Työstressistä selviytyminen ja siitä palautuminen: käsiteanalyysi

Kirjoittajat

• Ulla Kinnunen Tampereen yliopisto
• Saija Mauno Tampereen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.23990/sa.143764

Avainsanat:

palautuminen, palautumisen kokemus, selviytymisstrategiat, stressi

Abstrakti

Tässä teoreettisessa artikkelissa tarkastelemme työstressistä selviytymisen (engl. coping) ja siitä palautumisen (engl. recovery) yhtäläisyyksiä ja eroja suhteessa yksilön hyvinvointiin. Artikkelimme lisää tietoa siitä, kuinka ilmiöt liittyvät toisiinsa ja missä stressiprosessin vaiheessa niiden kummankin merkitys on keskeisintä hyvinvoinnin kannalta. Käsiteanalyysi osoitti, että stressistä selviytymisessä yksilön reagointi keskittyy stressitekijään, kun taas palautumisessa reagoidaan stressireaktioon. Stressistä selviytyäkseen yksilö pyrkii siis käsittelemään stressitekijää ja parhaimmillaan eliminoimaan sen. Palautumisen tavoitteena puolestaan on stressioireiden vähentäminen. Näin se voidaan nähdä myös viivästyneenä stressistä selviytymisenä. Selviytymistä stressistä on usein tutkittu kahden tai kolmen selviytymisstrategian avulla, kun taas palautumisessa on keskitytty ensisijaisesti palautumista edistäviin vapaa-ajan kokemuksiin. Selviytymisstrategioista tunne- ja välttelysuuntautuneilla strategiolla on käsitteellisesti ongelmasuuntautuneita strategioita enemmän yhteyttä palautumisen kokemuksiin, sillä ne liittyvät stressireaktioihin, niiden säätelyyn ja vähentämiseen sekä sitä kautta hyvinvoinnin ylläpitoon. Olemassa olevassa ainoassa empiirisessä tutkimuksessa nämä keskinäiset yhteydet jäivät kuitenkin heikoiksi. Jatkotutkimuksissa molempia ilmiöitä tulisi tarkastella integroivissa tutkimusasetelmissa, jotta saamme uutta tietoa niiden merkityksestä ja vuorovaikutuksesta ajassa etenevänä dynaamisena prosessina.