Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti

Implementointitutkimuksella lisää vaikuttavuutta hyvinvointipalveluihin

Riikka Lämsä — 2025-05-15

Implementointitutkimus on kasvava, monimenetelmällinen ja käytännönläheinen tutkimusala. Implementoinnilla tarkoitetaan tässä artikkelissa jonkin näyttöön perustuvan menetelmän, ohjelman tai palvelun käyttöönottoa todellisissa olosuhteissa kuten hyvinvointipalveluissa. Implementointi on oleellinen osa menetelmän vaikuttavuuden varmistamista. Artikkelissa esittelemme implementointitutkimuksen tutkimusasetelmia, kysymyksenasetteluja ja metodeja hyvinvointipalvelujärjestelmän eri tasoilla. Menetelmällisesti implementointitutkimus hyödyntää laajasti laadullisen ja määrällisen tutkimuksen aineistonkeruu- ja analyysimenetelmiä. Tuomme esiin implementointitutkimuksessa hyödynnettäviä viitekehyksiä ja teorioita. Empiirisenä esimerkkinä käytämme omaa käynnissä olevaa tutkimustamme. Implementointia on tärkeä suunnitella ja tutkia hyvinvointipalvelujärjestelmän kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla tilanteissa, joissa jokin menetelmä otetaan käyttöön kansallisesti. Implementointitukimusta ja erityisesti vaikuttavien menetelmien käytön seuranta- ja arviointitutkimusta tarvitaan Suomessa lisää palvelujen vaikuttavuuden vahvistamiseksi.

Vastakaiku- ja väistämismekanismin aktivoituminen ja aktivoitumisen seuraukset aikuissosiaalityön asiakasprosessissa

Tuija Kuorikoski — 2025-05-15

Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa aikuissosiaalityön asiakasprosessissa ilmeneviä mekanismeja, niitä aktivoivia tekijöitä, sekä mekanismien aktivoitumisen seurauksia asiakkaan näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostui sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmiin tallennetuista aikuissosiaalityön asiakasasiakirjoista (n=32). Aineiston analyysissa käytin KAIMeR -teoriaa, sekä kuusivaiheista analyysimallia, jotka molemmat perustuvat kriittiseen realismiin. Aineistosta oli tunnistettavissa kaksi vastakkaista mekanismia, vastakaiku- ja väistämismekanismi, jotka toimivat asiakasprosessissa limittäin ja aktivoituivat yhteiskunnan ja kulttuurin, ammattilaisten sekä asiakkaiden konteksteissa ilmenevien tekijöiden vuorovaikutuksessa. Vastakaikumekanismin aktivoitumisen seurauksena oli asiakkaan toivon säilyminen sekä sitoutuminen työskentelyyn. Vastakaikumekanismia aktivoivat ammattilaisen pitkäjänteinen työote ja asiakkaan perustarpeista huolehtiminen, jota lait osaltaan turvaavat. Taustalla olevina tekijöinä näyttäytyivät ammattilaisten ymmärrys asiakkaiden ongelmien kompleksisuudesta ja positiivinen asennoituminen, jotka heijastivat pehmeitä arvoja yhteiskunnassa. Ammattilaisten kaavamainen, lakisääteiset minimipalvelut täyttävä ja asiakasta pois ohjaava toiminta, sekä viranomaiskeskeisyys heikensivät asiakkaan sitoutumista prosessiin. Nimesin näiden tekijöiden vaikutuksesta aktivoituvan mekanismin väistämismekanismiksi. Aktivoivina tekijöinä näyttäytyivät monimutkainen palvelujärjestelmä sekä asiakkaiden kokema häpeä siitä, kun ei pystynyt täyttämään aikuisuuden kirjoittamattomia normeja. Mekanismin aktivoitumisen seurauksena asiakkaat sinnittelivät, tai toimivat muiden sekä järjestelmän asettamien odotusten mukaan, mikä oli epäsuhdassa heidän toimintakykynsä kanssa. Tämä synnytti epäluottamusta ja etääntymistä palveluista. Tutkimus lisää ymmärrystä vaikutusten syntyprosessista aikuissosiaalityössä mekanismien valossa. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä luottamuksen ja toivon säilymisen tärkeydestä asiakasprosessissa, joiden syntyminen vaatii aikaa ja pitkäjänteistä työskentelyä. Lisäksi ne muistuttavat siitä, kuinka siiloutunut palvelujärjestelmämme käännyttää asiakkaita pois. Niin sanottu panos-tuotos-tutkimusasetelma ei tavoita vaikuttavuutta riittävän kattavasti sosiaalityön kontekstissa. Jatkossa tutkimuksissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, miten ja miksi vaikutuksia syntyy.

