Säilyykö myönteinen elämänasenne vanhuudessa?

Kirjoittajat

• Sini Eloranta
• Hannu Isoaho
• Matti Viitanen
• Aapo Lehtonen
• Seija Arve

Abstrakti

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida 70-vuotiaiden, kotona asuvien ikäihmisten koettua elämänasennetta sekä seurata sen pysyvyyttä ja siinä tapahtuneita muutoksia 20 vuoden seuranta-aikana. Lähtötutkimus toteutettiin postikyselynä vuonna 1991, jolloin tutkimuskohteena olivat kaikki vuonna 1920 syntyneet (N=1530) kotona asuvat turkulaiset. Heidät tutkittiin uudelleen vuonna 2001 (n=656), 2006 (n=304) and 2011 (n=156). Elämänasennetta arvioitiin kysymyksillä elämään tyytyväisyydestä, tarpeellisuuden tunteesta, tulevaisuuden suunnitelmista, elämänhalusta, masentuneisuudesta ja yksinäisyydestä. Kysymyksistä muodostettiin summamuuttuja, jonka arvo 1 edustaa positiivista elämänasennetta ja arvo 0 negatiivista elämänasennetta. Lähtötilanteessa vastaajilla oli varsin myönteinen elämänasenne (summamuuttujan arvo 0.83). Heillä oli elämänhalua ja he olivat elämäänsä tyytyväisiä. Seuranta osoitti, että kotona asuvien ikäihmisten elämänasenne heikkeni tilastollisesti merkitsevästi ikävuosien 70 ja 80 välillä (0.83:sta 0.75:een), kun taas ikävuosien 80, 85 ja 90 välillä muutosta ei enää tapahtunut.