Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti

Euroopan terveyssosiologien 20. tapaaminen Antwerpenissa

2024-07-19T13:32:18+03:00

Suomalaisten näkökulmia lääkkeiden ja lääkealan ympäristökestävyyteen

2024-09-10T10:03:06+03:00

Aktiivinen ikääntyminen – diskurssin rakentuminen eri konteksteissa

2024-09-10T13:08:43+03:00

Välitätkö siitä mitä ympärilläsi tapahtuu?

2024-09-17T22:13:03+03:00

Masennusten määrittelyjen taustoista ja seuraamuksista

2024-09-27T18:13:33+03:00

Soten vaikutus ilmastonmuutokseen, ja päinvastoin

2025-01-23T20:59:44+02:00

Ketjuuntuvat kehävaikutukset addiktioiden muodostumisessa ja muutoksessa

2024-06-06T17:18:35+03:00

Addiktiotutkimusta on kauan tehty erillisissä tieteenalasiiloissa ottamatta huomioon tähän ilmiöön vaikuttavien tekijöiden moninaisuutta. Tämän artikkelin tavoitteena on luoda integroidumpi kuva addiktioiden muodostumiseen ja niiden voittamiseen vaikuttavista tekijöistä. Nojaan lähestymistavassani kanadalaisen filosofin Ian Hackingin analyysiin luokittelu- ja biokehien merkityksestä inhimillisen toiminnan muotoutumisessa. Esitän aluksi mallin, joka koostuu addiktioiden kehitykseen keskeisimmin vaikuttavista neljästä tekijäryhmästä. Mallin komponentteja ovat sosiokulttuuriset tarjoumat, sosiaaliset representaatiot ja mielikuvat, ryhmiin ja yksilöihin kohdistuvat stressitekijät sekä yksilöiden ja ryhmien haavoittuvuudet. Luokittelu- ja biokehän käsitteet auttavat ymmärtämään, miten edellä kuvatut tekijät kietoutuvat toinen toisiinsa muodostaen keskinäisiä palautesilmukoita, jotka työntävät ihmistä yhä syvemmälle riippuvuuden noidankehään. Lyhytnäköiset yritykset vapautua riippuvuuden ansasta vain syventävät tätä ongelmaa. Toipumisen teitä on kuitenkin useita. Esitän lopuksi miten tässä esitettyä mallia voidaan käyttää sekä riippuvuusongelmien ehkäisyn että hoitoprosessin tukena. Ongelmasta toipuneiden tarinat tarjoavat lisävihjeitä siitä, minkä tyyppisiä muutoksia tarvitaan riippuvuuksista toipumiseen.

Nuorten koululaisten ongelmallinen älypuhelinten käyttö ja mielenterveyskriisi

2024-07-03T13:01:27+03:00

Terveydenlukutaito on keino kaventaa terveyseroja

2024-08-30T15:22:25+03:00

Terveysviestinnän laajuus ja monimuotoisuus ulottuvat arkipäivän keskusteluista sosiaaliseen mediaan ja tieteellisiin julkaisuihin. Tiedon kriittinen arviointi ja sen hyödyntäminen omassa elämässä edellyttävät terveydenlukutaitoa, minkä tiedetään kuitenkin jakautuvan väestössä epätasaisesti synnyttäen terveyseroja. Ymmärtämällä terveysviestintään vaikuttavia tekijöitä, toteuttamalla vaikuttavaa terveysviestintää ja edistämällä väestön terveydenlukutaitoa voidaan edistää kansalaisten terveyttä ja kaventaa terveyseroja.