Työllistymistä tukevat ja hankaloittavat tekijät työllisyyttä edistävän monialaisen yhteispalvelun asiakassuunnitelmakirjauksissa

Mirka Elovainio — 2025-05-15

Lähes 90 prosentilla työelämän ulkopuolella olevista henkilöistä on useampi kuin yksi työllistymistä haittaava este. Usein pitkäaikaistyöttömistä työllistymisen esteenä ovat terveydelliset syyt. Eri arvioiden mukaan 20–50 prosenttia tilastoiduista työttömistä työnhakijoista on käytännössä työkyvyttömiä, joten heille ei useinkaan aseteta työnhakuvelvollisuutta. Myös työpaikkojen puute vaikeuttaa työnhakua. Työttömät työnhakijat, joilla on useita työllistymistä hankaloittavia esteitä, ohjataan usein työllisyyttä edistävän monialaisen yhteispalvelun (TYP) asiakkuuteen tai kuntoutukseen.

Petteri Orpon hallitus on suunnitellut sosiaaliturvaan kohdistuvia muutoksia, jotka kohdistuvat erityisesti heikompiosaisten työnhakijoiden sosiaaliturvaan. Onkin vaarana, että TYP:n palvelua saavien työttömien työnhakijoiden elämään syntyy niin sanottuja kohtuuttomia tilanteita, jos säädökset eivät sovi asiakkaan tarpeisiin. Tässä tutkimuksessa päätehtävänä on tarkastella, millaisia työllistymistä tukevia ja hankaloittavia tekijöitä TYP:n palveluun ohjattujen työttömien työnhakijoiden asiakassuunnitelmiin on kirjattu. Toisena tavoitteena artikkelissamme on pohtia, miten asiakassuunnitelmakirjauksia voidaan käyttää asiakkaan palvelua koskevaan vaikuttavuuden arviointiin. Tutkimus on koettu tärkeäksi, jotta voidaan nähdä, löytyykö monialaista tukea tarvitsevien työttömien työnhakijoiden keskuudesta esimerkiksi kohtuuttomia tilanteita, joita voitaisiin poistaa tai vähentää hyödyntämällä asiakassuunnitelmakirjauksissa olevaa informaatiota.

Aineistona hyödynnetään Kainuun työvoiman palvelukeskuksissa vuonna 2023 tehtyjä vapaamuotoisia asiakassuunnitelmakirjauksia. Aineistot on luovutettu THL:aan tutkimuskäyttöön määräaikaisen hallintopäätöksen perusteella. Aineisto järjesteltiin ensin Atlas.ti -ohjelmalla. Tämän jälkeen hyödynnettiin “Faces of Joblessness” kategorisointia työttömien työnhakijoiden työllistymisen esteiden tunnistamisessa.

Artikkeli on osa laajempaa työikäisten asiakassuunnitelmiin liittyvää tutkimusta, jossa selvitetään asiakassuunnitelmakirjausten hyödyntämistä sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnissa.

Potilaiden ja sosiaalityöntekijöiden kokemuksia psykiatrian sosiaalityön vaikuttavuudesta psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa

Anna Metteri — 2025-05-15

Tutkimus on laadullinen haastattelu- ja kyselytutkimus, jossa pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan sitä, millaisista tekijöistä psykiatrian sosiaalityön vaikuttavuus muodostuu psykiatrisessa hoidossa olevien potilaiden ja heidän kanssaan työskentelevien sosiaalityöntekijöiden mukaan. Tutkimuksen aineistona olivat psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa olleiden potilaiden avoimet vastaukset alkukyselyyn (N=97) ja seurantakyselyyn (N=79). Lisäksi aineistoina olivat 21 sosiaalityöntekijän potilaista (N=96) tekemät alkuarvioinnit sosiaalityöntekijän kanssa aloitetun työskentelyn alkaessa, sosiaalityöntekijöiden (N=9) potilaista (N=30) tekemät loppuarvioinnit kolmen kuukauden kuluttua sosiaalityöntekijän kanssa aloitetun työn alkamisesta ja kymmenen (N=10) sosiaalityöntekijän haastattelut.

