Turvapaikanhakijat psykiatrisessa sairaalahoidossa
Hoitamisen kulttuurisen kompetenssin toteutuminen potilasasiakirjojen perusteella
Abstrakti
Turvapaikanhakijoilla on monista syistä johtuen enemmän riskitekijöitä mielenterveyden järkkymiselle kuin muilla maahanmuuttajilla. Aikaan kotimaassa, maastalähtöön, uuteen maahan tuloon ja turvapaikkaprosessiin liittyy mielenterveysongelmia aktivoivia tekijöitä, jotka voivat pahimmillaan johtaa psyykkiseen sairastumiseen ja psykiatrisen sairaalahoidon tarpeeseen. Tässä artikkelissa kuvataan, miten turvapaikanhakijoita hoidettiin psykiatrisessa sairaalassa, mitä kulttuuriin liittyvää hoidossa huomioitiin ja toteutuiko hoidossa kulttuurisen kompetenssin piirteitä.
Kulttuurisen kompetenssin osa-alueita kartoitettiin Gigerin ja Davidhizarin mallin kautta. Tutkimusta varten käytiin läpi kaikki yhdestä vastaanottokeskuksesta psykiatriseen sairaalaan hoitoon tulleiden turvapaikanhakijoiden potilaspaperit (N = 21) vuosilta 1995–1999. Turvapaikanhakijat saivat lääkehoitoa, heidän kanssaan käytiin hoitokeskusteluja ja heidän taustatietojaan kartoitettiin ahkerasti. Kulttuurista huomioimista ei ollut juuri havaittavissa. Kieli- ja ymmärtämisongelmia kuvattiin. Potilaan kielitaito ja tulkin tarve oli parhaiten otettu huomioon, mutta esimerkiksi potilaan äidinkieli ei aina selvinnyt potilaspapereista. Potilaan omia sairaus- tai terveyskäsityksiä tai odotuksia hoidolta ei oltu kartoitettu. Hoitohenkilökunta ja lääkäri kirjasivat päällekkäisiä asioita, ja kirjaamisen laatu oli epätasaista.