Terveyssosiaalityöntekijöiden näkemyksiä sosiaalityöstä erikoissairaanhoidossa

2024-03-05T19:08:10+02:00

Tutkimuksessa tarkasteltiin terveyssosiaalityöntekijöiden näkemyksiä työnsä sisällöstä sekä sen annista potilaalle ja moniammatilliselle työryhmälle. Tavoitteena oli lisätä tietoa ja ymmärrystä terveyssosiaalityön sisällöistä ja tehtävistä erikoissairaanhoidossa.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon suunniteltu uudistus käynnisti Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) terveyssosiaalityössä keskustelun terveyssosiaalityön roolista ja sisällöstä. KYSin sosiaalityöntekijät saivat tehtäväksi selkiyttää terveyssosiaalityön työnkuvaa. Tutkimuksemme pohjautui marraskuussa 2018 järjestetyn KYSin sosiaalityöntekijöiden kehittämisiltapäivän tehtäviin ja yhteenvetoon. Aineisto koostui kehittämisiltapäivän pienryhmissä tehdyistä muistiinpanoista. Aineiston tuottamiseen osallistui noin 40 sosiaalityöntekijää. Aineisto analysoitiin kaksiosaisesti: ensin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja toisessa vaiheessa vertaamalla tuloksia teoriaohjaavasti Väisäsen sosiaalihyödyn käsitteen näkökulmiin ja sisältöihin. Tutkimuksemme pohjautui käytäntötutkimukselliseen tutkimusperinteeseen, autoetnografisin piirtein. Artikkelillamme haluamme osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun terveyssosiaalityön merkityksestä.

Sosiaalityöntekijöiden kokemusten mukaan terveyssosiaalityön tärkeintä antia potilaan kannalta ovat 1.) kohtaaminen ja läsnäolo, 2.) psykososiaalinen tuki, 3.) tiedon välittäminen, 4.) verkostotyö ja 5.) asiantuntijuus. Työryhmän kannalta tärkeimpänä antina pidetään 1.) kokonaisvaltaista näkökulmaa, 2.) sosiaalityön asiantuntijuutta sekä 3.) verkostotyötä ja konsultointia.

Tutkimuksessa ilmeni, että terveyssosiaalityötä ja sen tehtävää on mahdollista tarkastella uudesta näkökulmasta sosiaalihyödyn käsitteen kautta. Tutkimus tuo esille terveyssosiaalityöntekijän laaja-alaisen ja monimuotoisen työn potilaiden ja työryhmän tukena. Jatkossa olisi tarpeellista tutkia terveyssosiaalityötä ja sen tuottamaa sosiaalihyötyä potilaan itsensä ja läheistensä kokemuksena sekä laajentamalla tutkimusta terveyssosiaalityölle läheisiin ammattiryhmiin, kuten hoitajiin ja lääkäreihin.

Yksinäisyyden kehityspolkujen yhteys psykososiaaliseen turvallisuusilmapiiriin ja uupumusasteiseen väsymykseen koronapandemian aikaisessa etätyössä

2024-01-28T22:34:33+02:00

COVID-19-pandemialla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia ihmisten arkeen ja hyvinvointiin. Etätyöskentely yleistyi suomalaisessa työelämässä 2020 maaliskuussa alkaneen koronapandemian takia, ja sosiaaliset rajoitukset heijastuivat erityisesti lisääntyneisiin yksinäisyyden kokemuksiin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin henkilösuuntautuneella tutkimusotteella Tampereen korkeakouluyhteisön työntekijöiden (n = 521) yksinäisyyden kehittymistä koronapandemian aikaisessa etätyössä. Tutkimuksessa hyödynnettiin seuranta-aineistoa, joka kerättiin Työsuojelurahaston rahoittaman Turvallisesti etänä – työhyvinvointi ja sen johtaminen etätyössä -hankkeen yhteydessä huhtikuun 2020 ja helmikuun 2021 välisenä aikana. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita erityisesti yksinäisyyden taso- ja muutosryhmistä, sekä siitä, miten yksinäisyyden kehityspolut ovat yhteydessä etätyöntekijöiden kokemaan psykososiaaliseen turvallisuusilmapiiriin ja uupumusasteiseen väsymykseen. Tutkittavien joukosta havaittiin kolme yksinäisyyden kehityspolkua: matalan yksinäisyyden kehityspolku (72 %), lisääntyvän yksinäisyyden kehityspolku (10 %) ja korkean yksinäisyyden kehityspolku (17 %). Kahdessa ensimmäisessä kehityspolussa yksinäisyys lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi ensimmäisen koronavuoden aikana, kun taas korkean yksinäisyyden kehityspolussa yksinäisyys oli korkeaa ja pysyvää etätyön alusta saakka. Lisäksi havaittiin, että psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri ennusti kuulumista matalan yksinäisyyden kehityspolkuun. Yksinäisyys oli myös yhteydessä työhyvinvointiin siten, että etätyöntekijät, jotka kokivat korkeaa tai lisääntyvää yksinäisyyttä tutkimuksen aikana, raportoivat myös korkeaa uupumusasteista väsymystä helmikuussa 2021. Tulosten valossa yksinäisyyden kokemukset tyypillisesti lisääntyivät pitkään jatkuneen etätyön aikana ja lisäsivät uupumusasteisen väsymyksen kokemista. Tutkimuksen perusteella psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin vahvistaminen on tärkeää etätyöntekijöiden yksinäisyyden torjumisessa ja työhyvinvoinnin edistämisessä. Kaiken kaikkiaan tämä tutkimus antaa näyttöä sosiaalisten ja psykologisten tekijöiden huomioimisen tärkeydestä etätyöjärjestelyjen suunnittelussa.

