https://journal.fi/sla/issue/feed Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2019-09-05T18:41:02+03:00 Suvi Määttä toimitussihteeri@socialmedicine.fi Open Journal Systems <div id="customblock-esittely" class="pkp_block block_custom"> <div class="content"> <p><strong>Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti</strong> on kotimainen tiedejulkaisu, jossa käsitellään terveyteen, sairauteen ja hyvinvointiin liittyviä aiheita yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kirjoitukset voivat edustaa esimerkiksi kansanterveystiedettä, terveyssosiologiaa, yhteiskuntapolitiikkaa, terveystaloustiedettä tai terveydenhuoltotutkimusta.&nbsp; Lehti julkaisee empiirisiä (laadullisia ja määrällisiä), teoreettisia ja metodisia alkuperäisartikkeleita, tieteellisiä katsauksia ja tutkija-puheenvuoroja sekä muita kirjoituksia suomen ja ruotsin kielellä. <strong>Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.</strong></p> </div> </div> https://journal.fi/sla/article/view/84507 Mielenterveys valokeilassa - vihdoinkin! 2019-09-03T17:11:48+03:00 Sami Pirkola sami.pirkola@tuni.fi 2019-08-25T18:16:34+03:00 Copyright (c) 2019 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/74510 Itsearvioitu masennusoireilu ja elämäntapahtumat 4. ja 5. luokan oppilailla – Kouluterveyskysely 2019-09-03T17:05:19+03:00 Tiina Talja tiina.talja@elisanet.fi Anja Rantanen anja.rantanen@tuni.fi Anna-Maija Koivisto anna.m.koivisto@tuni.fi Katja Joronen katja.joronen@tuni.fi <p><span data-contrast="auto">Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perusopetuksen 4. ja 5. luokan oppilaiden itsearvioidun masennusoireilun yleisyyttä sekä selvittää mitkä&nbsp;sosiodemografiset&nbsp;taustatekijät ja koetut elämäntapahtumat ovat yhteydessä itsearvioituun masennusoireiluun. Masennusoireilun esiintymistä kysyttiin MFQ-mittarista (</span><span data-contrast="auto">The</span><span data-contrast="auto">&nbsp;</span><span data-contrast="auto">Moods</span><span data-contrast="auto">&nbsp;and&nbsp;</span><span data-contrast="auto">Feelings</span><span data-contrast="auto">&nbsp;</span><span data-contrast="auto">Questionnaire</span><span data-contrast="auto">) muodostettujen väittämien avulla. Taustatekijöinä olivat sukupuoli, luokka-aste, perherakenne ja syntyperä. Elämäntapahtumina tarkasteltiin koulun vaihtoa, vanhempien eroa, uusperheen muodostumista, sisaruksen syntymää, omaa vakavaa sairastumista tai vammautumista sekä perheenjäsenen tai muun läheisen ihmisen vakavaa sairastumista tai kuolemaa.&nbsp;</span><span data-ccp-props="{&quot;201341983&quot;:0,&quot;335551550&quot;:6,&quot;335551620&quot;:6,&quot;335559738&quot;:120,&quot;335559739&quot;:120,&quot;335559740&quot;:240}">&nbsp;</span></p> <p><span data-contrast="auto">Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyn 2017 Suomessa asuvien peruskoulun 4.- ja 5.-luokkalaisten vastauksia. Vastaajia oli yhteensä 95725 vastausaktiivisuuden ollessa 80 %.</span><span data-ccp-props="{&quot;201341983&quot;:0,&quot;335551550&quot;:6,&quot;335551620&quot;:6,&quot;335559738&quot;:120,&quot;335559739&quot;:120,&quot;335559740&quot;:240}">&nbsp;</span></p> <p><span data-contrast="auto">Aineistoa kuvailtiin frekvenssein ja prosenttijakaumin. Taustatekijöiden ja elämäntapahtumien yhteyttä itsearvioituun masennusoireiluun selvitettiin ristiintaulukoinnin, χ2-testin sekä logistisen regressioanalyysin avulla.