Ruoka ja ruokavaliomuutos sepelvaltimotautia sairastavien kerronnassa
DOI:
https://doi.org/10.23990/sa.162387Avainsanat:
Kertomus, Sepelvaltimotauti, Terveyskäyttäytyminen, RuokakulttuuriAbstrakti
Lähestyn artikkelissa narratiiviseen eli kerronnalliseen analyysimenetelmään tukeutuen sepelvaltimotautiin sairastuneiden omaehtoisissa sairauskertomuksissa esiintyviä ruokaan ja ruokavalioihin liittyviä käsityksiä ja merkityksenantoja. Aineisto koostuu kahden sepelvaltimotautiin sairastuneille suunnatun kirjoituskutsun kautta saaduista vastauksista (n= 23). Analyysin kautta havaitsin kolme toistuvaa kerronnallista teemaa, joissa käsiteltiin 1. muutoksia ruoan merkityksellistämisessä, 2. ruokien jakautumista hyviin ja huonoihin, ja 3. ruokavalintoja keinona sairauden stigmasta eli häpeäleimasta irrottautumiseen.
Tutkimuksessa ruokakerronta ymmärretään performatiivisena eli kielellisesti todellisuutta luovana kerrontana, joka mahdollistaa ruokaan liittyvien merkityksenantojen ja kulttuuristen tulkintojen tarkastelun. Kerronta osoittaa, että sairastuneet kokevat ruokaan ja syömiseen kohdistuvaa moraalista arvottamista ja sairauden stigmaa. Vastaajat pyrkivät toteuttamaan hyvän potilaan roolia ja irrottautumaan sairauteen liittyvistä ennakkokäsityksistä tuottamalla ruokakerrontaa, joka mukailee virallista ravitsemusneuvontaa. Tutkimukseni esittää, että erilaisista lähtökohdista olevien potilasryhmien ruokakertomusten kuuleminen tarjoaa mahdollisuuden laajentaa tulkintoja eletystä sairaudesta. Ruokakerronnan tutkimus mahdollistaa potilaiden ravitsemusneuvonnan kehittämisen suuntaan, joka tukee ja tunnistaa erilaisista lähtökohdista ruokavaliomuutosta toteuttavat kuntoutujat.
