Sijaishuollossa koettu turvattomuus lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian asiakkaiden varhaisissa elämänkuluissa
DOI:
https://doi.org/10.23990/sa.176788Avainsanat:
lastensuojelu, sijaishuolto, turvattomuus, mielenterveys, asiakkaistuminenAbstrakti
Artikkelissa tarkastellaan lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian asiakkuudessa olleiden nuorten aikuisten kokemuksia lastensuojelun sijaishuollossa koetusta turvattomuudesta. Mielenkiinto kohdistuu siihen, millaisia turvattomuuden muotoja nuorten kokemuksissa on paikannettavissa sekä kuinka nämä turvattomuuskokemukset kytkeytyvät sijaishuoltotaustaisten nuorten aikuisten mielenterveydellisen tuen tarpeeseen asiakkaistumisen (engl. clientization) näkökulmasta.
Tutkimusaineisto on kerätty osana Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa LANUPS tutkimus- ja kehittämishanketta vuosina 2021–2022. Tutkimusta varten haastateltiin yhdeksäntoista (19) 18–27-vuotiasta nuorta aikuista, joilla on ollut asiakkuus sekä lastensuojelun sijaishuollossa että nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai koettu tarve psykiatriseen tukeen. Haastattelut olivat narratiivisia teemahaastatteluja, joissa turvattomuuden teema nousi esiin aineistolähtöisesti. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimusaineistossa esiintynyt, sijaishuollossa koettu turvattomuus on paikannettavissa viiteen kategoriaan: 1) fyysiseen, 2) seksuaaliseen, 3) emotionaaliseen, 4) psyykkiseen sekä 5) materiaaliseen turvattomuuteen, jotka osin myös linkittyvät toisiinsa. Tutkimustulokset osoittavat, että asiakkaistuminen sosiaali- ja terveydenhuollossa voi paitsi vahvistua myös monimuotoistua lastensuojelun sijaishuollossa koetun turvattomuuden seurauksena. Koetun turvallisuuden aktiivinen tukeminen sijaishuollossa voi parhaimmillaan paitsi vahvistaa nuorten mielenterveyttä myös estää traumatisoitumista sekä loppuelämän mittaisia riippuvuuksia sosiaali- ja terveyspalveluista, jotka muodostavat merkittävän kansantaloudellisen kustannuserän.