&nbsp;</span><span data-ccp-props="{&quot;201341983&quot;:0,&quot;335551550&quot;:6,&quot;335551620&quot;:6,&quot;335559738&quot;:120,&quot;335559739&quot;:120,&quot;335559740&quot;:240}">&nbsp;</span></p> <p><span data-ccp-props="{&quot;201341983&quot;:0,&quot;335551550&quot;:6,&quot;335551620&quot;:6,&quot;335559738&quot;:120,&quot;335559739&quot;:120,&quot;335559740&quot;:240}">&nbsp;</span></p> <p><span data-contrast="auto">Itsearvioitua masennusoireilua esiintyi lähes 13 %:lla vastaajista. Masennusoireilu oli yleisempää niillä oppilailla, jotka eivät asuneet ydinperheessä tai jotka olivat syntyperältään ulkomaalaisia. Elämäntapahtumat, erityisesti lapsen oma vakava sairastuminen tai vammautuminen (OR 2,90; lv 2,67–3,14), uusperheen muodostuminen (OR 1,55; lv 1,42–1,69) läheisen vakava sairastuminen tai kuolema (OR 1,53; lv 1,46–1,60) ja vanhempien ero (OR 1,37; lv 1,27–1,49) olivat voimakkaimmin yhteydessä lapsen masennusoireiluun, kun taustamuuttujien merkitys oli vakioitu. Lisäksi elämäntapahtumien kasautuminen lisäsi masennusoireiden esiintymistä.&nbsp;</span><span data-ccp-props="{&quot;201341983&quot;:0,&quot;335551550&quot;:6,&quot;335551620&quot;:6,&quot;335559738&quot;:120,&quot;335559739&quot;:120,&quot;335559740&quot;:240}">&nbsp;</span></p> <p><span data-contrast="auto">Kouluterveydenhuollon rooli on keskeinen masennusoireiden varhaisessa tunnistamisessa. Masennukseen viittaavien oireiden kartoittaminen sekä elämänmuutoksista keskusteleminen on luontevaa terveystarkastuksen yhteydessä. Masennuksen tunnistaminen ja jatkohoitoon ohjaaminen ovat merkittäviä tekijöitä lasten kehityksen tukemisessa</span><span data-ccp-props="{&quot;201341983&quot;:0,&quot;335551550&quot;:6,&quot;335551620&quot;:6,&quot;335559738&quot;:120,&quot;335559739&quot;:120,&quot;335559740&quot;:240}">&nbsp;</span></p> 2019-08-25T18:17:54+03:00 Copyright (c) 2019 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/75490 Häpeä ja stigma mielisairaaloiden potilaiden ja heidän omaistensa muistoissa 2019-09-05T18:41:02+03:00 Taija Karoliina Maanmieli karoliina.kahmi@gmail.com <p>Mielenterveysongelmiin liittyy korostunut häpeän tunne. Erityisesti mielisairaalaan joutuminen on monelle häpeällinen kokemus, josta on vaikeaa puhua. Tässä artikkelissa tarkastelen mielisairaalaan liittyvää häpeää psykiatristen sairaaloiden potilaiden ja heidän omaistensa kirjoittamien muistojen valossa. Artikkeli pohjautuu <em>Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry</em>:n <em>Muistoja ja kokemuksia mielisairaaloista</em> –muistoaineistoon, joka on kerätty 90 eri kirjoittajalta vuosina 2014-15. Muistoista vanhin sijoittuu 1930 –luvulle ja tuoreimmat 2010 –luvulle. Pohdin, miten häpeää kuvataan muistoissa, millaisiin tilanteisiin se liittyy ja miten se rakentuu keruukutsun pohjalta muodostuneessa muistoaineistossa. Muistokeruumateriaalin erityisyys on otettu huomioon aineiston analyysissa liittämällä tekstiin runsaasti aineisto-otteita, joiden kautta lukija saa kokonaisnäkemyksen aineiston luonteesta sekä voi seurata analyysia ja sen johtopäätöksiä. Potilaiden häpeän tunteissa korostuu stigma, joka on rakentunut osaksi omaa identiteettiä. Häpeä kytkeytyy hoitojärjestelmän valtarakenteisiin ja käytettyihin pakkokeinoihin, kuten eristykseen joutumiseen tai vastentahtoiseen psyykenlääkitykseen. Traumaattisia kokemuksia on aineistossa usein kuvattu metaforisen kielen kautta. Koko aineistoa, mutta erityisesti potilaiden omaisten muistoja, sävyttää ajatus häpeän ylisukupolvisuudesta ja taakkasiirtymistä. Vaikka asenteet mielenterveysongelmia kohtaan ovat muuttuneet, on häpeä yhä toipumista hankaloittava seikka. Sen vastavoimana voi kuitenkin nähdä toivon, jonka ylläpitämisessä ja herättämisessä potilaan läheiset ja hoitotyöntekijät ovat keskeisessä roolissa.