Henkilökohtainen toipuminen psykiatristen osastojen kotiutusviesteissä

2024-06-05T18:09:02+03:00

Mielenterveyspalveluita tulisi kehittää toipumisorientoituneiksi, mutta siirtymä vallitsevasta käytännöstä on osoittautunut haasteelliseksi. Henkilökohtaista toipumista kuvataan yleisesti CHIME-viitekehyksen avulla, joka sisältää viisi osaprosessia: 1) kumppanuus, 2) toivo ja tulevaisuusoptimismi, 3) identiteetti, 4) merkityksellinen elämä ja 5) voimaantuminen. Laajasti käytössä olevien Safewards-interventioiden pyrkimyksenä on turvallisuuden lisääminen psykiatrisilla osastoilla vähentämällä konflikteja potilaiden ja hoitohenkilökunnan välillä painottamalla kunnioittavaa ja myötätuntoista kohtaamista. Kotiutusviestit on yksi Safewardsin vähän tutkittu interventio, jonka tavoitteena on lisätä potilaiden toivoa ja hoitomyöntyvyyttä.

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla henkilökohtaista toipumista potilaiden kirjoittamissa kotiutusviesteissä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää henkilökohtaisen toipumisen tukemisessa mielenterveyspalveluissa. Tutkimuskysymys oli: Millaisia kumppanuuteen, toivoon ja tulevaisuusoptimismiin, identiteettiin, merkitykselliseen elämään ja voimaantumiseen liittyviä sisältöjä osastoilta kotiutuvat potilaat kuvailivat kotiutusviesteissään?

Aineisto kerättiin erään yliopistollisen psykiatrisen sairaalan kuudelta aikuispsykiatriselta osastolta. Viestejä oli yhteensä 244, ja ne analysoitiin abduktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysi alkoi induktiivisesti ja jatkui deduktiivisesti CHIME-viitekehyksen mukaisesti.

CHIME-viitekehys osoittautui käyttökelpoiseksi viitekehykseksi kotiutusviestien analysointiin, ja viesteistä tunnistettiin kaikki sen alakategoriat. Toivoa, tulevaisuusoptimismia ja identiteettiä kuvailtiin viesteissä määrällisesti eniten, kun merkityksellistä elämää kuvailtiin puolestaan määrällisesti vähiten. Tulosten perusteella omien kokemusten jakaminen vaikuttaisi olevan potilaille merkityksellistä. Kotiutusviestit-interventio tarjoaa potilaille vertaistuellisen dialogisen vuorovaikutuksen alustan omien kokemuksien validointiin. Interventio voi tukea henkilökohtaista toipumista ja vähentää itsestigmatisaatiota.

Kotiloita ja ihastelu-ultria – yksityiset terveyspalvelut ja niiden asema raskausajan hoidossa

