https://journal.fi/sla/issue/feed Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-05-27T14:40:41+03:00 Jenna Grundström toimitussihteeri@socialmedicine.fi Open Journal Systems <div id="customblock-esittely" class="pkp_block block_custom"> <div class="content"> <p><strong>Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti</strong> on kotimainen tiedejulkaisu, jossa käsitellään terveyteen, sairauteen ja hyvinvointiin liittyviä aiheita yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kirjoitukset voivat edustaa esimerkiksi kansanterveystiedettä, terveyssosiologiaa, yhteiskuntapolitiikkaa, terveystaloustiedettä tai terveydenhuoltotutkimusta.&nbsp; Lehti julkaisee empiirisiä (laadullisia ja määrällisiä), teoreettisia ja metodisia alkuperäisartikkeleita, tieteellisiä katsauksia ja tutkija-puheenvuoroja sekä muita kirjoituksia suomen ja ruotsin kielellä. <strong>Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.</strong></p> </div> </div> https://journal.fi/sla/article/view/108079 Huomio palliatiivisen hoidon kehittämiseen 2021-05-18T13:06:05+03:00 Riikka Lämsä riikka.lamsa@helsinki.fi Teija Hammar teija.hammar@thl.fi 2021-05-27T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/94611 Gynekologisiin syöpiin liitetty stigma 2021-05-18T13:00:51+03:00 Hanna Pohjola hanna.pohjola@uef.fi <p>Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä gynekologisiin syöpiin liitettyyn stigmaan eli häpeäleimaan. Aineisto koostui 21 vertaisarvioidusta artikkelista, jotka analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.</p> <p>Aineisto saatiin pääasiallisesti kohdunkaulan syöpään liittyvistä tutkimuksista. Tuloksissa korostuivat erityisesti sosiokulttuuriset tekijät. Tutkimukset osoittivat, että kohdunkaulan syöpään sosiaalisesti liitetty stigma estää syöpää aiheuttavan papilloomaviruksen (HPV) testaamista ja syöpäseulontoihin osallistumista sekä viivästyttää kohdunkaulan syövän diagnosointia ja hoitoa.</p> <p>Tutkimusten mukaan gynekologisiin syöpiin liittyvän stigman luonne on resiprokaalinen eli vastavuoroinen: sosiaalinen stigma näyttäytyi sisäistettynä stigmana ja päinvastoin. Tällöin aineistossa keskeistä oli kohdunkaulan syöpään liittyvä välttelykäyttäytyminen ja pyrkimys stigman normalisointiin. Erityisesti sisäisen stigman eli itsensä leimaamisen merkitys korostui.</p> 2021-05-27T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/97016 Sosiaalisia suhteita ja konkreettisia käytäntöjä 2021-05-18T13:10:11+03:00 Antti Maunu maunuan@gmail.com Anu Katainen anu.h.katainen@helsinki.fi <p>Ammattiin opiskelevien nuorten terveyskäyttäytyminen on ollut huolenaiheena lukuisissa tutkimuksissa ja terveyden edistämistyössä, mutta sitä ohjaavista sosiaalisista merkityksistä ja käytännöistä tiedetään vähän. Tutkimme fokusryhmähaastatteluiden avulla ja kehysanalyysiä hyödyntäen, mistä näkökulmista ja millaisten merkitysten varassa ammattiin opiskelevat kehystävät toimintatapoja ja käytäntöjä, joilla tiedetään olevan terveysvaikutuksia: tupakointia, alkoholin käyttöä, liikuntaa sekä kasvisten syöntiä. Näkökulmana hyödynnämme terveyden lukutaidon keskusteluita, jotka kytkevät terveyteen liittyvän tai vaikuttavan käyttäytymisen osaksi muuta elämäntapaa, näkemyksiä ja kokemuksia. Analyysin perusteella ammattiin opiskelevat eivät tulkitse terveyteen vaikuttavia käytäntöjä somaattisen terveyden tai terveellisyyden näkökulmasta. Sen sijaan heidän näkökulmissaan korostuvat tarkasteltujen tilanteiden sosiaaliset ulottuvuudet, toimintojen kytkeytyminen osaksi arkielämän rutiineja ja etenkin kasvisten syömisen osalta sen sopivuus omaan kulttuuriseen identiteettiin. Analyysi kertoo, että terveyden viitekehys sinänsä on ammattiin opiskeleville epärelevantti. Toisaalta tulosta voidaan tulkita ammattiin opiskelevien herkkyytenä sosiaalisen osallisuuden ja kiinnittymisen teemoille, millä on tutkimusten mukaan myös vahvoja terveysvaikutuksia. Tämä haastaa laajentamaan terveyden, terveyden lukutaidon sekä terveyden edistämisen kenttää somaattisesta terveydestä sekä sen päämäärärationaalisesta tavoittelusta sosiaalisiin suhteisiin, arjen rutiineihin ja käytäntöihin sekä näiden tukemiseen. </p> 2021-05-27T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/95944 Socialt stöd, känsla av ensamhet och psykiska besvär bland finlandssvenska ungdomar 2021-05-18T13:30:40+03:00 Jasmine Gustafsson jasmine.gustafsson@elisanet.fi Nelli Lyyra nelli.lyyra@jyu.fi Raili Välimaa raili.valimaa@jyu.fi Nina Simonsen nina.simonsen-rehn@helsinki.fi <p>I den här studien utforskades ifall det förekommer sociodemografiska skillnader i upplevelse av psykiska besvär, socialt stöd och känsla av ensamhet bland finlandssvenska ungdomar. Det undersöktes även ifall ungdomarnas upplevelse av psykiska besvär kan förklaras med familje-, kamrat- och klasskamratstöd samt känsla av ensamhet. Utöver det utforskades ifall samband mellan socialt stöd och psykiska besvär kan förklaras med känsla av ensamhet.</p> <p>Som datamaterial användes WHO:s skolelevstudie (WHO-Koululaistutkimus) från 2018 med ett deltagarantal på 599 svenskspråkiga elever från årskurs 5, 7 och 9 (M<sub>ålder</sub> = 11,9/14,0/15,9; svarsprocent 38 %). Som statistiska analysmetoder användes Pearsons chi<sup>2</sup>-test, envägs variansanalys, oberoende t-test, Spearmans rangkorrelationsanalys, multipel linjär regressionsanalys och medierande analys.</p> <p>Resultaten visade att flickor upplevde psykiska besvär och känsla av ensamhet i högre grad än pojkar. Elever i årskurs 7 och 9 upplevde nervositet i signifikant högre grad än eleverna i årskurs 5. De med högre upplevd socioekonomiska status upplevde i lägre grad psykiska besvär. Det förekom inte signifikanta skillnader i fråga om psykiska besvär, socialt stöd eller känsla av ensamhet mellan finlandssvenska ungdomar bosatta i stadsort och på landsbygden. Familjestöd och klasskamratstöd förklarade psykiska besvär signifikant och negativt, vilket innebar att lägre grad av familje- och klasskamratstöd associerades med högre grad av psykiska besvär. Känsla av ensamhet förklarade psykiska besvär signifikant och positivt, det vill säga högre grad av ensamhetskänslor associerades med högre grad av psykiska besvär. Kamratstöd förutsade inte psykiska besvär signifikant. Enligt resultaten kunde även samband mellan socialt stöd i form av familje-, kamrat- och klasskamratstöd och psykiska besvär delvis förklaras med känsla av ensamhet.</p> <p>Studien bidrar med ny kunskap om finlandssvenska ungdomars välmående och kan uppmuntra till hälsofrämjande verksamhet. För att få en djupare förståelse om lägre nivåer av socialt stöd och upplevelse av ensamhet i grundskoleålder kan vara riskfaktorer för utveckling av mental ohälsa behövs mer forskning, speciellt i form av longitudinella studier.