Mitä subjektiiviset kysymykset lapsuudenkodin toimeentulosta oikeastaan mittaavat?

Kirjoittajat

• Pasi Moisio
• Sakari Karvonen

Abstrakti

Pitkittäis- ja rekisteriaineistoihin perustuvat liikkuvuustutkimukset osoittavat lapsuudenkodin elintasolla olevan vahva yhteys lasten elintasoon aikuisiällä. Yhteys näyttäytyy paljon heikompana, tai sitä ei esiinny lainkaan, käytettäessä vastaajien omia arvioita lapsuudenkodin toimeentulosta. Pitkittäis- ja rekisteritutkimuksia voidaan pitää omia retrospektiivisia arvioita luotettavampina, joten ristiriitaisilta vaikuttavien tulosten täytyy selittyä subjektiivisten retrospektiivisten kysymysten validiteetin ongelmista. Artikkelissa tarkastellaan tätä kysymystä lapsuudenkodin toimeentuloa koskevan kysymyksen kautta. Kysymyksen mahdollisina virhelähteinä eroteltiin neljä tapausta: lapset eivät useinkaan tiedä tai muista lapsuudenkotinsa toimeentulo-ongelmia, epäselvyys mihin vastaajat suhteuttavat lapsuudenkotinsa toimeentulon, lapsuudenkodin ajankohta on eri vuosikymmenellä vastaajan iästä riippuen sekä sukupolven sisäinen tuloliikkuvuus. Empiirisesti tarkastellaan kahta jälkimmäistä virhelähdettä. Aineistona on Stakesin HYPA 2004 kysely, johon on yhdistetty vastaajien tulo- ja toimeentulotukitiedot rekistereistä. Ikävakioinnin jälkeenkään vastaajien tulotasolla ja toimeentulotuen saannilla ei ollut systemaattista yhteyttä lapsuudenkodin toimeentulo-ongelmien kanssa. Vastaajien tietämättömyys ja epäselvyys siitä, mihin lapsuudenkodin toimeentuloa verrataan näyttävät tuovan mukanaan niin suuren mittausvirheen, ettei pelkkä ikävakiointi palauta kysymyksen validiteettia. Johtopäätös on, että subjektiivisia arvioita lapsuudenkodin elinoloista ja toimeentulosta ei voida pitää luotettavina ja niiden käyttöä ylisukupolvisuuden tutkimuksessa tulisi vakavasti harkita.