</p> <p>&nbsp;</p> 2019-08-25T18:35:52+03:00 Copyright (c) 2019 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/76164 Syöpäpotilaiden psykososiaalinen tuki ja terveydenhuollon yhteistyö järjestöjen kanssa - erikoissairaanhoidon henkilöstön näkökulma 2019-09-03T17:07:41+03:00 Eeva Harju eeva.j.harju@uta.fi Annastiina Hakulinen annastiina.hakulinen@uta.fi Marjaana Jones marjaana.jones@uta.fi Hanna Ojala hanna.l.ojala@uta.fi Ilkka Pietilä ilkka.pietila@helsinki.fi <p>Psykososiaalinen tuki ei ole vakiintunut osaksi syöpäpotilaan hoitoa useista terveyspoliittisista linjauksista huolimatta. Tutkimuksessa analysoidaan, kenen tehtäväksi erikoissairaanhoidon syövänhoidossa toimivat terveydenhuollon ammattilaiset hahmottavat psykososiaalisen tuen antamisen, kuinka potilaiden tukemista tulisi heidän mukaansa kehittää sekä millaiseksi he ymmärtävät järjestöjen roolin tuen antajina.&nbsp; Aineisto kerättiin asiantuntijahaastatteluin syövänhoidossa työskenteleviltä terveydenhuollon ammattilaisilta (n=20). Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.</p> <p>Syövänhoidossa työskentelevät terveydenhuollon ammattilaiset pitivät psykososiaalisen tuen antamista tärkeänä, mutta tuen antamisen katsottiin vaativan erityistä ammattitaitoa ja nykyistä enemmän resursseja. Haastateltavien mielestä yliopistosairaalassa on vaadittavat tukipalvelut, mutta sairaalan sisällä työnjakoa ja tuen systemaattista tarjoamista tulisi kehittää. He toivoivat sairaalaan lisää henkilökuntaa, jonka työhön tuen tarjoaminen kuuluisi. Tällöin potilaiden tuen tarpeen kartoittaminen olisi automaattisesti osa diagnoosivaiheen hoitoa. Haastateltavat kuvasivat järjestöjen tarjoamaa tukea lisänä yliopistosairaalan tukipalveluihin. He korostivat, että järjestöjen tarjoaman tuen piiriin hakeutumisen tulisi perustua potilaan vapaaehtoisuuteen ja aktiivisuuteen.&nbsp; Haastatteluissa tuli esiin epäilyksiä järjestöyhteistyön tiivistämistä kohtaan.</p> <p>Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä syöpäpotilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Terveydenhuollon ja järjestöjen välisten raja-aitojen madaltamiseksi tarvitaan lisää tietoa järjestöjen tarjoamista tukipalveluista. Erikoissairaanhoidon henkilöstölle tarvitaan selkeämpiä ohjeita potilaiden ohjaamisesta järjestöiden palveluiden piiriin. Näiden kahden tahon välistä koulutusta syöpäpotilaan psykososiaaliseen tukemiseen liittyen tulisi lisätä. Jatkossa järjestöissä työskentelevän henkilöstön näkemyksiä erikoissairaanhoidon ja järjestöjen välisestä yhteistyöstä sekä syöpäpotilaiden psykososiaalisesta tuesta tulisi kartoittaa.</p> 2019-08-25T18:20:18+03:00 Copyright (c) 2019 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/76290 Rekisteritutkimus psyykenlääkkeiden käytön yleisyydestä oululaisilla omaishoitajilla vuonna 2013 2019-09-03T17:08:37+03:00 Lauri Juhani Virta lauri.virta@kela.fi Päivi Tillman paivi.tillman@kela.fi Jenni Blomgren jenni.blomgren@kela.fi <p>Omaishoitajan psyykkisen terveydentilan ja kuormittuneisuuden indikaattorina voidaan pitää hänen psyykenlääkkeiden käyttöään. Aiheesta ei ole julkaistu suomalaista tutkimustietoa. Tavoitteenamme oli selvittää, erosivatko psyykenlääkkeitä kalenterivuoden aikana ostaneiden osuudet omaishoitajien ja muun saman ikäisen väestön välillä. Lisäksi kuvailemme omaishoidettavien terveydentilaa ja psyykenlääkkeen oston yleisyyttä. Rekisteritutkimuksemme kohteena olivat Oulussa vuonna 2013 asuneet henkilöt, joiden tietoja analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin ja logistisella regressioanalyysilla.