Vanhemman arki tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen kanssa

Kirjoittajat

• Kirsi Kivistö-Rahnasto Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-1267-9626
• Katja Joronen https://orcid.org/0000-0002-3208-7249
• Anja Rantanen

DOI:

https://doi.org/10.23990/sa.159989

Avainsanat:

arkielämä, vanhempi, tyypin 1 diabeteslapsi, omahoito

Abstrakti

Lapsen tyypin 1 diabetes on monimutkainen, kuormittava ja jatkuvaa hoitoa vaativa haasteellinen sairaus. Suomessa tyypin 1 diabetes on yleisintä koko maailmassa, mutta sen merkitystä vanhempien arkeen Suomessa on tutkittu vähän. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vanhempien arkea, kun perheessä on tyypin 1 diabetesta sairastava lapsi. Tutkimuksen aineisto kerättiin vanhempien (n=11) avoimilla yksilöhaastatteluilla kahdelta hyvinvointialueelta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulosten mukaan vanhemman arki oli vanhemman ja lapsen yhteistä kasvamista pitkäaikaissairauteen, mikä tarkoitti lapsen sairastumisesta johtuvan uudenlaisen elämänkulun pitkäaikaista työstämistä ja diabeteksen sopeuttamista osaksi koko perheen elämää. Vanhempi toimi lapsen tukipilarina ja kannattelevana voimana tämän elämässä. Hän hyväksyi lähiympäristön vaihtelevan suhtautumisen lapsen diabetekseen. Arki oli kiinnittymistä lapsen omahoidon toteuttamiseen, mikä tarkoitti, että vanhempi vastasi lapsen elämää ylläpitävästä omahoidosta ja että diabetes sitoi vanhempaa ja lasta tiiviisti toisiinsa. Vanhempi hyödynsi arjessaan selviytymiskeinoja, joita olivat omahoidon toteuttamista helpottavat keinot, henkistä jaksamista vahvistavat keinot ja vanhemman erilainen suhtautuminen vertaistukeen.

Tutkimus tuotti uutta tietoa siitä, miten tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen sairastuminen vaikuttaa perustavanlaatuisesti vanhempien arkeen. Tulokset auttavat ymmärtämään paremmin vanhempien tuen tarvetta yhteiskunnassa ja terveydenhuollossa sekä kehittämään omahoidon monialaista koko perhettä koskettavaa omahoidon ohjausta ja tukea eri ympäristöissä.