Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti

Päihteille raskausaikana altistuneet nuoret alttiita haasteille aikuistumisen kynnyksellä

Niina-Maria Nissinen — 2024-05-13

Pohjoismainen kansanterveysjärjestöjen yhteistyö piristymässä

Sakari Suominen — 2024-05-13

Strukturoitu arviointi lasten ja perheiden sosiaalityössä

Elina Aaltio — 2024-05-13

Asiakkaan tilannearviointia tehdään lasten ja perheiden sosiaalityössä useissa eri vaiheissa, etenkin palvelutarpeen arvioinnin ja lastensuojelutarpeen selvityksen yhteydessä, asiakkuuden käynnistyessä ja asiakassuunnitelmaa laadittaessa. Lapsi- ja perhesosiaalityön arvioinnissa ei Suomessa tyypillisesti käytetä strukturoituja arviointivälineitä, mutta tällaisia on kehitetty ja validoitu muissa maissa. Suomessa ainoaa tähän tarkoitukseen kehitettyä ja levitettyä strukturoitua arviointivälinettä, ARVOA©-menetelmää, ei ole aiemmin tutkittu. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lapsi- ja perhesosiaalityön työntekijöiden kokemuksia ja näkemyksiä menetelmästä kahdessa organisaatiossa, joissa menetelmä on otettu tai pyritty ottamaan käyttöön. Tutkimusta varten keväällä 2022 toteutettiin kuusi fokusryhmähaastattelua, joihin osallistui yhteensä 27 työntekijää. Tutkittavat työskentelivät palvelutarpeen arvioinnissa, perhesosiaalityössä sekä lastensuojelun avo- ja sijaishuollossa. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita menetelmän käyttöönotosta, työntekijöiden arvioista menetelmän hyödyistä ja haitoista, menetelmän käyttöä edistäneistä ja estäneistä tekijöistä, sekä menetelmän kehittämistarpeista. Tulosten perusteella menetelmä ei ollut kummassakaan organisaatiossa rutiinikäytössä. Osa työntekijöistä ei käyttänyt menetelmää lainkaan, kun taas osa koki sen hyödylliseksi esimerkiksi keskusteluvälineenä tai muistilistana. Käyttöönottoa haittasi puutteellinen koulutus, tuki ja ohjeistus. Suurin osa haastatelluista näki arviointimenetelmässä sekä potentiaalista hyötyä että runsaasti kehittämistarpeita. Näiden ja aiempien tutkimustulosten perusteella sosiaalityön kehittämistyössä tulisi jatkossa panostaa menetelmien viimeistelyyn ja käyttöönoton valmisteluvaiheeseen ennen niiden levittämistä työntekijöiden käyttöön. Soveltuvilla arviointivälineillä voidaan huolellisesti käyttöönotettuina parantaa arvioinnin tarkkuutta ja laatua. Ensin on kuitenkin varmistuttava, että arviointiväline on sisällöllisesti perusteltu ja asiakastyössä käyttökelpoinen.

Resilienssi terveysjärjestelmien tutkimuksessa

Kristiina Janhonen — 2024-05-13

Tässä kartoittavassa katsauksessa (scoping review) tarkastelemme resilienssin käsitteen määrittelyä ja käyttöä terveysjärjestelmien tutkimuksessa. Tuomme esiin, millaisia näkökulmia viime vuosien kriisit, kuten COVID-19-pandemia, ovat tuoneet resilienssin käsitteen määrittelyyn. Analyysimme kohdentuu erityisesti terveysjärjestelmän resilienssin (health system(s) resilience/ resilient health system(s)) ilmiön rajauksiin kansainvälisissä katsausartikkeleissa (systematic and scoping review) sekä siihen, millaisten terveysjärjestelmän rakenteeseen tai toimintoihin konkreettisesti kytkeytyvien ulottuvuuksien kautta katsausten tuloksia ja johtopäätöksiä jäsennetään. Lisäksi kiinnitämme huomiota siihen, miten katsaukset jäsentävät systeemin sosiaalisia tekijöitä eli ihmisten välisiä suhteita ja keskinäistä vuorovaikutusta osana terveysjärjestelmän toimintaa ja organisoimista. Tulosten perusteella terveysjärjestelmän resilienssin käsitteen kehitystyössä on tarvetta selkiyttää määritelmän eri osa-alueiden keskinäisiä suhteita sekä sosiaalisten tekijöiden merkitystä osana terveydenhuoltojärjestelmän resilienssin rakentumista. Sosiaalisten tekijöiden nykyistä selkeämpi sisällyttäminen osaksi terveysjärjestelmän resilienssin määrittelyä mahdollistaisi muun muassa ennalta arvaamattomien, tilanteen mukaan joustavien ja muuttuvien sekä valtarakenteisiin liittyvien tekijöiden ottamisen huomioon kehitettäessä suomalaista terveysjärjestelmää.