2024-04-20T12:35:12+03:00

Suomalaisella äitiysneuvolajärjestelmällä on keskeinen asema raskausajan hoidossa. Julkiset äitiysneuvolat tavoittavatkin lähes kaikki raskaana olevat. Toisin kuin monia muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, neuvoloita ei ole pyritty avaamaan kilpailulle, vaan hyvinvointialueet tuottavat palvelut. Tästä huolimatta Suomeen on syntynyt myös yksityinen raskausajan terveyspalvelukenttä, jota osa vanhemmista käyttää täydentämään julkisia äitiysneuvolapalveluja. Artikkelimme tavoitteena on tarkastella 1) millaisia palveluja lasta odottaville on tällä hetkellä tarjolla ja 2) kuinka yksityiset palveluntarjoajat pyrkivät asemoimaan itsensä osaksi raskausajan hoitopolkua. Aineistona käytämme yksityisten raskausajan palveluntarjoajien verkkosivuja, joiden kautta ne viestivät suoraan potentiaalisille asiakkaille. Verkkosivujen pohjalta luomme palvelukentän yleiskuvauksen ja tarkastelemme tekstisisältöjä tarkemmin asemointianalyysin kautta. Palvelutarjonnan kirjo kuvastaa osaltaan raskausajan hoitoon liittyvää tarpeiden ja toiveiden moninaisuutta. Yksityiset palvelut kattavat koko maan, mutta sijoittuvat pääosin suurempiin kaupunkeihin. Palvelut asemoidaan sekä vaihtoehtona että lisänä julkisille palveluille ja niitä markkinoidaan vetoamalla pelkoihin ja raskausajan erityisyyteen. Ammattilaiset kuvataan tiedollisina ja kokemuksellisina asiantuntijoina, mutta suhde vanhempiin esitetään mahdollisimman samaistuttavana ja hierarkioista vapaana. Vanhemmat asemoidaan selkeämmin kuluttaja-asiakkaiksi, joilla on sekä mahdollisuus että vastuu luoda yksilöllinen hoitopolku. Yksityiset raskausajan palvelut voivat vastata tyydyttämättömiin palvelutarpeisiin ja niitä pyritään markkinoimaan kaikille odottajille ja perheille. Taloudelliset resurssin voivat kuitenkin määrittää vanhempien mahdollisuuksia ostaa lisä- tai korvaavavia palveluja.

Iäkkäiden etäohjattu liikunta

2024-04-13T17:25:39+03:00

Kansallisessa ikäohjelmassa esitetään, että digitaaliset ratkaisut ja etäpalvelut voivat osaltaan tukea iäkkäiden toimintakykyä ja itsenäistä kotona asumista. Tutkimuksessa seurattiin yhden mahdollisen ratkaisun, etäohjatun liikunnan toteutusta seitsemässä kunnassa. Kuntien työntekijöiden (n=14) elisitaatiohaastatteluilla ja sähköpostikyselyllä selvitettiin, mitkä tekijät edistivät tai vaikeuttivat iäkkäille suunnatun etäohjatun liikunnan implementaatiota kunnissa. Implementaatiotutkimuksen viitekehyksen avulla pyrittiin tunnistamaan rakenteita, toimintaa ja kokemuksia, joilla on yhteys etäohjatun liikunnan toimeenpanon onnistumiseen ja haasteisiin. Aineistosta etsittiin etäohjatun liikunnan implementaatioon vaikuttavia tekijöitä: tietoja osallistuneista, näkemyksiä iäkkäistä liikkujina ja teknologian käyttäjinä, johdon linjauksia, organisaatioiden ja työntekijöiden tekoja sekä ratkaisuja, joilla pyrittiin tukemaan osallistujien toimintakykyä. Implementaation tuloksia ja prosessia tarkasteltiin lopuksi hyväksyttävyyden, käyttöönoton, soveltuvuuden, käytettävyyden, pysyvyyden, kustannusten, leviämisen ja juurtumisen näkökulmista. Paikallinen toimintakulttuuri, resurssit ja näkemykset iäkkäistä heijastuivat etäohjattua liikuntaa koskeviin päätöksiin. Implementaatio onnistui parhaiten kunnissa, joissa etäohjattu liikunta oli juurtunut rakenteisiin, henkilöstövaihdokset olivat hallittuja, ja joissa suhtauduttiin iäkkäiden oppimispotentiaaliin myönteisesti ja ongelmiin ratkaisukeskeisesti. Toimintamallin joustavuus edisti implementaatiota erilaisiin kuntiin ja tilanteisiin. Implementaatiota haastoivat ennakoimattomat muutokset henkilöja tilaresursseissa, organisaatioiden välisen yhteistyön rajaaminen sekä kielteiset näkemykset iäkkäistä teknologian käyttäjinä. Tulosten perusteella esitämme, että etäohjattu liikunta voi osaltaan ratkaista haavoittuvien ryhmien terveyden edistämisen haasteita ja sen järjestämistä kannattaa harkita kunnissa ja hyvinvointialueilla, mutta implementaation haasteet on huomioitava huolellisesti.

