Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla <div id="customblock-esittely" class="pkp_block block_custom"> <div class="content"> <p><strong>Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti</strong> on kotimainen tiedejulkaisu, jossa käsitellään terveyteen, sairauteen ja hyvinvointiin liittyviä aiheita yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kirjoitukset voivat edustaa esimerkiksi kansanterveystiedettä, terveyssosiologiaa, yhteiskuntapolitiikkaa, terveystaloustiedettä tai terveydenhuoltotutkimusta.&nbsp; Lehti julkaisee empiirisiä (laadullisia ja määrällisiä), teoreettisia ja metodisia alkuperäisartikkeleita, tieteellisiä katsauksia ja tutkija-puheenvuoroja sekä muita kirjoituksia suomen ja ruotsin kielellä. <strong>Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.</strong></p> </div> </div> Sosiaalilääketieteen yhdistys ry fi-FI Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 0355-5097 Tekijänoikeudet julkaistavaksi hyväksyttyyn artikkeliin siirtyvät kansainvälisen tekijänoikeuskäytännön mukaisesti Sosiaalilääketieteelliselle Aikakauslehdelle. Käsikirjoitus julkaistaan paperimuodossa ja sen tiivistelmä julkaistaan sähköisessä muodossa. Kustantaja varaa oikeuden julkaista artikkelin myös sähköisessä muodossa. Lectio praecursoria: Osallistava toiminta muovaa terveyspalveluja https://journal.fi/sla/article/view/109696 Marjaana Jones Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.109696 Koronaepidemian ja sen rajaamistoimien vaikutukset elintapoihin ja arkielämään koulutusryhmittäin https://journal.fi/sla/article/view/103245 <p>Koronaepidemia ja sen rajaamistoimet ovat vaikuttaneet monin tavoin väestön terveyteen ja hyvinvointiin, ja monien haitallisten vaikutusten on arveltu kasaantuneen heikommassa sosioekonomisessa asemassa oleviin väestöryhmiin. Tutkimustietoa aiheesta on kuitenkin niukasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella koronaepidemian vaikutuksia elintapoihin ja arkielämään eri koulutusryhmissä.</p> <p>Tutkimus perustuu satunnaisesti valittujen 30–69 –vuotiaiden henkilöiden antamiin vastauksiin THL:n kolmessa aikuisväestöä edustavassa väestötutkimuksessa: Koronaepidemian serologinen väestötutkimus (n=3772), FinSote 2020 –tutkimus (n=10847) ja FinTerveys 2017-seurantatutkimus (n=3696), joiden tiedonkeruu on toteutettu aikavälillä huhtikuu 2020 ja maaliskuu 2021.</p> <p>Tulosten perusteella koronaepidemian ja sen rajaamistoimien vaikutukset elintapoihin ja arkielämään ovat moninaisia, mutta erityisesti elintapojen osalta pitkälti samanlaisia eri koulutusryhmissä. Työmatkaliikunta väheni erityisesti ylimpään koulutusryhmään kuuluvilla, mitä selittänee etätyön yleistyminen. Ylimpään koulutusryhmään kuuluvat raportoivat myös sosiaalisissa suhteissa tapahtuneita kielteisiä muutoksia alimpaa koulutusryhmää yleisemmin. Taloudelliset haasteet olivat sen sijaan yleisempiä alimmassa koulutusryhmässä.</p> <p>Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta epäsuotuisat muutokset arkielämässä ja elintavoissa saattavat pitkällä aikavälillä heijastua lisääntyneenä sairastavuutena ja kansanterveyden yleisenä heikkenemisenä. On myös mahdollista, että epidemia pitkittyessään entisestään kärjistää sosioekonomisia terveys- ja hyvinvointieroja, mikäli tuloerot kasvavat ja työelämämuutokset ovat eri suuntaisia eri väestöryhmissä. Jotta mahdolliset terveyden ja hyvinvoinnin kannalta epäsuotuisat kehityskulut voidaan havaita ajoissa ja tunnistaa ne väestöryhmät, joissa riski epäsuotuisalle kehitykselle on lisääntynyt, ajankohtainen, luotettava tieto epidemian vaikutuksista on välttämätöntä.