Rakastavaa katsetta etsimässä - Voimauttavan valokuvan menetelmä aikuisten syömishäiriöiden hoidossa

Heini Kaartti — 2024-05-13

Syömishäiriöt ovat moniammatillista ja monimuotoista hoitoa vaativia mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy kohonnut kuolleisuuden riski. Niiden hoito ja tulokset eivät ole optimaaliset, minkä vuoksi tarvitaan potilaslähtöisempää hoitoa. Tutkimuksemme tavoite oli selvittää, mitä apua voimauttavan valokuvan menetelmä voisi tuoda syömishäiriöiden hoitoon. Kyseessä on työpajoista ja teemahaastatteluista koostuva, toimintatutkimuksena toteutettu mini-interventio syömishäiriötä sairastaville tai siitä toipuville. Lisäksi selvitimme terveydenhuollon ammattilaisten käsityksiä voimauttavan valokuvan menetelmän käytöstä kliinisessä työssä.

Voimauttavan valokuvan menetelmän työotteessa huomio on potilaan ja hänen läheistensä mentalisaatiota edistävissä tunnevuorovaikutustaidoissa sekä autonomiaa tukevassa identiteettityössä. Ammattilaiselle menetelmätaidoissa keskeistä on herkkyys kohdata potilas turvalliseen katseyhteyteen perustuvassa prosessissa, jota potilas johtaa. Muuttamalla hoitotyötä molemminpuoliseen tunnesiteeseen perustuvaksi dialogiksi, jossa potilas saa itse määritellä sairauttaan, paranemistaan sekä näiden merkityksiä, luodaan toipumista edistävää toivon kokemusta sekä parannetaan yhteistyötä hoitosuhteessa.

Interventioon osallistuneiden suhde omakuvaan helpottui ja muuttui syvällisemmäksi. Kaikkien tapa katsoa itseään muuttui rakastavammaksi ja lempeämmäksi. Osallistujat kokivat, että syömishäiriöiden hoidossa olisi oleellista huomioida ihmisen nähdyksi tulemisen tarve ja oma sisäinen kokemus itsestä. Ammattilaiset kokivat menetelmän mahdollistavan potilaan kohtaamisen tasavertaisena, läsnä olevana ja tämän itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.

Voimauttavan valokuvan menetelmä voi edistää syömishäiriöstä toipumista esimerkiksi tuomalla ihmiselle uutta ajattelutapaa sekä auttamalla häntä itsensä hyväksymisessä. Ammattilaisia voimauttavan valokuvan menetelmä voi tukea edistämällä potilaan hoidon kokonaisvaltaisuutta sekä potilaan ja ammattilaisen vuorovaikutusta.

Siviilipalveluksen keskeyttäneiden sekä palveluksesta vapautuksen tai lykkäyksen saaneiden psykososiaalinen tausta ja syrjäytymisriski

Silja Kosola — 2024-05-13

Suomessa miehiä koskee yleinen asevelvollisuus, mutta siviilipalveluslain nojalla asevelvollinen voidaan vakaumuksensa vuoksi määrätä siviilipalvelukseen. Siviilipalvelukseen määrätään kutsunnoissa noin 1,5 % ikäluokasta, mutta lisäksi siviilipalvelukseen siirtyy henkilöitä, jotka ovat ensin aloittaneet varusmiespalveluksen. Varusmiespalveluksen keskeyttäneitä on tutkittu, mutta siviilipalveluksen keskeyttäneiden taustoista tai myöhemmästä elämästä ei ole väestötason tutkittua tietoa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää siviilipalveluksen keskeyttämistä ennustavia teki-jöitä ja nuorten aikuisten elämää siviilipalveluksen keskeyttämisen jälkeen.

Aineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kansallinen syntymäkohortti 1987 ja 1997 aineistoja sekä Siviilipalveluskeskuksen palvelustietoja vuosina 1987 ja 1997 syntyneiden osalta (n=28816 ja 29025). Tietoja vuonna 1997 syntyneiden lapsuuden perheestä ja koulumenestyksestä verrattiin siviilipalveluksen keskeyttämiseen, lykkäämiseen tai palveluksesta vapautumiseen. Vuonna 1987 syntyneiden tietoja siviilipalveluksen keskeyttämisestä, lykkäämisestä ja palveluksesta vapautumisesta verrattiin myöhempiin tietoihin nuorten miesten koulutustasosta, työllisyydestä ja sairastavuudesta 28 vuoden ikään mennessä.

Siviilipalveluksen keskeyttäneillä vanhempien ansiotulot olivat useammin alimmassa viidenneksessä kuin palveluksen suorittaneilla (30,5 % vs. 17,1 %). Palveluksen keskeyttäneet olivat myös kohdanneet useammin vanhemman eron tai kuoleman kuin palveluksen suorittaneet (41,7 % vs. 25,5 %). Siviilipalveluksen keskeyttäneille kertyi seuranta-aikana vähemmän työvuosia kuin palveluksen suorittaneille (4,0 vuotta vs. 5,4 vuotta) ja keskeyttäneet joutuivat turvautumaan peruspäivärahaan tai toimeentulotukeen muita useammin.

Nykyinen palvelujärjestelmä ei huomioi riittävästi nuorten taustatietoja ja elämäntilannetta nuorten palveluohjauksessa, tukemisessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä.

Farmaseuttien ja proviisorien näkemykset farmasian ammattihenkilöiden rokotusoikeudesta

Maria Martikainen — 2024-05-13

Monessa maassa farmasian ammattihenkilöt voivat rokottaa apteekeissa, mutta Suomessa se ei ole mahdollista. Farmasian ammattihenkilöiden rokotusoikeudella on todettu olevan useita etuja, kuten rokotusten helpompi saavutettavuus ja rokotuskattavuuden paraneminen. Koronapandemian myötä farmasian ammattihenkilöiden rokotusoikeudesta on keskusteltu myös Suomessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia avohuollon apteekeissa (avoapteekki) työskentelevien farmaseuttien ja proviisorien (pois lukien apteekkarit) näkemyksiä farmasian ammattihenkilöiden rokotusoikeudesta ja apteekeissa rokottamisesta.

Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisenä kyselynä, johon lähetettiin linkki sähköpostitse Suomen Farmasialiiton ja Suomen Proviisoriyhdistyksen kautta avoapteekeissa työskenteleville farmasian ammattihenkilöille tammikuussa 2023. Aineisto analysoitiin frekvensseinä, χ2- ja Fisherin testeillä sekä vapaamuotoisella sisällönanalyysillä.

Lopullinen aineisto koostui 452 vastaajasta. Vastaajista 53 % kannatti farmasian ammattihenkilöiden rokotusoikeuden mahdollistamista Suomessa ja 42 % olisi itse valmis antamaan rokotteita pistoksena. Yleisimmät rokotteet, joita vastaajien mielestä farmasian ammattihenkilö voisi antaa pistoksena olivat influenssa- ja TBE-rokote. Rokotusoikeuden mahdollisina yleisimpinä hyötyinä raportoitiin rokotusten helppous asiakkaille, terveydenhuollon kuormituksen väheneminen ja rokotuskattavuuden edistäminen. Yleisimpinä haasteina raportoitiin rokotustilan järjestäminen apteekissa, rokotteiden haittavaikutukset ja niihin varautuminen apteekissa sekä rokotusosaamisen koulutus ja ylläpito.

Tämän tutkimuksen perusteella farmaseutit ja proviisorit suhtautuivat pääosin myönteisesti farmasian ammattihenkilöiden rokotusoikeuteen Suomessa. Osa on myös halukkaita itse antamaan rokotteita pistoksena. Rokotusoikeuteen liittyy monia yhteiskunnallisia hyötyjä, mutta myös haasteita. Tarvitaan huolellista tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja asianmukaisia toimenpiteitä, mikäli rokotusoikeus mahdollistetaan farmasian ammattihenkilöille Suomessa.

Mitkä tekijät ennakoivat täyden ja osatyökyvyttömyyseläkkeen saamista hylkäyksen jälkeen?

Auli Airila — 2024-05-13

Huomattava osa työkyvyttömyyseläkehakemuksista hylätään, mutta osa hylkäävän päätöksen saaneista saa myöhemmin myönteisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Tietoa myöhempään myönteiseen päätökseen johtaneista tekijöistä eri eläkelajeissa on kuitenkin vähän.

Tutkimuksemme tavoitteena oli tarkastella rekisteriaineiston avulla kielteisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen saaneita ja heidän tilannettaan kahden vuoden kuluttua päätöksestä. Tutkimme sitä, mitkä sosiodemografiset ja terveyteen liittyvät tekijät ennakoivat hylkäyspäätöksen saaneiden täyttä tai osatyökyvyttömyyseläkepäätöstä seuranta-aikana.

Aineisto (n= 4724) muodostuu rekisteriaineistosta, joka kattaa yhden yksityisen työeläkevakuutusyhtiön hylätyt työkyvyttömyyseläkehakemukset ajalta 1/2017–06/2019 sekä hylkäävän päätöksen saaneiden henkilöiden uudet hakemukset 06/2021 asti. Tutkimme monimuuttujamallilla, mitkä tekijät olivat yhteydessä hylkäävän päätöksen jälkeen saadun pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen todennäköisyyteen. Kahden vuoden seuranta-aikana yhteensä 702 henkilöä sai joko pysyvän täyden tai osatyökyvyttömyyseläkkeen.

Monimuuttujamallissa vanhempi ikä, miessukupuoli ja aiemmat työeläke-etuudet lisäsivät täyden työkyvyttömyyseläkkeen saamisen tilastollista todennäköisyyttä. Mielenterveysdiagnoosilla ja muiden sairauksien diagnoosilla oli seuranta-aikana suurempi todennäköisyys saada täysi työkyvyttömyyseläke kuin tuki- ja liikuntaelinten (tule) sairauden diagnoosilla. Osatyökyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä lisäsivät vanhempi ikä, työsuhde eläketapahtumahetkellä ja aiemmat työeläke-etuudet. Lisäksi mielenterveyden diagnoosilla oli pienempi todennäköisyys saada osatyökyvyttömyyseläke kuin tule-diagnoosilla tai muiden sairauksien diagnoosilla.

Tutkimuksemme osoitti, että 15 prosenttia kielteisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen saaneista päätyi pysyvälle, toistaiseksi voimassaolevalle työkyvyttömyyseläkkeelle jo kahden vuoden kuluessa ensimmäisestä hakemuksesta. Jossakin määrin työkyvyttömyyttä ennakoivat tekijät erosivat eläkelajien välillä. Esitämme lopuksi keinoja tutkimuksessa havaittujen erojen ja yhtäläisyyksien hyödyntämiseen käytännön työssä.

Vammaispalvelujen asiakkaiden kohtaamat haasteet sähköisten palvelujen käytössä ja käytön tukemisessa onnistuminen - ammattilaisten näkökulma

Emma Kainiemi — 2024-05-13

Yhteiskunnallisten palvelujen siirtyessä yhä enemmän sähköisesti tarjottaviksi, on tärkeää kartoittaa vammaisten henkilöiden kohtaamia haasteita sähköisten palvelujen käytössä. Vammaispalvelujen ammattilaiset ovat keskeisessä roolissa havaitsemaan asiakkaiden sähköisten palvelujen käyttöön liittyviä haasteita ja tarjoamaan tarvittaessa tukea palvelujen käyttöön. Tämä tutkimus kartoitti ammattilaisten havaitsemia haasteita sekä selvitti asiakkaiden tukemisessa onnistumista ja onnistumiseen yhteydessä olevia tekijöitä koronapandemian aikana.

Tutkimusaineisto kerättiin vammaispalvelujen ammattilaisilta keväällä 2022. Poikkileikkaustutkimuksessa hyödynnettiin määrällisen aineiston ohella kyselylomakkeeseen annettuja laadullisia vastauksia. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja logistisella regressioanalyysillä.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 428 vammaispalvelujen ammattilaista (iän keskiarvo 46,0 vuotta; 85,5 % naisia). Ammattilaiset raportoivat havainneensa seuraavia haasteita asiakkaiden sähköisten palvelujen käytössä: toimintakyvyn rajoitteet, tarvittavien laitteiden ja verkkoyhteyksien puute, palvelujen esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvät haasteet, kiinnostuksen puute, tuen riittämättömyys sekä tarve perinteisille lähipalveluille.

Valtaosa oli sitä mieltä, että asiakkaiden tukemisessa ei onnistuttu hyvin. Asumispalveluissa työskentelevillä (OR 1,83 [95 % LV 1,14–2,93]) sekä koronapandemian takia toisiin työtehtäviin siirretyillä (OR 1,98 [95 % LV 1,05–3,74]) oli suurempi vetosuhde verrokkiryhmiin verrattuna näkemykselle siitä, että asiakkaiden sähköisten palvelujen käytön tukemisessa ei onnistuttu. Lisäksi niillä vammaispalvelujen ammattilaisilla, jotka eivät kokeneet kollegoidensa suhtautuvan myönteisesti sähköisiin palveluihin (OR 1,80 [95 % LV 1.05–3.07]) oli suurempi vetosuhde näkemykselle siitä, että tukemisessa ei onnistuttu.

Vammaispalvelujen asiakkaiden sähköisten palvelujen käytössä kohtaamia haasteita voitaisiin vähentää muun muassa parantamalla tarvittavien tietoteknisten laitteiden ja apuvälineiden saatavuutta sekä palvelujen esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Organisaatioiden on tarjottava ammattilaisille koulutusta asiakkaiden sähköisten palvelujen käytön tukemisessa. Digitalisuudelle myönteinen työilmapiiri sekä ammattilaisten selkeä käsitys omasta roolistaan ja toimenkuvastaan ovat tärkeitä asiakkaiden sähköisten palvelujen käyttöön saaman tuen kannalta.

Päihdekäyttö, retkahdusriskit ja retkahtamisen välttäminen kolmen kuukauden kuluttua laitospäihdekuntoutuksesta

Eeva Ekqvist — 2024-05-13

Tutkimuksessa tarkastellaan kuntoutujien päihdekäytössä tapahtuneita muutoksia laitospäihdekuntoutuksen jälkeen sekä sitä millaisissa tilanteissa kuntoutujat ovat kokeneet retkahduspainetta ja millaiset keinot ovat vuorostaan auttaneet retkahduksen ehkäisemisessä. Aineiston muodostavat kuntoutujien (N=65) vastaukset laitospäihdekuntoutuksen kolmen kuukauden seurantakyselyyn. Aineistoa on analysoitu pienille aineistoille sopivilla tilastollisilla menetelmillä sekä laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Päihteettömänä kolmen kuukauden kuluttua kuntoutuksen päättymisen jälkeen on puolet tutkimukseen osallistuneista. Myös yli puolet kuntoutujista on onnistunut kuntoutuksen alussa asettamansa tavoitteen saavuttamisessa. Retkahduspaineiden kokeminen on yleistä ja retkahdusriskit ovat varsin yksilöllisiä. Kuntoutujat kuvaavat retkahduspaineiden liittyvän sosiaalisiin suhteisiin ja tilanteisiin, arjenhallintaan sekä mielialaan ja mielenterveyteen. Yleisimmin retkahtamista pyritään välttämään osallistumalla itsehoitoryhmiin ja sen nähdään myös auttavan retkahduksen ehkäisyssä. Intervallijaksot ja muu ammatillinen tuki on tulosten perusteella yhteydessä vähäisempään päihdekäyttöön seurannassa. Laitospäihdekuntoutuksella on moninaisia positiivisia vaikutuksia ongelmallisesta päihdekäytöstä irtautumiseen, jotka ovat havaittavissa kolme kuukautta kuntoutuksen päättymisestä.

Moniammatillinen yhteistyö opiskeluhuollossa – tasapainoilua jännitteiden välillä

Harri Jalonen — 2024-05-13

Hyvinvointialueet ovat vastanneet vuoden 2023 alusta lähtien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Monet hyvinvointiin liittyvät tehtävät ovat kuitenkin edelleen kuntien vastuulla. Tämän vuoksi hyvinvointialueiden ja kuntien kesken tarvitaan tiivistä yhteistyötä ammattilaisten välille. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan moniammatillista yhteistyötä opiskeluhuollon kontekstissa. Opiskeluhuollolla tarkoitetaan oppilaan ja opiskelijan oppimisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä koulu- ja oppilaitosyhteisössä. Aiempi tutkimus on osoittanut, että eri alojen ammattilaisten jaettu ymmärrys opiskeluhuollosta on puutteellista, reaktiivista ja ongelmakeskeistä, jonka vuoksi opiskeluhuollon on vaikea saavuttaa proaktiivisia ja oppilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtääviä tavoitteita. Tässä tutkimuksessa lähestytään moniammatillisen yhteistyön haasteita jännitteisyyden näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamisen yhteydessä annetuista asiantuntijalausunnoista. Moniammatillista yhteistyötä ja jännitteisyyttä tarkastelevaa tutkimuskirjallisuutta hyödyntäen ja teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla lausunnoista tunnistetaan kaikkiaan seitsemän jännitettä: i) terveyden edistäminen – koulu toimintaympäristönä, ii) opiskeluhuollon suunnitelmat – opiskeluhuollon käytännöt, iii) toimiva tiedonkulku – lasten ja nuorten tietosuoja, iv) opiskeluhuollon kokonaisvaltaisuus – opiskeluhuollon pilkkoutuminen, v) professioperustainen työskentely – moniammatillinen yhteistyö, vi) lapsen ja nuoren toimijuus – ammattilaisen velvollisuus ja vastuu sekä vii) ennaltaehkäisevän opiskeluhuollon tarpeet – moniammatillisen yhteistyön vaateet. Artikkelin johtopäätöksissä esitetään jännitteisyyden kohtaamisen tapoja ja pohditaan niiden implikaatiota käytännön opiskelijahuoltotyössä.

Sikiöaikana päihteille altistuneet lapset aikuisuuden kynnyksellä – Yhteenveto ADEF Helsinki -tutkimusprojektin tuloksista

Anne Koponen — 2024-05-13

Children with prenatal substance exposure on the threshold of adulthood – A summary of the results from the Anonyme-study

A comprehensive picture of developmental outcomes and associated environmental risks among youth with prenatal substance exposure (PSE) is scarce in Finland and other countries as well. This longitudinal register-based cohort study compared youth with PSE (n=615) and matched unexposed controls (n=1787) regarding mental health, completed secondary education, financial social support, and injuries and poisoning. The follow-up lasted from birth until the end of 2016. Hospital medical records (exposure) and register data (outcomes) were merged and analysed mainly by logistic and Cox regression analysis, and mediation analysis.

A majority (63.4%) of exposed youth had been in out-of-home care (OHC, controls 8.2%) and the prevalence of mental and behavioural disorders was two times higher (54.6% vs. 26.4%). In addition, hospital care for injuries and poisoning, delay in secondary education completion, and financial difficulties were more common. Those with OHC, poor health at birth and many maternal risks had the poorest outcomes. Cumulative risk factors were associated with all developmental outcomes in both groups and decreased the differences between them.

The environment was strongly associated with developmental outcomes among youth with PSE. Child and adolescent health is best promoted by identifying risk pregnancies and supporting families during the prenatal and early childhood periods.

Key words: Prenatal substance exposure; youth; adverse childhood experiences; developmental outcomes

Affektiivinen ergonomia osana aivoterveellistä työtä

Kati Päätalo — 2024-05-13

Kokemuksia tohtorikoulutusjärjestelmästä - Väestö, terveys ja elinolot -ohjelma 30 vuotta

Ossi Rahkonen — 2024-05-13