Huumeperheiden sosiaalinen verkosto ja sosiaalisen tuen kokemuksia päihderiippuvuudesta toipumisen alkuvaiheessa
Abstract
Artikkelissa kuvataan huumeperheen sosiaalista verkostoa, heidän kokemuksiaan siitä saamastaan tuesta sekä heidän toiveitaan päihdekuntoutuksen tukemiseksi. Tiedot perustuvat yhdeksän huumeriippuvaisen henkilön teemahaastatteluun, jossa edettiin piirretyn sosiaalisen verkostokarttalomakkeen mukaan. Tutkimusaineisto analysoitiin kvalitatiivista sisällönanalyysia käyttäen.
Huumeperheillä oli keskimäärin verkostossaan 15 henkilöä. Puoliso ja lapset koettiin merkittävimmiksi sosiaalisen tuen lähteiksi. He olivat elämän tarkoituksen antajia tai syy pyrkiä raittiuteen, ja sukuun kuuluminen toi jatkuvuutta sekä vertaistuen tunteen ymmärretyksi tulemisesta. Huumeperheiden kokemukset sosiaalisesta tuesta määrittyivät kiinnipitämisen mahdollisuudeksi. Tämä tarkoitti huumeperheiden mahdollisuutta säilyttää turvallisuuden, hallittavuuden tai ymmärretyksi tulemisen tunne. Tämä tunne syntyi emotionaalisen, konkreettisen, vuorovaikutuksellisen tuen tai sen puutteen sekä kontrollin ristiriidan kautta.
Emotionaalisella tuella oli suuri merkitys. Vuorovaikutuksellinen tuki mahdollisti yhteydenpidon ja tiedon jakamisen sekä emotionaalisen tuen välittymisen. Kontrolli aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia, mutta huumeperheet kokivat sen antavan tukea ja pitivät sitä hyväksyttävänä erityisesti lapsen kannalta. Konkreettinen tuki helpotti erityisesti yksinhuoltajaäitien arkipäivää tai hoitoon hakeutumista.