</p> Peppi Haario Päivikki Koponen Suvi Parikka Tommi Härkänen Tuija Martelin Seppo Koskinen Annamari Lundqvist Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.103245 Perusterveydenhuollon johtajien kokemuksia koronaviruspandemian vaikutuksista digitaaliseen työkulttuuriin ja sen johtamiseen https://journal.fi/sla/article/view/103248 <p>Koronaviruspandemian aiheuttama kriisitilanne on muokannut työkulttuuria terveydenhuollossa, jossa on turvauduttu yhä voimakkaammin digitaalisiin ratkaisuihin koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Koronaviruspandemian vaikutuksia digitaaliseen työkulttuuriin ja sen johtamiseen on tutkittu vähän ja tietoa tarvitaan muun muassa terveydenhuollon organisaatioiden toiminnan jatkuvaan arviointiin ja kehittämiseen.</p> <p> </p> <p>Tämän kuvailevan laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata perusterveydenhuollon johtajien kokemuksia koronaviruspandemian vaikutuksista digitaaliseen työkulttuuriin ja sen johtamiseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduin yksilöhaastatteluin perusterveydenhuollon johtajilta (n=21) kolmesta kunnasta ja yhdestä kuntayhtymästä eri puolilta maata touko-marraskuussa 2020. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.</p> <p> </p> <p>Tulosten mukaan koronaviruspandemian vaikutukset digitaaliseen työkulttuuriin liittyivät digitaalisen työkulttuurin kehittymiseen, muutokseen työnluonteessa sekä työyhteisön muutosvalmiuteen. Koronaviruspandemian vaikutukset digitaalisen työkulttuuriin johtamiseen liittyivät puolestaan muutosjohtamiseen, johtajan työn luonteen muutokseen ja johtajien muutosvalmiuteen.</p> <p> </p> <p>Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koronaviruspandemia muutti nopeasti ja pysyvästi perusterveydenhuollon digitaalista työkulttuuria. Erityisesti digitaalisten työvälineiden käytön lisääntyminen muutti työssä tapahtuvaa kanssakäymistä. Johdon tuki koettiin tärkeänä digitaalisen työkulttuurin muutoksessa, sillä se stressasi ja kuormitti työntekijöitä. Tulevaisuudessa johtajien tulisi kiinnittää etäjohtamisessa huomiota suhteiden ylläpitämiseen työntekijöiden kanssa. Lisäksi niin työntekijöiden kuin johtajien IT-osaamiseen olisi syytä kiinnittää huomiota. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää digitaalisten terveyspalveluiden ja työkulttuurin kehittämisessä, johtamisessa, koulutuksessa ja työyhteisöjen muutosvalmiuden tukemisessa.</p> Annika Ravelin Elina Laukka Tarja Heponiemi Anu Kaihlanen Outi Kanste Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.103248 Koronapandemian ja sen rajoittamistoimien vaikutukset toimintarajoitteisten ihmisten elämään https://journal.fi/sla/article/view/103240 <p>Systemaattisesti kerättyä tietoa siitä, miten epidemian torjunta- ja rajoitustoimet vaikuttavat toimintarajoitteisten ihmisten elämään on saatavilla niukasti. Tässä tutkimuksessa kuvaamme näitä vaikutuksia toimintarajoitteisiin ihmisiin koko väestössä, ulkomaalaistaustaisessa väestössä sekä henkilökohtaista apua saavien vammaisten ihmisten ryhmässä.</p> <p>Tutkimus perustuu kolmeen tuoreeseen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämään väestöä edustavaan aineistoon: FinSote 2020 -tutkimukseen, FinTerveys 2017-seurantatutkimukseen sekä ulkomaalaistaustaisen väestön osalta MigCOVID-tutkimukseen. Lisäksi käytettiin henkilökohtaista apua saavien vaikeavammaisten ihmisten tutkimusta. Tutkittavat vastasivat koronapandemian vaikutuksia koskeviin kyselyihin vuoden 2020 viimeisinä tai vuoden 2021 ensimmäisinä kuukausina. Analyyseissä verrattiin toimintarajoitteisten ihmisten tilannetta muuhun väestöön. Tulokset esitetään ikäryhmittäin mallivakioituina prevalensseina perustuen logistisiin regressioanalyyseihin.