Koulun turvallisuuskulttuuria arvioimassa

2024-05-04T14:03:31+03:00

Koulua koskevat turvallisuustutkimukset keskittyvät yleensä turvallisuuspoikkeamiin tai tapahtumamäärien kartoittamiseen. Toteutimme lukuvuonna 2022–2023 14 suomalaisessa perusopetuksen kouluissa intervention, jonka tavoitteena oli kehittää kouluorganisaation turvallisuuskulttuuria. Artikkelissa kuvaamme muutoksia, joita havaitsimme intervention jälkeen fokusryhmähaastattelujen turvallisuuspuheessa. Haastatteluihin osallistui 139 (DATA I n=96; DATA II n=43) henkilöä. Teoreettisena viitekehyksenä olivat tutkimuskirjallisuudesta tiivistetyt koulujen turvallisuuskulttuurin elementit: turvallisuuden johtaminen, ennakointi, kompetenssin varmistaminen ja sosiaalinen turvallisuusympäristö.

Analysoimme koulujen fokusryhmähaastatteluaineistot teoriaohjaavan sisältöanalyysin avulla neljän turvallisuuskulttuurin elementin ja viisiportaisen turvallisuuskulttuurin laatuasteikon perusteella. Tutkimusta varten hankittiin koulukohtaiset tutkimusluvat ja laadittiin tutkimustiedotteet Aineistonhallintasuunnitelmaan sisällytettiin aineiston säilytykseen ja arkistointiin liittyvät lähtökohdat. Fokusryhmähaastattelut toteutettiin 14 koulussa kahteen kertaan. Koulut olivat alakouluja (n=8), yläkouluja (n=4) ja yhtenäiskouluja (n=2). Tutkimuskoulujen oppilasmäärä oli yhteensä 5947. Jokaisesta koulusta kutsuttiin fokusryhmähaastatteluun 6–8 osallistujaa.

Fokusryhmien turvallisuuspuheessa havaittiin intervention jälkeen turvallisuuskulttuuria ilmentävä muutos kaikkien neljän elementin osalta. Merkittävin muutoksista oli turvallisuusjohtamiseen liittyvä. Tämä näkyi systemaattisuuden lisääntymisenä ja turvallisuuden työvälineiden käyttöön ottamisessa. Intervention jälkeen havaittiin turvallisuuteen liittyvän vuorovaikutuksen tiivistymistä organisaatiossa, esimerkiksi turvallisuustoimenpiteitä oli alettu toteuttaa tiimirakenteella. Oppilaiden osallistaminen turvallisuusasioissa lisääntyi. Turvallisuuspoikkeamatiedon keräämiseen ja käsittelyyn käytettiin aiempaa enemmän resursseja. Tämä mahdollisti ennakoivan otteen turvallisuuden hallintaan.

Muutoksen keskiössä oli koulun rehtori, joka ohjasi turvallisuuskulttuuriin liittyvää toimintaa ja teki siihen liittyviä päätöksiä, mutta toisaalta osallistui myös käytännön turvallisuusongelmien ratkaisemiseen. Turvallisuuden hallinnan onnistumisen merkkejä olivat ennakoivat toimenpiteet, tiimirakenne tehtävien jakamisessa sekä organisaatio- ja hallintokuntarajojen ylittäminen turvallisuuden edistämiseksi. Tutkimus on osa ONNI on turvallinen koulu -hanketta

Työkyvyn tuki keikkatyössä työterveyshuollon ja kulttuurialan ammattilaisten kuvaamana

2024-02-27T14:51:28+02:00

Vaikka keikkatyö on vakiintunut suomalaiseen työelämään, on keikkatyötä tekevien työkyvyn tuessa osoitettu puutteita. Yhteiskunnan toiminnan kannalta keikkatyövoiman pysymisellä työkykyisenä on merkitystä. Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata työterveyshuollon ja kulttuurialan ammattilaisten kokemuksia ja käsityksiä keikkatyöntekijöiden (määräaikaiset, osa-aikaiset, vuokratyöntekijät) ja itsensätyöllistäjien (freelancerit, yksinyrittäjät) työkyvyn tukea edistävistä ja estävistä tekijöistä hyvän työterveyshuoltokäytännön ja työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön viitekehyksessä. Aineisto kerättiin vuosina 2021 ja 2022 haastattelemalla työterveyshuollon (n=7) ja kulttuurialan (n=22) ammattilaisia eri puolilla Suomea ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Keikkatyöntekijöiden työkyvyn tukea edistäväksi tekijäksi jäsentyi hyvän työterveyshuoltokäytännön implementoiminen työkyvyn tukeen. Työkyvyn tukea estävinä tekijöinä näyttäytyivät tiedonkulun ongelmat sekä epäselvät oikeudet ja vastuut työterveysyhteistyössä, työterveysyhteistyön heikkoudet vuokratyön kolmikantasuhteessa, keikkatyöntekijöiden eriarvoinen kohtelu työkyvyn tuessa sekä sairauslähtöinen työkyvyn tuki. Itsensätyöllistäjien työkyvyn tukea edistäviksi tekijöiksi jäsentyivät työterveyshuollon järjestämiseen ja käyttöön motivoivat tekijät. Työkyvyn tukea puolestaan estivät yksinyrittäjien rajalliset taloudelliset mahdollisuudet järjestää työterveyshuolto, työkyvyttömyyteen ensisijaisesti varautuminen ennaltaehkäisemisen sijasta, kulttuurialan freelancereiden jääminen työterveyspalvelujen ulkopuolelle sekä työhön liittyvien riskien ja työterveyshuollon tarpeen tunnistamattomuus. Tutkimus tuotti jäsennyksen työkyvyn tukea edistävistä ja estävistä tekijöistä keikkatyössä ja lisäsi ymmärrystä keikkatyöntekijöiden ja itsensätyöllistäjien prekaarista asemasta suhteessa työkyvyn tukeen. Jatkotutkimuksissa tulee tarkastella tekijöitä, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta keikkatyöntekijöiden työkyvyn tuessa sekä rakenteita ja käytäntöjä, jotka estävät työterveysyhteistyötä vuokratyön kolmikantasuhteessa ja itsensätyöllistäjien työterveyspalveluja.

Sateenkaarinuorten mielenterveydellisten huolien taustalla olevat tekijät ja heidän tuen tarpeensa

2023-11-14T00:00:17+02:00

Sateenkaarinuorilla esiintyy muita nuoria enemmän muun muassa masentuneisuutta, ahdistuneisuutta sekä itsetuhoisuutta. Kansainvälisesti sateenkaarinuorten mielenterveydellisten huolien taustalla olevia tekijöitä on tunnistettu, mutta suomalainen tutkimus aiheesta puuttuu. Vaikka Suomessa sateenkaari-ihmisiin kuuluvien asema on vuosien aikana parantunut, vakavia terveyseroja esiintyy edelleen, ja sateenkaarinuoret ovat haavoittuvassa asemassa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sateenkaarinuorten mielenterveydellisten huolien taustalla olevia tekijöitä sekä sateenkaarinuorten tuen tarpeita heidän näkökulmastaan. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin yli 15-vuotiailta sateenkaarinuorilta (n=22) sähköisellä lomakkeella sekä haastatteluilla. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Sateenkaarinuorille mielenterveydellisiä huolia aiheuttivat yhteiskunnallisen tietämyksen ja ymmärryksen puute sateenkaarevuudesta, sateenkaarinuorten kielteinen minäkuva, sateenkaarinuorten epävarma sosiaalinen verkosto, sateenkaarinuorten riittämätön huomiointi terveyspalveluissa, haasteet arjen toiminnassa, sateenkaarinuorten heikko yhteiskunnallinen asema, sateenkaarinuorten epäasiallinen kohtelu sekä vaikeus tuoda esiin oma sateenkaarevuus. Sateenkaarinuoret tarvitsivat tukea terveydenhuollon ammattilaisilta, ympärillä olevilta ihmisiltä, muilta sateenkaarevilta sekä yhteiskunnassa vaikuttavilta tahoilta. Tukea tarvittiin arjen hyvinvointiin sekä yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi.

Sateenkaarinuorten mielenterveydellisten huolien aiheuttajiksi kuvattiin sekä laajoja yhteiskunnan rakenteissa olevia tekijöitä, että pienempiä, sateenkaarinuorten päivittäisessä elämässä näkyviä asioita. Yhteiskunnan rakenteiden ja lainsäädännön muuttaminen vaatii aikaa ja pitkäjänteistä työtä koko yhteiskunnalta. Sateenkaarinuorten kiusaamiseen, siihen puuttumiseen ja ehkäisyyn sekä sateenkaarinuorten ennakkoluulottomaan kohtaamiseen jokainen yhteiskunnan jäsen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Lisää tutkimusta muun muassa peruskoulujen opetuksesta sateenkaarevuudesta sekä sateenkaarinuorten kokemuksista suomalaisesta terveydenhuollosta tarvitaan maanlaajuisesti.