</p> <p>Omaishoitajien (N=1 905) keski-ikä oli 59 vuotta ja 62 % oli naisia. Keskimäärin yksi neljästä omaishoitajasta oli ostanut jotain psyykenlääkettä sairausvakuutuksen korvaamana. Työikäiset (18−64-vuotiaat) omaishoitajat ostivat yleisimmin masennuslääkettä (16 %) ja ikääntyneet (65–95-vuotiaat) unilääkettä (18 %). Psyykenlääkettä ostaneita oli enemmän työikäisissä omaishoitajissa kuin vertailuväestössä (23 % vs. 14 %); ikääntyneillä ei ollut merkitsevää eroa. Kun psyykenlääkkeen ostoa tarkasteltiin tarkemmin neljässä yleisimmässä lääkeryhmässä, havaittiin vertailussa sukupuolittaisia eroja: työikäisen miespuolisen omaishoitajan unilääkkeen ostamisen vetosuhde (odds ratio) väestöön verrattuna oli 1,4 ja naisilla masennuslääkkeen ostamisen vetosuhde 1,2. Psykoosilääkkeen käyttö oli naispuolisilla omaishoitajilla vertailuväestöä harvinaisempaa: työikäisellä naisella vetosuhde oli 0,8 ja ikääntyneellä 0,6. Omaishoidettavien keski-ikä oli 60 vuotta, ja ikääntyneitä kuoli 13 % vuoden 2013 aikana. Lähes joka toisella työikäisellä ja ikääntyneellä omaishoidettavalla oli vähintään yksi psyykenlääkkeen osto.</p> <p>Omaishoito jatkuu usein vuosia, joten omaishoitajien kanssa toimivien tulee kiinnittää huomiota hoitajan psyykkiseen jaksamiseen. Omaishoitoa tukevia palveluja ja järjestelyjä tulee kehittää entisestään tukemalla myös omaishoitajan psyykettä.</p> 2019-08-25T18:21:59+03:00 Copyright (c) 2019 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/76353 Yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden selviytymiskyvyn tukeminen ohjaajien näkökulmasta 2019-09-03T17:09:26+03:00 Annamaija Nahkiaisoja annamaija.nahkiaisoja@gmail.com Annukka Isokoski annukka.isokoski@centria.fi Meeri Koivula meeri.koivula@uta.fi <p>Yksin maahan tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat tarvitsevat erityisen vahvaa selviytymiskykyä, sillä he ovat kohdanneet sotaa ja traumaattisia tapahtumia kotimaassaan ja pakomatkallaan. Heillä on myös Suomessa edessään uusia haasteita, kuten raskas turvapaikkaprosessi. Selviytymiskyvyllä eli resilienssillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa yksilön kykyä kohdata vaikeuksia ja selvitä vastoinkäymisistä toimintakykyisenä. Näiden nuorten selviytymiskyvyn tukeminen on avainasemassa heidän kotoutumisensa ja hyvinvointinsa edistämisessä. Tukemisen keinoista tämän ryhmän kohdalla on kuitenkin vain vähän tutkimustietoa.</p> <p>Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden selviytymiskyvyn tukemista ryhmäkotien ohjaajien näkökulmasta. Aineisto muodostui 19 ohjaajan ryhmähaastatteluista, jotka tehtiin neljässä ryhmäkodissa eri puolilla Suomea. Aineiston laajuus kirjoitettuna oli 62 sivua, jotka analysoitiin laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan ohjaajat käyttävät laajasti eri tuen keinoja hyödyntäen ammattitaitoaan, vuorovaikutustaitojaan ja arjen toimintoja ja näkevät myös eri palvelujen, yhteistyötahojen ja sosiaalisen verkoston tarjoavan keinoja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten tukemiseen. Tuen keinoista muodostui kolme kehää sisältäen nuoren sisäisen maailman, sosiaalisten suhteiden ja yhteiskunnan rakenteiden tasolla toimivia tekijöitä, jotka toimivat lomittain ja toisiinsa vaikuttaen. Eri tuen keinojen hyödyntäminen kaikilla näillä tasoilla on tarpeen. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää tukijärjestelmien kehittämisessä, sillä tiukentunut turvapaikkapolitiikka on johtanut nuorten selviytymisen vaikeutumiseen.</p> 2019-08-25T18:23:33+03:00 Copyright (c) 2019 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/79780 Hoidolle reagoimattomien psykoottisten vankien sosiaalinen tausta - vankilan ulkopuolelle hoidettavaksi vapautetut vangit 2008-2018 2019-09-03T17:10:18+03:00 Kaisa Sundin kaisasundin@outlook.com Emilia Tamsi emilia.tamsi@gmail.com Hannu Lauerma hannu.lauerma@vth.fi <p>Vuonna 2016 185 vankia eli 5,9 prosenttia suomalaisista vangeista sai psykoosidiagnoosin (1). Vankilassa vuosittain psykoosidiagnosoitujen vankien määrä on kymmenkertaistunut vuodesta 2005, vaikka psykoosisairauksien esiintyvyys väestössä ei ole kasvanut. Tänä aikana diagnosointikäytännöt ja diagnosointiin käytettävät resurssit eivät ole muuttuneet. Tässä tutkimuksessa eivät myöskään olleet mukana huumeiden aiheuttamat psykoosit. Olemme tehneet tutkimuksen vangeista, jotka&nbsp;ovat&nbsp;vuosien 2008–2018 aikana vapautettu vakavan&nbsp;ja vaikeahoitoisen&nbsp;psykoosin vuoksi vankilan ulkopuoliseen tahdosta riippumattomaan oikeuspsykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen. Tilastollisesti tarkasteltuna viisivuotisjaksolta 2008–2012 jaksolle 2013–2017 vankilan ulkopuolelle hoidettavaksi vapautettujen määrä kasvoi 50 prosenttia.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tuottamamme&nbsp;tutkimustieto käsittää tutkittavan ryhmän sosiaaliset taustatekijät, rikollisuuden, mielentilatutkimukset, psyykkisen sairastavuuden sekä aiemman psykiatrisen hoidon.&nbsp;Tutkimus on tehty laadullisena tutkimuksena valmiista aineistosta, joka koostuu kaikista psykoosin vuoksi hoitoa varten vapautettujen vankien vapautustarvetta perustelevista esityksistä viimeisen kymmenen vuoden ajalta.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Psykoosin vuoksi vankilan ulkopuolelle hoitoa varten vapautetut vangit ovat huono-osainen, syrjäytynyt ja sairas ihmisryhmä. He ovat elämässään kohdanneet monia vääryyksiä ja sairastuneet psyykkisesti. Heidän rikollisuutensa on vakavaa, uusiutuvaa ja heidän mielentilaansa ei ole arvioitu oikeusprosessin yhteydessä tarpeeksi usein. Lisäksi näiden henkilöiden määrä on kasvussa, mikä johtuu mahdollisesti varhaisen sosiaalisen tuen ja oikeanlaisten ja oikea-aikaisten terveyspalveluiden puutteesta sekä mielentilatutkimusten vähentymisestä.</p> <p><strong>&nbsp;</strong></p> <p>&nbsp;</p> 2019-08-25T18:24:49+03:00 Copyright (c) 2019 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/84764 Tutkimustieto terveyden edistämisen tukena 2019-09-03T17:12:21+03:00 Meri Larivaara toimitussihteeri@socialmedicine.fi 2019-08-25T18:27:37+03:00 Copyright (c) 2019 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/83094 Muistisairaan fyysistä ja psyykkistä aktiivisuutta tukevaa asumista 2019-09-03T17:14:03+03:00 Anne Hietanen anne.hietanen@novia.fi Susanne Jungerstam toimitussihteeri@socialmedicine.fi 2019-08-25T18:28:39+03:00 Copyright (c) 2019 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/84765 Kommentti Raivion kirjoitukseen 2019-09-03T10:38:08+03:00 Pekka Puska toimitussihteeri@socialmedicine.fi 2019-08-25T18:30:48+03:00 Copyright (c) 2019 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/80435 Painoon liittyvien ihanteiden ja käyttäytymisten vaikutus pitkän aikavälin terveyteen 2019-09-03T17:13:20+03:00 Ulla Kaisa Kärkkäinen ulla.karkkainen@helsinki.fi 2019-08-25T18:31:47+03:00 Copyright (c) 2019 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/80440 Lihavuuden ja mielenterveyden välinen yhteys 2019-09-03T17:11:03+03:00 Anna Christina Cecilia Svärd anna.svard@helsinki.fi 2019-08-25T18:33:01+03:00 Copyright (c) 2019 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti