Ahdistuneisuushäiriöt yleistyneet sairauspäivärahan perusteena –trenditarkastelu tarkemman diagnoosin mukaan 2010-2024

Kirjoittajat

• Riku Perhoniemi Social Insurance Institution of Finland (Kela)
• dosentti Jenni Blomgren Kela
• Professori Riitta Luoto Helsingin yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.23990/sa.177646

Avainsanat:

sairauspäiväraha, pitkät sairauspoissaolot, diagnoosit, työkyvyttömyys

Abstrakti

Mielenterveyden häiriöt ovat yleistyneet sairauspäivärahajaksojen perusteena voimakkaasti viime vuosina. Erityisesti ahdistuneisuushäiriöihin perustuvien sairauspäivärahojen voimakas yleistyminen on herättänyt keskustelua ja huolta. Pyrimme lisäämään ymmärrystä kyseisestä kasvusta selvittämällä ahdistuneisuushäiriöihin perustuvien sairauspäivärahakausien yleisyyttä tarkempien diagnoosikoodien mukaan vuosina 2010–2024.

Tarkastelimme vuosittaisia sairauspäivärahaetuuden saamisen prevalensseja 18-67-vuotiaan, ei-eläköityneen väestön joukossa Kelan rekisteritiedoista.

Ahdistuneisuushäiriöiden jyrkkä yleistyminen on tapahtunut erityisesti diagnoosikoodissa F41-muut ahdistuneisuushäiriöt ja kyseisen ryhmän sisällä etenkin diagnoosikoodissa F41.2 -sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila on saattanut yleistyä sairauspäivärahan perusteena useasta syystä. Muun muassa 2019 julkaistu Käypä Hoito -suositus ahdistuneisuushäiriöille, lääkärin halu palvella asiakasta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla, lääkärien kokema työpaine ja ylipäänsä ahdistuneisuutta työikäisessä väestössä lisäävät globaalit muutokset voivat osaltaan vaikuttaa havaittuun ilmiöön.