Vastakaiku- ja väistämismekanismin aktivoituminen ja aktivoitumisen seuraukset aikuissosiaalityön asiakasprosessissa
Abstrakti
Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa aikuissosiaalityön asiakasprosessissa ilmeneviä mekanismeja, niitä aktivoivia tekijöitä, sekä mekanismien aktivoitumisen seurauksia asiakkaan näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostui sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmiin tallennetuista aikuissosiaalityön asiakasasiakirjoista (n=32). Aineiston analyysissa käytin KAIMeR -teoriaa, sekä kuusivaiheista analyysimallia, jotka molemmat perustuvat kriittiseen realismiin. Aineistosta oli tunnistettavissa kaksi vastakkaista mekanismia, vastakaiku- ja väistämismekanismi, jotka toimivat asiakasprosessissa limittäin ja aktivoituivat yhteiskunnan ja kulttuurin, ammattilaisten sekä asiakkaiden konteksteissa ilmenevien tekijöiden vuorovaikutuksessa. Vastakaikumekanismin aktivoitumisen seurauksena oli asiakkaan toivon säilyminen sekä sitoutuminen työskentelyyn. Vastakaikumekanismia aktivoivat ammattilaisen pitkäjänteinen työote ja asiakkaan perustarpeista huolehtiminen, jota lait osaltaan turvaavat. Taustalla olevina tekijöinä näyttäytyivät ammattilaisten ymmärrys asiakkaiden ongelmien kompleksisuudesta ja positiivinen asennoituminen, jotka heijastivat pehmeitä arvoja yhteiskunnassa. Ammattilaisten kaavamainen, lakisääteiset minimipalvelut täyttävä ja asiakasta pois ohjaava toiminta, sekä viranomaiskeskeisyys heikensivät asiakkaan sitoutumista prosessiin. Nimesin näiden tekijöiden vaikutuksesta aktivoituvan mekanismin väistämismekanismiksi. Aktivoivina tekijöinä näyttäytyivät monimutkainen palvelujärjestelmä sekä asiakkaiden kokema häpeä siitä, kun ei pystynyt täyttämään aikuisuuden kirjoittamattomia normeja. Mekanismin aktivoitumisen seurauksena asiakkaat sinnittelivät, tai toimivat muiden sekä järjestelmän asettamien odotusten mukaan, mikä oli epäsuhdassa heidän toimintakykynsä kanssa. Tämä synnytti epäluottamusta ja etääntymistä palveluista. Tutkimus lisää ymmärrystä vaikutusten syntyprosessista aikuissosiaalityössä mekanismien valossa. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä luottamuksen ja toivon säilymisen tärkeydestä asiakasprosessissa, joiden syntyminen vaatii aikaa ja pitkäjänteistä työskentelyä. Lisäksi ne muistuttavat siitä, kuinka siiloutunut palvelujärjestelmämme käännyttää asiakkaita pois. Niin sanottu panos-tuotos-tutkimusasetelma ei tavoita vaikuttavuutta riittävän kattavasti sosiaalityön kontekstissa. Jatkossa tutkimuksissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, miten ja miksi vaikutuksia syntyy.