Yksi sosiaalityöntekijä saattoi vuoden kestäneen aineistonkeruun aikana rekrytoida tutkimukseen enintään 10 potilasta. Aineisto analysoitiin refleksiivisellä temaattisella analyysilla. Sosiaalityön vaikuttavuus tuli näkyviin konkreettisina muutoksina, joita sosiaalityön avulla saatiin potilaan elämään ja hyvinvointiin. Tulosten perusteella psykiatrian sosiaalityöntekijän apua saaneet potilaat kertoivat tulleensa nähdyiksi ja kuulluiksi, ja he kokivat saaneensa psykiatrian sosiaalityöstä tukea sellaisiin asioihin, joihin tarvitsivat. Psykiatrian sosiaalityössä tuli esiin, että rahahuolet ja kohtuuttomat tilanteet tuottivat potilaille elämäntilanteen vaikeuksia. Kohtuuttomia tilanteita syntyi sosiaaliturvan ja palvelujärjestelmän rakenteiden vuoksi, joita olivat sosiaalityöntekijöiden ja potilaiden mukaan esimerkiksi sosiaaliturvan hylkäämispäätökset, velkaantuminen, väliinputoaminen sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmässä, vaikea somaattinen sairaus seurauksineen, asumisen ongelmat, vaikeat avioerot ja muut tilanteet, joita potilas ei kyennyt omin voimin selvittämään.

Tutkimustulosten perusteella taloudelliset huolet ja sosiaaliturvaan ja kuntoutuksen järjestymiseen liittyvä stressi heikensivät potilaiden kuntoutumisen prosessia. Tutkimus toi esille, että psykiatristen potilaiden hoidossa on tärkeä huomioida heidän elämäntilanteensa. Potilaiden kokemus psykiatrian sosiaalityöntekijältä saamastaan avusta oli tärkeää. Tutkimusajankohtana tutkimukseen osallistuvalla hyvinvointialueella vallitsi lisäksi psykiatrian erikoislääkäreiden saatavuuteen liittyvä psykiatrisen hoidon kriisi, joka hankaloitti vaikuttavaa hoitoa ja sosiaalityötä. Kiire ja hoito- ja palvelujärjestelmän sirpaloituneisuus heikensivät mahdollisuuksia resonantteihin suhteisiin eli suhteisiin, jotka perustuvat ihmisten väliselle yhteydelle ja ihmisten ja instituutioiden väliselle luottamukselle. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että psykiatrian sosiaalityö on vaikuttavaa, kun ihmistä autetaan ottamalla kokonaisvaltaisesti huomioon hänen elämäntilanteensa.

Oikeus olla osana yhteisöä

Johanna Korkeamäki — 2025-05-15

Tutkimuksessa tarkastelemme henkilökohtaisen avun toteutumista ja sen vaikutuksia vammaisten lasten ja nuorten arkeen ja toimintamahdollisuuksiin. Lähestymme henkilökohtaista apua ihmisoikeuksien näkökulmasta olennaisena hyvinvointipalveluna, joka perustuu YK:n vammaisyleissopimukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön. Analysoimme vammaisten lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa kokemuksia henkilökohtaisesta avusta ja sen vaikutuksista hyödyntämällä toimintamahdollisuusajattelua. Artikkelissa kysymme, millaisia kokemuksia vammaisilla lapsilla ja nuorilla sekä heidän perheillään on henkilökohtaisen avun saamisesta ja toteutumisesta arjessa sekä millaisia toimintamahdollisuuksia henkilökohtainen apu tuottaa vammaisille lapsille ja nuorille. Empiiristen tulosten pohjalta arvioimme, miten nämä kokemukset tuovat esiin vammaissopimuksen ja kansallisen lainsäädännön tavoitteita.

Tutkimuksen empiirisenä aineistona ovat vammaisten lasten ja nuorten (N = 12) sekä heidän vanhempiensa (N = 23) haastattelut. Aineisto analysoitiin temaattisesti. Tutkimuksen tulokset havainnollistavat henkilökohtaisen avun ja yhteiskunnallisten tekijöiden merkitystä toimintamahdollisuuksien muotoutumisessa vammaisten lasten ja nuorten arjessa. Henkilökohtainen apu mahdollistaa monenlaisia toimintamahdollisuuksia perustarpeista sosiaaliseen osallisuuteen. Samalla henkilökohtaisen avun toteutumisessa koetut puutteet heijastuvat hyvin konkreettisesti lasten ja nuorten elämään ja toimintamahdollisuuksiin. Tulokset tuovat esille tarpeen arvioida lainsäädännön yhteiskunnallista vaikuttavuutta tutkimalla sääntelyn toteutumista arjen käytännöissä ja yhteiskunnan tarjoamissa hyvinvointipalveluissa.

Osallisuuden kokemuksen vahvistuminen ESR-hankkeissa: tulokset, mekanismit ja kontekstit

Marko Nousiainen — 2025-05-15

Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa ymmärrystä haavoittuvassa asemassa olevien osallisuutta edistävien interventioiden vaikuttavuuden ehdoista ja mahdollisuuksista tarkastelemalla viiden ESR-hankkeen tuloksia ja vaikutusmekanismeja. Tutkimuskysymykset ovat, ovatko hankkeet onnistuneet vahvistamaan osallistujiensa osallisuuden kokemusta, ja millaisia ovat tulokset, vaikutusmekanismit ja niiden toiminnan edellyttämät kontekstit. Lisäksi tarkastellaan, miten osallisuuden kokemuksen muutokset voivat heijastua koettuun hyvinvointiin. Tutkimuksessa käytetään määrällisiä ja laadullisia menetelmiä: Hankeosallistujien kaksivaiheisella seurantakyselyllä (n=78) selvitetään osallisuuden kokemuksen muutoksia sekä vertaillaan tuloksia vastaajaryhmittäin. Teemahaastatteluilla (n=26) kerätään hankeosallistujien pieniä onnistumistarinoita, jotka täydentävät kyselyn havaintoja kuvaamalla vaikutusmekanismeja, kontekstitekijöitä sekä tulosten merkitystä osallistujille.

Seurantakyselyaineistossa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää osallisuuden kokemuksen vahvistumista tarkasteltaessa kaikkia vastaajia, mitä tulee pitää epäonnistumisena. Yli puolella kyselyn vastaajista osallisuuden kokemus kuitenkin vahvistui, ja kolmasosalla heikentyi. Tulokset olivat sitä positiivisempia, mitä heikompaa osallisuutta koettiin aluksi. Haastatteluissa osallisuuden kokemuksen vahvistuminen merkitsi merkityksellisyyden, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden lisääntymistä. Vaikutusmekanismeja olivat osallistumiskokemukset, jotka auttoivat osallistujia näkemään itsensä aktiivisina toimijoina ja antoivat perusteen ajatella positiivisemmin itsestä, esimerkiksi kokemukset muiden auttamisesta ja hyväksyvästä vuorovaikutuksesta. Kontekstitekijöistä osallistujien henkilökohtainen tausta oli keskeinen vaikuttavuuden ehto. Haastatteluissa osallisuuden kokemuksen vahvistuminen oli ratkaisu joihinkin ongelmiin, kuten sosiaalisiin pelkoihin tai arvottomuuden tunteisiin.

Jotta haavoittuvassa asemassa olevien osallisuutta edistävät interventiot olisivat vaikuttavia, ne tulisi pystyä kohdistamaan heikkoa osallisuutta kokeviin ja osallistujat tulisi nähdä toimijoina myös omaa toipumista laajemmassa kontekstissa.

Mielenterveyspalveluihin liittyvä poliittinen päätöksenteko maakunnallisissa sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymissä

Kaisa-Johanna Yli-Tokola — 2025-05-15

Artikkelissa tarkastellaan mielenterveyspalveluihin liittyvää poliittista päätöksentekoa maakunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymien poliittisten luottamushenkilöiden näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla vuonna 2022. Haastatteluihin osallistui kahdeksan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymän yhtymähallituksen jäsentä sekä yksi yhtymävaltuuston jäsen Itä- ja Pohjois-Suomesta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.

Tulosten mukaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymien luottamushenkilöiden päätöksenteossa mielenterveyspalvelut eivät ole keskiössä. Poliittiset luottamushenkilöt kokivat, ettei päätöksenteossa hahmoteta mielenterveys- ja riippuvuusongelmien laajuutta riittävän hyvin yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti. Päätöksentekoon vaikutti luottamushenkilön oma arvo- ja kokemusmaailma. Luottamushenkilöt näkivät mielenterveyspalvelujen vaikuttavuuden haasteina nopeasti toteutetun palveluintegraation sekä talouteen ja henkilöstöön liittyvän resurssivajeen. Luottamushenkilöiden mukaan sairaalapaikkoja on vähennetty runsaasti, eikä avohoito ole kehittynyt samaan tahtiin, jolloin mielenterveyspalvelujen käyttäjistä tuli palvelujärjestelmän väliinputoajia. Luottamushenkilöt kuvasivat maakunnallisten sote-kuntayhtymien kamppailevan henkilöstövajeen ja taloudellisten haasteiden kanssa, mikä on hankaloittanut vaikuttavien mielenterveyspalvelujen toteutumista. Sama kehityssuunta on jatkunut nykyisillä hyvinvointialueilla.

Luottamushenkilöiden mukaan mielenterveyspalvelujen saatavuus nähtiin ongelmien ennaltaehkäisyn edellytyksenä. Luottamushenkilöiden näkökulmasta mielenterveyspalvelujen keskeisimpiä kehittämistarpeita olivat ennaltaehkäisevien peruspalveluiden, riippuvuusongelmien hoidon sekä lasten ja nuorten palveluiden vahvistaminen ja saatavuuden parantaminen. Luottamushenkilöiden mukaan mielenterveyspalveluissa on tarpeen huomioida aktiivisemmin asiakkaan perhe ja lähipii-ri sekä tarjota tukea ja apua myös heille.

Tulosten mukaan mielenterveysjohtamiseen kaivataan tietojohtamista. Päätöksenteon tueksi tarvitaan enemmän vaikuttavuustietoa sekä ajantasaista tutkimus- ja kokemustietoa. Haastateltavien mukaan mielenterveyspalvelujen käyttäjien tuottamaa tietoa ei juuri hyödynnetä päätöksenteossa. Luottamushenkilöiden näkökulmasta mielenterveyspalvelujen käyttäjien osallisuutta tulee vahvistaa osallisuusneuvostojen ja asiakasraatien muodossa. Osallisuuden vahvistamisen haasteina nähtiin yhteiskunnan ja yksilöiden asenteet. Luottamushenkilöt kokivat yhteiskunnassamme mielenterveyden haasteisiin liittyvän stigman olevan niin vahva, että se estää jopa luottamushenkilöitä kertomasta omista mielenterveyden haasteistaan julkisesti. Vaikuttavat käytänteet maakunnallisista sote-kuntayhtymistä olisi syytä saada hyvinvointialueiden käyttöön. Lisäksi luottamushenkilön täytyy pystyä tekemään rohkeita valintoja ja tarkastelemaan asioita koko alueen näkökulmasta, ei pelkästään oman kunnan lähtökohdista käsin.

Miksi imetyksen edistämistoimia pitäisi koordinoida

Tuovi Hakulinen — 2025-05-15

Sairauspoissaolojen kustannukset työnantajalle

Tarmo Valkonen — 2025-05-15

"Olin muuttunut persona non grataksi."

Sirpa Manninen — 2025-05-15

Kasvun seuranta lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa – tietopohja valtakunnalliselle lasten ylipainon ja lihavuuden esiintyvyyden seurannalle

Päivi Mäki — 2025-05-15

Terveydenhuoltojärjestelmän muutosten ja rakenteiden vaikutukset tyypin 2 diabeteslääkkeitä käyttäviin henkilöihin

Hanna Rättö — 2025-05-15

Kohti vaikuttavia hyvinvointipalveluja – implementaatiota tutkivien tieteenalojen vuoropuhelua tarvitaan sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumiseksi

Anna Kork — 2025-05-15

Palautetietoisen toimintakulttuurin mahdollisuudet lastensuojelun vaikuttavuuden vahvistamisessa