</p> 2021-05-27T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/94374 Asiantuntijoiden näkemyksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämis- ja tutkimustarpeista 2021-05-18T13:37:00+03:00 Sirpa Salin sirpa.salin@tuni.fi Hanna-Leena Melender hanna-leena.melender@outlook.com Juho T. Lehto juho.lehto@tuni.fi Minna Hökkä minna.hokka@kamk.fi <p>Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumatonta, kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista, kokonaisvaltaista hoitoa. Maailman terveysjärjestön mukaan palliatiivisen hoidon tarve kasvaa lähitulevaisuudessa eniten Euroopassa suhteutettuna väestöön. Suomessa on tutkittu varsin vähän asiantuntijoiden näkemyksiä palliatiivisen hoidon kehittämistarpeista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata palliatiivisen hoidon ja saattohoidon asiantuntijoista (n=222) koostuneiden työryhmien (n=36) näkemyksiä alan tärkeimmistä kehittämis- ja tutkimuskohteista lähitulevaisuudessa.&nbsp; Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2018, ja se koostui työryhmien työpajoissa tuottamista kahden avokysymyksen vastauksista. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla sisältö. Tulosten mukaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tärkeimmät kehittämiskohteet liittyivät toiminnan puitteiden, hoitokäytäntöjen sekä osaamisen kehittämiseen. Tärkeimmät tutkimuskohteet liittyivät toimintaympäristöön, potilaaseen, hoitoon, läheisiin, ammattihenkilöihin, vapaaehtoistyöhön sekä monitieteiseen tutkimukseen. Tutkimus tuotti tärkeää tietoa siitä, mitkä ovat tärkeimmät elämän loppuvaiheen hoidon kehittämiskohteet, jotta tasa-arvoinen ja tasalaatuinen hoito pystytään toteuttamaan asuinpaikasta riippumatta. Työryhmien mukaan tutkimusta olisi suunnattava laajasti hoidon kaikkiin osa-alueisiin.</p> 2021-05-27T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/86077 Johtajuuden kehittyminen moniammatillisessa sosiaali- ja terveydenhuollon johtamiskoulutuksessa 2021-05-18T13:15:19+03:00 Heli Kallio hoojii.kallio@gmail.com Marjo Suhonen marjo.suhonen@ulapland.fi Heikki Wiik heikki.wiik@ppshp.fi <p>Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioihin kohdistuvat muutospaineet ja organisaatioiden kompleksisuus vaativat johtajuuden jatkuvaa uudistumista. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla moniammatilliseen sosiaali- ja terveysalan johtamiskoulutukseen osallistuneiden johtajien johtajuuden sisällön osa-alueiden kehittymistä heidän omasta näkökulmastaan.&nbsp;</p> <p>Tutkimusaineistona olivat koulutukseen osallistuvien koulutuksen aikana tuottamat johtajuuden kehittymistä kuvaavat kirjalliset portfoliot (n=21). Analyysissä soveltaen hyödynnettiin narratiivista menetelmää ja temaattista sisällön analyysiä.</p> <p>Analyysin tuloksena rakentui kolme johtajuuden kehittymisen kuvausta: 1. itsejohtajuuden kehittymisen kuvaus, 2. inhimillisten voimavarojen johtajuuden kehittymisen kuvaus ja 3. muutoksen ja kompleksisuuden johtajuuden kehittymisen kuvaus. Tutkimuksen perusteella johtajuuden sisällön osa-alueet kehittyivät monipuolisesti moniammatillisen johtamiskoulutuksen aikana. Etenkin itsejohtajuus kehittyi yksilöllisesti koulutuksen aikana. Myös ihmisten väliseen toimintaan keskittyvässä johtajuudessa tapahtui monipuolista kehittymistä. Johtajat havaitsivat kehittyneensä etenkin muutoksen ja kompleksisuuden johtajuuden saralla. Tutkimus tuotti lisää tietoa itsejohtajuuden sekä muutoksen ja kompleksisuuden johtajuuden kehittymisestä puolitoista vuotta kestäneen koulutuksen aikana. Johtajuuden kehittymisestä ja kehittymisprosesseista tarvitaan jatkossa syvällisempää ja monipuolisempaa tutkimustietoa. &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p> 2021-05-27T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/94873 Diagnoosin muodostuminen mahdollisuuksien pelitilassa 2021-05-18T13:21:00+03:00 Johannes Routila johannes.routila@utu.fi <p>Lääketieteellisen diagnoosin tarkoitusta ja tehtävää tarkastellaan useimmiten sen moninaisten esiintymismuotojen kautta. Taudinmääritystä koskevissa tarkasteluissa on kyetty epätyydyttävästi esittämään diagnoosin saavuttamisen merkitys ja tehtävä lääketieteen kannalta. Diagnoosin merkitys havaintoja jäsentävänä totuuskäsitteenä, joka muodostaa lähtöpisteen hoitovalinnoille ja joka syntyy abduktiivisen hypoteesinmuodostuksen kautta, tarjoaa näkökulman, jossa diagnoosin muodostumista tarkastellaan mahdollisuuskäsitteen kautta. Tämä fenomenologinen tutkimus pyrkii kuvaamaan diagnostisen mahdollisuuden ilmiötä hyödyntäen Martin Heideggerin työkalun ja Lauri Routilan mahdollisuuksien pelitilan käsitteistöä. Mahdollisuutta tarkastellaan sekä loogisena että ontologisena käsitteenä pitäen se erillään todennäköisyyden käsitteestä. Tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan virheellistä diagnostista päättelyketjua edustavien tapausesimerkkien valossa. Lääketieteellisen diagnoosin todetaan muodostuvan mahdollisuuksista rajautuvasta välttämättömyydestä, joka määrittelee hoidonvalinnan toimintaympäristön. Mahdollisuuksien pelitila todetaan käyttökelpoiseksi välineeksi diagnoosinmäärittämisen jälkikäteisessä arvioinnissa. Toisaalta sillä nähdään paikkansa tapahtumanaikaisessa diagnoosimahdollisuuksien ja diagnoosin ilmiön jäsennyksessä.</p> 2021-05-27T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla/article/view/102483 Potilaiden ja läheisten näkemyksiä lääkärien palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamisesta 2021-05-18T13:49:06+03:00 Pia Mäenpää pia.maenpaa@oamk.fi Annamarja Lamminmäki annamarja.lamminmaki@kuh.fi Pirjo Kaakinen pirjo.kaakinen@oulu.fi Minna Hökkä minna.hokka@kamk.fi <p>Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen läheisensä aktiivista ja kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivisen hoidon tarve tulee kasvamaan väestön ikääntyessä ja pitkäaikaissairauksien lisääntyessä. Palliatiivisen hoidon saannin turvaamiseksi lääkärillä tulee olla osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla potilaiden ja läheisten kokemuksia lääkärien osaamisesta palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa.&nbsp;</p> <p>Tutkimusaineisto kerätiin sähköisenä kyselynä ja tiedote kyselystä oli Palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen monialaisen ja työelämälähtöisen kehittämisen (EduPal) -hankkeen verkkosivulla. Avoimeen kysymykseen: Mitä mielestäsi jokaisen lääkärin tulee osata palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta valmistuessaan? vastasi 41 potilasta ja läheistä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. </p> <p>Potilaiden ja läheisten mukaan lääkärit tarvitsevat palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa kivunhoidon osaamista. Lisäksi he tarvitsevat vuorovaikutusosaamista ja potilaslähtöisen hoidon osaamista. Potilaat ja läheiset arvoivat lääkärin tarvitsevan vahvaa kliinistä osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Myös lääkäreiden kohtaamisosaamista sekä potilaan ja läheisten tukemisosaamista pidettiin tärkeänä.</p> <p>Lääkärillä tulee olla laaja-alaista osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Potilaiden ja läheisten kokemusten huomioiminen lääketieteen perusopetuksessa ja täydennyskoulutuksessa vahvistaa ja tukee kliinistä osaamista sekä potilaan hoidon laatua. Lääketieteen koulutukseen tulee lisätä vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja kehittävää opetusta sekä turvata kaikille lääketieteen opiskelijoille osaaminen palliatiivisen hoidon ja saattohoidon perusteista.&nbsp;</p> 2021-05-27T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti