Potilaiden ja sosiaalityöntekijöiden kokemuksia psykiatrian sosiaalityön vaikuttavuudesta psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa

Kirjoittajat

• Anna Metteri Tampereen yliopisto
• Ulla Maija Kauppinen-Perttula https://orcid.org/0009-0009-8862-6916
• Sointu Riekkinen-Tuovinen KYS https://orcid.org/0009-0002-7414-0033
• Lynette Joubert The University of Melbourne
• Maija Jäppinen Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0002-2332-998X
• Tomi Mäki-Opas Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden laitos & Pohjois-Savon hyvinvointialue, Hyvinvointipalvelujen tutkimuskesku https://orcid.org/0000-0002-0472-719X
• Leena Männistö HUS, Lasten ja nuorten sairaudet & Helsingin yliopisto
• Heli Tiirola
• Janet Anand Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden laitos, sosiaalityö

DOI: https://doi.org/10.23990/sa.145091

Avainsanat:

psykiatrian kriisi, psykiatrinen sosiaalityö, elämäntilanne, vaikuttavuus, institutionaalinen resonanssiakseli

Abstrakti

Tutkimus on laadullinen haastattelu- ja kyselytutkimus, jossa pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan sitä, millaisista tekijöistä psykiatrian sosiaalityön vaikuttavuus muodostuu psykiatrisessa hoidossa olevien potilaiden ja heidän kanssaan työskentelevien sosiaalityöntekijöiden mukaan. Tutkimuksen aineistona olivat psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa olleiden potilaiden avoimet vastaukset alkukyselyyn (N=97) ja seurantakyselyyn (N=79). Lisäksi aineistoina olivat 21 sosiaalityöntekijän potilaista (N=96) tekemät alkuarvioinnit sosiaalityöntekijän kanssa aloitetun työskentelyn alkaessa, sosiaalityöntekijöiden (N=9) potilaista (N=30) tekemät loppuarvioinnit kolmen kuukauden kuluttua sosiaalityöntekijän kanssa aloitetun työn alkamisesta ja kymmenen (N=10) sosiaalityöntekijän haastattelut.

Yksi sosiaalityöntekijä saattoi vuoden kestäneen aineistonkeruun aikana rekrytoida tutkimukseen enintään 10 potilasta. Aineisto analysoitiin refleksiivisellä temaattisella analyysilla. Sosiaalityön vaikuttavuus tuli näkyviin konkreettisina muutoksina, joita sosiaalityön avulla saatiin potilaan elämään ja hyvinvointiin. Tulosten perusteella psykiatrian sosiaalityöntekijän apua saaneet potilaat kertoivat tulleensa nähdyiksi ja kuulluiksi, ja he kokivat saaneensa psykiatrian sosiaalityöstä tukea sellaisiin asioihin, joihin tarvitsivat. Psykiatrian sosiaalityössä tuli esiin, että rahahuolet ja kohtuuttomat tilanteet tuottivat potilaille elämäntilanteen vaikeuksia. Kohtuuttomia tilanteita syntyi sosiaaliturvan ja palvelujärjestelmän rakenteiden vuoksi, joita olivat sosiaalityöntekijöiden ja potilaiden mukaan esimerkiksi sosiaaliturvan hylkäämispäätökset, velkaantuminen, väliinputoaminen sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmässä, vaikea somaattinen sairaus seurauksineen, asumisen ongelmat, vaikeat avioerot ja muut tilanteet, joita potilas ei kyennyt omin voimin selvittämään.

Tutkimustulosten perusteella taloudelliset huolet ja sosiaaliturvaan ja kuntoutuksen järjestymiseen liittyvä stressi heikensivät potilaiden kuntoutumisen prosessia. Tutkimus toi esille, että psykiatristen potilaiden hoidossa on tärkeä huomioida heidän elämäntilanteensa. Potilaiden kokemus psykiatrian sosiaalityöntekijältä saamastaan avusta oli tärkeää. Tutkimusajankohtana tutkimukseen osallistuvalla hyvinvointialueella vallitsi lisäksi psykiatrian erikoislääkäreiden saatavuuteen liittyvä psykiatrisen hoidon kriisi, joka hankaloitti vaikuttavaa hoitoa ja sosiaalityötä. Kiire ja hoito- ja palvelujärjestelmän sirpaloituneisuus heikensivät mahdollisuuksia resonantteihin suhteisiin eli suhteisiin, jotka perustuvat ihmisten väliselle yhteydelle ja ihmisten ja instituutioiden väliselle luottamukselle. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että psykiatrian sosiaalityö on vaikuttavaa, kun ihmistä autetaan ottamalla kokonaisvaltaisesti huomioon hänen elämäntilanteensa.