Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti

Monitieteisyydestä tieteidenvälisyyteen: Joukkoistaminen Tieteen termipankin terminologiatyössä

Harri Kettunen — 2024-09-09

Terveysdatan ja tekoälyn eettiset haasteet: Kriittinen sosio-tekninen näkökulma

Otto Sahlgren — 2024-09-09

Terveysdatan kerääminen ja hyödyntäminen erityisesti tekoälyn avulla on kasvanut eri alueilla viimeisen vuosikymmenen aikana. Terveysdatan ja sitä prosessoivien tekoälysovellusten käyttöön liittyy juridis-eettisiä riskejä, jotka koskevat esimerkiksi henkilöiden yksityisyyttä ja tietosuojaa, sovellusten läpinäkyvyyttä ja turvallisuutta sekä käytettyjen tietoaineistojen ja mallien vinoumia. Nämä riskit ilmenevät eri tavoin riippuen kunkin tietoaineiston tai tekoälysovelluksen ominaisuuksista sekä käyttötavasta ja -kontekstista, mikä hankaloittaa riskien tunnistamista ja hallintaa. Eettistä riskien- ja vaikutuksenarviointia sekä -hallintaa tulisi lähestyä kokonaisvaltaisesti kriittisestä ja sosio-teknisestä näkökulmasta ja toteuttaa läpi tarkasteltavan tietoaineiston tai tekoälysovelluksen elinkaaren.

Tilastoanalyysin avainsanat

Matti Hakama — 2024-09-09

Kausaalisuuden arviointi sosiaali- ja terveystieteellisessä tutkimuksessa

Karri Silventoinen — 2024-09-09

Kausaalisuuden selvittäminen on tärkeää sekä tieteellisesti että terveyspoliittisesti. Tässä artikkelissa esittelemme keskeisiä menetelmiä kausaalisuuden arviointiin sosiaalilääketieteessä. Kliinisessä lääketieteessä voidaan käyttää kaksoissokkokoetta, mutta sosiaalitieteissä ei useinkaan voida käyttää kokeellista asetelmaa ja sokkoistaminen on tuskin koskaan mahdollista. Koeasetelmaa on hyödynnetty interventiotutkimuksissa, mutta niiden ongelmana on monesti sekä intervention että seurannan lyhyt kesto. Ekologiset ja yksilötasoiset tilastolliset yhteydet voivat antaa viitteitä kausaalisuudesta, mutta ne harvoin voivat osoittaa sitä, vaikka tietoa sekoittavista tekijöistä olisikin käytössä. Seuranta-asetelmat voivat joskus tarjota luotettavampaa tietoa kausaalisuudesta, mutta se edellyttää riittävän tarkkaa seurantatietoa ja toistomittauksia sekä ennen että jälkeen altisteen. Sisarusten vertailu antaa mahdollisuuden vakioida epäsuorasti perhetaustan vaikutusta ja identtisten kaksosten tapauksessa myös geneettisiä tekijöitä. Joissain tapauksissa syntyy myös luonnollisia koeasetelmia, jotka mahdollistavat kausaalisten yhteyksien selvittämisen. Näitä ovat esimerkiksi tietoa lakimuutoksista tai muista ajallisista muutoksista hyödyntävä erojen erotus -asetelma (difference-in-differences) ja ikärajojen tai muiden kriteerimuuttujien katkoskohtien molemmin puolin olevia henkilöitä vertaava regressioepäjatkuvuusasetelma. Viime aikoina suosituiksi ovat tulleet instrumenttimuuttujien käyttö ja näiden erityistapauksena Mendeelinen satunnaistaminen. Näihin asetelmiin liittyy kuitenkin paljon oletuksia, joiden uskottavuutta tulee arvioida. Kausaalisuuden selvittäminen sosiaalitieteissä on haasteellista, mutta usein on mahdollista löytää tutkimusasetelma, jolla päästään pelkkiä tilastollisia yhteyksiä pidemmälle. Huolimatta ongelman hankaluudesta, kausaalisuuden kriittisen pohdinnan tulisi olla olennainen osa sosiaali- ja terveystieteellisestä tutkimusta.

Järjestelmälliset katsaukset tutkimustiedon tiivistämisen menetelmänä: menetelmä ja sovelluskohteet sosiaali- ja terveydenhuollossa

Virpi Jylhä — 2024-09-09

Sosiaali- ja terveyspalveluiden laadun ja vaikuttavuuden varmistamiseksi tarvitaan yhteen koottua tutkimustietoa ja edelleen tutkimusnäytön levittämistä palveluiden järjestämisen ja käytännön toiminnan kehittämiseen. Tutkittua tietoa on olemassa runsaasti ja järjestelmällinen katsaus on tutkimusmenetelmä, jolla tietoa saadaan luotettavasti etsittyä ja tiivistettyä. Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata eri tutkimuskysymyksiin vastaavien järjestelmällisten katsausten prosessit, menetelmät ja sovelluskohteet sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjen kehittämisessä. Artikkelissa esitellään tarkemmin vaikuttavuustutkimuksiin keskittyvä määrällinen järjestelmällinen katsaus sekä laadullinen järjestelmällinen katsaus. Lisäksi esitellään kartoittava katsaus ja sen sovelluskohteet.

Järjestelmällinen katsaus toteutetaan tarkoin määritellyn prosessin mukaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja hoitotoimenpiteiden arvioinnin näkökulmasta määrällinen järjestelmällinen katsaus vastaa kysymykseen toimenpiteen tai palvelun vaikuttavuudesta. Laadullisella järjestelmällisellä katsauksella tuotetaan tietoa toimenpiteen tai palvelun tarkoituksenmukaisuudesta, käyttökelpoisuudesta tai merkityksellisyydestä. Kartoittavaa katsausta käytetään silloin, jos tarkoituksena on tunnistaa ja kartoittaa tietystä aihealueesta tai ilmiöstä saatavilla olevaa tutkimustietoa. Järjestelmällisiä katsauksia hyödynnetään terveydenhuollon käytäntöihin kiinnittyvien näyttöön perustuvien suosituksien laadinnassa, mutta sosiaalihuollossa tutkimustiedon siirtyminen käytäntöön on huomattavasti heikompaa ja vaatii tulevaisuudessa mittavia panostuksia.

Vanhustyöntekijöiden teknologiaan liittämät tunteet – avovastausten analysoiminen tekoälypohjaisen klusteroinnin keinoin

Ida Toivanen — 2024-09-09

Sosiaali- ja terveydenhuollon työn teknologisoituminen on edennyt viime vuosina ripeästi. Käytetty teknologia herättää työntekijöissä tunteita, jotka vaikuttavat niin työnteon sujuvuuteen kuin asiakaskohtaamisiinkin. Tässä artikkelissa tavoitteenamme on tarkastella vanhustyöntekijöiden teknologiaan liittämiä tunteita erityisen menetelmällisen kokeilun avulla. Tutkimuskysymyksemme ovat: 1) Miten luonnollisella kielellä kuvattuja vanhushoivan työntekijöiden teknologiaan liittämiä tunnekokemuksia voidaan ryhmitellä tekoälypohjaisella klusteroinnilla? 2) Millaisia hyötyjä tekoälypohjaisella klusteroinnilla on sosiaalilääketieteelliselle tutkimukselle? Aineistona käytämme Jyväskylän yliopiston vuosina 2019 (N=6903) ja 2021 (N=1679) vanhuspalveluiden työntekijöiltä sähköisellä kyselylomakkeella keräämää paneeliaineistoa ja erityisesti sen teknologiaan liitettyjä tunteita koskevaa avokysymystä. Sovellamme avovastausaineistoon (N=3806) transformer-mallilla pohjustettua k-keskiarvoklusterointia ja visualisoimme tuloksia sana- ja hajontapilvillä. Useiden kokeilujen jälkeen päädyimme kahdeksan klusterin malliin. Klusterit kertovat sekä aineiston rakenteesta että vanhustyöntekijöiden tavoista vastata tunteita koskeviin avokysymyksiin. Omiksi ryppäikseen erottuivat positiiviset, negatiiviset, neutraalit sekä ristiriitaiset vastaukset. Lisäksi analyysistä erottuivat vastausryppäät, joissa tunnekokemukset yhdistettiin vanhustyön tiettyihin piirteisiin ja käytäntöihin. Tulokset osoittavat, että menetelmän käyttömahdollisuudet sosiaalilääketieteelliselle tutkimukselle ovat laajat. Menetelmä voi auttaa hahmottamaan huonosti tunnettuja ilmiötä sekä kehittämään niihin strukturoituja mittareita. Transformer-pohjainen ohjaamattoman oppimisen menetelmä soveltuu laajasti myös muunlaisten luonnolliseen kieleen perustuvien aineistojen, kuten asiakas- ja potilaskertomusten, analysointiin sosiaali- ja terveydenhuollon alalla eikä pienten suomenkielisten tekstiaineistojenkaan käsittely muodostu ongelmaksi. Tämän tutkimuksen tulokset ovat sovellettavissa myös käytännön kehitystyöhön, kun teknologioita otetaan käyttöön ja kehitetään vanhustyön kentällä.

Kansallisen väestötutkimuksen kasvu ylisukupolviseksi kohortiksi

Suvi Rovio — 2024-09-09

Vuodesta 1980 alkaen jatkunut Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI)-tutkimus, jossa seurataan suomalaisen väestöotoksen terveyttä ja elintapoja lapsuudesta aikuisuuteen on yksi maailman pitkäkestoisimmista tutkimushankkeista. Alun perin tutkimus käynnistettiin selvittämään sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä suomalaisilla lapsilla ja nuorilla. Tutkimuksen lähtökohtaisesti monitieteellinen näkökulma on laajentunut entisestään jo yli 40 vuotta jatkuneen seurannan aikana tutkimusprotokollaan lisättyjen uusien mittausten myötä. Tämä artikkeli kuvaa erityisesti LASERI-tutkimuksen viimeisintä kenttätutkimusvaihetta, jossa tutkimus laajentui ylisukupolviseksi kohortiksi. Työn tavoite on jakaa kolme sukupolvea kattaneen kenttätutkimuksen toteutuksesta kertynyttä kokemusta kansallisen tutkimusyhteisön hyödynnettäväksi.

Tarve laajentaa olemassa ollut pitkittäistutkimus ylisukupolviseksi kohortiksi pohjautuu viime aikoina eläinkokeissa tehdyille havainnoille siitä, että aikaisempien sukupolvien altistuminen muun muassa ympäristömyrkyille, tupakan savulle ja stressille voi aiheuttaa muutoksia paitsi jälkeläisten DNA:ssa, myös geenien toiminnassa ja näin vaikuttaa heidän terveyteensä. Mekanismina on epigeneettinen periytyminen, jossa informaatio siirtyy sukupolvelta toiselle sukusoluissa tapahtuvien geenien luennan muutosten kautta. Tätä spesifiä hypoteesia ei ole testattu ihmisaineistoissa, sillä juuri tähän tarkoitukseen suunniteltuja väestötutkimuksia ei ole aikaisemmin toteutettu.

LASERI-tutkimuksen systemaattisesti kerätty aineisto loi ainutlaatuisen mahdollisuuden ylisukupolvisen aineiston keräämiselle sekä useiden riskitekijöiden ja jälkeläisen terveyden ylisukupolvisten yhteyksien ja näitä välittävien epigeneettisten mekanismien selvittämiselle. Tämän vuoksi viimeisimmän seurantatutkimuksen yhteydessä LASERI-tutkimus laajennettiin kolme sukupolvea kattavaksi kohortiksi kutsumalla mukaan alkuperäisten tutkittavien lisäksi heidän lapsensa ja vanhempansa. Kutsutuista 12,853 henkilöstä 7341 (57.1%) osallistui tutkimukseen ja heistä 6753 (52.2 % kutsutuista) kävi kliinisellä tutkimuskäynnillä 588 tutkittavan osallistuttua pelkästään kyselytutkimukseen.

Ylisukupolvinen LASERI-aineisto tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia vanhempien elintapojen ja erilaisten altisteiden ylisukupolvisia yhteyksiä jälkeläisten terveyteen ottaen huomioon epigeneettisen periytymisen. Tutkimukseen osallistuneiden miesten sukusoluista voidaan tutkia, miten erilaiset altisteet vaikuttavat sukusolujen epigeneettiseen profiiliin, sekä tarkastella epigenomin mahdollista välittävää roolia isien elintapojen ja jälkeläisten terveyden välillä. Ylisukupolvinen aineisto erilaisine perherakenteineen haastaa kehittämään tilastomenetelmiä, jotka huomioivat saman perheen jäsenten fenotyyppien korreloituneisuuden. Tulokset ylisukupolvisesta LASERI-aineistosta lisäävät ymmärrystämme fenotyyppien vaihtelusta sekä jälkeläisten terveydestä ja hyvinvoinnista, sekä osoittavat tietä terveydenedistämishankkeille, joilla saattaa olla laajoja vaikutuksia kansanterveyteen. Tämän lisäksi ihmisaineistosta saatava näyttö epigeneettisestä periytymisestä erityisesti isältä jälkeläiselle voisi muuttaa periytymistä koskevaa tieteellistä ajattelua sekä luoda pohjaa uusille tutkimusnäkökulmille.

Merkitsevyyden merkitys, tilastolliset rutiinit sekä metodologiset ja kognitiiviset harhat

Esa Läärä — 2024-09-09

Tilastollisten nollahypoteesien testaaminen, p-arvojen runsas raportointi, tulosten mekaaninen lajittelu tilastollisesti ”merkitseviin” ja ”ei-merkitseviin” sekä tähdittäminen kynnysarvojen (kuten 0,05) perusteella ovat suosittuja rutiineja terveystieteiden ja muidenkin alojen tutkimusraporteissa. Testaamiseen liittyy metodologisia taustaoletuksia, jotka vaikuttavat päätelmien pätevyyteen, mutta joita ei useinkaan oteta riittävästi huomioon aineistojen analyysissä ja tulosten tulkinnassa. Taustaoletukset koskevat analyysissä käytettyjä tilastollisia malleja ja havaintojenkeruun
asetelmaa. Niiden pitää olla riittävässä määrin täytetyt, jotta tilastollisten tunnuslukujen nimelliset ominaisuudet pätisivät. Oletusten realistisuus on monesti kyseenalaista, jolloin tuloksiin vaikuttavat erilaiset metodologiset harhat. Lisäksi analyysiä ja tulosten tulkintaa haittaavat p-arvoihin ja luottamusväleihin liittyvät väärinkäsitykset ja kognitiiviset harhat. Testaaminen on usein liiallista, tarpeetonta, jopa rituaalinomaista ja pahimmillaan tieteen edistymistä haittaavaa. Väärintulkinnat johtavat toisinaan vakaviinkin seurauksiin. Luottamusvälien lisääntynyt raportointi on vain osin parantanut tilannetta, koska niitäkin käytetään ja tulkitaan väärin. Ongelmien taustalla on oppihistoriallisia ja institutionaalisia syitä, vääriä kannustimia, puutteita tutkijoiden menetelmäkoulutuksessa ja erityisesti tilastomenetelmien ulkokohtainen soveltaminen suhteessa tutkimuskohteeseen ja kontekstiin. Tilastotieteen valtavirran edustajat ovat eri foorumeilla tuoneet esiin näitä ongelmia ja esittäneet suosituksiaan tilastollisen analyysin ja tulosten
asianmukaisen raportoinnin käytäntöihin. Artikkelissa luodataan kansainvälistä keskustelua aiheesta, tarjotaan tavanomaisia oppikirjaesityksiä täydentäviä näkökulmia p-arvojen ja luottamusvälien olemukseen, harkitumpaan käyttöön ja sävykkäämpiin tulkintatapoihin, esitellään julkaisusarjojen raportointisuosituksia, pohditaan menetelmäkoulutuksen uudistamistarpeita, ja tarkastellaan testauksen ja p-arvojen käyttöä tämän lehden viimeaikaisissa numeroissa.

Visuaalisen etnografian mahdollisuuksia sosiaalilääketieteellisessä tutkimuksessa

Nina Lunkka — 2024-09-09

Visuaalinen etnografia tarjoaa vähän hyödynnetyn metodologian terveyden, sairauden tai hyvinvoinnin tutkimiseen. Visuaalinen etnografia on laadullinen tutkimusmetodologia, jossa tutkimusaineistona hyödynnetään visuaalista materiaalia, kuten valokuvia, piirustuksia, videotallenteita, graafista verkkomateriaalia tai erilaista visuaalista digitaalista mediasisältöä. Visuaalinen etnografia ammentaa antropologiasta mahdollistaen visuaalisten elementtien ja kulttuuristen, teknologisten, ruumiillisten tai kokemuksellisten elementtien välisten suhteiden tutkimisen. Vaikka visuaalisen etnografian käyttö on kansainvälisessä sosiaalilääketieteellisessä tutkimuksessa yleistynyt, kotimaisessa tutkimuksessa sen hyödyntäminen on ollut vielä vähäistä ja käyttöperiaatteet vasta muodostumassa. Tässä artikkelissa kuvaamme visuaalisen etnografian mahdollisuuksia ja käytännön soveltamista sosiaalilääketieteellisten kysymysten tutkimuksessa. Aineistoesimerkkien avulla havainnollistamme visuaalisen etnografian hyödyntämistä, huomioitavia seikkoja sekä rajoituksia. Nostamme esimerkkejä sekä itse tuotetun että valmiin visuaalisen aineiston hyödyntämisestä. Pohdimme myös tutkimuseettisiä kysymyksiä, joiden erityispiirteiden huomiointi on välttämätöntä visuaalisen etnografian käytännön toteuttamisessa.

Sosiaalilääketieteen menetelmät elävät ajassa – ja niitä on myös huollettava

Anna-Maria Isola — 2024-09-09