkaan, ei-kilpailullisen harrastetoiminnan lisääminen seuroissa voisi olla keino vaikuttaa siihen, että suurempi osa nuorista kokisi seuratoiminnan tarjoavan mielekkään vaihtoehdon liikkumiselle. Kilpaurheilevien nuorten kohdalla harjoittelun ja palautumisen tasapainoon, urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen tulisi kiinnittää seuroissa nykyistä enemmän huomiota.