</p> <p>Toimintarajoitteiset ihmiset kokivat muuta väestöä yleisemmin yksinäisyyden ja univaikeuksien lisääntyneen koronaepidemian aikana. He myös raportoivat taloudellisen tilanteensa heikentyneen useammin kuin muut. Huolet tartunnan saamisesta sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden riittämätön saanti olivat yleisempiä toimintarajoitteisilla kuin muilla. Monet epidemian epäsuotuisista vaikutuksista korostuivat ulkomailla syntyneillä toimintarajoitteisilla ja vaikeavammaisilla ihmisillä.</p> <p>Koronaepidemia uhkaa lisätä toimintarajoitteisten ihmisten eriarvoisuutta. Epidemia on osoittanut, että toimintarajoitteisten ihmisten oikeudet ja tarpeet on otettava paremmin huomioon vastaavanlaisissa kriisitilanteissa. Luotettavaan tietoon perustuvat toimintaohjeet auttaisivat kuntia yhdenvertaisuuden edistämisessä.</p> Päivi Sainio Marja Holm Jonna Ikonen Marika Korhonen Päivi Nurmi-Koikkalainen Suvi Parikka Natalia Skogberg Anna Väre Päivikki Koponen Seppo Koskinen Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.103240 Tutusta tuntemattomaan: työyksikön muutos sairaalan henkilökunnan henkisen hyvinvoinnin riskitekijänä COVID-19-pandemian aikana https://journal.fi/sla/article/view/103247 <p>COVID-19-pandemia on johtanut laajamittaisiin yhteiskunnan rajoittamistoimiin terveydenhuollon kantokyvyn turvaamiseksi. Terveydenhuollossa on jouduttu tekemään toimintojen uudelleenorganisointia, joka on vaatinut henkilökunnalta sopeutumista uudenlaisiin työnkuviin ja työskentely-ympäristöihin. Muutokset ovat heijastuneet henkilöstön henkiseen hyvinvointiin ja lisänneet stressin kokemuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla sairaalan sisällä uuteen työyksikköön siirtyneen ja omaan työyksikköön jääneen henkilökunnan henkistä hyvinvointia COVID-19-pandemian aikana keväällä 2020. Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta suomalaisesta sairaalasta sähköisellä Webropol-kyselyllä koko henkilökunnalta. Henkinen hyvinvointi koostui ahdistuneisuuden, työstressin ja COVID-19 infektion tarttumisen pelkojen tarkastelusta. Lisäksi tutkittavia pyydettiin kirjoittamaan kokemuksistaan uuteen työyksikköön siirtymisestä. Kyselyyn vastasi yhteensä 1995 työntekijää. Vastanneista 17 % (n=345) oli siirtynyt työhön uuteen työyksikköön. Uuteen työyksikköön siirtyneillä oli merkitsevästi enemmän ahdistuneisuutta kuin omaan työyksikköön jääneillä (p&lt;0.001). Uuteen työyksikköön siirtyminen synnytti mielipiteen ohittamisen ja tukea vaille jäämisen kokemuksia, ammatillisen itsetunnon horjumista sekä pitkittynyttä epävarmuutta ja pettymystä palkitsemattomuuteen. Uuteen työyksikköön siirtynyt henkilökunta koki jääneensä ilman emotionaalista tukea. He myös epäilivät omaa osaamistaan ja pelkäsivät virheiden tekemistä. Siirtynyt henkilökunta koki tulevaisuutensa monin tavoin epäselväksi. Henkilöstösiirrot tulisi toteuttaa hallitusti henkilöstöä kuunnellen ja osaamista kunnioittaen. Pakkosiirtymisen kokemusten sijasta tulee vahvistaa henkilökunnan osallisuutta päätöksenteossa, ja pyrkiä vapaaehtoisuuteen siirroissa. Keskeistä on myös tukea henkilökunnan ammatillista itsetuntoa ja sopeutumista uuteen työyksikköön. Uuteen työyksikköön siirtymisen herättämät tunteet ja ajatukset, on tärkeää käsitellä pandemia tilanteen väistyessä.</p> Elina Mattila Jaana Peltokoski Anna-Kaisa Parkkila Mika Helminen Marko Neva Marja Kaunonen Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.103247 Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia etäpalveluiden hyödyistä COVID-19-aikakaudella: Laadullinen kuvaileva tutkimus https://journal.fi/sla/article/view/107405 <p>Suomessa on ylläpidetty ennennäkemättömiä sosiaalisen etäisyyden toimenpiteitä COVID-19-epidemian leviämisen estämiseksi. Etäisyyden pitäminen voi heikentää mielenterveyttä ja lisätä yksinäisyyttä erityisesti mielenterveyskuntoutujilla. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, miten viestintäpalvelut sekä etäyhteydellä toteutetut sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat mielenterveyskuntoutumista COVID-19-epidemian aikana.</p> <p>Tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva laadullinen tutkimus. Aineisto koostui mielenterveyskuntoutujien (n=12) puolistrukturoiduista yksilöhaastatteluista. Haastateltavat rekrytoitiin kolmannen sektorin palveluista ympäri Suomen. Haastattelut toteutettiin puhelimitse COVID-19-epidemian toisen aallon aikana marraskuusta 2020 helmikuuhun 2021. Litteroidut haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.</p> <p>Etäpalvelut mahdollistivat kuntoutujille sosiaalisen verkostoitumisen, mielenterveyden tukemisen, yksinäisyyden lievittämisen, sosiaali- ja terveyspalveluiden saamisen kotiin ja palveluihin helpottuneen pääsyn. Henkilökohtaiset syyt, kuten digitaidot tai koetut haasteet sosiaalisissa tilanteissa, sekä etäpalveluiden helppokäyttöisyys ja onnistunut toteutus lisäsivät kokemuksia hyödyistä. Toisaalta taas haasteet käytännön toteutuksessa, käytettävyydessä ja vuorovaikutuksellisuudessa estivät hyötymistä etäpalveluista.</p> <p>Haasteista huolimatta etäpalvelut ovat voineet lievittää COVID-19-epidemian haittavaikutuksia tukemalla kuntoutujien mielenterveyttä ja yksinäisyyttä. COVID-19-epidemian jälkeisessä yhteiskunnassa etäpalveluista saattavat hyötyä etenkin ne, jotka kokevat sosiaaliset tilanteet vaikeina. Palveluita kehittäessä on otettava huomioon, että onnistuneet etäpalvelut ovat helppokäyttöisiä, vuorovaikutteisia ja tietoturvallisia sekä edellyttävät yksityisyyttä kotioloissa. Fyysisten palveluiden ohella sosiaali- ja terveyspalveluita pitäisi voida hyödyntää monipuolisin tavoin etäyhteydellä, mikä voisi tukea eroja yksilöiden soveltuvuudessa ja valmiudessa käyttää etäpalveluita. Asiakassegmentointia tehostamalla voitaisiin paremmin tunnistaa haavoittuvassa asemassa olevien erilaisia tarpeita ja kohdentaa palveluiden toteutusta tarpeiden mukaisesti.</p> Lotta Virtanen Anu-Marja Kaihlanen Anna-Maria Isola Elina Laukka Tarja Heponiemi Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.107405 Vauvaperheiden vanhempien kokemat huolet ja muutokset sosiaalisissa suhteissa ja jaksamisessa koronaepidemian aikana https://journal.fi/sla/article/view/103313 <p>Koronaepidemia on muuttanut perheiden arkea. Epidemian alussa ei ollut tietoa viruksen tarttuvuudesta raskaana olevaan tai sen vaarallisuudesta raskaana olevalle, sikiölle ja vastasyntyneelle. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää koronaepidemiaan liittyviä huolia ja vanhempien sosiaalisissa suhteissa ja jaksamissa koettuja muutoksia.</p> <p>Aineistona oli 3–6 kuukauden ikäisten vauvojen vanhemmille suunnatun FinLapset-kyselytutkimuksen syksyn 2020 otoksiin vastanneet (äidit, N= 4550; isät, N= 2955). Tuloksia tarkasteltiin vanhemman sukupuolen, koulutuksen ja iän, perheen lapsiluvun ja taloudellisen tilanteen mukaan. Logistisessa regressioanalyysissa yhden lapsen vanhempia verrattiin useamman lapsen vanhempiin vakioiden vanhemman ikä, koulutus ja perheen taloudellinen tilanne.</p> <p>Äitien vastausaktiivisuus oli 50 % ja isien 36 %. Useampi äideistä, erityisesti yhden lapsen äideistä, kuin isistä kertoi koronaepidemiaan liittyvistä huolista. Yleisimmät huolet olivat synnytys ja synnytyssairaalassa olo korona-aikana. Iso osa vanhemmista ei kokenut koronaepidemian vaikuttaneen sosiaalisiin suhteisiin tai jaksamiseen. Äideillä jaksaminen polarisoitui: osa koki jaksamisen vähentyneen (25 %) ja osa lisääntyneen (16 %). Lähes puolet vanhemmista koki perheen yhteisen ajan lisääntyneen ja 13 % äideistä ja 5 % isistä vähentyneen. Vanhemmista huomattavasti useampi koki yhteydenpidon ystäviin ja isovanhempiin vähentyneen kuin lisääntyneen. Yksinäisyyden tunteen koki lisääntyneen selvästi useampi äiti (48 %) kuin isä (21 %). Jaksamisen polarisoitumisesta ja sosiaalisten suhteiden vähentymisestä raportoi isompi osa useamman kuin yhden lapsen vanhemmista ja perheen yhteisen ajan vähentymisestä isompi osa yhden kuin useamman lapsen vanhemmista.</p> <p>Koronaepidemialla on kielteisiksi ja myönteisiksi koettuja vaikutuksia vauvaperheiden hyvinvointiin. Sekä isien että äitien jaksamiseen ja heille tarjottuun tukeen ja palveluihin tulee kiinnittää huomiota ja seurata pikkulapsiperheiden terveyttä ja hyvinvointia myös tulevaisuudessa.</p> Reija Klemetti Maaret Vuorenmaa Eetu Ervasti Satu Helakorpi Johanna Lammi-Taskula Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.103313 Muutoksia ruokavalinnoissa COVID-19-pandemian aikana: Kansainvälisen Corona Cooking Survey -tutkimuksen tuloksia Suomesta https://journal.fi/sla/article/view/103230 <p>COVID-19-pandemian aikaiset rajoitustoimet muuttivat ihmisten arkisia käytäntöjä monin tavoin. Tarkastelemme artikkelissamme, millaisia muutoksia kevään 2020 rajoitustoimet aiheuttivat ruokavalinnoissa ja aterioiden valmistamisessa käyttäen terveellisiä raaka-aineita sekä miten sosioekonomiset ja muut taustatekijät, kuten koettu psyykkinen rasitus ja etätyö, olivat yhteydessä tapahtuneisiin muutoksiin.</p> <p>Analysoimme kansainvälisessä Corona Cooking Survey -hankkeessa Suomessa kerättyä syömistä ja ruoanlaittoa tarkastelevaa kyselyaineistoa. Sosiaalisessa mediassa jaettuun kyselyyn vastasi touko-kesäkuussa 2020 yhteensä 744 Suomessa asuvaa 19–85-vuotiasta. Kyselyn vastaajat eivät ole väestöä edustava otos, sillä suurin osa vastaajista oli naisia (91 %) ja korkeakoulututkinnon suorittaneita (81 %). Kuvaamme vastaajien raportoimia muutoksia yhteensä 19 ruoka-aineen käytön useudessa sekä aterioiden valmistamisessa terveellisistä raaka-aineista. Multinomiaalisissa logistisissa regressiomalleissa tarkastelemme terveellisistä raaka-aineista tehtyjen aterioiden valmistuksessa sekä viiden erilaisen ruoka-aineen käytössä tapahtuneisiin muutoksiin yhteydessä olevia tekijöitä.</p> <p>Kaikkien ruoka-aineiden osalta yli puolet vastaajista raportoi, ettei kulutus ollut muuttunut. Eniten lisääntyi makeiden naposteltavien (29 % raportoi syövänsä aikaisempaa useammin) ja suolaisten naposteltavien (21 %) sekä valkoisen leivän, pastan ja viljojen (21 %) käyttö ja harventui liha-, siipikarja-, kala- tai kasvisjalosteiden (34 %), palkokasvien (29 %) ja pähkinöiden (27 %) käyttö. Regressiomallien tulosten mukaan useimmilla taustatekijöillä ei ollut yhteyttä muutoksiin ja selittävät tekijät vaihtelivat eri ruoka-aineissa. Koettu psyykkinen rasitus oli yhteydessä todennäköisyyteen kuluttaa aiempaa useammin makeita naposteltavia, sokeroituja juomia ja alkoholijuomia. Etätyö oli yhteydessä todennäköisyyteen syödä aiempaa harvemmin kasviksia ja useammin suolaisia naposteltavia, mutta myös todennäköisyyteen valmistaa aiempaa useammin aterioita terveellisistä raaka-aineista. Tulokset viittaavat siihen, että pandemia on lisännyt välipalaistumista. Jatkotutkimusta tarvitaan väestöä edustavilla otoksilla syömisrutiinien pidempiaikaisista muutoksista ja niiden mahdollisesta muuttumisesta terveellisemmiksi tai epäterveellisemmiksi tottumuksiksi eri väestöryhmissä.</p> Laura Salmivaara Mari Niva Kaisa Torkkeli Johanna Mäkelä Annukka Vainio Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.103230 COVID-19-pandemian aiheuttaman poikkeustilanteen merkitys kokemusasiantuntijatoiminnalle mielenterveystyössä https://journal.fi/sla/article/view/103228 <p>COVID-19-pandemia keväällä 2020 sai aikaan nopeita ja mittavia muutoksia terveydenhuollossa. Toimintaa organisoitiin uudelleen, jotta pystyttäisiin turvaamaan riittävät resurssit testaamiseen ja tartunnan saaneiden hoitoon sekä minimoimaan tartuntariski. Muutokset ilmenivät myös psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Tutkimuksen kontekstina oli sairaanhoitopiiri, jossa kokemusasiantuntijatoiminta on vakiintunut toimintamalli ammatillisen mielenterveystyön rinnalla. Tutkimuksessa selvitettiin poikkeustilanteen aiheuttamia muutoksia mielenterveystyön kokemusasiantuntijatoiminnassa, muutoksille annettuja merkityksiä sekä kokemusasiantuntijatoiminnan kehittämistarpeita. Aineistona olivat sairaanhoitopiirissä tehdyt fokusryhmähaastattelut mielenterveystyön ammattilaisille, kokemusasiantuntijoille ja asiakkaille. Aineisto kerättiin kesän ja syksyn 2020 aikana osana laajempaa kokemusasiantuntijuuden merkityksiä tarkastelevaa tutkimusta. Aineisto on analysoitu laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Kokemusasiantuntijatoiminnassa COVID-19-pandemian aikana tapahtuneet muutokset konkretisoituivat kokemusasiantuntijoiden työtehtävissä. Kokemusasiantuntijatoiminnan muutosten merkitykset liittyivät sekä yksilö- että organisaatiotasolle. Yksilötasolla korostuivat vertaistuen toteutumiseen ja mielekkääseen toimintaan liittyvät merkitykset sekä taloudelliset ja tunnetason merkitykset. Organisaatiotasolla merkityksenannot liittyivät palvelujen monipuolisuuden vähenemiseen, kokemusasiantuntijakoulutuksen toteuttamiseen ja yhteistyön toteutumiseen. Kokemusasiantuntijatoiminnassa havaitut kehittämistarpeet kohdentuivat kokemusasiantuntijuuden jatkuvuuden ja monipuolisuuden varmistamiseen sekä etäpalveluiden kehittämiseen. Kokemusasiantuntijat kokivat siirtymisen etätyöhön monin tavoin haasteellisena. Tutkimus nosti esiin tarpeen huomioida myös kokemustoimijoiden jaksaminen. Tutkimustulokset osoittivat, miten kokemusasiantuntijatoiminnan merkitys eri toimijoiden näkökulmasta korostui, kun toimintaa ryhdyttiin poikkeustilanteessa rajoittamaan. Tutkimus toi esiin kokemusasiantuntijatoiminnan kehittämistarpeita. Esille tuli myös toiminnan haavoittuvuus ympäristössä, jossa sillä on jo merkittävä ja vakiintunut asema. Mielenterveystyötä ohjaavat rakenteelliset tekijät ovat kokemusasiantuntijuuden tulevaisuuden kannalta laajempi yhteiskunnallinen kysymys.</p> Marjatta Martin Minna Laitila Mari Kivistö Kari Soronen Sanna Hautala Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.103228 Covid-19-pandemian alkuvaihe ja Husin henkilöstön psyykkinen kuormitus https://journal.fi/sla/article/view/103241 <p>COVID-19-pandemian aikana terveydenhuollon kantokyky on noussut yhdeksi keskeisistä huolenaiheista. Pandemian alkuvaiheessa valmiutta kohotettiin ja työtehtävät muuttuivat, joka vaikutti sairaaloiden koko henkilöstön arkeen. Ensimmäiset kansainväliset tulokset terveydenhuoltohenkilöstön hyvinvoinnista COVID-19-pandemian aikana kuvasivat monimuotoista psyykkistä kuormittuneisuutta. Suomessa valtaosa COVID-19-tartunnoista on ollut HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan alueella. Kuvaamme kesäkuussa 2020 käynnistetyn HUS-henkilöstön hyvinvointia seuraavan kohorttitutkimuksen keskeisiä alkuvaiheen tuloksia siihen osallistuneiden 4804 henkilön (19 % HUSin henkilöstöstä) vastausten perusteella suhteessa työn muutoksiin. Tavoitteena oli selvittää pandemian aiheuttamien työn muutosten yhteyksiä koettuun psyykkiseen kuormittuneisuuteen strukturoidun Mental Health Index -5 kyselylomakkeen avulla. Lisäksi sähköisessä kyselyssä kysyttiin muiden strukturoitujen lomakkeiden ja avoimien kysymysten kautta uniongelmista, masennus- ja ahdistuneisuusoireista, poikkeuksellisesta psyykkisestä pandemiaan liittyvästä kuormituksesta, sekä koettua psyykkisen tuen tarvetta ja tuen saamista organisaation kautta. Kesäkuussa 2020 suurin kuormittuneisuus vaikutti olevan yksiköissä, joissa COVID-19-potilaita hoidettiin pitkäkestoisesti tai tehtiin potilaiden diagnostiikkaa sekä työntekijöillä, joiden työ oli muuttunut melko paljon, mutta eniten ja vähiten COVID -19 potilaita hoitavissa yksiköissä itseilmoitettu psyykkinen kuormittuneisuus oli vähäisempää. Viidesosa psyykkisen tuen tarvetta kokeneista oli ollut tuen piirissä HUS organisaation tukitoimien kautta. Ahdistuneisuus-, masennus- ja uniongelmiin on tärkeä kiinnittää huomiota henkilöstön työ- ja toimintakyvyn varmistamiseksi työtehtävien nopeasti muuttuessa.</p> Henna Haravuori Jaana Suvisaari Anu Pellikka Kristiina Junttila Toni Haapa Tanja Laukkala Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.103241 Korona, koti ja kontrolli: väkivaltatyöntekijöiden näkemyksiä lähisuhdeväkivallan kohteina olleiden avun saamisen haasteista korona-aikana https://journal.fi/sla/article/view/105321 <p>Lähisuhdeväkivalta on maailmanlaajuinen vakava sosiaalinen ja terveydellinen ongelma sekä ihmisoikeuskysymys. Tutkimukset osoittavat, että läheisissä suhteissa tapahtuva väkivalta on tyypillisesti lisääntynyt yhteiskunnallisten kriisien, kuten pandemioiden ja luonnonkatastrofien yhteydessä. Suositukset ja rajoitukset sosiaalisten kontaktien välttämiseen ovat olleet perusteltuja koronaviruksen leviämisen estämisessä. Lähisuhdeväkivallan kokijat kotiin eristäytyminen on kuitenkin saattanut aiempaa haavoittuvampaan asemaan.</p> <p>Artikkelissa jäsennetään väkivaltatyöntekijöiden näkemyksiä lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden avun saamisen haasteista ja kysytään, miten turvakodeista ja väkivaltatyön avopalveluista lähisuhdeväkivaltaan apua hakeneiden tilanne ja palvelujen saatavuus on korona-aikana muuttunut. Empiirisenä aineistona käytetään turvakodeista korona-aikana kerättyjä seurantakyselyjä sekä turvakotien ja väkivaltatyön avopalvelujen työntekijöiden fokusryhmähaastatteluja. Laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmänä hyödynnetään temaattista sisällönanalyysia. Tulokset osoittavat, että kotiin eristäytyminen korona-aikana on mahdollistanut ja tehnyt näkyväksi pakottavan kontrollin ja vallankäytön tapoja, jotka ovat vaikeuttaneet lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden avun hakemista ja vastaanottamista. Esimerkiksi digitaalisen ja taloudellisen väkivallan muodot ovat nousseet aiempaa vahvemmin esille asiakastyössä. Myös lasten määrän väheneminen turvakodeissa, lasten katoaminen väkivaltatyön piiristä ja haavoittuvien ryhmien, kuten ulkomaalaistaustaisten palvelujen piiriin pääseminen ovat herättäneet huolta ammattilaisten keskuudessa. Korona-ajan arjen ja työn käytäntöjen muutokset sekä pandemiaan liittyvät uhat ja pelot asettavat haasteita väkivaltatyölle ja palvelujärjestelmälle. Tieto siitä, miten koronatilanne vaikuttaa avun hakemiseen, tarjoamiseen ja vastaanottamiseen on tärkeää väkivaltainterventioiden kohdentamiseksi ja tuen ja palveluiden saatavuuden turvaamiseksi.</p> Marita Husso Elli Hyväri Anniina Kaittila Johanna Hietamäki Anu Karhinen-Soppi Outi Kekkonen Jarno Tuominen Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.105321 Koronapandemia - kenen kriisi? https://journal.fi/sla/article/view/110988 Riikka Lämsä Liisa Häikiö Markku Peltonen Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.110988 Korona-altistusten jäljittämiseen tarvitaan uusia ratkaisuja https://journal.fi/sla/article/view/109515 <p>&nbsp;</p> <p style="background: white; margin: 0cm 0cm 8pt; line-height: 150%; mso-margin-top-alt: auto; mso-margin-bottom-alt: auto;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: 'Arial',sans-serif; mso-fareast-font-family: 'Times New Roman'; mso-fareast-language: FI; mso-bidi-font-weight: bold;">Kontaktien j&auml;ljitt&auml;minen on oleellinen osa infektioiden hallintaa ja ehk&auml;isy&auml;. Ihmisty&ouml;n&auml; toteutettavan kontaktien j&auml;ljitt&auml;misen rinnalle tarvitaan uusia aikaa s&auml;&auml;st&auml;vi&auml; sek&auml; kustannustehokkaita ratkaisuja, jotka mahdollistavat my&ouml;s nykyaikaisen teknologian t&auml;yden hy&ouml;dynt&auml;misen.<span style="mso-spacerun: yes;">&nbsp; </span></span><span style="background: white; color: black; font-family: 'Arial',sans-serif;">Radiotaajuuksilla toimivan et&auml;tunnistusteknologian (</span><span style="font-family: 'Arial',sans-serif; mso-fareast-font-family: 'Times New Roman'; mso-fareast-language: FI; mso-bidi-font-weight: bold;">RFID) k&auml;yt&ouml;st&auml; on jo lupaavia tuloksia, mutta soveltaminen terveydenhuoltoon on hidasta.</span></span></p> <p>&nbsp;</p> <p style="background: white; margin: 0cm 0cm 8pt; line-height: 150%; mso-margin-top-alt: auto; mso-margin-bottom-alt: auto;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: 'Arial',sans-serif; mso-fareast-font-family: 'Times New Roman'; mso-fareast-language: FI; mso-bidi-font-weight: bold;">Koronaltistusten j&auml;ljitys</span><span style="font-family: 'Arial',sans-serif; mso-fareast-font-family: 'Times New Roman'; mso-fareast-language: FI;">prosessi on aikaa viev&auml;&auml; sek&auml; sen saavuttamat tulokset ep&auml;varmat, koska kontaktien kartoitus on muistinvaraista. K</span><span style="font-family: 'Arial',sans-serif;">un COVID -19 testi on henkil&ouml;kunnan j&auml;senell&auml; positiivinen, kontaktien j&auml;ljitt&auml;minen tapahtuu kyselem&auml;ll&auml; ja kartoittamalla altistuneet ty&ouml;ntekij&auml;t yksik&ouml;n esihenkil&ouml;n tai vastaavan hoitajan toimesta. Kontaktien kartoitus ei ole systemaattista, se on aikaa viev&auml;&auml; eiv&auml;tk&auml; tulokset ole luotettavia. </span><span style="font-family: 'Arial',sans-serif; mso-fareast-font-family: 'Times New Roman'; mso-fareast-language: FI;">Mik&auml;li ty&ouml;yksik&ouml;ss&auml; on joukkoaltistuminen ja/tai altistuminen koskee useita ty&ouml;yhteis&ouml;n j&auml;seni&auml;, prosessi on huomattavan monimutkainen ja ty&ouml;l&auml;s. On kehitett&auml;v&auml; uusia ratkaisuja, joiden avulla voidaan altistuneet j&auml;ljitt&auml;&auml; nopeammin ja varmemmin.</span></span></p> <p>&nbsp;</p> Kaisa Haatainen Sonja Julkunen Viivi Kaskenaho Marjo Kervinen Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.109515 Sodan kokemukset synnyttivät kotivaran https://journal.fi/sla/article/view/109134 Kaija Rautavirta Copyright (c) 2021 Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2021-10-05 2021-10-05 58 3 10.23990/sa.109134