Implementointiosaamisen vahvistaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa: johtajien ja esihenkilöjen kokemuksia valmennuksesta

Kirjoittajat

• Nanne Isokuortti Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto & Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö
• Heidi Muurinen Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
• Annika Särkkä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö
• Minttu Palsola Tampereen yliopisto
• Petra Kouvonen Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö

DOI:

https://doi.org/10.23990/sa.147507

Avainsanat:

Implementointi, Valmennus, Johtaminen, Sosiaali- ja terveyspalvelut

Abstrakti

Implementointi tarkoittaa uuden intervention käytäntöön saattamista. Implementointi vaatii huolellista suunnittelua ja aktiivista tukea aina prosessin alkuvaiheilta toivotun muutoksen ylläpitoon saakka. Implementointiosaamisen vahvistaminen voidaan nähdä keinona tukea implementointia. Implementointiosaamisen vahvistamiseksi on kehitetty erilaisia koulutusohjelmia, kursseja ja valmennuksia. Tästä huolimatta Suomen sosiaali- ja terveydenhuollossa tämänkaltaiseen ammattimaiseen implementoinnin tukeen on vielä verrattain vähän kiinnitetty huomiota ja aiheesta on vain vähän kotimaista tutkimustietoa saatavilla.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lapsi- ja perhesosiaalityön johtajille ja esihenkilöille suunnattua implementointivalmennusta. Valmennusta tarjottiin kolmelle hyvinvointialueelle, joiden sosiaalityöntekijöitä osallistui samanaikaisesti motivoivan haastattelun koulutukseen. Tässä kokonaisuudessa implementoinnin kohteena oli motivoiva haastattelu, jonka implementointia pyrittiin edesauttamaan työntekijöille suunnatun motivoivan haastattelun koulutuksen sekä johtajille ja esihenkilöille suunnatun implementointivalmennuksen avulla. Implementointivalmennuksen tavoitteena oli COM-B-mallin mukaisesti vahvistaa johtajien ja esihenkilöiden implementointikyvykkyyttä ja -motivaatiota. Lisäksi tavoitteena oli lisätä implementointitilaisuuksia työntekijätasolla eli tukea motivoivan haastattelun koulutuksen käyttöönottoa ja motivoivan haastattelun taitojen harjoittelua koulutuksen osallistujien arjessa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten johtajille ja esihenkilöille suunnatun implementointivalmennuksen tavoitteiden – kyvykkyyden, motivaation ja tilaisuuksien vahvistamisen – saavuttamisessa onnistuttiin sekä mitkä olivat valmennuksen keskeiset haasteet ja kehityskohdat. Tutkimusaineisto koostuu valmennuksen osallistujien kyselystä (n=16) ja kahdesta fokusryhmäkeskustelusta (n=12).

Tulosten perusteella valmennuksen avulla voitiin saavuttaa toivottuja hyötyjä. Kyvykkyyden osalta osallistujien itsearvioima implementointiosaaminen vahvistui ja he kokivat saaneensa valmennuksesta apua erilaisten implementointiprosessien suunnitteluun. Vaikka valmennuksen sisältöihin oltiin pääosin tyytyväisiä, osallistujat toivoivat kokonaisuuden olevan vielä napakampi ja käytännöllisempi. Motivaatioon liittyen osallistujat kuvasivat tulleensa valmennuksen myötä tietoisemmiksi implementoinnin merkityksestä palvelujen johtamisessa ja kehittämisessä. Toisaalta osallistujien kiire – tai valmennuksen koettu hyöty ja kilpailevat työvastuut - haastoivat valmennukseen sitoutumista. Valmennuksesta oli osallistujien kokemuksen mukaan hyötyä motivoivan haastattelun implementointiin tiimeissä eli implementointitilaisuuksien lisääntymiseen. Toisaalta etenkin lähiesihenkilöt olisivat toivoneet vielä enemmän tietoa itse implementoinnin kohteena olevasta motivoivasta haastattelusta, minkä avulla he voisivat entistä paremmin tukea sosiaalityöntekijöitä uusien taitojen harjoittelussa.

Jatkossa on olennaista jatkaa implementoinnin tuen systemaattista kehittämistä ja arvioida tuen vaikuttavuutta. Tulevissa valmennuksissa on tärkeää löytää tasapaino teoreettisen tiedon ja käy-tännöllisyyden välillä sekä räätälöidä valmennuksen sisältöjä kohderyhmälle.