Pitkäikäisyyden tutkiminen ja kohorttidynamiikka: eettiset kysymykset, terveyden kehityskulut ja valikoituminen

Kirjoittajat

• Linda Enroth Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, terveystieteet ja Gerontologian tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0001-6613-3154
• Katariina Tuominen Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, terveystieteet, Tampereen yliopiston tutkijakollegium ja Gerontologian tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto
• Pauliina Halonen Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, terveystieteet ja Gerontologian tutkimuskeskus Tampereen yliopisto. Palvelut-yksikkö, Iäkkäiden palvelut, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
• Terhi Lampio Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, terveystieteet ja Gerontologian tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto
• Kristina Tiainen Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, terveystieteet ja Gerontologian tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto
• Laura Kananen Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, terveystieteet ja Gerontologian tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto
• Saara Marttila Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta ja Gerontologiantutkimuskeskus, Tampereen yliopisto
• Maija Satamo Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto
• Juulia Jylhävä Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto
• Anu Siren Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, terveystieteet ja Gerontologian tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.23990/sa.177287

Avainsanat:

kohorttitutkimus, valikoituminen , toimintakyky, sosioekonominen asema

Abstrakti

Yhä useampi elää pitkän elämän, ja vanhuus elämänvaiheena pitenee ja monimuotoistuu. Tervaskannot 90+ -hankkeessa on tutkittu vuodesta 1995 lähtien monitieteisesti ja moni-menetelmäisesti yli 90-vuotiaiden terveyttä ja toimintakykyä, elämänlaatua, sosiaalisia suhteita, avun tarvetta ja palvelujen käyttöä sekä vanhenemisen biologista taustaa.

Tarkastelemme artikkelissa pitkäikäisten henkilöiden tutkimukseen liittyviä erityispiirteitä ja tutkimuseettisiä kysymyksiä Tervaskannot 90+ -tutkimuksen perusteella. Lisäksi analysoimme syntymäkohorttien 1905–1932 yhteiskunnallista taustaa sekä ajallisia muutoksia toimintakyvyssä ja muistisairauksien yleisyydessä. Arvioimme myös aineiston valikoituneisuuden vaikutusta tulosten luotettavuuteen. Tarkasteluissa hyödynnämme Tervaskannot 90+ -hankkeen postikyselyaineistoja (n = 10 830), elämäntarinahaastatteluja (n = 341) sekä terveystutkimuksen biologista aineistoa (n = 850).

Tulokset osoittavat, että syntymähetken historiallinen konteksti on keskeinen tekijä elämänkulun rakentumisessa ja määrittää ne yhteiskunnalliset olosuhteet, joissa pitkä elämä eletään. Myöhemmillä syntymäkohorteilla, joista suurempi osa saavutti 90 vuoden iän, oli keskimäärin korkeampi sosioekonominen asema ja parempi toimintakyky. He ovat kuitenkin kohdanneet palvelujärjestelmän muutoksia, jonka seurauksena yhä useampi turvautuu läheisiin ihmisiin. Myös sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet. Aineiston valikoituneisuus vaikuttaa erityisesti toimintakykyrajoitteiden ja muistisairauksien esiintyvyyslukuihin, mikä antaa todellisuutta positiivisemman kuvan ikäryhmän terveydestä. Vaikka osa nykyisistä 90-vuotiaista voisi biologiselta iältään vastata 70-vuotiaita, tuloksemme elämäntilanteesta ja terveydestä osoittavat, että 90 on edelleen 90.  

Mikäli pitkäikäisten henkilöiden tutkimuksen erityispiirteitä ja valikoitumista ei huomioida, saatamme aliarvioida nopeasti kasvavan väestönosan sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä epävirallisen hoivan tarvetta, ja jättää huomiotta kohorttien väliset erot toimintakyvyssä ja sosioekonomiset terveyserot.