Ann-Mari Tippett — 2025-05-15

FIT stands for Feedback Informed Treatment. In the spring of 2021, the Finnish Institute of Health and Welfare (THL) launched a feedback-based child protection project by piloting FIT work in Finland. By following service-users experiences, FIT aims to secure the well-being of children, young people and their parents who are clients of child protection with the best possible child protection work. FIT is an evidence-based practice that includes two validated measures: the Outcome Rating Scale (ORS), which measures the client's well-being, and the Session Rating Scale (SRS), which measures the functionality of the collaborative relationship (alliance). FIT supports achieving evidence-based child protection by providing a framework for incorporating service user feedback, promoting data-based decision-making and enabling evaluation of efficiency and effectiveness. By integrating FIT into their practices, child welfare services can improve their ability to provide quality social work to clients facing complex challenges while optimizing the use of limited resources. FIT promotes knowledge-based management in child protection services. This paper highlights the findings of a study on THL’s FIT piloting experiences and underscores the potential of feedback-informed practice in improving the effectiveness of child protection services.

Perusteluita julkisten palvelujen tarjonnalle ja tuotannolle

Hannu Tanninen — 2025-05-15

Hyvinvointipalveluiden vaikuttavuuden edistäminen edellyttää tutkimuksen ja kehittämisen yhdistävää strategiaa

Matti Joensuu — 2025-05-15

Rekisterit sosiaalilääketieteellisessä tutkimuksessa

Sari Räisänen — 2025-05-15

Suomessa kansallisiin tietorekistereihin on kerätty koko väestön kattavia henkilötietoja jo yli 70 vuotta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kansaneläkelaitos, Tilastokeskus ja useat muut organisaatiot määrittelevät henkilötietojen käsittelyn perusteen ja toteutuksen rekisterinpitäjän vastuiden mukaisesti. Henkilötietoja on mahdollista hyödyntää niiden ensisijaisen käyttötarkoituksen jälkeen toissijaisesti muun muassa tieteellisessä tutkimuksessa ja innovaatiotoiminnassa sekä tiedolla johtamisessa. Eri rekistereihin tallennettuja henkilötietoja on mahdollista yhdistää henkilötunnuksen tai muun tunnuksen perusteella. Henkilötietojen toisiokäyttöä säätelee laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä (552/2019), ja Findata tietolupaviranomaisena tai rekisterinpitäjät myöntävät tietolupia.

Rekisteritietojen toisiokäytön suurimpia vahvuuksia ovat mahdollisuus saada käyttöön koko väestön tiedot tietyltä ajanjaksolta, mikä on itse kerätyissä aineistoissa mahdotonta. Suurimmat heikkoudet liittyvät tietojen laatuun, koska rekisteritiedot eivät ole täydellisiä virheellisten ja puuttuvien tietojen vuoksi. Rekisteritietoja hyödynnetään usein havainnollistavissa tutkimuksissa, kuten kohortti- tai tapaus-verrokkitutkimuksissa sekä pitkittäistutkimuksissa, koska yksittäistä henkilöä on mahdollista seurata ajan kuluessa. Kontrolloituihin tutkimuksiin verrattaessa havainnoivien tutkimusten suurimpana haasteena on se, ettei altistumista voida välttämättä määrittää tarkasti.

Euroopan Unionin (EU:n) alueella on käytössä vuonna 2018 voimaan astunut yleinen tietosuoja-asetus (2016/679), joka säätelee henkilötietojen käsittelyä EU:ssa. Suomessa yksityisyyden suojaa on täydennetty kansallisella tietosuojalailla (2018/1050) ja toisiolailla. Kansallisia säädöksiä on kritisoitu siitä, että ne vaikeuttavat tieteellistä tutkimusta, koska esimerkiksi tietoja ei luovuteta konkreettisesti tutkijoille. Tämä hankaloittaa esimerkiksi Pohjoismaisia yhteistutkimuksia, ja monesti joudutaan tietojen yhdistämisen sijaan tekemään meta-analyysejä. Rekisteritutkimuksen tietolupien ja aineistojen käsittelystä aiheutuvat kustannukset ovat myös nousseet rajusti.

Miten hyvinvointivointipalveluista vaikuttavasti hyvinvointia

Tomi Mäki-Opas — 2025-05-15