Potilaiden kokema toimijuus perusterveydenhuollossa toteutetussa työkykykoordinaattoripalvelussa

2024-03-06T10:39:35+02:00

Työkyvyn tuesta hyötyvien henkilöiden tunnistaminen sekä yksilöllisesti suunnattujen työkyvyn tukitoimien kehittäminen ovat ajankohtaisia työvoiman riittävyyden turvaamiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten potilaat kokivat toimijuutensa perusterveydenhuollossa toteutetussa työkykykoordinaattoripalvelussa. Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa TYKYTUOhankkeessa toteutettiin kahden kunnan perusterveydenhuollossa merkintäkäytäntö, jossa hoitajat ja lääkärit havainnoivat sekä kirjasivat vastaanotolla, liittyikö työikäisten potilaiden käynnin syy työhön tai oliko heillä työkyvyn tuen tarvetta. Perusterveydenhuoltoon palkatut työkykykoordinaattorit kontaktoivat merkinnän saaneet potilaat ja tarjosivat heille mahdollisuutta tulla vastaanotolleen. Tutkimuksessa haastateltiin työkykykoordinaattorin tavanneita potilaita (n=10) kahdesti: ensimmäisen työkykykoordinaattoritapaamisen jälkeen ja noin puoli vuotta ensimmäisestä tapaamisesta. Induktiivisella sisällönanalyysilla aineistosta löydettiin kaksi yläluokkaa ja neljä alaluokkaa. Yläluokat jakautuivat potilaiden yksilölliseen kokemukseen rakenteiden luomasta passiivisuudesta sekä potilaiden kokemukseen autonomisuudesta. Potilaiden kokemukset toimijuudesta ja osallisuudesta vahvistuivat työkykykoordinaattoripalvelun myötä. Työkykykoordinaattoripalvelun koettiin myös toimineen merkittävänä toimintamallina yksilöllisten ja asiakaslähtöisten työkyvyn tukitoimien toteutumisessa. Tulosten perusteella työkykykoordinaattoripalvelulla olisi paikkansa osana työikäisten palvelukokonaisuutta perusterveydenhuollossa yhdenvertaisten työkyvyn tuen palvelujen saatavuuden turvaamiseksi ja potilaiden toimijuuden kokemuksen vahvistamiseksi.

Digitaalisten terveyspalveluiden käytön haasteet ja rajoitteet 75 vuotta täyttäneiden kansalaisten kokemana

2024-06-30T12:47:10+03:00

Julkiset terveyspalvelut ovat digitalisoituneet nopeasti niin Suomessa kuin muualla maailmalla. Muutoksen taustalla on pyrkimys palveluiden parempaan saavutettavuuteen ja kansalaisten osallistamiseen oman terveyden seurannassa ja hoidossa. Samanaikaisesti merkittävä osa iäkkäimmästä väestöstä uhkaa jäädä niiden ulkopuolelle. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella millaisia haasteita ja rajoitteita 75 vuotta täyttäneet kansalaiset kokevat digitaalisia terveyspalveluita käyttäessään, ja millaisia tekijöitä niiden taustalla on. Tutkimusaineistona on käytetty laadullisia haastatteluja (N=24), joiden yhteydessä hyödynnettiin media-go-along -menetelmää. Tulokset osoittavat digitaalisten terveyspalvelujen käytön haasteiden ja rajoitteiden liittyvän erityisesti verkkosivujen kehnoon käytettävyyteen, digitaalisen ajanvarauksen ongelmiin sekä digipalveluiden koettuun kasvottomuuteen ja reaaliaikaisuuden puutteeseen. Lisäksi digitaalisten palveluiden käyttöä haastoivat tai rajoittivat yksilöön liittyvinä tekijöinä digiosaamisen ja -välineiden puute, haluttomuus käyttää digitaalisia palveluita sekä fyysiset ja kognitiiviset muutokset. Tutkimus tuottaa uutta tietoa siitä, miten julkisten digitaalisten terveyspalveluiden käyttäjäläheisyys todellisuudessa toteutuu iäkkäiden käyttäjäryhmien näkökulmasta ja tuo näkyviin tarpeen kiinnittää entistä enemmän huomiota digitaalisten palveluiden saavutettavuuteen osana palveluiden suunnittelua ja kehittämistä.

