Terveysalan henkilöstön työuran loppuvaiheen digitaalisen osaamisen merkitys työvoimapoliittisena kysymyksenä: kartoittava kirjallisuuskatsaus
DOI:
https://doi.org/10.23990/sa.176503Avainsanat:
Digitaalinen osaaminen, Eläkkeelle siirtyminen, Työmarkkinapolitiikka, TerveysalaAbstrakti
Työurien pidentäminen ja työssä jaksamisen tukeminen ovat olleet viime vuosina työvoimapolitiikan keskeisiä tavoitteita väestön sosiodemografisen kehityksen vuoksi. Samaan aikaan digitalisaatio muuttaa työelämää ja työmarkkinoita. Kirjallisuuskatsauksessa selvitämme, mitä tiedämme työuran loppuvaiheessa olevien terveysalan ammattilaisten digitaalisen osaamisen (jatkossa digiosaamisen) työvoimapoliittisista vaikutuksista sekä mitkä tekijät estävät ja edistävät työuran loppuvaiheessa olevien terveysalan ammattilaisten digiosaamista. Tutkimus toteutettiin kartoittavana kirjallisuuskatsauksena Joanna Briggs Instituutin ohjeistuksen mukaisesti. Kansainvälistä kirjallisuutta etsittiin Scopus, ABI/Inform, EBSCO, Web of Science, CINAHL ja PubMed –tietokannoista, minkä lisäksi suomenkielistä kirjallisuutta etsittiin manuaalisesti. Tietokantahaku tehtiin lokakuussa 2024 ja päivitettiin tammikuussa 2026. Tietokantahaku tuotti yhteensä 3 863 viitettä. Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Kirjallisuushaku tuotti yhteensä yhdeksän artikkelia. Tulostemme mukaan digiosaaminen on keskeinen tekijä työurien jatkumisen, työhyvinvoinnin ja työmarkkinoilla pysymisen kannalta ikääntyvien terveysalan ammattilaisten keskuudessa. Erityisesti ikääntyvien työntekijöiden ammatillisen kokemuksen hyödyntäminen digipalveluja tuotettaessa sekä tietotyötä tukeva aikuiskoulutus muodostuivat keskeisiksi digiosaamista edistäviksi tekijöiksi. Aiempi tutkimus luo kuvaa siitä, että digiosaamisen esteet ovat sekä psykologisia että kokemuksellisia, eivätkä terveysalan ikäjohtamisen käytännöt ja työmarkkinajärjestelmä aktiivisesti tue ikääntyvien terveysalan ammattilaisten digiosaamisen kehittämistä. Katsauksen merkittävin tulos oli, että puhtaasti digiosaamisen työvoimapoliittisesta ulottuvuudesta löytyy vähän tutkimusta terveysalalta, vaikka digitalisaatio mielletään työurien pidentymistä mahdollistavaksi tekijäksi ja siten terveysalan työvoimapulan yhdeksi ratkaisumahdollisuudeksi työuran loppuvaiheessa. Tulevaisuudessa terveysalalla pitäisi tarkastella digiosaamista laajemmin kuin pelkästään yksilön näkökulmasta, sillä terveydenhuollon kehittäminen edellyttää työvoimapolitiikan tarkempaa analysointia ja huomiointia.