Tilannetietoisuus erikoissairaanhoidon potilasturvallisuudessa:

2024-05-31T10:34:21+03:00

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata esihenkilöiden näkemyksiä tilannetietoisuudesta potilasturvallisuusjohtamisessa. Erityisesti tavoitteena oli selvittää, kuinka potilasturvallisuuteen vaikuttavien tilanteiden ja olosuhteiden tunnistaminen ja havaitseminen ilmenee esihenkilöiden päivittäisessä johtamisessa sekä päätöksenteossa.

Aineisto koottiin Webropol kyselynä vuonna 2017. Kysely osoitettiin neljän eri sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidon kaikille esihenkilöinä toimiville osastonhoitajille ja osastonlääkäreille sekä sairaanhoitopiirin johdolle (sairaanhoitopiirin johtajat, ylilääkärit ja ylihoitajat) (N=124).

Ammattiryhmien välillä oli eroa (p=0,003) sen suhteen, kuinka henkilöstöä kannustetaan tekemään vaaratilanneilmoituksia. Tuloksista myös ilmeni, että hoitajataustaiset esihenkilöt esittelivät erilaisissa palavereissa potilasturvallisuuteen liittyviä asioita (p=0,006), kun taas lääkäritaustaiset esihenkilöt tunnistivat riskien arvioinnin merkityksen useammin (p=0,010). Lääkäritaustaiset esihenkilöt käyttivät johtamisessaan hoitajataustaisia esihenkilöitä harvemmin vaaratilanneilmoituksista saatavaa tietoa (p =0,013).

Kuntosaliharjoittelu sukupolvikysymyksenä

2024-08-26T16:19:26+03:00

Liikuntaohjelmilla ja -interventioilla pyritään paitsi edistämään ikääntyvien liikunnallista aktiivisuutta ja toimintakykyä myös vähentämään sairauksien hoitojen haittavaikutuksia. Liikuntainterventioissa osallistumisaktiivisuus usein kuitenkin vähenee ajan myötä. Eturauhassyövän hormonihoitoon liittyvässä liikuntainterventiossa kävi ilmi, että interventioryhmän aktiivisuus kuntosaliharjoitteluun väheni selvästi ohjatun osuuden päätyttyä ja kontrolliryhmässä osallistuminen oli varsin heikkoa koko tutkimuksen kulun ajan. Tässä artikkelissa tutkimme hankkeessa kerätyn haastatteluaineiston perusteella tekijöitä, jotka heikensivät miesten osallistumisaktiivisuutta kuntosaliharjoitteluun molemmissa ryhmissä.

Tutkimuksen aineisto koostui 43 miehen haastatteluista (n=122), jotka kattoivat sekä interventio- että kontrolliryhmät. Miehiä haastateltiin kolmeen kertaan tutkimuksen aikana. Haastattelut analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä.

Miesten heikolle osallistumisaktiivisuudelle esiintuomat perustelut jakautuivat kahteen pääryhmään. Motivaation puute johtui ensiksi kuntosaliin liittyvistä negatiivisista mielikuvista, joihin sisältyi miesten nuoruudessa syntyneet ajatukset kilpailuhenkisistä punttisaleista ja toisaalta käsitykset nykyisten kuntosalien kaupallisuudesta ja ulkonäkökeskeisyydestä. Kuntosaleja myös pidettiin nuorten harjoittelupaikkoina, joihin miehet eivät tunteneet kuuluvansa. Toiseksi kyse oli siitä, että miehet olivat läpi elämänsä harrastaneet kestävyysliikunnan lajeja ja pitivät arvossa arjen keskellä tapahtuvaa hyötyliikuntaa. Tällaisiin liikuntamuotojen arvostuksiin kuntosaliharjoittelu sopi huonosti.

Ihmisten erilaisiin liikuntamuotoihin liittämät kulttuurisidonnaiset mielikuvat ja arvostukset ovat intersektionaalisesti sidoksissa sukupuoleen, ikään ja erilaisina historiallisina aikoina eläneiden sukupolvien jaettuihin kokemuksiin. Osallistujien harjoittelumotivaation vahvistamiseksi liikuntaohjelmien suunnittelussa on tärkeää tunnistaa kohderyhmien erilaisia käsityksiä liikuntamuodoista.